Ihmerohto käyttöön – tee kurkumatahnaa

Hiljainen tulehdus (inflammaatio) on monen sairauden ja vaivan takana. Jos tulehdus saa roihuta vapaasti elimistössä, voit sairastua masennukseen ja muihin aivoperäisiin sairauksiin, hormonaalisiin sairauksiin, autoimmuunisairauksiin, suolistosairauksiin, astmaan, syöpään, sydäntauteihin, diabetekseen ja niin edelleen. Kyllähän sä tämän jo varmaan tiedätkin!

Tulehdukselliset sairaudet tarvitsevat yleensä taustalle useamman tekijän, joista yksi on geeniperimä ja toinen on laukaiseva tekijä, kuten vaikkapa ylipaino, joka aiheuttaa elimistössä inflammaation, joka sekoittaa hormonitoimintaa, joka voi laukaista sairauden. Stressi on yksi yleisimmistä laukaisevista tekijöistä, minkä yritän jatkossa pitää mielessä.

Keho on monitahoinen kokonaisuus, jossa asiat vaikuttavat toisiinsa. Sen olen huomannut taas tässä tuoreessa terveyshässäkässäni. Tunnistan tulehdukselliset oireet ja sen, että on nyt siinä ja siinä minkä sairauden kytkin laukeaa ihan justiinsa.

Siksipä tässä vielä kaiken kukkuraksi päälle iskeneessä kesä/allergia -flunssassa tuli mieleeni ottaa taas tulehdusta hillitsevä kurkuma tehokäyttöön ja valmistaa sekä Golden Elixiriä, että Golden Milkiä (eli kurkumalattea).

060418060418_1

Helpotusta ja riman alentamista kurkuman käyttöön

Helpottaakseni juomien valmistusta päätin tehdä pitkästä aikaa kurkumatahnaa, jonka avulla esimerkiksi kurkumalatte valmistuu huomattavasti nopeammin ja kätevämmin. Kurkumatahnan ohje löytyy tekstin lopusta.

Aikaisemmin olen tehnyt kurkumatahnaa perinteisen intialaisen reseptin mukaan, joka esitellään mm. Kundaliinijoogaa käsittelevillä sivustoilla. Halusin tällä erää hieman vielä alentaa rimaa kurkuman käyttöön ja tein tahnaa, jossa on jo mukana oliiviöljy, mustapippuri, kaneli ja inkivääri. Jälkimmäiset on mukana maun vuoksi, mutta myös terveysvaikutustensa vuoksi. Kurkumahan itsessään ei ole mitenkään mieltäylentävän makuista.

Saadakseen kurkumiinista sen täyden hyödyn, kannattaa ensinnäkin ostaa sellaista kurkumaa, jossa kurkumiinipitoisuus on mahdollisimman suurta ja toisekseen kannattaa pitää mielessä , että kurkumiini ei itsessään absorboidu ihmiselimistöön kovin helposti, vaan rasvaliukoisena se tarvitsee seurakseen öljyä. Mustapippurin piperiini lisää vielä tuhatkertaisesti kurkumiinin imeytymistä, koska se hidastaa kurkumiinin nopeaa poistumista ruoansulatuksessa.
060418_2060418_3

Värjäytymisvaara ja ne tuhat hyötyä

Kurkuman kanssa puljatessa kannattaa muistaa, että se on todella värjäävää! Muutaman valkoisen t-paidan pilattuani yritän muistaa pitää keitoksen riittävän miedolla lämmöllä ja olla hämmentämisen kanssa huolellinen.

Kurkumatahnaa kannattaa silti ihan oikeasti vaivautua tekemään, sillä se vaikuttaa niin monin tavoin edullisesti kehoomme. Se mm. helpottaa flunssassa liman poistumista ja keuhko-oireita,  helpottaa ruoansulatusta, puhdistaa maksaa ja suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta, sillä sanotaan olevan myös insuliinitasoihin vaikutusta ja se toimii elimistössä kortisonin tavoin hilliten tulehduksia. Kurkuma helpottaa myös kipuja, erityisesti nivelkipuja (koska se vähentää tulehdusta,) ja sen sanotaan myös edistävän palautumista stressistä.

