Kauneudenhoitoa aasialaisittain

Fermentointi on kovassa huudossa maailmalla, myös kauneudenhoidossa. Samoin aasialainen kosmetiikka ja sikäläiset kauneudenhoitorutiinit.

Jokainen blogeja seuraava on varmasti törmännyt juttuihin korealaisesta kosmetiikasta ja etenkin Whamisan rantautuminen Suomeen on aiheuttanut lievää pöhinää kauneus-bloggareiden ja heidän seuraajiensa maailmassa. Whamisan kosmetiikka perustuu fermentoituihin kasvisuutteisiin.

051518_7

Kiinnostuin Whamisasta tietenkin taikasanan ”fermentointi” myötä. Tutustuin sarjan esittelyyn ensimmäiseksi Katja Kokon blogissa. (En tee yhteistyötä Katjan tai Whamisan kanssa, joten tämä ei ole kaupallinen postaus.)

Kosmetiikkahurahteluun sorrun minäkin

Fermentoinnin lisäksi Whamisassa minua viehätti purnukoiden pikkusievä aasialainen ulkonäkö. Tyttömäisyys on joskus innostavaa!

Siinä missä rakastuin vuosi sitten Patykasta maalailtuihin laatumielikuviin ja pakettien upeaan ulkonäköön, päättäen panostaa siihen, petyin sarjaan suuresti. Hinta-laatu -suhde on minulle luonnollisuuden lisäksi tärkeä asia ja juuri hinta-laatu -suhde Patykassa ei mielestäni kohtaa.

Suhtauduin siis aika isolla varauksella myös Whamisa-hehkutuksiin. Päätin olla sortumatta houkutuksesta huolimatta, koska minua lievästi ärsyttää se, että kosmetiikkapurkkien karsimisen sijaan tämän sarjan mielikuvamarkkinointi ”pakottaa” lisäämään purnukkojen ja käytetyn kosmetiikan määrää.

Vaan kuinkas sitten kävikään…

051518_5

Korealainen kauneudenhoitorutiini

En usko siihen, että kauneus löytyy purkista ja ulkoisesti, vaan se rakentuu elämäntavan ja geenien ympärille. Toki kosmetiikalla on merkitystä ja minun maailman kuvassani siten, että mitä vähemmän, sen parempi. Iho hoitaa itse itseään kun se saa rauhassa keskittyä tehtäväänsä.

Whamisa ja korealainen kauneuskäsitys perustuu pitkälti monivaiheiseen kauneudenhoitorutiiniin ja hoitovesien kerrostamiseen iholle. Kasvovettä  hoitovesiä ei siis pyyhitä kasvoille vanulapuilla poistamaan puhdistusaineen jäämiä, vaan sitä kerrostetaan hoitavana aineena iholle käsin. Ei yhtä kertaa, vaan jopa seitsemän erillistä kerrosta painellen ja imeyttäen ihoon!

Hellästä taputtelusta on varmasti hyötyä iholle, eikä tee ollenkaan pahaa pysähtyä hellimään itseään ja kauneuttaan huolellisesti. Mutta ei, purkkien määrää en halua lisätä.

Luonnonkosmetiikka on mun juttu

Olen käyttänyt jonkin aikaa Lumenen Sisu- ja Harmonia sarjoja päätettyäni siirtyä Dr. Hauschkasta ja Frantsilasta edullisempaan kosmetiikkaan. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut, että seerumin ja kasvovoiteen ansiosta iholla tuntuu olevan inhottava kalvo, eikä iho hengitä kunnolla etenkään, jos hikoilen. Vaikka osa noista tuotteista lähentelee luonnonkosmetiikkaa ja pitää sisällään luomua, minulle ne eivät jätä samaa fiilistä kuin vaikkapa Dr. Hauschkan tai Frantsilan seerumi ja kosteusvoide.

Aika oli siis erityisen otollinen, kun satuin törmäämään Sokoksen kosmetiikkaosastolla Whamisaan. Tuoksuteltuani muutamaa putelia päätös oli tehty: minähän kokeilen!

051518_9

Kokemukseni Whamisasta

Päädyin hankkimaan pesuöljyn, kasvojen hoitoveden, silmänympärysvoiteen ja kasvoöljyn. En siis tosiaan aio suorittaa kaksivaiheista pesua kahdella erilaisella pesuaineella ja tuskin myöskään alan ihoani kuorimaan tai kerrostamaan hoitoöljyn alle vielä erillistä kosteusemulsiota. Naamioitakaan en oikeastaan koe tarvitsevani.

