Vihdoin kotona

170710_1

Siitä on noin vuosi aikaa, kun sattumalta bongasin rakenteilla olevan asumisoikeuskerrostalon myynti-ilmoituksen. Ihastuin talon sijaintiin, arkkitehdin piirustuksiin ja etenkin erään tietyn asunnon pohjakuvaan. En pysty yhtään erittelemään, mistä tuli se fiilis, että siinä on tuleva kotimme. Tunne vaan oli niin vahva, että se pakotti toimimaan.

Vuosi myöhemmin, muuttoviikonlopun jälkeisessä kuumeessa, istun kyseisen kodin sohvalla ja huokaisen syvään. On tunne, että olen kotona. Olen vihdoin kotona niin henkisesti kuin fyysisestikin ja voin huokaista ainakin hetkellisesti itseni turvalliseen olotilaan (kunhan nyt vain saan kaiken tavaran paikoilleen tai kiertoon).

Kaikki on hyvin.

170710_2

Matkaani seuranneet tietävät, että mulla on takana todella raskaat ajat.

Kolme muuttoa kolmen vuoden sisällä, yhden unelmakodin myynti ja siihen sijoittamani rahan menetys uusiofuusioperhehelvetin epäonnisten talokauppojen vuoksi, sen fuusion vuosia kestänyt purkaminen samaan aikaan kun tein viimeistä matkaa Tähtityttöni kanssa, talokauppojen pitkittyminen ja sen jälkeisiä kerrostaloasuntoja aina pienenevin neliöin ja huononevine hengitysilmoineen. Takaraivossa on edelleen myös fuusiohelvettitaloon liittyvät jälkikaiut, eivätkä ne ihan heti hellittäne.

Tuon kaiken ohessa olen myös joutunut selviytymään niistä nykyajalle tyypillisistä jatkuvista muutoksista töissä ja normaalista ruuhkavuosikuvioista. Muutto ei ajatuksena ihan hirvittävästi houkuttanut, mutta tämä muutto vain oli ihan pakko tehdä. Onneksi kuuntelin vahvaa intuitiota.

170710

On uskomatonta, miten jossain asunnossa voi neliöt, materiaalit, pohjaratkaisut ja kaikki natsata kohdalleen.

Pelkäsin, että joudun käymään vielä kerran valtavan mööbelivaihdosoperaation, mutta kas ihmettä; vanhat ja nämä kaikki muutot vielä matkassa pysyneet mööbelit solahtivat tänne oikein mainiosti. Säilytystilaa on niukasti, mutta sekin sopii uusiin ajatuksiini. Tavarahamsterista on kuoriutunut ihminen, joka ajattelee, että tavara, jota pitää säilöä kaapeissa, on pitkälti tarpeetonta.

Toki pientä mööbleerausta mietin, sillä vanhaa energiaa voisin vielä laittaa kiertoon jonkin verran. Ehkä viihdelaitteille ja kirjoille etsin uuden ratkaisun nykyisen 60-luvun mummolta perityn (ehkä muuramen) kaapiston sijaan. Ja sohvan voisin vaihtaa, mikäli saan nykyisen myytyä. Kaipaan vierasvuodemahdollisuutta.

Se vanha hirsitalo, suuri tai pieni mummonmökki, on edelleen yksi unelmistani. Mutta nyt ei ole sen aika. Nyt nautin tästä. On valtavan ihanaa asua aivan uudessa asunnossa. Ei ole pinttymiä, muiden taakseen jättämää tauhkaa ja huonosti toimivia juttuja. Ilma vaihtuu. On puhdasta, kaunista ja turvallista. On hyvä energia!

Se, että koti tuntuu kodilta ja että paikassa, jossa viettää suuren osan aikaansa, on hyvä energia on todella tärkeää hyvinvoinnille. Se on antaa pohjan sille, että voin tulla siksi itseksi, johon on mahdollista kasvaa ja Valo loistaa minussa.

Olen tullut kotiin.

Mainokset

Uuteen kotiin

Muutto uuteen kotiin alkaa jo  hieman jännittää. Mitenhän saamme kaiken onnistumaan? Entä miten viihdymme uudessa kodissa? Uusi koti ei tosiaan ole vielä sekään se unelmakoti ja haaveideni loppusijoituspaikka. Paikka, johon voisin juurtua.

Se on kuitenkin koti, jossa toivottavasti on hyvä elää.

20170802_4

Uusi koti

Minulla ei ole hajuakaan, miltä asunto näyttää ja kuinka pimeä se mahtaa olla ikkunoiden ollessa vain yhteen ilmansuuntaan ja asunnon sijaitessa alemmissa kerroksissa. Entä kuinkahan mahtavat huonekalumme sopia asuntoon?