Kurkumasta on tehty paljon tutkimuksia ja sen hyödyt kiinnostavat länsimaista lääketiedettäkin. Esimerkiksi kipua vaimentava vaikutus tunnustetaan, vaikka toki lääketeollisuuden edustajilta myös kritiikkiä tuntuu irtoavan. Kurkuman käytöllä ei ole haittavaikutuksia, joten miksi et kokeilisi sitä? Ainoastaan verenohennuslääkkeitä ja verenvuototaipumusta omaaville sitä ei suositella, koska se ohentaa verta.

Kiinalaisessa lääketieteessä sitä suositellaan erityisesti ruoansulatukseen, masennukseen ja keuhkoputken tulehdukseen. En tiedä silti, onko se ihmerohto, joka parantaisi nämä kaikki vaivani kestosressistä masennukseen, mutta kertaalleen olen sen avulla saanut sisäisen lohikäärmeeni talttumaan ja vahvan kortisonilääkityksen lääkärin ennusteista huolimatta purettua.

Golden Milkiä kannattaa muuten juoda ennen kaikkea iltaisin, koska se rauhoittaa ja helpottaa unen tuloa. Tässä vielä linkki kurkumamaidon eli Golden Milkin ohjeeseen. Sitä ennen kannattaa kuitenkin tehdä tahna, sillä sen avulla voi oikaista valmistusprosessissa!
kurkumatahna

kurkumatahna

Mainokset

Silta yli synkän virran

Elämä on kyllä melkoinen seikkailu. Tai miten sen nyt sitten haluaa nähdä.

Tavakseni on tullut käydä sulattelemassa asioita kaupungin läheisillä luontopoluilla. Polkukävelyistä on muodostunut arjen pelastaja. Kaipaan haastetta niin keholle kuin mielellekin, mutta myös uusia näkökulmia. Uusi polku vie kohti uusia näkymiä, aina.

Pidemmillä kävelylenkeillä kuuntelen podcasteja, mutta kun lähden luontopoluille, haluan kuunnella luonnon ääniä ja mikä tärkeintä – sisäistä ääntäni.

Tällä kertaa sulatettavaa oli sen verran isosti, että päätin vihdoin kulkea läpi Porvoonjoen luontopolun, sillä se oli minulle ihan uusi.
060418_4
Sain vihdoin tuloksia verikokeistani. Olin tietenkin käynyt ne stalkkaamassa jo ennen lääkärin soittoa, joten tavallaan tiesin, mitä tuleman pitää.

Lääkärin puhelu tosin hieman lisäsi huolta, sillä en voi olla varma, että olisin hyvässä hoidossa. Yhdistettynä sahaavaan verenpaineeseen näin koetuloksissa ikäviä yhtymäkohtia sisäiseen lohikäärmeeseeni, jonka toivon uinuvan ikiunta. Lääkäri ei niitä sen sijaan tunnu hahmottavan, etenkään kun sisäisen lohikäärmeeni aktiivisuutta mittaavat arvot olivat ns. normaalit. Sitähän ne minulla olivat pääsääntöisesti silloinkin, kun sairaus oli aktiivinen…

Työterveyden yleislääkärillä ei voi tietenkään olla ymmärrystä niin isosta kokonaisuudesta kuin mitä autoimmuunisairaudet ovat. Tästä vähän lisää myöhemmin tässä tekstissä.
060418_10
Lähdin siis sulattelemaan lääkärin puhelua Porvoonjoen luontopolulle, josta olin kuullut vasta muutamia vuosia aikaisemmin. En ollut oikein paikallistanut, mistä itse polku lähtee, sillä opasteet on aika huonot ihmiselle, joka ei tunne seutua kunnolla.

Huonosti niitä opasteita nytkään löytyi, mutta olin jo hieman aikaisemmin selvittänyt molemmat lähtöpäät ja suurinpiirtein sen, missä polun pitäisi kiertää. Olin siis kirjaimellisesti ihan kartalla.

Porvoonjoen luontopolku ei nimestään huolimatta kulje suoraan joenvartta pitkin, vaan se menee pitkiä matkoja maanteillä ja hiekkateillä ja muutenkin joen ja polun välissä on vähintäänkin rehevä pusikko melkein koko reitin ajan. Toki joki välillä näkyy ja sen pääsee ylittämäänkin muutamaan otteeseen.