Mutta siis wau! Fiilis parin viikon kokeilun jälkeen on rakastunut. Rakastan sitä tunnetta, mikä iholle jää pesun, hoitonesteen taputtelun ja öljyn jälkeen. Luonnollinen. Raikas! Elinvoimainen. Puhumattakaan siitä aistivaraisesta nautinnosta, minkä saa kokea hoitorutiinin aikana. En painele kasvoilleni seitsemää kerrosta hoitonestettä, kaksi riittää ihan hyvin. Kokeilin kyllä seitsemääkin, mutta rehellisesti sanottuna en huomannut mitään eroa kahteen – kolmeen kerrokseen. Ehkä se liittyy ihon kosteustasapainoon ja minun ihoni ei kärsi kuin satunnaisesta pintakuivuudesta.

Ja kyllä, huomaan eron ihossani. Iho tuntuu voivan hyvin, se tuntuu hyvältä ja näyttää omiin silmiin virkistyneeltä. Ihohuokoset ovat kenties hieman pienentyneet ja minullekin vihdoin tulleet ensimmäiset juonteet lievästi pienentyneet. Fermentointi tuo kosmetiikkaan säilyvyyden paranemisen lisäksi anti aging -ominaisuuksia.

051518_10

Luonnonmukaista faceliftiä

Juonteisiin ja ikääntymisen merkkeihin vaikuttaa varmasti vahvasti myös korealaiseen ihonhoitorutiiniin kuuluva ihon hellä painelu, joka virkistää ja vaikuttaa myös lymfakiertoon.

Aasialaisilla naisilla on tapana hoitaa kauneuttaan mm. shiatsulla, jota voi tehdä myös kasvoille. Käytyäni shiatsun perusteet joskus vuosia sitten, otin käyttööni oppimani shiatsu-hoidon kasvoille.

Pitääkin virkistää muistia sen suhteen ja kaivella ohjeet esille, sillä vuosien myötä oma rutiini on yksinkertaistunut ja siirtynyt kasvoöljyn levittämisen yhteyteen. Saatanpa palata aiheen pariin vielä!

Mutta tämä fermentointiin pohjaava kosmetiikka oli minulle kyllä iloinen yllätys. Voin suositella lämpimästi. Lisää faktaa löytyy tuolta linkkaamastani Katjan blogista, jos jotakuta jäi kiinnostamaan enemmänkin.

 

 

 

Mainokset

Kahavia Pehtoori-kahvipannulla

Sain mummon vanhan Pehtoori-kahvipannun vuosituhannen alussa.

Olen tykännyt sen muotokielestä pienestä tyttösestä asti ja yhdistän sen aina mielikuvissani rintamamiestalossa ihanasti ilmassa leijuvaan kahvin tuoksuun. En ole luopunut siitä muuttojen yhteydessä turhaa tavaraa raivatessani,  vaikka en sillä kahvia osannut keittääkään.

Muistan mummon keittäneen kahvia tällä vielä 80-luvun alussa, mutta siirtyneen sittemmin suodatinkahvin keittämiseen. Ikävä kyllä, minulla ei ollut muistikuvia siitä, miten kahvia moisella keitetään. En löytänyt ohjetta netistäkään, vaikka kuinka yritin etsiä.

Perkolaattori

Pehtoori-kahvipannu on perkolaattori joten sillä ei ole tarkoitus keittää perinteistä pannukahvia eikä se ole myöskään pressokeitin. Pannukahvien keittäminen sillä toki saattaa onnistua, mutta kartion muoto ei ole tähän valmistustekniikkaan optimaalinen ja siksi uskon, että tarkoitus on ollutkin opettaa tuohon aikaan maalta kaupunkeihin massoina muuttavat kansalaiset uudenlaisen kahvin keiton tapaan.Nettitietojen mukaan tätä olisi kuulemma myyty ilman perkolaattoriosaakin, mutta tuota tietoa en ole pystynyt varmistamaan.

Perkolaattori-keittimiä on tarjolla nykyisinkin, mutta ne ovat yleensä sähköistettyjä ja huolehtivat prosessista automaattisesti. Toinen mummoni keitti kahvinsa sellaisella ja se kahvi oli taivaallisen hyvää, toisin kuin kokeiluni Pehtoorin kanssa. Kokeiluni päättyivät aina pettymykseen, sillä kahvi oli aivan liian laihaa makuuni.

