Hyvinvointia metsästämässä – Rooman tuho.

Elämme kummallisia aikoja. Ihmiset hakevat liki epätoivoisesti hyvää oloa. Onnellisuuden tavoittelusta, varsinkin sen julistamisesta, on tullut uskonto. Hallelujaa! Mitä kunnianhimoisempaa ja mitä enemmän tulosten saavuttamisista viivoja fläppitaululle saakaan, sitä arvostetumpia olemme omissa ja oletetusti muidenkin silmissä.

Samaan aikaan terapeuttien ajat ovat kiven alla, koska ihmiset käyvät niin paljon terapiassa. Eipä ihme, sillä kaikesta on tullut kilpailua, suorittamista ja näytön paikka. Kaikesta. Työelämästä. Harrastuksista. Henkisyydestä. Hyvinvoinnista. Perhe-elosta. Minuudesta. Suoritetaan nyt ne traumatkin alta pois häiritsemästä muuta suorittamista! Tiedän mistä puhun, olen ilmeisesti kipittänyt sillä samalla kilparadalla.

Ei ole kovin seksikästä sanoa, että hyvinvointi ja onnellisuus löytyy todellisuudessa ihan läheltä, hiljaisuudesta, tyhjyydestä, rauhallisuudesta, epätäydellisyyden hyväksymisestä ja lähestulkoon ilman mitään metodeja tai taloudellisia panostuksia.

IMG_7981

Bisnes on bisnestä

Oletko huomannut, että jos joku juttu nousee pinnalle ns. hyvää oloa lisäävänä asiana, siitä tehdään äkkiä metodi, systeemi ja kalliita verkkokursseja? Löydä mestari itsestäsi – osallistu 6000 euroa maksavalle the-human-being-kurssille, niin voit sen jälkeen tienata opettamalla muille, miten he löytävät mestarin itsestään! Hyvinvointia haetaan lentämällä kaukomaille retriiteille ja ihannoidaan vieraita kulttuureita zenistä Hyggeen.

Maailma säntäilee kyynärpäätaktiikalla eteenpäin haaliakseen itselleen hyvinvointia niin henkisellä kuin materiaalisellakin tasolla. Minulle, minulle, minulle! Minä, minä, minä!

Valtaapitävä ja ja taloudellisen vallan itselleen hankkinut eliitti ohjailee lisää taloudellista hyvinvointia itselleen – ja korkeintaan vertaisilleen, jos siitä hyötyy myös itse.

Mitäpä, jos se hyvä olo löytyisikin ihan läheltä?

Todellinen ja kestävä hyvä olo syntyy siitä, että hyväksyy ja arvostaa ihan sitä maaperää, jolla seisoo ja niitä puutteellisia geeniperimämme sisältäviä taitoja ja ominaisuuksia, jotka ohjaavat toimintaamme; kyvystä löytää vahvuus ja voimavara omasta kulttuurista (kyllä, suomalaisuudessa ja suomalaisissa tavoissa on paljon hyvää!); tahdosta hyväksyä itsensä kokonaisuutena, jossa on myös säröjä ja heikkouksia; taidosta sallia se myös läheisille ihmisille.

Mitäpä, jos jokaisella valinnallamme onkin vaikutus maailmanlaajuisesti ja varsinkin ekosysteemiin, josta me olemme täysin riippuvaisia? Sitä kautta valintamme, jotka tuottavat meille kenties hetkellisesti mielihyvää ja hyvinvointia, voivat pidemmällä aikavälillä aiheuttaa meille, juuri minulle ja sinulle, kärsimystä ja huonoa elämää. Kun tuhoamme luonnon, hyvinvoivan yhteiskunnan ja yhteisöjen voiman (joka syntyy moninaisuudesta ja tasa-arvosta), niin lopulta tuhoamme itsemme.

Ei ole vähäinen sekään seikka, että jos nakerramme hyvinvointia lähellämme ja dissaamme omaa maaperäämme ja kulttuuriamme ja nostamme sen sijaan kunniaan vieraiden kulttuurien ihannoinnin, me annamme voiman ulkopuolelta tulevalle tuholle.

Mitä meille jää, jos ei ole ”meitä”?