Pohjoisen kasvattina itse joki oli hämmentävä. Joethan ovat oikeasti valtavia ja näkemäni joki muistutti enemmänkin synkkää ojaa. Se on kuitenkin varmasti joskus ollut merkittävä kulkureitti ja portti ulkomaailmaan, joten suhtauduin siihen kaikella kunnioituksella.
060418_26
Saattoi olla kuitenkin virhe lähteä polulle, sillä kärsin aika massiivisesta männyn siitepölyallergiasta ja keuhkoputki huusi hoosiannaa jo lähtiessä. Hengitys on muutenkin ollut viimeaikoina hieman työlästä, joten keuhkovammaisena ei pitäisi riskeerata flunssan suhteen.

Seuraavina päivinä kärsinkin sitten melkoisesta flunssasta. En voi välttyä ajattelemasta, että tämä ei ole mitään kesäflunssaa ja allergianakin vain seurausta näistä autoimmuunihässäköistäni, joiden pelkään tosissani nyt aktivoituvan uudelleen. PCOS on ainakin aktivoitunut stressistä johtuvan painon nousun takia.

Tämän noidankehän haluan nyt katkaista. Ehdottomasti! Mutta miten ihmeessä katkaista tahdosta riippumattoman stressioireilun selkä? Help!
060418_44Verikokeista kävi ilmi mm. lievä munuaisten vajaatoiminta, mikä ei lääkäriä millään tapaa huolettanut. Mikä huolettaa minua. Ei yleislääkäri tietenkään voi ymmärtää näin isoa kokonaisuutta kuin minunkin autoimmuunihässäkkäni ovat, ja silloin on syytä laittaa lähetettä eteenpäin.

Sen sijaan sekä D-vitamiiniarvot, että ferritiiniarvo saivat lääkärinkin ymmärtämään, että uupumuksellani on todellakin myös ihan elimellinen tausta.

Tuo D-vitamiinitaso itseäni erityisesti mietityttää, koska sisäinen lohikäärmeeni pitää sisällään epänormaalin d-vitamiinimetabolian, eikä ole lainkaan yksiselitteistä alkaa tuosta vaan napsimaan pilleriä purkista, niin kuin lääkäri tietenkin ensi alkuun määräsi. Onneksi hän nyt sitten aikoi konsultoida asiassa keskussairaalaa. Jossa ei välttämättä keuhko-osastolla sielläkään tiedetä tämän taivaallista tuosta d-vitamiinijutusta.

En todellakaan halua tai aio buustata sisäistä lohikäärmettäni millään tavalla, varsinkaan jos alkaa näyttää siltä, että se on herännyt.
060418_48
Niin tai näin, luontopolulla läpikäymieni ajatusvirtojen lopputulemana minusta on kuitenkin hyvä, että selvisi esimerkiksi tuo varastoraudan niukkuus. Nyt popsitaan rautalääkettä isolla annostuksella ja katsotaan miten vatsa reagoi ja alkaako maailma kirkastua. Arvo oli niin alhainen, että moni vastaavilla arvoilla on saanut rautainfuusion, mutta toivotaan nyt, että pillerit nostaa arvot nopeasti ja pysyvästi.

Niin että tiedoksi vaan, jos tuntuu sydän hakkaavan tiuhaan tahtiin, hengitys on hieman hankalaa, ajatukset takkuilee ja uupumus totaalisesti lamaa: kyse voi olla ferritiiniarvojen mataluudesta! En minäkään tätä itsekseni tiennyt, vaan joogaohjaajani onnekseni vinkkasi minulle asiasta seurattuaan tätä uupumuskamppailuani. Eikä lääkärikään sitä arvoa ollut mittauttamassa, ennen kuin itse pyysin.

Pidetään siskot huolta toisistamme ja ennenkaikkea itsestä

Herkkyys muiden reaktioille

Nyt seuraa tunnustus ja avautumisosio: olen herkkä arvostelulle. Tarkoitus ei ole täällä kovin henkilökohtaisuuksia jauhamaan ryhtyä, mutta tämä oivallus on oleellista sen kannalta, että vielä joskus kykenen löytämään Valoni uudelleen. Uskoisin myös, että tämä juttu voi koskettaa muitakin.