Otin nyt asiakseni tosissaan testailla, miten kahvista saa Pehtoorilla hyvää ja löysin kuin löysinkin sen optimaalisen reseptin.

Ohje löytyy blogitekstin lopusta!

040818_1

Pehtoori-pannun historia lyhyesti

Ennen ohjetta kuitenkin pari sanaa tästä aarteesta.

Pehtoori-kahvipannu on Antti Nurmesniemen Wärtsilälle 1957 suunnittelema emalipinnoitettu kahvinkeittoon tarkoitettu esine. Se edustaa funktionaalista muotoilua ja esimerkiksi sen bakeliittinen kahva on suunniteltu siten, että se on mahdollisimman kaukana pannusta, jottei se kuumene.  Pannu syrjäyttikin nopeasti perinteisen kuparipannun, jonka kahva aiheuttaa helposti palovammoja huolimattomalle kahvinkeittelijälle.

Pehtooria on valmistettu monissa väreissä. Ensimmäinen väri oli punainen ja sittemmin sitä on valmistettu sinisen eri variaatioissa ja keltaisena, sekä vähän myöhemmin ruskeana, vihreänä, valkoisena ja mustana. Kahden litran pannun lisäksi on valmistettu litran vetoista Pikku-Pehtooria.

Kahvipannun sisällä on alumiininen pulputinosa. Jos hankit kirppikseltä itsellesi Pehtoori-kahvipannun, kannattaa tsekata että kaikki osat ovat tallessa. Ainakin siinä tapauksessa, että haluat keitellä sillä kahvia. Pannu on toki aika suosittu koriste-esineenäkin.

040818_6

kahavia

Pannulla voi keittää kevyesti myös 1,5 litran satsin – 2 l:aan sopiva optimaalinen kahvinporojen määrä tuottanee hieman tuskaa. Korjaan tämän tiedon, jos joskus tulee tarvetta keittää kahvia pari litraa.

Tässä ohje tulostettavassa muodossa: kahaviapdf

040818_9

Pehtoori-kahvipannun puhdistaminen

Koska pannuni oli seissyt vuosikausia käyttämättömänä, pesin osat ensin hyvin tiskivedellä.

Pannu oli sisältä pahasti pinttynyt ja halusin saada sen puhtaaksi, jotta kahviin ei tule ikäviä sivumakuja. Emalipintaa ei saa raaputtaa, joten karkeat puhdistusvälineet eivät tule kyseeseen! Sain pannun kätevästi puhdistettua kiehauttamalla valkaisevaa pyykkipulveria pannussa parissa litrassa vettä.

Kahvia ei kannata keittämisen jälkeen säilyttää pitkään pannussa, jottei se pinty. Suosittelen kaatamaan kahvin termokseen, ellei se mene heti kuppeihin. Itse laitan pannuun sen jälkeen nokasta vähän lämmintä puhdasta vettä ja puhdistan osat, kun ne ovat jäähtyneet. Toki nautin kahvini ensin ihan rauhassa. Alumiini on saakelin kuumaa, joten pannua ei voi purkaa heti. Kuumaan pannuun ei kannata myöskään kaataa kylmää vettä, sillä se rikkoo emalipinnan.

Kylläpä kuulkaa ilahduin löytäessäni Pehtoorillani vihdoin sen hyvän kahvin reseptin! Aivan kuin mummolassa aikanaan. Toivon mukaan joku löytää tämän ohjeen miettiessään, miten Pehtoori-pannulla saa hyvää kahvia. Monien blogien kommenttiosioissa nimittäin käydään keskustelua aiheen tiimoilta ja vaikuttaa, ettei kukaan oikein ole saanut sillä hyvää kahvia aikaiseksi.

No tämän jälkeen ainakin minä saan!

040818_12

Urbaani munkki

20170714_5

”Jokainen meistä kamppailee nykymaailmassa saadakseen paremman elämän. Hyödynnämme uusinta teknologiaa ja tutkimustietoa, mutta silti asiat tuntuvat menevän aina vain huonompaan suuntaan. Mitä teemme väärin?”

Olin päättänyt, että en osta yhtään uutta kirjaa, ennen kuin kaikki viimeisten parin vuoden aikana ostamani kirjat on luettu. Niitä on paljon, täytyy häpeäkseni myöntää. Jouduin tiukille, kun näin  ”Urbaanin munkin käsikirja” -teoksen kirjakaupassa. Se jäi vaivaamaan minua. Monta kertaa kävin sitä selaamassa, ja taistelemassa haluani vastaan. Eikähän se antanut sitten minulle rauhaa.