IMG_7940

Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnille

Hyvinvointi, jopa yksilötasolla, on riippuvainen siitä, että yhteiskunta voi hyvin. On hyvä pitää mielessä, että vaikka jokainen vastaa itsestään ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiin, hyvinvointi ei ole mahdollista, mikäli ympärillä on paljon tyytymättömiä ja kärsiviä ihmisiä.

Miten kävi aikanaan Rooman imperiumin?

Hyvätuloisten ja hyväosaisten on turha kuvitella, että rakentamalla kuplaa itsensä ja vertaistensa suojaksi, olisi suojassa itsekyyden seurauksena syntyviltä ekosysteemin katastrofeilta, yhteiskunnallisilta levottomuuksilta tai kriiseiltä.

Siihen onnellisuuteen ja hyvään oloon vielä palatakseni. Se tosiaan rakentuu ajan myötä kestävien valintojen seurauksena. Se vaatii hieman kärsimystä ja kärsivällisyyttä. Sitä, että sietää keskeneräisyyttä, puutteita ja heikkouksia niin itsessä kuin läheisissäkin. Sitä, että pitää elämän sen verran yksinkertaisena, että ei huku tavara- ja ajatushärdelleihin. Sitä, että pyrkii kohti omia todellisia tavoitteita, ei ulkoa päin asetettuja halutiloja.

Hyvinvointi ei synny hetkellisten mielihalujen tyydyttämisestä. Hetkellinen nautinto ja sen jatkuva tavoittelu johtaa harhaan.

Se Rooman eliitti, joka oli haalinut hyvinvointia itselleen ja eli maaten ja mässäillen, keskitti ajatuksensa vain hetkellisen nautinnon maksimoimiseen. Samaan aikaan se laiskistui paitsi fyysisesti, erityisesti myös henkisesti, kadotti ymmärryksen yhteiskunnan tilasta ja niin, tuhoutui.

Pidetäänhän huolta lähimmisistämme, niin pidämme huolta hyvinvoinnistamme!?

Mainokset

Herkkyys muiden reaktioille

Nyt seuraa tunnustus ja avautumisosio: olen herkkä arvostelulle. Tarkoitus ei ole täällä kovin henkilökohtaisuuksia jauhamaan ryhtyä, mutta tämä oivallus on oleellista sen kannalta, että vielä joskus kykenen löytämään Valoni uudelleen. Uskoisin myös, että tämä juttu voi koskettaa muitakin.

Olen herkkä sillä tavalla, että kommentit ja odotukset, joihin en kykene vastaamaan, jäävät kalvamaan alitajuntaan pitkiksi ajoiksi saaden minut tuntemaan alituista huonommuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Tätä seikkaa itsessäni olen viime viikkoina tutkiskellut ja oivaltanut muutaman seikan.

Vaikutan ulospäin muiden mukaan vahvalta ihmiseltä ja ilmeisesti se saa aina tietyn tyyppiset ihmiset tahallaan tökkimään minua. Eipä niin, että arvostelu tai tökkiminen saisi minua järkyttymään, saati sitten ketään mielistelemäänkään. Siinä mielessä arvostelu ei siis minua liikauta. Se saa minut kasvattamaan muuria ympärilläni.

IMG_7699

Muiden odotukset

Olen selkeästi tehnyt elämässäni isojakin ratkaisuja muiden odotusten pohjalta tai jättänyt tekemättä niitä muiden reaktioiden pelossa.

Skannaan alituiseen ihmisten mielentiloja, mikä on hyvin stressaavaa, koska nappaan helposti muiden levottomuuden, vihamielisyyden ja ahdistuksen itseeni. Olen myös asettanut muiden tarpeet edelleni, koska haluan, että kaikilla on hyvä olla. Kunnes sitten tulee vastaan raja, jossa hyväksikäyttöni alkaa olla piinallista. Ja siinä, missä vedän rajan, minusta tuleekin muiden silmissä hankala. Silloin minulle osoitetaan, että en taaskaan täyttänyt niitä odotuksia ja saan tuntea sen nahoissani.

Voin tunnustaa avoimesti, etten tule kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta minusta se on ihan ok. Minua ei häiritse sekään, etteivät kaikki ihmiset pidä minusta. Ei tosiaan tarvitse tulla toimeen jokaisen kanssa, mutta asiallisesti täytyy kyetä kohtaamaan jokainen, joiden kanssa täytyy olla tekemisissä.