Olen herkkä sillä tavalla, että kommentit ja odotukset, joihin en kykene vastaamaan, jäävät kalvamaan alitajuntaan pitkiksi ajoiksi saaden minut tuntemaan alituista huonommuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Tätä seikkaa itsessäni olen viime viikkoina tutkiskellut ja oivaltanut muutaman seikan.

Vaikutan ulospäin muiden mukaan vahvalta ihmiseltä ja ilmeisesti se saa aina tietyn tyyppiset ihmiset tahallaan tökkimään minua. Eipä niin, että arvostelu tai tökkiminen saisi minua järkyttymään, saati sitten ketään mielistelemäänkään. Siinä mielessä arvostelu ei siis minua liikauta. Se saa minut kasvattamaan muuria ympärilläni.

IMG_7699

Muiden odotukset

Olen selkeästi tehnyt elämässäni isojakin ratkaisuja muiden odotusten pohjalta tai jättänyt tekemättä niitä muiden reaktioiden pelossa.

Skannaan alituiseen ihmisten mielentiloja, mikä on hyvin stressaavaa, koska nappaan helposti muiden levottomuuden, vihamielisyyden ja ahdistuksen itseeni. Olen myös asettanut muiden tarpeet edelleni, koska haluan, että kaikilla on hyvä olla. Kunnes sitten tulee vastaan raja, jossa hyväksikäyttöni alkaa olla piinallista. Ja siinä, missä vedän rajan, minusta tuleekin muiden silmissä hankala. Silloin minulle osoitetaan, että en taaskaan täyttänyt niitä odotuksia ja saan tuntea sen nahoissani.

Voin tunnustaa avoimesti, etten tule kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta minusta se on ihan ok. Minua ei häiritse sekään, etteivät kaikki ihmiset pidä minusta. Ei tosiaan tarvitse tulla toimeen jokaisen kanssa, mutta asiallisesti täytyy kyetä kohtaamaan jokainen, joiden kanssa täytyy olla tekemisissä.

Kunnioitan ihmisten tilaa ja pystyn arvostamaan niitäkin ihmisiä, joiden reviirille en tahdo mennä tai joita en tahdo päästää omalle reviirilleni. Luonnollisesti odotan tätä myös muilta, mutta eihän se kaikkien osalta tosiaan niin mene.

IMG_7702

Rumimmassa raakussa voi piillä upein helmi

Herkkyys arvostelulle on johtanut vuosien mittaan siihen, että olen supistanut itseäni ja elämänpiiriäni. Tähän on vaikuttanut toki myös muut kuormittavat tekijät elämässä.

Vaikka älyllisellä tasolla en antaisikaan arvostelun vaikuttaa itseeni, kehollisesti olen reagoinut arvosteluun jatkuvalla stressillä. Stressaan etu- ja jälkikäteen tilanteita, joissa joudun kohtaamaan odotuksia, joihin en kykene vastaamaan tai jos huomaan, että jollakulla tulee tarve yrittää ampua minut alas. Erityisesti ulkonäön arvostelu on kammottavaa, varsinkin kun olen joutunut olemaan arvostelun kohteena koko lapsuus- ja teini-iän. On hämmentävää, että vielä aikuisten ihmisten yhteisöissäkin törmää toisten ulkonäön arvostelemiseen.

Taannoin olin tekemisissä erään haastavan yhteisön kanssa ja jouduin vuorovaikutustilanteeseen, joka laukaisi minussa ensin valtavan stressin ja omalta osaltaan lopulta johti masentumiseen. Tunnistin tilanteessa ja erityisesti siihen liittyvissä ihmisissä tiettyä samankaltaisuutta lapsuuteeni kokemuksiin ja ihmisiin. En kyennyt suojaamaan itseäni.

Elämässäni on ollut muutama vastaava asetelma lapsuuden jälkeen. Niihin liittyy aina ihminen tai ihmisiä, joilla on tarve nokkia minua. Ja nyt tullaan siihen oleelliseen. Näistä muistoista muodostuu lopputuloksena helminauha, jonka kirkkain helmi taitaa olla juuri käsissäni.

IMG_7705

Varhaisen vuorovaikutussuhteen merkitys

Olen alkanut oivaltaa, että herkkyyteni liittyy jollain tapaa juurikin varhaisen vuorovaikutussuhteen puutteisiin.

