Lakkaa jahtaamasta onnellisuutta!

20170903_29Monen ihmisen tavoitteena on tulla onnelliseksi. Tiedämme varmasti kaikki keinoja, joiden avulla onnellisuutta tavoitellaan: laihduttaminen, kauneusleikkaus, mindfulness, jooga, häät, uuden työpaikan saaminen, unelmien kodin rakentaminen…. mutta voiko todellista onnellisuutta saavuttaa näiden asioiden avulla? Mistä onnellisuus koostuu ja pystyykö siihen itse vaikuttamaan?

Onnellisuus on seurausta tietoisista valinnoista

Usein kuulee sanottavan, että pitää vain päättää tulla onnelliseksi. Että se on asenteesta kiinni! Stop! ”Asenne” saattaa itseasiassa poissulkea mahdollisuuden kokea aitoa ja syvää onnellisuuden tunnetta.

Okei okei, toki ensin pitää päättää haluta olla onnellinen ja sitten ryhtyä töihin.  On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät edes halua nähdä asioita positiivisen kautta, joten onnellisuuden tunne voi heille jäädäkin mysteeriksi.

20170903_28

Onnellisuus ei ole päämäärä vaan itse matka.
Elämän mittainen matka.

Tietoinen hyväksyminen on osa onnellista matkaa. Onnellisuus ei myöskään tarkoita sitä, että suru, pettymykset ja ahdistus olisi poissa elämästä. Aito onnellisuus hyväksyy myös raskaammat tunteet osaksi elämää.

Tärkeää on olla jäämättä kiinni suruun ja pettymyksiin. Surusta huolimatta saa kokea myös onnellisuutta, eivät ne poissulje toisiaan. Onnellisuus on sitä, että hyväksyy elämänsä. Juuri sellaisena kuin se on.

Onnellisuus ei ole pelkkää tunnetta

Tanskalaisen onnellisuustutkijan Meik Wikingin mukaan onnellisuus on enemmän kuin tunne. Sillä on hänen mukaansa kolme ulottuvuutta:

  1. Päivittäiset tunteet
  2. Suhtautuminen elettyyn ja läsnäolevaan elämään
  3. Merkityksellisyyden kokeminen

Wiking kehottaa myös ylläpitämään toivoa. Elämässä on aina haasteita, eikä niitä pidä hänen mukaan väheksyä, mutta negatiivisissa tunteissa vellominen ei onnellista.

Murheista huolimatta kannattaa kääntää katse kohti maailmassa olevaan hyvään.

20170903_26

Onnellisuus on tyytyväisyyttä

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan yksinkertaisimmillaan onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään. Hänen mukaansa mielenrauhan merkitys osana onnellisuuden kokemusta on merkittävä, sen lisäksi Meik Wikingin tapaan myös hän jakaa onnellisuuden karkeasti kahteen osa-alueeseen:

  • tunneonneen joka vaihtelee hetkestä toiseen
  • tyytyväisyysonneen eli kuinka tyytyväinen ihminen on elettyyn elämään.

Kulttuurisidonnaisuus ja sattuma onnellisuuden taustalla

Onnellisuuden kokeminen on kulttuurisidonnaista ja sen kautta sitä pitäisi myös tarkastella.

Länsimaissa painotetaan vahvasti henkilökohtaista onnea ja niin Aasiassa kuin Afrikassakin onnellisuutta tarkastellaan yhteisöllisyyden kautta. Pohjoismaissa onnellisuus näyttäytyy toisin kuin jenkkien käyttäytymisessä, mikä kannattaa muistaa lukiessaan Help Self -oppaita.

Kulttuurista riippumatta ihminen voi kuitenkin olla onnellinen kurjissakin olosuhteissa, tosin kurjat olosuhteet myös heikentävät onnellisuuden kokemusta.

Nykytutkimusten mukaan ihmisen oma vaikutus onnellisuuden kokemukseen vaikuttaa enemmän kuin olosuhteet, mitä Markku Ojanen hieman kritisoi. Nykyihmistä vaivaa illuusio elämän hallinnasta ja meille toitotetaan jatkuvasti miten tekemällä sitä tai tätä, lisäämme onnellisuuttamme. Ikään kuin voisimme hallita elämässä kaikkia olosuhteita, eikä sattumaa olisi. Sattuman osuus elämässä on kuitenkin aika suuri.