Kunnioitan ihmisten tilaa ja pystyn arvostamaan niitäkin ihmisiä, joiden reviirille en tahdo mennä tai joita en tahdo päästää omalle reviirilleni. Luonnollisesti odotan tätä myös muilta, mutta eihän se kaikkien osalta tosiaan niin mene.

IMG_7702

Rumimmassa raakussa voi piillä upein helmi

Herkkyys arvostelulle on johtanut vuosien mittaan siihen, että olen supistanut itseäni ja elämänpiiriäni. Tähän on vaikuttanut toki myös muut kuormittavat tekijät elämässä.

Vaikka älyllisellä tasolla en antaisikaan arvostelun vaikuttaa itseeni, kehollisesti olen reagoinut arvosteluun jatkuvalla stressillä. Stressaan etu- ja jälkikäteen tilanteita, joissa joudun kohtaamaan odotuksia, joihin en kykene vastaamaan tai jos huomaan, että jollakulla tulee tarve yrittää ampua minut alas. Erityisesti ulkonäön arvostelu on kammottavaa, varsinkin kun olen joutunut olemaan arvostelun kohteena koko lapsuus- ja teini-iän. On hämmentävää, että vielä aikuisten ihmisten yhteisöissäkin törmää toisten ulkonäön arvostelemiseen.

Taannoin olin tekemisissä erään haastavan yhteisön kanssa ja jouduin vuorovaikutustilanteeseen, joka laukaisi minussa ensin valtavan stressin ja omalta osaltaan lopulta johti masentumiseen. Tunnistin tilanteessa ja erityisesti siihen liittyvissä ihmisissä tiettyä samankaltaisuutta lapsuuteeni kokemuksiin ja ihmisiin. En kyennyt suojaamaan itseäni.

Elämässäni on ollut muutama vastaava asetelma lapsuuden jälkeen. Niihin liittyy aina ihminen tai ihmisiä, joilla on tarve nokkia minua. Ja nyt tullaan siihen oleelliseen. Näistä muistoista muodostuu lopputuloksena helminauha, jonka kirkkain helmi taitaa olla juuri käsissäni.

IMG_7705

Varhaisen vuorovaikutussuhteen merkitys

Olen alkanut oivaltaa, että herkkyyteni liittyy jollain tapaa juurikin varhaisen vuorovaikutussuhteen puutteisiin.

Elämästäni on puuttunut rakastava peili, jossa ihmisen taimi yleensä saa varttua. Vilpittömän ihailun ja rohkaisun sijaan olin jatkuvasti arvosteltavana ja moitittavana. Olen oppinut jo hyvin varhaisesta varomaan ja ennakoimaan ihmisten reaktioita.

Voi olla, että tätä joudun vielä penkaisemaan hieman syvemmälle, jos löydän sopivan terapeutin. Omiin lapsuuden kokemuksiin ja äitisuhteeseen kun kietoutuu nyt myös piinaava riittämättömyyden tunne omassa äitiydessäni. En pystynyt pelastamaan Valon Lasta vakavalta sairaudelta, enkä ilmeisesti olemaan äitinä riittävä Pikku Valollekaan.

Entäpä aika ennen syntymää?

En tiedä, onko olemassa entisiä elämiä, mutta mieleeni palaa erään tapaamani intuitiivisen näkijän sanat siitä, miten minun ei tulisi enää rankaista tässä elämässä itseäni, koska kaikki teot on jo sovitettu.

Kolahti, kun hän sanoi, että elämääni on vaikuttanut hyvin vahvasti varhainen kokemukseni siitä, miten minut on koettu jo kohtuasukkina vieraaksi, ehkä jopa vastenmieliseksi ja syntymäni mukana tulevaan elämänmuutokseen ja rajoituksiin syylliseksi. Voisiko tämä pitää paikkansa?

Tämä kohtaaminen intuitiivisen näkijän kanssa tapahtui monta vuotta sitten ja ilman, että hän tiesi varhaislapsuuteni kokemuksia tai ylipäätään suhdetta vanhempiini. Niin tai näin, se varhainen vuorovaikutussuhde on ollut mekaaninen ja jollain tapaa vihamielinen. Siitä minulla on omia muistikuvia jo muutaman vuoden ikäisestä.