Elämästäni on puuttunut rakastava peili, jossa ihmisen taimi yleensä saa varttua. Vilpittömän ihailun ja rohkaisun sijaan olin jatkuvasti arvosteltavana ja moitittavana. Olen oppinut jo hyvin varhaisesta varomaan ja ennakoimaan ihmisten reaktioita.

Voi olla, että tätä joudun vielä penkaisemaan hieman syvemmälle, jos löydän sopivan terapeutin. Omiin lapsuuden kokemuksiin ja äitisuhteeseen kun kietoutuu nyt myös piinaava riittämättömyyden tunne omassa äitiydessäni. En pystynyt pelastamaan Valon Lasta vakavalta sairaudelta, enkä ilmeisesti olemaan äitinä riittävä Pikku Valollekaan.

Entäpä aika ennen syntymää?

En tiedä, onko olemassa entisiä elämiä, mutta mieleeni palaa erään tapaamani intuitiivisen näkijän sanat siitä, miten minun ei tulisi enää rankaista tässä elämässä itseäni, koska kaikki teot on jo sovitettu.

Kolahti, kun hän sanoi, että elämääni on vaikuttanut hyvin vahvasti varhainen kokemukseni siitä, miten minut on koettu jo kohtuasukkina vieraaksi, ehkä jopa vastenmieliseksi ja syntymäni mukana tulevaan elämänmuutokseen ja rajoituksiin syylliseksi. Voisiko tämä pitää paikkansa?

Tämä kohtaaminen intuitiivisen näkijän kanssa tapahtui monta vuotta sitten ja ilman, että hän tiesi varhaislapsuuteni kokemuksia tai ylipäätään suhdetta vanhempiini. Niin tai näin, se varhainen vuorovaikutussuhde on ollut mekaaninen ja jollain tapaa vihamielinen. Siitä minulla on omia muistikuvia jo muutaman vuoden ikäisestä.

Aina vanhemmat eivät kykene enempään. Se on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta  se antaa sille pienelle viattomalle ihmisen alulle huonot eväät elämään. Olen tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, etten saanut kovin hyviä eväitä elämää varten ja melkoista räpistelyä elämään opettelu on ollutkin.

Ehkä tässä liki puolivälissä elämää on vihdoin aika oivaltaa, että räpistelyn voi lopettaa ja riittää, että kelpaa hyvin itselleen. Silloin nimittäin ei tarvitse myöskään kipuilla muiden hyväksynnän ja arvostelun kanssa.

”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!”

Tommy Tabermann

Masennus on uusi musta

On hämmästyttävää, että masennusta pidetään näinä edistyksellisinä aikoina edelleen tabuna.

En minäkään toki tatuoi otsaani saaneeni sellaisen diagnoosin, mutta en siitä puhumista erityisemmin välttelekään. Kerroin esimerkiksi avoimesti tiimikavereilleni töissä, sillä pitkä poissaolo aiheuttaa väistämättä hämmennystä. Ymmärrän myös, että resurssivaje kuormittaa kollegoita, joten mielestäni oli ihan reilua kertoa syy pitkään poissaoloon.

Avoimuuteni jonkin verran kummastuttaa. Huomaan myös, että toiset arastelevat yhteyden ottamista (pelosta, että olen raskasta seuraa?) ja toiset haluavat suorastaan tirkistellä (vaikka muuten kuulumiseni eivät ole kiinnostaneet?). Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta hämmästelen tätä.

20170410_094310

Olen kiitollinen, että lääkäri pysäytti minut

Ymmärrän nyt entistä laajemmin syy – seuraus -suhteita. Uskoisin, että kohdallani voimavarojen loppumiseen liittyy masennuksen rinnalla tai sen osana traumaperäinen stressihäiriö.

Bessel Van der Kolkin ”Jäljet Kehossa” -kirja, jossa käydään läpi traumaperäistä stressihäiriötä ja sen vaikutuksia, syitä ja parannuskeinoja, avasi silmäni. On aivan selvää, että vaikka sinänsä pärjään ihan hyvin arkielämässä traumojeni kanssa, traumaan liittyviä ihmisiä muistuttavat ihmiset, tai heidän laillaan käyttäytyvät ihmiset, laukaisevat liian lähelle tullessaan hälytystilan ja mikäli joutuu selviytymään heidän vaikutuspiirissään kovinkin pitkään, seurauksena voi olla loppuun palaminen tai masennus. Näin minulle kävi tuossa jokin aika sitten.