(Tämä ei ole mainospostaus!)

20170714_8

Urbaanin munkin käsikirja

Kirjan takakannessa hehkutetaan, että kirja on ”kaikenlaista hölynpölyä karttava” arjen kumppani ja sekopäisen nykymaailman selviytymisopas. Itseasiassa voisin tosiaan kutsua kirjaa selviytymisoppaaksi, sillä siinä todellakin oli kaikki, mitä itsekin selviytymispakkiini olen vuosien mittaan kerännyt – oivalluksia, ajatuksia ja metodeja.

Itselleni kirja ei tuonut siis juurikaan mitään uutta ja maata mullistavaa, mutta samalla voin sanoa, että tämä kirja oli viimeaikaisista lukemistani kirjoista (niitä ei ole paljon) vaikuttavin. Vaikuttavuus perustuu siihen, että lukiessani hajanaiset ajatukseni kiteytyivät ja oivalsin, minkä jäljillä olen koko ajan ollut. Sain vastauksia kysymyksiini mitä, miksi ja miten. Se on aika paljon!

”Urbaani munkki herättää itsessään uinuvan potentiaalin ja muuttuu valonlähteeksi häntä ympäröiville ihmisille. Hän puolustaa oikeudenmukaisuutta ja pyrkii toimimaan hyvin. Hän tekee valintansa harkitusti ja haastaa ne kulttuuriset konventiot, jotka eivät enää palvele häntä. Hän ei antaudu, kun joku järkensä valon menettänyt tuputtaa ankeaa maailmankuvaansa hänelle; hän ei yritä mukautua elävien kuolleiden joukkoon. Urbaani munkki herättää heidät. Hän on sielultaan vapaa ja tämä vapauttaa hänen energiansa. Hän on väkevästi elossa ja täynnä energiaa. ”

Itseasiassa kirja kertoo siitä, miten tullaan Valonööriksi!

Siitä, miten löydettyään kutsumuksensa, voimansa ja intohimonsa, ihmisen elämä on hyvää, sujuvaa ja merkityksellistä. Nykyaika ja tuo petollinen tekonologia harhauttaa meidät omalta polultamme. Polun löytäminen tai sillä pysyminen ei suinkaan tarkoita askeesissa elämistä ja nykyajalle selän kääntämistä, päinvastoin! Orjan roolista meidän täytyy kuitenkin astua isännän rooliin. Kysehän on omasta elämästämme, hitto vie!

Kirjasta löytyy hienoja alustuksia, esimerkki-caseja ja ohjeita, miten toimia niiden oman polun tärkeiden asioiden kanssa, eli mm. stressin, ajanhallinnan, väsymyksen, immuniteetin vahvistamisen, liikkumisen, luontoyhteyden, minäkuvan, yksinäisyyden ja taloudellisen epävarmuuden kanssa. Kirjan lisäksi hänen oppejaan löytyy nettisivuilta. Esimerkiksi ilmainen 7 päivän reboot, joka oli myös herättelevä ja antoi työkaluja syömisestä työpäivän kulkuun.

Kirjasuositus: Urbaanin munkin käsikirja, Pedran Shojai, Viisas Elämä Oy 2017

20170714_7

Turistina tutuilla kulmilla

Suosittelen lähtemään rohkeasti turistiretkelle lähiseuduille.

Aina ei tarvitse lähteä matkoille jonnekin kauas, sillä meillä on kotimaassakin oikeasti paljon mielenkiintoisia paikkoja. Matkustamisessa parasta on se, kun pääsee hetkeksi irti arjesta ja uusiin maisemiin. Sitä voi olla turistina vaikka kotikaupungissakin.

Kesäloman alkuun otin ja vietin päivän leikkien turistia kaupungissa, jossa asun. Kiersin kaupunkia jalkaisin katsellen sitä uusin silmin. Menin ihan tavallisena arkipäivänä lounaalle riittävästi käveltyäni ihanaan pieneen lounasravintolaan, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Katselin katuja ja taloja rakastuen niihin uudestaan. Teki kuulkaa hyvää nähdä taas kirkkaasti lähelle. Mieli ja sielu kiittää.

Ajatuksesta innostuneena tein toisen retken Vääksyyn, jonne muutimme pohjoisesta noin 20 vuotta sitten. Emme viihtyneet siellä pitkään ja edelleen helposti siellä tuntuu, kuin olisi vieraalla planeetalla tai vähintäänkin ulkomailla. Ihana paikka käydä vierailulla!