20170903_41

Onnellisuus on subjektiivista

Meillä jokaisella on oma, henkilökohtainen onnellisuuden tasomme. Onnellisuuden kokemusta vahvistaa, kun tunnemme itsemme ja osaamme arvostaa arkionneamme.

Tietyt persoonallisuuden piirteet kuitenkin lisäävät onnellisuuden kokemusta ja Markku Ojasen mukaan nämä piirteet ovat:

  1. Psyykkinen tasapaino
  2. Ulospäinsuuntautuneisuus
  3. Vastuullisuus
  4. Myönteisyys
  5. Halu kokeilla uusia asioita

Toisin sanoen henkilö, jonka persoonallisuuden piirteet ovat vastakkaisia, todennäköisemmin kokee helpommin olonsa onnettomaksi.

Itse kuitenkin haluan muistuttaa, että persoonallisuuden piirteisiinkin voi vaikuttaa ja vaikka luontaisesti olisi introvertti, aina voi kehittää ominaisuuksiaan niin, että vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista tilanteista oppii nauttimaan omien rajojensa mukaisesti. Samoin psyykkiseen tasapainoon ja myönteiseen ajatteluun voi jossain määrin vaikuttaa. Omia rajoja kannattaa aina venyttää. Toisille se on toki suurempi haaste, mutta jos haluaa lähteä rakentamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan, kannattaa kokeilla edellä mainittujen piirteiden vahvistamista.

”Positiivisilla teoilla voi vaikuttaa yhteisön onnellisuuteen ja siten välillisesti omaankin onneen”

Markku Ojanen

Persoonallisuuden piirteiden lisäksi Markku Ojanen listaa luonteen vahvuuksia ja hyveitä, jotka vaikuttavat onnellisuuden tunteeseen ja näitä ovat:

  • Toiveikkuus
  • Innostus
  • Sosiaalinen taitavuus
  • Kiitollisuus ja anteeksianto
  • Myötätunto
  • Henkisyyden harjoittaminen (sisäinen rauha)
  • Sydämen sivistys
  • Avuliaisuus
  • Kohteliaisuus
  • Kohtuullinen itsehillintä

Kehittämällä mieltä ja asenteita sekä sisäistämällä, että hyveet ovat hyvän elämän perusta, voi alkaa rakentamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan. On syytä kuitenkin muistaa, että hokkuspokkustempuilla ja harjoittamalla jotain metodia pari viikkoa, ei syvällistä muutosta saa aikaiseksi. Kyse on tosiaankin elämän mittaisesta matkasta.

Kuuntele Tiedeykkösen Markku Ojasen haastattelu tästä (saatavilla toistaiseksi). Kuunnteltavissa myös podcastina.

happiness.png

Vinkkejä onnellistavan arjen rakentamiseen:

Onnellinen arki alkaa aamusta, jolloin ehdit syödä ja valmistautua päivään rauhassa. Jätä siis sille aikaa ja mene ajoissa nukkumaan. Riittävä yöuni on elinehto! Valmistele päivääsi jo etukäteen illalla: katso sopivat vaatteet valmiiksi, huolehdi että aamupala on helposti saatavilla ja ole kartalla aikatauluista.

Rutiineilla on myös onnellistava vaikutus. Kun luot tietyt rutiinit arkeesi, se sujuu vähemmillä ongelmilla. Älä jätä asioita viimetinkaan tai hoitamatta, kunnes on ihan pakko tarttua toimeen. Rutiinit tarkoittavat myös tiettyä rytmiä arjessa ja me ihmiset rakennumme rytmin varaan. Välillä pitää tietenkin myös uskaltaa rikkoa rutiineja.

Asenne on kuin onkin kaiken a ja o. Tarkoitan kuitenkin päämäärätietoisuuden ja järkähtämättömyyden sijaan sitä, että valitsemme pitävämme elämää hyvänä. Kaikesta huolimatta.

Myös ravinto vaikuttaa onnellistavasti. Hormonitoiminta ja solujen rakentuminen on ravinnosta kiinni. Hormonit vaikuttavat mielialaan ja koko olemiseemme todella voimakkaasti. Syö siis ravintorikasta, kasvispitoista ja terveellistä ruokaa. Arvosta ruokailuhetkiäsi, kata kauniisti ja anna itsellesi aikaa ruokailuun.