Masennukseen sairastuminen ei sen kummallisempaa ole kuin vaikkapa sairastuminen diabetekseen.

Kehossa pettää sellainen kohta, jota on sen sietokykyyn nähden eniten rasitettu.

20180317_145003

Masennus on epidemia

Vaikka vastikään uutisoitiin, että Suomi on maailman onnellisimpia maita, en ole tosiaan yksin tämän sairauden kanssa. Olen törmännyt nyt kaikkialla artikkeleihin ja blogeihin, joissa puhutaan masennuksesta.

Yllättävän moni suosittu, ulkoapäin menevää ja menestyvän näköistä elämää elävä bloggari on sairastunut masennukseen. Nostan hattua niille supersuosituille bloggareille, ketkä ovat uskaltaneet rikkoa kuplan! Masennukselle kasvojen antaminen on tärkeää, jotta stigma siitä häviää.

Blogeista näitä tarinoita nyt luettuani toivoisin entistä enemmän, että ihmiset eivät arvostelisi ja tuomitsisi ihmisiä pinnallisten asioiden vuoksi.

Emme koskaan voi tietää, minkälaisia haavoja ja menetyksiä kenenkin taustalla on.

Raadollinen kommentti tai kiusaaminen voi aiheuttaa isoja vaurioita muutenkin kovia kokeneelle ihmiselle ja kuka haluaa olla vastuussa siitä, että tönäisee omalla suhtautumisellaan toisen kuilun reunalta alas?

Eläköön vaikeudet!

Me ihmiset väistämme mieluusti vaikeuksia ja jos mahdollista, niiden eteentullessa, tumppaamme ne jonnekin peräkomeroon. Miltä tuntuisi kohdata eteen tulevat vaikeudet avoimin mielin ja tervetulleeksi toivottaen?

Ainakin omalla kohdallani voin avoimesti tunnustaa, kun näitä ongelmia pukkaa tasaisena jonona, että on vaikea suhtautua niihin avoimin mielin.

172410_42

Minulla ollut tapana terävöityä uhkatilanteessa; toimin loogisesti, systemaattisesti ja teen selviytymissuunnitelman. Pusken läpi vaikka harmaan kiven, kannan vastuuni ja suoritan muidenkin puolesta. Löydän selviytymismoodin.

Sanotaanko vaikka näin, että aika monta ja melko isoja tilanteita on läpi pelattu. Asiantuntemusta alkaa olla kriiseistä laidasta laitaan. En pidä ongelmista, mutta olen oppinut selviytymään niiden kanssa. Erityisen mielelläni myös unohdan ne heti, kun on päästy kuivalle maalle.

172410_43

Mutta jossain vaiheessa tulee vastaan se aita, jonka yli ei jalka enää nouse. Se muuri, jonka edessä työrukkaset tippuu kädestä ja väsymys alkaa viedä voiton.

Olisiko aika luovuttaa vai tarkastella tilannetta vielä kerran avoimin mielin? Miten voisin vihdoin päässä eroon ongelmien vyyhdistä? Vedänkö niitä puoleeni vai enkö osaa vain päästää irti?

Minusta tuntuu, että ongelmavyyhdillä on minulle asiaa. Palaan aiheen pariin, kunhan kykenen hieman jäsentelemään oivalluksen sarastustani. Jotain opittavaa tässä on ja se kuuluu ehdottomasti matkaan kohti iloa, vaikka tuskien kautta käydäänkin.

Varjo on merkki Valosta, ilman Valoa ei synny varjojakaan.

Iloa ja valoa – Hyvän mielen taidot

Käsi pystyyn, kuka meistä ei haluaisi elää hyvää ja merkityksellistä elämää!

Viimeistään ruuhkavuosissa ajaudumme usein umpikujaan. Pettymysten, riittämättömyydentunteen, kiireen ja väsymyksen keskellä alamme kiertämään kehää, jossa emme voi hyvin. Hukkaamme omat tarpeemme ja todellisen minämme, sen Valonöörin itsestämme.

