Elämme kummallisia aikoja. Ihmiset hakevat liki epätoivoisesti hyvää oloa. Onnellisuuden tavoittelusta, varsinkin sen julistamisesta, on tullut uskonto. Hallelujaa! Mitä kunnianhimoisempaa ja mitä enemmän tulosten saavuttamisista viivoja fläppitaululle saakaan, sitä arvostetumpia olemme omissa ja oletetusti muidenkin silmissä.
Samaan aikaan terapeuttien ajat ovat kiven alla, koska ihmiset käyvät niin paljon terapiassa. Eipä ihme, sillä kaikesta on tullut kilpailua, suorittamista ja näytön paikka. Kaikesta. Työelämästä. Harrastuksista. Henkisyydestä. Hyvinvoinnista. Perhe-elosta. Minuudesta. Suoritetaan nyt ne traumatkin alta pois häiritsemästä muuta suorittamista! Tiedän mistä puhun, olen ilmeisesti kipittänyt sillä samalla kilparadalla.
Ei ole kovin seksikästä sanoa, että hyvinvointi ja onnellisuus löytyy todellisuudessa ihan läheltä, hiljaisuudesta, tyhjyydestä, rauhallisuudesta, epätäydellisyyden hyväksymisestä ja lähestulkoon ilman mitään metodeja tai taloudellisia panostuksia.
Bisnes on bisnestä
Oletko huomannut, että jos joku juttu nousee pinnalle ns. hyvää oloa lisäävänä asiana, siitä tehdään äkkiä metodi, systeemi ja kalliita verkkokursseja? Löydä mestari itsestäsi – osallistu 6000 euroa maksavalle the-human-being-kurssille, niin voit sen jälkeen tienata opettamalla muille, miten he löytävät mestarin itsestään! Hyvinvointia haetaan lentämällä kaukomaille retriiteille ja ihannoidaan vieraita kulttuureita zenistä Hyggeen.
Maailma säntäilee kyynärpäätaktiikalla eteenpäin haaliakseen itselleen hyvinvointia niin henkisellä kuin materiaalisellakin tasolla. Minulle, minulle, minulle! Minä, minä, minä!
Valtaapitävä ja ja taloudellisen vallan itselleen hankkinut eliitti ohjailee lisää taloudellista hyvinvointia itselleen – ja korkeintaan vertaisilleen, jos siitä hyötyy myös itse.
Mitäpä, jos se hyvä olo löytyisikin ihan läheltä?
Todellinen ja kestävä hyvä olo syntyy siitä, että hyväksyy ja arvostaa ihan sitä maaperää, jolla seisoo ja niitä puutteellisia geeniperimämme sisältäviä taitoja ja ominaisuuksia, jotka ohjaavat toimintaamme; kyvystä löytää vahvuus ja voimavara omasta kulttuurista (kyllä, suomalaisuudessa ja suomalaisissa tavoissa on paljon hyvää!); tahdosta hyväksyä itsensä kokonaisuutena, jossa on myös säröjä ja heikkouksia; taidosta sallia se myös läheisille ihmisille.
Mitäpä, jos jokaisella valinnallamme onkin vaikutus maailmanlaajuisesti ja varsinkin ekosysteemiin, josta me olemme täysin riippuvaisia? Sitä kautta valintamme, jotka tuottavat meille kenties hetkellisesti mielihyvää ja hyvinvointia, voivat pidemmällä aikavälillä aiheuttaa meille, juuri minulle ja sinulle, kärsimystä ja huonoa elämää. Kun tuhoamme luonnon, hyvinvoivan yhteiskunnan ja yhteisöjen voiman (joka syntyy moninaisuudesta ja tasa-arvosta), niin lopulta tuhoamme itsemme.
Ei ole vähäinen sekään seikka, että jos nakerramme hyvinvointia lähellämme ja dissaamme omaa maaperäämme ja kulttuuriamme ja nostamme sen sijaan kunniaan vieraiden kulttuurien ihannoinnin, me annamme voiman ulkopuolelta tulevalle tuholle.
Mitä meille jää, jos ei ole ”meitä”?
Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnille
Hyvinvointi, jopa yksilötasolla, on riippuvainen siitä, että yhteiskunta voi hyvin. On hyvä pitää mielessä, että vaikka jokainen vastaa itsestään ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiin, hyvinvointi ei ole mahdollista, mikäli ympärillä on paljon tyytymättömiä ja kärsiviä ihmisiä.
Miten kävi aikanaan Rooman imperiumin?
Hyvätuloisten ja hyväosaisten on turha kuvitella, että rakentamalla kuplaa itsensä ja vertaistensa suojaksi, olisi suojassa itsekyyden seurauksena syntyviltä ekosysteemin katastrofeilta, yhteiskunnallisilta levottomuuksilta tai kriiseiltä.
Siihen onnellisuuteen ja hyvään oloon vielä palatakseni. Se tosiaan rakentuu ajan myötä kestävien valintojen seurauksena. Se vaatii hieman kärsimystä ja kärsivällisyyttä. Sitä, että sietää keskeneräisyyttä, puutteita ja heikkouksia niin itsessä kuin läheisissäkin. Sitä, että pitää elämän sen verran yksinkertaisena, että ei huku tavara- ja ajatushärdelleihin. Sitä, että pyrkii kohti omia todellisia tavoitteita, ei ulkoa päin asetettuja halutiloja.
Hyvinvointi ei synny hetkellisten mielihalujen tyydyttämisestä. Hetkellinen nautinto ja sen jatkuva tavoittelu johtaa harhaan.
Se Rooman eliitti, joka oli haalinut hyvinvointia itselleen ja eli maaten ja mässäillen, keskitti ajatuksensa vain hetkellisen nautinnon maksimoimiseen. Samaan aikaan se laiskistui paitsi fyysisesti, erityisesti myös henkisesti, kadotti ymmärryksen yhteiskunnan tilasta ja niin, tuhoutui.
Pidetäänhän huolta lähimmisistämme, niin pidämme huolta hyvinvoinnistamme!?