Vaikka joskus on tarpeen levätä ja jopa laiskotella, onnellisia olemme vain kun arjessa on riittävästi aktiivista toimintaa. Muista arjen hyötyliikunta ja puuhaile! Tee asioita, jotka tekee just sut onnelliseksi. Tanssi, kävele, hypi lätäköissä, kävele lähikahvilaan nauttimaan kupillinen kaakaota. Tiskaa käsin, silitä, tee lumitöitä tai piirrä, kudo, pelaa.

Tapaa ihmisiä! Ihminen on enemmän suhdelo kuin yksilö (Frank Martela). Tarvitsemme vuorovaikutusta ja tunnetta, että kuulumme johonkin. Ihmissuhteet voivat olla hankalia ja jopa vaikeita, mutta pidä yllä erilaisia suhteita voimavarojesi mukaan. Elämän merkityksellisyys on ihmissuhteiden varassa.

Kiitä itseäsi ja elettyä elämää. Kiitollisuuden tunne on tärkeää. Tee kiitollisuudesta tietoinen valinta. Muistele kulunutta päivää ja kiitä mielessäsi sitä hyvää, jota arjessasi on.

Mutta ennen kaikkea tarkastele elämääsi kaikella rakkaudella. Paska tuuri, huono päivä ja ärsyyntyminen naapurin räksyttävään koiraan on osa just sun elämää. Ei se haittaa, jos aina ei mene ihan putkeen. Onnellista elämä silti voi olla.

Ja se on, jos koet sen niin.

 

 

Mainokset

Sunnuntaiaamu

Ihan parasta arjessa on sunnuntaiaamuisin, ennen aamiaista ja lapsettomana viikonloppuna pitkän ja rauhallisen yöunen jälkeen, käydä ensimmäiseksi lempeässä saunassa.

Teen sen rauhallisesti ja hemmotellen itseäni. Jalkakylpy, ihon suolakuorinta joko löylyssä tai suihkun yhteydessä ja sopivasti hikoilua. Hikoilu tekee hyvää! Kehosta poistuu kuona-aineita hikoilun myötä. Tässä ihan paras vaihtoehto olisi infrapunasauna, mutta sellaista minulla kotona ei ole.

Saunajuomaksi otan aina kivennäisvettä, johon olen sekoittanut lorauksen Molkosania. Suihkun jälkeen palaan vielä jälkilämpöön ilman löylyn heittämistä. Sen sijaan, ihon kevyesti lämmössä hiottua, levitän koko vartaloon öljyä. Se leviää lämmössä hyvin kostealle iholle, eikä näin ollen jätä ihoa tahmaiseksi. Tämän jälkeen ei kannata enää mennä suihkuun, eikä saunassa hikoilla enää pitkään.

Öljyämisen jälkeen siirryn hetkeksi lepäämään ja kuuntelemaan podcasteja tai hiljaisuutta, sekä valmistamaan nautinnollista aamupalaa.

Taas jaksaa!

20160802_103732-001

Nähdä ihmeet ympärillään

Koin valtavan déjà vu:n kuunnellessani Loukomiehen Koulu -podcastista Juha Itkosen tarinaa, jossa hän kertoi mm. omien ajatuksiensa coachaamisesta.

Itkonen kertoi kirjoittaneensa muutama vuosi sitten projektia nimeltä ”Hyvän vuoden päiväkirja”. Käytännössä kyse oli runon muotoon puetuista arjesta nousevista hyvistä asioista. Hän antoi siis merkityksiä asioille kirjoittamalla ne muistiin.

20160717_104137-007

Useinhan ihminen unohtaa, että elämä on itseasiassa ihan hyvää. Leimaannumme arjen harmauteen tai raskaisiin koettelemuksiin ja vastoinkäymisiin, vaikka arki olisi täynnä huikeita hetkiä ja hyviä kokemuksia. Juhan sanoin, elämässä ajoittain nousee hetkiä, jotka ovat arjen ihmeitä.