Ei hätää, apua on saatavilla!

Self help -oppaat, uskonnot, mindfulnessit, joogafilosofiat ja muut systeemit tarjoavat kierteestä houkuttavaa ulospääsyä, mutta usein ne eivät auta sen pidemmälle – pahimmassa tapauksessa päinvastoin, saamme niistä vain uuden stressinaiheen elämäämme.

Onnellisuusgurut julistavat keinoja onnen saavuttamiseksi, mutta metsästämällä onnea se vain pakenee. Abstraktit käsitteet tuntuvat ehkä etäisiltä tai elämänhallintamme on tyystin hukassa, joten pala kakkua on aivan liian suuri haukattavaksi. Elämme paineistettua elämää valtavan murroksen keskellä.

Miten olisi yksinkertaisesti hyvän mielen taitojen opettelu?

IMG_9817.jpg

Mitkä helkkarin hyvän mielen taidot?

Viime vuonna ihana innostaja Maaretta Tukiainen lanseerasi käsitteen ”Hyvän mielen taidot”.  Pyydän jo etukäteen anteeksi väsynyttä vertauskuvaa, mutta Maaretta Tukaiainen ei ole keksinyt pyörää uudelleen, vaan hänen ajatuksensa pohjaavat mm. positiiviseen psykologiaan.

Hän on koostanut erilaisista tutkimustuloksista, teorioista ja taidoista ymmärrettävän,  suorastaan jopa erinomaisen Hyvän mielen taitojen -käsikirjan. Se on rakennettu siten, että näitä taitoja voi työstää vaikkapa vuoden ajan yhtä taitoa viikon ajan kerrallaan. Ei mikään mahdoton tehtävä!

Kirjan pariksi on valmistettu kortit, joita voi käyttää yhdessä kirjan kanssa tai vaikka ihan erikseenkin inspiroimaan ja muistuttamaan elämän tärkeistä asioista Kortteja voi käyttää hyvin myös ryhmäprosessien ohjaamisessa ja innostamisessa.

Minä ja innostajaystäväni käytämme kortteja myös siten, että nostamme joko arjessamme tai ryhmätapaamisissa kortin intuitiivisesti ja mutustelemme käteen osuvan kortin sanomaa sen hetkiseen arjen tilanteeseen. Toimii!

IMG_9822_valo.jpg

Hyvän mielen taitojen avulla elämään löytyy lisää iloa ja energiaa

Kirjan ajatusten ja harjoitusten avulla kuka tahansa meistä voi kehittää mieltään joustavammaksi, eli kasvattaa resilienssiään. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haastavissa tilanteissa ja muutoksissa.

Hyvän mielen taidot auttavat elämään merkityksellistä elämää, jossa ihminen tunnistaa oman potentiaalinsa ja uskaltaa ylittää itsensä.

Mitä hyvän mielen taidot ovat?

Kyse on kokonaisvaltaisesta elämänhallinnan työkalupakista; olemassa olevien ominaisuuksiensa vahvistamista ja uusien taitojen oppimisesta, haitallisten käyttäytymismallien muuttamisesta, itsetuntemuksen kehittämisestä, oman potentiaalin tunnistamisesta ja sen valjastamisesta elämässä eteenpäin menemiseksi.

Ne on itseasiassa taitoja, joiden avulla ihmisellä on hyvä olla omassa elämässään paitsi itsensä kanssa, myös suhteessa muihin ihmisiin. Hyvän mielen taitojen avulla elämä on nautinnollista ja sillä on merkitys. Ihminen on niin sanotusti elementissään.

Hyvän mielen taidot jaetaan kirjassa seitsemään pääkateogoriaan:

  • myönteisyystaidot
  • tahdonvoimataidot
  • vuorovaikutustaidot
  • myötätuntotaidot
  • luovuustaidot
  • läsnäolotaidot
  • itsensä johtamisen taidot

Jokaisen pääkategorian alle on koottu erilaisia taitoja, joiden avulla päätaidossa voi kehittyä.

Voin lämpimästi suositella kirjaan tutustumista. Se on looginen ja ymmärrettävä. Palaan vielä myöhemmin kirjan teemoihin, sillä tarkoituksena on työstää niitä intensiivisemmin matkallani kohti omaa Valonööriyttä.