Asuntoa pääsee katsomaan vasta muutama viikko ennen muuttoa. Rakennustyömaalle ei tietenkään saa mennä. Olen käynyt katselemassa rakennusta ulkoa käsin ja tykkään siitä kovasti. Toivottavasti siellä on hyvät energiat. Ainakin minulle tuli tosi hyvä fiilis siinä hetkessä, kun tajusin, että haluan varata asunnon kyseisestä talosta.

20170802_2

Nykyinen koti

Nykyinen asunto on ihanteellinen niin sijainnin, valoisuuden kuin pohjaratkaisunkin suhteen. Walk-in-vaatehuone on luksusta ja on ollut todella tarpeellinen meille. Erilliset vessa ja kylppäri on hyvä ratkaisu. Edellä mainitut ominaisuudet puuttuvat uudesta kodistamme.

Tilaakin meillä nyt on aivan mahtavasti kahdelle. Toisaalta tilaa on vähän liikaa Pikkuvalon muutettua omilleen. Tila maksaa, enkä näe vuokrattua tilaa sen arvoiseksi. Ainakaan tässä asumismuodossa, mikä olosuhteiden pakosta on nyt meidän kohtalomme. Laitan rahani mieluummin terveelliseen ruokaan ja harrastuksiin. Lisäksi nykyisen asunnon ilmanlaatu on huonontunut radikaalisti parissa vuodessa ja liikenteen meteli on alkanut käydä yli sietokykyni. Talo alkaa ikääntyä ja se on rakennettu aikana, jolloin on rakennettu kuraa. En halua vähäisiä rahojani pitää kiinni moisessa. Näistä syistä muutamme.

20170802.jpg

On ihanaa muuttaa aivan uuteen asuntoon. Tulevan kodin sijainti on aika kiva; ihastuttavan puiston laidalla ja kohtuullisen matkan etäisyydellä juna- ja bussiasemalta, ruokakaupalta, koululta, työpaikaltani sekä kaupungin keskustasta.

Sisustusintoilua pitkästä aikaa

Mietin pitkästä aikaa innostuneena myös sisustamista. Edellisessä muutossa luovuin valtavasta määrästä huonekaluja ja niiden mukana edellisten elämäntilanteideni unelmista ja muistoista. Se teki hyvää! Kynnys luopua unelmieni antiikkimööbeleistä oli todella korkea, mutta helpotus jälkikäteen sitäkin suurempi. Enää ei tee tiukkaa luopua mistään mööbelistä tilanteen niin vaatiessa.

Tästä kodista tulee pitkästä aikaa ensimmäinen, jonka voin sisustaa aivan kuten haluan. Minun näköisekseni. Vaikka en vielä voi juurtuakaan, voin tehdä tulevasta kodista pesän.

Turistina tutuilla kulmilla

Suosittelen lähtemään rohkeasti turistiretkelle lähiseuduille.

Aina ei tarvitse lähteä matkoille jonnekin kauas, sillä meillä on kotimaassakin oikeasti paljon mielenkiintoisia paikkoja. Matkustamisessa parasta on se, kun pääsee hetkeksi irti arjesta ja uusiin maisemiin. Sitä voi olla turistina vaikka kotikaupungissakin.

Kesäloman alkuun otin ja vietin päivän leikkien turistia kaupungissa, jossa asun. Kiersin kaupunkia jalkaisin katsellen sitä uusin silmin. Menin ihan tavallisena arkipäivänä lounaalle riittävästi käveltyäni ihanaan pieneen lounasravintolaan, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Katselin katuja ja taloja rakastuen niihin uudestaan. Teki kuulkaa hyvää nähdä taas kirkkaasti lähelle. Mieli ja sielu kiittää.

Ajatuksesta innostuneena tein toisen retken Vääksyyn, jonne muutimme pohjoisesta noin 20 vuotta sitten. Emme viihtyneet siellä pitkään ja edelleen helposti siellä tuntuu, kuin olisi vieraalla planeetalla tai vähintäänkin ulkomailla. Ihana paikka käydä vierailulla!

Vääksyssä on kaikkea jännää löytöretkeilijöille

Kannattaa suunnata Vanhan Vääksyn keskustaan ja kierrellä jalkaisin kanavan reunustoja molempiin suuntiin, kurkata laivojen sulutus, palata takaisin Vanhaan Vääksyyn ja lounastaa Ranskalaisessa Kyläkaupassa sekä kurkata ainakin Lauran Kauppa. Vesimyllymuseo on lastenkin mielestä mielenkiintoinen paikka ja sisustuksen ystäville löytyy esimerkiksi Zoom Design.

Ikävä kyllä Lauran Kaupan ihastuttava Laura poistui keskuudestamme vuosi sitten, mutta jotain hänen hengestään on kaupassa vielä jäljellä. Onneksi kauppa on vielä olemassa ja ihanaan interiööriin pääsee vielä vierailulle. Kannattaa poiketa myös alapihalle!