Noita arjen ihmeitä olen pyrkinyt tietoisesti tallentamaan muistiin. Siksi minulla on ollut aikojen alusta lähtien blogi. Kun kirjoitan ja valokuvaan arjen ihmeitä, ne jättävät muistijäljen ja rakentavat tarinan mielekkäästä elämästä. Minulla olisi kaikki edellytykset kokea elämäni ahdistavaksi. Mutta en koe. Koska olen valinnut kokea toisin.

Valon lapsen sairaus, sen järisyttävät käänteet ja kuolema oli tietenkin musertava kokemus. Miettiessäni tätä yhtä elämäni merkityksellisintä kokemusta, on päällimmäisenä muistona tunne surusta ja kuluttavasta kokemuksesta. Tein kuitenkin tuon raskaan matkan aikana, jokainen päivä, tietoisesti töitä tallentaakseni valokuvina hyviä arkisia hetkiä, koska niitä oli. Paitsi että kuvasin, tietoisesti valitsin siis nähdä arjen kauneuden kaiken murheen keskellä.

Ilman noita kuvamuistoja minulla olisi noista vuosista muistona vain tunne, joka on raskas ja pimeä. Mitä haluan muistaa elämästä, joka sen jälkeen tuli, sitä jäin miettimään.

Tästä päivästä lähtien haluan muistaa jälleen ne arjen ihmeet.

20160719_124622-008

 

Urbaanit polut

Minä rakastan kävelyä. Se lienee kaikien meidän nomadien tyyppivika. Tai se mikään vika ole, vaan normaali ihmisluontoon kuuluva tarve, mistä moni ihminen ikävä kyllä on nykyaikana vieraantunut.

Käveleminen huoltaa koko kehoa, pitää kropan vetreänä sekä nesteet ja ajatukset liikkeellä. Lisäksi käveleminen on ekologinen vaihtoehto. Kaupungissa asuessani pyrin kulkemaan jalkaisin paikkaan kuin paikkaan, esimerkiksi töihin kävelen mielelläni sen vajaan puoli tuntia sen sijaan, että siirtäisin itseni autolla paikasta toiseen.

Olen miettinyt vakavissani autosta luopumista. Tämän talven se onkin ollut pääsääntöisesti lainassa Pikku Valolla. Tarvitsen autoa yleensä vain päästäkseni metsään ja juuri sen takia, en siitä ihan heti ole luopumassakaan.

IMG_7560-003

Tänä talvena ja oikeastaan jo pitkin viime syksyä en ole oikein päässyt metsään. Ehkä osin siitä syystä olen löytänyt lähiluonnon ja kaupunkimetsät. Ilokseni havaitsin, että täällä Lahdessa on ihan ydinkeskustan välittömässä läheisyydessä paitsi ihana Lanupuisto, myös noin 12 km pitkä kaupunkimetsäpolku, Lehmusreitti.

Kävelin osan siitä ensimmäistä kertaa viime syksynä kaverin opastamana, mutta silloin hukassa oli isot pätkät merkittyä reittiä. Nyt pääsiäispyhinä päätin ottaa selvää, missä reitti oikein kulkeekaan ja ilmeisesti merkintöjä oli ihan vastikään parannettu, sillä nyt löysin ne hukassa olleet mutkat.

IMG_7553-002IMG_7592-001

Lehmusreitti kulkee Lanupuiston, Niemenkallioiden, Vesteroosinpuiston, Vesitorninmäen ja Mustankallion kautta edelleen Lotilanharjulle, Radiomastoille ja urheilukeskuksen maaston kautta Teivaanmäelle.

Reitin varrella on jyrkkiä nousuja – ainakin viidelle harjulle noustessa saa sykkeen ajoittain nousemaan reippaasti – metsäpolkuja, puistoa ja pätkiä pyöräteillä tai kaupungissa. Eri metsätyyppejä on reitin varrella runsaasti ja paikoin aivan huikaisevia maisemia!

IMG_7674-004IMG_7676-005

Näin keväällä lähimetsissäkin on valtava lintujen konsertti. Itse tosin tykkään tehdä kaupunkikävelyni podcasteja kuunnellen, koska siinä yhdistyy kaksi mukavaa ja aikaa vievää puuhaa sujuvasti keskenään. Lisäksi yksi syy, miksi kaipaan korvanappeja korviini kaupungissa liikkuessani on liikenteen melu. Jatkuva liikenteen meteli häiritsee minua.