Kirjasuositus: Hyvän mielen taidot, Maaretta Tukiainen, PS-kustannus 2016

Urbaani munkki

20170714_5

”Jokainen meistä kamppailee nykymaailmassa saadakseen paremman elämän. Hyödynnämme uusinta teknologiaa ja tutkimustietoa, mutta silti asiat tuntuvat menevän aina vain huonompaan suuntaan. Mitä teemme väärin?”

Olin päättänyt, että en osta yhtään uutta kirjaa, ennen kuin kaikki viimeisten parin vuoden aikana ostamani kirjat on luettu. Niitä on paljon, täytyy häpeäkseni myöntää. Jouduin tiukille, kun näin  ”Urbaanin munkin käsikirja” -teoksen kirjakaupassa. Se jäi vaivaamaan minua. Monta kertaa kävin sitä selaamassa, ja taistelemassa haluani vastaan. Eikähän se antanut sitten minulle rauhaa.

(Tämä ei ole mainospostaus!)

20170714_8

Urbaanin munkin käsikirja

Kirjan takakannessa hehkutetaan, että kirja on ”kaikenlaista hölynpölyä karttava” arjen kumppani ja sekopäisen nykymaailman selviytymisopas. Itseasiassa voisin tosiaan kutsua kirjaa selviytymisoppaaksi, sillä siinä todellakin oli kaikki, mitä itsekin selviytymispakkiini olen vuosien mittaan kerännyt – oivalluksia, ajatuksia ja metodeja.

Itselleni kirja ei tuonut siis juurikaan mitään uutta ja maata mullistavaa, mutta samalla voin sanoa, että tämä kirja oli viimeaikaisista lukemistani kirjoista (niitä ei ole paljon) vaikuttavin. Vaikuttavuus perustuu siihen, että lukiessani hajanaiset ajatukseni kiteytyivät ja oivalsin, minkä jäljillä olen koko ajan ollut. Sain vastauksia kysymyksiini mitä, miksi ja miten. Se on aika paljon!

”Urbaani munkki herättää itsessään uinuvan potentiaalin ja muuttuu valonlähteeksi häntä ympäröiville ihmisille. Hän puolustaa oikeudenmukaisuutta ja pyrkii toimimaan hyvin. Hän tekee valintansa harkitusti ja haastaa ne kulttuuriset konventiot, jotka eivät enää palvele häntä. Hän ei antaudu, kun joku järkensä valon menettänyt tuputtaa ankeaa maailmankuvaansa hänelle; hän ei yritä mukautua elävien kuolleiden joukkoon. Urbaani munkki herättää heidät. Hän on sielultaan vapaa ja tämä vapauttaa hänen energiansa. Hän on väkevästi elossa ja täynnä energiaa. ”

Itseasiassa kirja kertoo siitä, miten tullaan Valonööriksi!

Siitä, miten löydettyään kutsumuksensa, voimansa ja intohimonsa, ihmisen elämä on hyvää, sujuvaa ja merkityksellistä. Nykyaika ja tuo petollinen tekonologia harhauttaa meidät omalta polultamme. Polun löytäminen tai sillä pysyminen ei suinkaan tarkoita askeesissa elämistä ja nykyajalle selän kääntämistä, päinvastoin! Orjan roolista meidän täytyy kuitenkin astua isännän rooliin. Kysehän on omasta elämästämme, hitto vie!

Kirjasta löytyy hienoja alustuksia, esimerkki-caseja ja ohjeita, miten toimia niiden oman polun tärkeiden asioiden kanssa, eli mm. stressin, ajanhallinnan, väsymyksen, immuniteetin vahvistamisen, liikkumisen, luontoyhteyden, minäkuvan, yksinäisyyden ja taloudellisen epävarmuuden kanssa. Kirjan lisäksi hänen oppejaan löytyy nettisivuilta. Esimerkiksi ilmainen 7 päivän reboot, joka oli myös herättelevä ja antoi työkaluja syömisestä työpäivän kulkuun.

Kirjasuositus: Urbaanin munkin käsikirja, Pedran Shojai, Viisas Elämä Oy 2017

20170714_7