Aina vanhemmat eivät kykene enempään. Se on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta  se antaa sille pienelle viattomalle ihmisen alulle huonot eväät elämään. Olen tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, etten saanut kovin hyviä eväitä elämää varten ja melkoista räpistelyä elämään opettelu on ollutkin.

Ehkä tässä liki puolivälissä elämää on vihdoin aika oivaltaa, että räpistelyn voi lopettaa ja riittää, että kelpaa hyvin itselleen. Silloin nimittäin ei tarvitse myöskään kipuilla muiden hyväksynnän ja arvostelun kanssa.

”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!”

Tommy Tabermann

Elämäniloa etsimässä – musiikki

Oletko koskaan ajatellut omaa suhdettasi musiikkiin syvällisemmin? Havahduin itse vastikään siihen, miten vahvasti musiikki vaikuttaa minussa. Se on tärkeä osa polkua, jossa etsin elämän iloa ja Valoa! Ei ole ihme, että musiikkia käytetään myös terapiassa, sillä se vaikuttaa ihmiseen kaikilla tasoilla (keho, mieli sielu):

  • älyllinen stimulaatio
  • emotionaalinen kokemus
  • kehollinen vaikutus resonanssin kautta
  • yhteisöllisyys
  • kulttuurisidonnaisuus
  • spirituaalinen taso

Haluaisin oppia soittamaan kitaraa, vaikka en koe olevani musikaalinen; rytmitajuni on melko kehittymätön enkä tunne nuotteja tai musiikkitermejä. Minulla on joku blokki pään ja kehon välillä. Tanssilliset jumpatkin ovat minulle piinaa, koska en kerta kaikkiaan osaa yhdistää eri kehon osien liikkeitä toisiinsa ja musiikkiin.

Lapsena soitin kyllä kosketinsoittimia korvakuulolta ja tunsin palavaa halua laulamiseen, mutta se into tapettiin viimeistään musiikin tunneilla laulukokeissa kun oli pakko laulaa luokan edessä yksin. Mikään ei ole niin jäätävää kuin lauluäänelle nauraminen.

Musiikin kuluttajana olen melko kaikkiruokainen. Rakastan niin klassista kuin  raskaampaakin musiikkia ja olen kiinnostunut mm. maailman musiikista, jazzista, kirkkomusiikista sekä elektronisesta musiikista. Suomi-iskelmä ei upoa, mutta Fado ja Argentiinalainen tango menee luihin ja ytimiin.

20170714_3

Ääni minussa – sinussa – meissä

Joogan mantralaulussa saan vihdoin laulaa ja tunnen, miten se hoitaa stressaantunutta kehoani. Äänen tuottaminen vaikuttaa niin kehoon, kuin mieleenkin. Mantralaulussa yhdessä tuotettu äänen väreily ja sen synnyttämä energia vaikuttaa väistämättä jokaisen huoneessa olijan kehossa.

Kirjoitin muutama vuosi sitten tekstin Pyhästä äänestä,  mantralaulamisesta, äänen resonanssista kehossa ja kosketuksesta siihen pyhään, mihin ääni meidät saattelee.

Kitaran soittamisen opiskelu viehättää minua siksi, että se olisi minulle jotain uutta. Jotain, jossa joutuisin käyttämään aivojani uudella tavalla ja ylittämään omat rajani. Lisäksi voin kuvitella, miltä tuntuu kun soitin soi minussa.

20161219_184659
20161219_184647_001

Musiikki on merkittävä osa ihmisyyttä

Ei ihme, että musiikilla on ollut ja on yhä niin vahva jalansija maailmassa. Musiikki liittyy kulttuuriperimään, mytologioihin ja sakramentteihin. Sen avulla on välitetty tietoa ja se on koonnut aina ihmisiä yhteen.

Musiikki on sielunhoitoa parhaimmillaan, enkä nyt tarkoita pelkästään uskonnollisessa merkityksessä vaan viittaan siihen, mitä kaikkea sana ”spirit” tarkoittaa. Musiikki koskettaa ja liikuttaa paitsi kehoa, myös meidän sieluamme.