Vaikka kaupunkimetsissä näyttää ja tuoksuu ihan metsälle sekä saa jalkojensa alle vaihtelevan, luonnollisen maaston, ei liikenteen meteliltä voi välttyä. Ikävä kyllä se kantautuu myös tälle reitille etenkin näin lehdettömänä aikana.

Onko sinun kaupungissasi vastaavia metsäpolkuja?

Älä rakasta itseäsi huomenna

Naisen paras elämä alkaa turhan usein mielikuvissa vasta sitten, kun tekee sen elämänmuutoksen. Kun laihtuu, kun saavuttaa bikinikunnon, kun on saanut ensin kasvatettua lapset isommaksi – you name it. Roikumme harhakuvassa, jossa näemme itsemme tulevaisuudessa parempana versiona itsestämme jotta voimme rakastaa itseämme ja olla tyytyväisiä elämäämme.

Lienee tuttua jokaiselle naiselle, että olemme aina liian laihoja, liian lihavia, liian arpisia, liian tunteikkaita, liian miehekkäitä, liian karvaisia, liian äänekkäitä, liian vahvoja, liian kovia, liian herkkiä, liian paljon sitä liian vähän tätä tätä.  Jos itse olisikin tyytväinen itseensä sellaisena kuin on, ympäristö pitää kyllä huolen puutteiden bongaamisesta. Itseään rakastava nainen on vähintäänkin ärsyttävä.

Tiedätkö mitä? Hyvinvointi ei kuitenkaan ala suorituksista ja ”sitten kun”. Jotta muutos on ylipäätään mahdollinen, pitää ensin rakastaa itseään juuri sellaisena kuin tänään sattuu olemaan. Paras elämä on nyt.

Terffeillä itseni kanssa

Kun havahduin elämän mielettömyyteen joskus vuosia sitten, aloin tekemään asioita, joita olin aina halunnut, mutta joiden en jostain syystä uskonut olevani itselleni mahdollisia tai luvallisia. Kyse oli niinkin yksinkertaisista asioista kuin esimerkiksi klassisen musiikin konsertissa käymisestä. Siellä kävivät ”ne muut”, joihin en kuulunut. Sisimmässäni tiesin, että nauttisin siitä yhtälailla.

Samoin aloin viemään minut itseni kanssa treffeille kahviloihin silloiselta puolisoltani salaa. Laitoin päälle nätin hameen ja punasin huuleni. Nautin kahvista ihan vain itsekseni ja samalla nautin elämästä, olostani! Puolisoni piti kahviloissa käymistä turhana rahan tuhlauksena, koska kahvia voi keittää kotonakin. En suostunut syyllistymään. Minulle kahviloissa käymisessä ei ole kyse pelkästä kahvin juomisesta, vaan kokonaisesta kulttuurista ja elämyksestä.

Hykertelin itsekseni viime viikonloppuna kuunnellessani Amy Medlingin podcastia, jossa hän haastatteli ”Bonjour happiness” -kirjan kirjoittajaa Jamie Cat Callania. Jostain syystä olen osannut intuitiivisesti alkaa hoitamaan itseäni podcastissa mainituilla konsteilla. Ranskalaiset naiset kukoistavat ja ovat elämäänsä tyytyväisiä, koska he pitävät keneltäkään lupia kyselemättä kiinni ”salaisesta puutarhastaan”; he ottavat itselleen sen tärkeän oman pienen hetkensä ja pysähtyvät näihin hetkiin nauttimassa olostaan, itsestään ja elämästään.

On todella tärkeää tietää kuka on ja arvostaa itseään juuri sellaisena kun on

Yksi tärkeimmistä oivalluksista elämässäni on ollut, että minun täytyy alkaa tehdä asioita, jotka tuottavat juuri minulle puhdasta iloa ja olla syyllistymättä siitä.

Pienten lasten äideille tämä ei toki aina helppoa ole silloin kun elämä pyörii pääasiassa muiden tarpeiden ympärillä ja helpostihan siinä syyllistyy, jos syrjäyttää joskus ne toisten tarpeet. Varsinkin kun lähipiiristä useimmiten löytyy se kuoro, joka alkaa syyllistämään, kuka mistäkin syystä. Muistan itsekin ottaneeni silloin ne pienet omat iloni sitten niistä satunnaisista herkkuhetkistä lasten päiväunien välillä, mikä taas omalla aineenvaihdunnallani ja autoimmuunitaipumuksillani oli karhunpalvelus hyvinvoinnille. Hukkasin itseni noina vuosina. Nainen on muutakin kuin äiti tai puoliso.