Vääksyssä on kaikkea jännää löytöretkeilijöille

Kannattaa suunnata Vanhan Vääksyn keskustaan ja kierrellä jalkaisin kanavan reunustoja molempiin suuntiin, kurkata laivojen sulutus, palata takaisin Vanhaan Vääksyyn ja lounastaa Ranskalaisessa Kyläkaupassa sekä kurkata ainakin Lauran Kauppa. Vesimyllymuseo on lastenkin mielestä mielenkiintoinen paikka ja sisustuksen ystäville löytyy esimerkiksi Zoom Design.

Ikävä kyllä Lauran Kaupan ihastuttava Laura poistui keskuudestamme vuosi sitten, mutta jotain hänen hengestään on kaupassa vielä jäljellä. Onneksi kauppa on vielä olemassa ja ihanaan interiööriin pääsee vielä vierailulle. Kannattaa poiketa myös alapihalle!

Ranskalainen Kyläkauppa:

0617_blogi_1

0617_blogi_2

Lauran Kauppa:

0617_blogi_9

0617_blogi_10

0617_blogi_12

Kahavilla – Ranskalainen Kyläkauppa

Voiko olla ihanampaa kahvilainteriööriä, kuin kiehtovassa vanhassa talossa, jolla on historia ja joka elää uutta tulemistaan? Jos se pitää vielä sisällään huikean tarinan sekä aimo annoksen ranskalaisia makuja, puhutaan jo ekstrahyper innostavasta paikasta.

0617_blogi_7

Sellainen paikka on Vääksyssä, Ranskalaisessa Kyläkaupassa.

Tuo talo on ollut muutamaan otteeseen myynnissä sinä aikana, kun olen sen olemassaolosta mitään tiennyt. Yhden kerran oli ihan hilkulla, ettenkö ottaisi selvää sen korjauskustannuksista. Siihen aikaan talo oli harmaa ja todella kulahtanut. Talo kiehtoi silti minua valtavasti. Siksikin oli ihanaa, että jollakulla oli hullunrohkeutta ostaa talo ja siitä tuli juuri Ranskalainen Kyläkauppa, eikä sitä jyrätty uuden kerrostalon tieltä pois.

Olen poikennut Ranskalaisessa Kyläkaupassa kahvilla pari kertaa kesässä. Muistan nauttineeni ainakin ihanaa sitruunaista marenkipiirasta ja juustokakkua vadelmahillon kera. Ajatuksissani pääsin niiden myötä Ranskaan, laventelin tuoksuiseen pikkukylään. Se on paljon se. Puhdasta iloa ja nautintoa niin keholle kuin mielellekin.

0617_blogi_5

Suosittelen myös talon ihanaa lohisalaattia kesäpäivän lounaaksi! Sen vuoksi kannattaa ajaa vaikka vähän pidempikin matka.

Samalla saat tutustua herkkuputiikin ihaniin ranskalaisiin limonaadeihin, siirappeihin ja muihin ruoka-aineisiin sekä laventelintuoksuisiin saippuoihin ja yläkerran muoti-outletin tarjontaan.

Kyseessä on siis enemmän kuin kahvila. Mutta harvoin sitä ihan aitohämäläisessä tuppukylässä pääsee ranskalaisittain kahville ja siksi listaan paikan lempikahviloihini.

0617_blogi_3

0617_blogi_4

 

 

Kahavilla – Tertin Kartano

20170520_111048-001

Aina kun olen menossa Savoon, pyrin ajoittamaan aikataulut ja reitin siten, että voin poiketa joko lounaalla tai kahvilla Tertin kartanon Kahvila ja HerkkupuotiCafessa. Lounaspöytä on tarjolla päivittäin klo 11 – 16 ja se on valehtelematta yksi parhaista lounaspöydistä, joissa olen ikinä vieraillut. Sen vuoksi voi ajaa jopa ylimääräisen mutkan.

Mutta nyt kiinnitetään huomio kahviin ja kahvilatarjottaviin. Kahvi on mulle sydämen asia. Hyvä kahvi voi pelastaa päivän siinä missä paska kahvi pilaa koko elämän! Tertin kartano taitaa olla ainoita kahviloita, joissa kahvi on tarjolla isossa kuparipannussa – kunnon pannukahavit! Oh my, sellainen on nykyisin harvinaista herkkua. On ihan eri juttu poiketa automatkalla juomassa kunnon pannukahvit kauniissa ja harmonisessa ympäristössä, kuin napata kitkerä abc:n sumppi kammottavassa kakofoniassa ja hälyssä.