Maailman ympäri musiikin siivin

Etsin tietoisesti uutta musiikkia. Aikaisemmin nappasin kirjaston musahyllyltä lainaan levyjä minulle uusista genreistä ja nykyisin surffailen Spotifyn ihmeellisessä maailmassa. On mahtavaa löytää musiikkia maailman laidoilta!

Erilaiset polut johdattavat usein mitä ihastuttavampiin löytöihin, kuten saamelainen moderni musiikki, Ukrainalainen metallimusa tai pomppumetallimusiikkia ja afrikkalaista musiikkia yhdistävä Etiopilalainen bändi.

Ilahduin suuresti vastikään törmättyäni Sam Yaffan Sound Tracker -sarjaan. En juuri katso telkkaria, joten tämäkin helmi on mennyt täysin ohitse. Sarja kertoo musiikillisen nomadin, Sam Yaffan, matkoista ympäri maailmaa eri musiikin tekijöiden ja musiikin syntypaikkojen luokse.

On tosi kiinnostavaa, miten musiikilla on sijansa ihan kaikissa kulttuureissa ja miten se yhdistää ihmisiä. Suosittelen katsomaan nähtävillä olevat jaksot Yle Areenasta. Kannattaa lukea myös Sam Yaffan kirjoitus siitä, mitä musiikki merkitsee hänelle.

28168582_10155546441919755_3027261828763495394_n
Hallatar Möysän musaklubilla

Keikoilla ja konserteissa

Käyn silloin tällöin keikoilla tai konserteissa. Loppukesästä kävin Savonlinnan Oopperajuhlilla kuuntelemassa Amorphista ja vastikään kävin doom metal -keikalla. Lähteminen on minulle usein työlästä, mutta paikalla ollessani viimeistään huomaan, miten tärkeää on käydä elävän musiikin keikoilla.

Törmäsin loppuvuodesta lehtiartikkelin perusteella uuteen kiinnostavaan bändiin ja kiinnostuksen herätti paitsi yhtyeessä soittavat muusikot, ennen kaikkea sen taustalla oleva surullinen tarina. Synkkä ja raskas musiikki on tullut elämääni vasta näiden kriisien myötä, mutta en synkistele sen kanssa. Päin vastoin! Kirjoitin siitä ja Hallattaren löytämisestä aikaisemmin blogissani täällä .

Muutaman kuukauden Hallattaren ja Trees of Eternityn luukuttaminen johti onnekkaaseen sattumaan, jossa lopulta sain paiskata kättä niin fanittamani Amorphiksen laulajan Tomi Joutsenen, kuin Juha Raivionkin kanssa.

Täytyy sanoa, ettei mikään keikka tai konsertti ole tehnyt minuun aikoihin yhtä syvää vaikutusta kuin tämä. Kiitos maailmankaikkeudelle, että sain sen kokea!

Yhteys ja elämän virta

Kadotin pitkäksi aikaa yhteyden itseeni ja sittemmin ihmisiin lähelläni.

Pitkän stressaavan jakson ja isojen pettymysten jälkeen kaipasin vain lepoa ja omaa aikaa. Olin joutunut elämään pitkään toisten armoilla ja osin myös elämää, joka ei tuntunut ollenkaan omalta. Koin tarvetta löytää uudelleen ne minulle ominaisimmat asiat, tavat ja tarpeet jotka nousevat sisältäni. Se vaati eristäytymistä.

IMG_7836-002

Samaan aikaan elämässä oli edelleen stressiä ja minun piti karsia elämästä kaikki sen hetkiseen tilanteeseen nähden turha, jotta minulla olisi mahdollisuus selviytyä.

Muutama vuosi sitten karsin elämästäni siis lähes kaiken. Keskityin siihen, että pystyn olemaan hyvä vanhempi ja selviydyn töistäni. Muu sai jäädä: liikunta, itseni kehittäminen, hyvinvointiprojektini, sosiaaliset suhteet….

Tämä teki hyvää. Löysin aidosti yhteyden itseeni, mutta tunsin lopulta oloni yksinäiseksi, koska olin kadottanut yhteyden muihin. Toisaalta, minulla on nyt sellainen tunne, että ehkä jatkossa tunnistan myös paremmin ihmiset ja tilanteet, joiden on hyvä tulla osaksi elämääni. Tämä kokemus oli äärimmäisen tärkeä ja hyvä teko itselleni. Onneksi minulla oli rohkeutta käydä tämä läpi.