Eipä sillä, elämässä pitää myös nauttia herkkuhetkistä ja yksi parhaimpia tapoja rakastaa itseään on panostaa siihen, mitä syö. Tässäkin pätee yleensä se, että enemmän on vähemmän. Kun panostaa laatuun, voi hyvillä mielin pienentää syömäänsä määrää.

frankfurt-143

Lupasin taannoin vinkata itseäni kiinnostavista Podcasteista ja tässä tämän kertaiseen kirjoitukseeni innostanut Podcast .

Olen kuunnellut nyt jonkin aikaa kävelylenkeillä Amyn podcasteja ymmärtääkseni PCOS:ni syitä ja seurauksia. Amy opastaa nettisivuillaan PCOS -naisia nauttimaan omasta ainutlaatuisuudestaan ja voimaan oireiden kanssa tai niistä huolimatta parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Voimaantuminen

Pidän sanasta ”voimaantuminen”. Tiedän, että moni inhoaa sitä, koska sitä käytetään aika paljon erilaisissa yhteyksissä ja ihmiset tuntuvat saavan ylipäätään näppylöitä asioista, jotka pakottavat kääntämään katseen sisäänpäin ja ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnista.

Siemen on sinussa!

Voimaantuminen merkitsee minulle juuri sitä, että löydän jälleen tieni sisäisen voiman, Valoni, äärelle, josta syystä tai toisesta olen päässyt erkaantumaan. Meidän jokaisen sisällä piilee ihan valtava voima, jonka avulla voimme löytää tasapainon ja hyvän elämän kaaoksellisen arjen keskellä. Olipa kyse sitten henkisestä tai fyysisestä jaksamisesta, palautumisesta, toipumisesta tai parantumisesta, meidän kehossamme on kaikki tarvittava valmius siihen.

Kiire, negatiivisten ihmisten ja asioiden vaikutus, jatkuva itseäni vastaan toimiminen, ulkoiset ja sisäiset paineet (jotka saavat yleensä vallan kiireessä, jolloin en ehdi pysähtymään riittävästi kuullakseni itseäni) sekä resurssien vaje vaatimuksiin nähden vie voimiani. Introverttina ihmisenä ylipäätään arki, joka toimii ekstroverttien ehdoilla ja ohjaamana, kuluttaa voimia. Pahimmillaan voimien ehtyminen johtaa sairastumiseen ja elämänliekin sammumiseen. Viime vuoden lopussa jouduin hyvin lähelle sitä pistettä.

Olen siinä mielessä onnekas ihminen, että olen löytänyt asioita, jotka voimaannuttavat minua. Voimaannun esimerkiksi kosketuksesta luontoon, kauniista ympäristöstä, selkeydestä, kävelystä, hiljaisuudesta, käsin tekemisestä, kirjoittamisesta, listojen ja ”unelma- ja strategiakarttojen” tekemisestä, lukemisesta, innoittavien ja inspiroivien ihmisten kohtaamisesta, kuuntelemisesta tai seuraamisesta. Esimerkiksi jotkin sosiaalisen median kanavat ovat toimineet minulle voimaannuttavina kokemuksina, koska sitä kautta olen saanut kosketuksen inspiroiviin ihmisiin ja asioihin. Ja sitä kautta vahvistusta tai uutta suuntaa ajatuksilleni.

img_7130

Mitä tarkoittaa voimaantuminen?

Voimaantuminen on sitä, kun ihminen löytää keinoja vahvistaa itselleen luontaisia taipumuksia arjen haasteista selviytymiseen ja löytää mielenkiinnon suunnata katsetta hieman eteenpäin, josta syntyy imu kohti huomista. Kyse on nimenomaan henkisestä vahvistumisesta, uskon ja luottamuksen syntymisestä sekä elämänliekin virkoamisesta. Tämä liittyy vahvasti itsetuntemukseen, mutta myös omaehtoisuuden tunteen lisääntymiseen; ”minulla on mahdollisuus parantaa asemaani tässä maailmankaikkeudessa”.