Eivätkä leivonnaiset häviä vertailussa yhtään. Tässä kahvilassa ei ole tarjolla bulkkipullaa ja puolivalmisteita, vaan fiinin kodin kaakkuja ja leivonnaisia. Etenkin Tertin kukkaissokerikakku on kaikessa yksinkertaisuudessaan todellista kurmeeta, kuten jälkeläiseni tuumasi.

Gourmet- ja lähiruoan ystäville tarjolla on myös paljon houkuttelevaa kotiin viemistä, mutta itse nappaan usein mukaani vain ekstrana palan hyvää mieltä. Palvelu tässä paikassa on aina erittäin hyvää, otitpa sitten lounaan tai pelkän kupposen kahvia (juu ei, en lähde tästä paikasta ikinä pelkän kahvikupposen nauttineena.)

Tertin kartano on ihan kokonaisuudessaan yksi suomen parhaimpia kahviloita tai lounaspaikkoja; tarjoilusta, tunnelmasta, persoonallisuudesta, palvelusta ja makumaailmasta kymppiplussa, ehdottomasti!

Sielunravintoa parhaimmillaan.

20170520_113404-002

Unimatto

Muistatko piikkimaton? Minulla on se käytössä vieläkin! Silloin kun stressi on pahimmillaan ja nukahtaminen hankalaa, lähden rentoon lentoon piikkimatolla. Matolle on ollut käyttöä tänä vuonna…

Ei, piikkimatto ei todellakaan ole menneen talvien lumia tai huuhaata, vaan se auttaa oikeasti rentoutumaan ja jopa nukahtamaan. Uupuneena pikainen makuu maton päällä myös virkistää! Samaa mattoa voi siis käyttää joko piristymiseen tai rentoutukseen: 10 – 15 minuutin lepo maton päällä virkistää ja yli 20 minuuttia alkaa vaikuttaa rentouttavasti.

Akuutin stressin vyöryttyä päälle, menen iltaisin äänikirjan ja maton kanssa sänkyyn. Makaan sen päällä vähintään 30 minuuttia, usein pidempäänkin. Saatan jopa nukahtaa sen päälle. Jossain vaiheessa havahdun, kierähdän pois maton päältä, siirrän sen pois sängystä ja jatkan unia.

Maton käyttö saattaa alkuvaiheessa vaatia totuttelua ja alkuun sen päällä oleminen on kieltämättä melkoista kidutusta. Noin kymmenessä minuutissa iho kuitenkin tottuu siihen ja valtavan ihana mielihyvän tunne alkaa hiipiä kehoon.

Mattoja oli sen suurimman huuman aikaan tarjolla laidasta laitaan ja suurin osa halvoista matoista oli minusta arveluttavan näköisiä. En tykkää ostaa kertakäyttötavaroita, enkä ostanut mattoa siksi, koska sellainen oli kaikilla muillakin. Hankin ensimmäisen mattoni akupunktiohoitajani suositeltua sitä uniongelmieni hoitamiseen.

Ensimmäinen mattoni oli ruotsalainen Curacomp, hieman jäykkä ja valtavan paksuilla muovipiikeillä varustettu, kieltämättä aika ruman näköinen vekotus. Sen päällä ei maata ilman vaatteita, enkä pystynyt nukahtamaan sen päälle. Saatan käyttää sitä vielä ajoittain lihaskipujen hoitoon, mutta nähtyäni messuilla parhaimman ja kauneimman maton, mitä maa päällään kantaa, rakastuin siihen välittömästi ja hankin itselleni sellaisen. Siitä on aikaa jo yhdeksän vuotta.

Muutama syy, miksi päädyin tähän mattoon, vaikka se maksoi moninkertaisesti muihin nähden:

  1. Pranamat on kauneinta, mitä voi olla!
  2. Se on luontoystävällinen; sisus kookoskuitua, kankaat puuvillaa ja pellavaa, piikkien muovi hypoallergeenista ja mahdollisimman luontoystävällistä (jos muovin kohdalla niin voi sanoa). Kaikki materiaalit kierrätettäviä.
  3. Pitkäikäisyys! Matolle luvataan 5 vuoden takuu ja tämä on ollut tosiaan käytössäni pian 9 vuotta! Ei mitään kulumaa!
  4. Tarvittaessa maton voi pestä käsin (olen pessyt sen nelisen kertaa)

(tämä ei ole kaupallinen postaus ja matot olen aikanaan hankkinut ihan omalla rahalla)
IMG_7465