Ranskalainen Kyläkauppa:

0617_blogi_1

0617_blogi_2

Lauran Kauppa:

0617_blogi_9

0617_blogi_10

0617_blogi_12

Kahavilla – Ranskalainen Kyläkauppa

Voiko olla ihanampaa kahvilainteriööriä, kuin kiehtovassa vanhassa talossa, jolla on historia ja joka elää uutta tulemistaan? Jos se pitää vielä sisällään huikean tarinan sekä aimo annoksen ranskalaisia makuja, puhutaan jo ekstrahyper innostavasta paikasta.

0617_blogi_7

Sellainen paikka on Vääksyssä, Ranskalaisessa Kyläkaupassa.

Tuo talo on ollut muutamaan otteeseen myynnissä sinä aikana, kun olen sen olemassaolosta mitään tiennyt. Yhden kerran oli ihan hilkulla, ettenkö ottaisi selvää sen korjauskustannuksista. Siihen aikaan talo oli harmaa ja todella kulahtanut. Talo kiehtoi silti minua valtavasti. Siksikin oli ihanaa, että jollakulla oli hullunrohkeutta ostaa talo ja siitä tuli juuri Ranskalainen Kyläkauppa, eikä sitä jyrätty uuden kerrostalon tieltä pois.

Olen poikennut Ranskalaisessa Kyläkaupassa kahvilla pari kertaa kesässä. Muistan nauttineeni ainakin ihanaa sitruunaista marenkipiirasta ja juustokakkua vadelmahillon kera. Ajatuksissani pääsin niiden myötä Ranskaan, laventelin tuoksuiseen pikkukylään. Se on paljon se. Puhdasta iloa ja nautintoa niin keholle kuin mielellekin.

0617_blogi_5

Suosittelen myös talon ihanaa lohisalaattia kesäpäivän lounaaksi! Sen vuoksi kannattaa ajaa vaikka vähän pidempikin matka.

Samalla saat tutustua herkkuputiikin ihaniin ranskalaisiin limonaadeihin, siirappeihin ja muihin ruoka-aineisiin sekä laventelintuoksuisiin saippuoihin ja yläkerran muoti-outletin tarjontaan.

Kyseessä on siis enemmän kuin kahvila. Mutta harvoin sitä ihan aitohämäläisessä tuppukylässä pääsee ranskalaisittain kahville ja siksi listaan paikan lempikahviloihini.

0617_blogi_3

0617_blogi_4

 

 

Uusvanha ruokapöytä

Oletko huomannut, että uusi elämäntilanne ja muuttuneet olosuhteet pistäisivät alulle tarpeen muuttaa sisustusta kodissasi?  Itselläni ainakin tuntuu näin käyvän. Koti on minulle tärkeä asia ja minun täytyy tuntea oloni kodissani turvalliseksi. Koti heijastelee aina tavalla tai toisella sisäisiä mielenliikkeitäni ja päinvastoin.

Ruokapöytä oli oikeastaan ainoa jäljellä oleva muutosta kaipaava ja muutossa mukana kulkenut mööbeli. En kokenut olevani sen kanssa enää samalla aaltopituudella ja yritin päästä siitä kiihkeästi eroon.

Sain vihdoin loppukesästä vanhan 20-luvun räähkän nurkista pois ja pääsin tekemään ratkaisuja uuden pöytäryhmän suhteen. Uuden pöytäryhmän valintaa ei helpottanut suhteellisen valikoiva makuni yhdistettynä taloudelliseen tilaani. Valmistauduin elämään ilman ruokapöytää seuraavat kuukaudet, mutta hommahan ratkesikin onnekkaasti kuin itsestään.

Satuin kurkkaamaan tori.fi -saitille ja siellähän se ruokaryhmä odotti minua juuri sinne päivitettynä. Koska se oli naapurikaupungissa myynnissä, oli helppo käydä tarkistamassa missä kunnossa se oli. Ihan kelpo ryhmältähän se vaikutti ja sitä pientä pintaremppaa tehdään sitten kun tehdään! Olin jo suhteellisen kyllästynyt ravistuneisiin tuoliin ja pelkäsin, että vanhat pinnatuolit notkuisivat liiaksi, mutta onneksi niin ei ollut.

Pöytäryhmä sopii pieneen asuntoomme, sisustukseeni, tyyliini, tilaan ja arvoihini. Arvostan kierrättämistä. Maailma on täynnä hylättyjä huonekaluja, en haluaisi ostaa lisää tulevaisuuden roskia.

Mikä parasta, säästin vähintään 700 euroa! Olin katsellut vähän Thonet-tuoleja ja sopivaa pöytää sekä kierrätysversioina että uusina, samoin pinnatuoleja ja pöytiä, joista olinkin päätymässä jo Iskun myymään pinnatuoliryhmään.

Seuraavaksi haluaisin löytää pöytäryhmään sopivan maton ja verhot.