Meillä jokaisella on itsemme näköiset valmiudet, tavat ja keinot voimaantua. Introvertit ja ekstrovertit ihmiset esimerkiksi voimaantuvat eri tavoin: introvertti voimaantuu ajattelusta ja ekstrovertti vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Pitää vain tunnistaa ja löytää oma tapansa. Pitäää luottaa siihen, että sitä vain tietää, mikä toimii omalla kohdalla. Tarvitaan toki halu tutkiskella itseään ja rohkeutta kokeilla asioita. Jos joku juttu ei tunnu hyvältä tai sen seurauksena ei ole hyvää oloa, niin siitä kannattaa luopua. Voimaantuminen ei välttämättä tapahdu mukavuusalueella, joten itseä pitää myös haastaa.

Nyt kun puhutaan paljon henkisestä kasvusta ja oman potentiaalin kasvattamisesta, moni ihminen on alkanut apinoimaan jonkin ryhmittymän toimintaa ja suorastaan suorittamaan jotain yksittäistä metodia, jonka avulla joku toinen on saavuttanut elämässään hyvän aseman ja olon. Joogassa, uskonnoissa, veganismissa, raakaruokailussa, biohakkeroinnissa, enkelihoidoissa ja Fitness -elämäntavassakin voi karahtaa karille. Tarinoita pettyneistä hurahtaneista saa lukea tämän tästä ja heidän kokemuksiaan käytetään sitten todisteena huuhaasta. Suorittamalla ei voi saavuttaa kestävää kehitystä. Luota itseesi, sinä tiedät, mikä tekee sinulle hyvää!

img_7124

Minun keinoni voimaantua tässä ja nyt

Nyt, kun olen ehkä jälleen elämässäni haasteellisempien aikojen edessä ja kuluttanut voimavarani loppuun, huomaan voimaantuvani erityisesti siitä, että otan irtiottoja sosiaalisesta mediasta ja ylipäätään käytän digitaalisia välineitä tietoisemmin.

Pidän huolta erityisesti seuraavista asioista:

  • Riittävä uni
  • Selkeä päivärytmi
  • Oikeanlainen ravinto (niin henkinen kuin fyysinenkin)
  • Riittävästi aikaa vapaalle ajattelulle
  • Riittävästi arkiliikuntaa (10 000 askelta vähintään)

Parasta just nyt

Ihan parasta ovat reippaat kävelyretket, joiden reittiä en mittaa tai suunnittele etukäteen. Annan vaistojen viedä, kuljen uteliaana eteenpäin, löydän uusia nurkkia arkiympäristöstäni. Joskus lyhyempi kävely riittää, mutta pyrin kuitenkin tekemään vähintään kerran viikossa pidemmän lenkin.

Koska asun kaupungissa ja kävelyreittini sivuavat taajaan vilkasliikenteisiä teitä, minkä äänet kuormittavat minua herkästi, kuljen usein luurit korvilla. Podcastit tekevät kävelylenkeistäni miellyttäviä paitsi äänimaailman, myös sen johdosta, että kyllästyn herkästi yksitoikkoisiin asioihin, enkä innostu lähtemään kävelylle, jos se tarkoittaa taas sitä samaa taloa, samaa mutkaa, samaa ylämäkeä…ja samoja ajatuksia.

Innostava podcast saa paitsi kävelemään pidemmän matkan ja unohtamaan yksitoikkoisen toiston, jota vakilenkit tarkoittavat, ne saavat ylipäätään lähtemään lenkille, koska tiedän, että saan ajatusnamia! Odotan seuraavaa mahdollisuutta paneutua podcastin maailmaan. Normaaliarjessa ei ole aikaa kuunnella pidempiä podcasteja ilman keskeytyksiä, joten kävelylenkit yhdistettyä podcasteihin on kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tästä on tulossa myös rutiini, joita yllättävä kyllä rakastan, vaikka yksitoikkoisuus minua muuten kyllästyttääkin.

Teen välillä myös meditatiivisia kävelyitä, jolloin en kuuntele podcasteja, vaan annan omien ajatusten virrata, mutta siihen kaipaan ympäristöltäni pehmeämpiä ääniä, joita kaupunkiympäristö ei tarjoa.

Yritän tehdä postauksen minua innostavista podcasteista lähiaikoina. Onko sulla muuten suosikkipodcasteja?