IMG_7821-001

Nyt, kun olen palautellut elämääni niitä hyvää tekeviä ja tärkeitä asioita, löysin itseni myös treffeiltä. Se kävi jotenkin äkkiä ja odottamatta, mutta teki tosi hyvää.

Näille treffeille menin ulkoiluvaatteissa ja ilman paineita. Minulla ei ole mitään menetettävää, eikä minun tarvitse löytää ketään. Siksikin oli hauskaa, että jotain sisälläni kuollutta heräsi henkiin. Olen toki tavannut ihmisiä ja myös miespuolisia, sinkkujakin, viime vuosina, mutta kukaan ei ole aiheuttanut läikähdystä sydämessä.

Tervehdin läikähdystä ilolla! Elämän virta on taas valtoimenaan.

 

 

Hölmöläisten säkki

Mikä on mun vastuu maailman menosta ja menossa? Mikä on sun vastuu? Mikä on niiden muiden vastuu? Entä mitä on yhteisvastuu?

Maailman menoa katsellessa tulee aika turhautunut olo. Usein jopa hyvin lannistunutkin olo. Se, mitä maailmalla nyt tapahtuu, on suoraa seurausta ihmisen itsekkäästä ja omanapaisesta toiminnasta edellisten vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana. Ihmiskunta on tänä aikana kuitenkin kehittynyt ja kehittänyt olosuhteita niin, että meillä olisi kaikki edellytykset elää hyvää ja tasapainoista sekä kaikin puolin rikasta elämää. Mutta ei.

Maailmanparantajan taakka on raskas, enkä suostu sitä hartioilleni edes ottamaan. En voi pelastaa kaikkia nälkää näkeviä lapsia, estää sotia tai ilmaston lämpenemistä, antaa kotia kaikille rescue-koirille. Mutta voin tehdä valintoja. Yritän tehdä valintoja siten, että niillä on mahdollisimman pitkälle kantavat seuraukset tai joissain tapauksissa mahdollisimman lyhyelle. Joka tapauksessa haluan tehdä sellaisia valintoja, että ne kantavat pidemmälle. Auttavat rakentamaan parempaa tulevaisuutta meille kaikille.

Se, mitä meistä jokainen voi tehdä asemasta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta, on rakentaa parempaa, turvallisempaa ja meitä jokaista voimaannuttavampaa yhteisöllisyyttä. Tuottaa iloa ja valoa kaikissa kohtaamisissamme. Hölmöläisten säkki kannattaa tässä yhteydessä unohtaa, valoa ei voi kantaa sisään  kikkailemalla tai sirkustempuilla. Valo syntyy olemalla se valo.

Koti

Koti on minulle tärkeä asia. Se on turvasatama, paikka, jossa lataan akkujani ja saan olla minä.

Elämässäni on ollut monenlaisia koteja ja niihin sisältyy muistoja laidasta laitaan. Viimeiset kaksi kotia ovat olleet itsellisen naisen omia valtakuntia ja tästä minä pidän! En ehkä halua asua enää koskaan parisuhteessa yhdessä toisen ihmisen kanssa. Voisin silti kuvitella asuvani tulevaisuudessa jossain yhteisössä. Unelmissani asun jossain vanhassa mummonmökissä metsän ja kasvimaan välittömässä läheisyydessa, mutta jännä juttu — vasta sitten joskus myöhemmin.

img_6848

Tällä hetkellä kaupungissa asuminen on minulle leppoisin ja mukavin vaihtoehto. Asuisin mieluusti jossain vanhassa asunnossa, enkä koe oloani kovin kotoisaksi 80 tai 90 -lukuisissa tiloissa. Sellaisia nämä kaksi kaupunkiasuntoni ovat kuitenkin olleet. Toisesta muutimme pikaisesti huonon sisäilman vuoksi ja tässä toisessa on nyt käymässä samoin.

Nykyinen koti on ollut alusta lähtien väliaikaisratkaisu, mutta se on sekä pohjaratkaisultaan, että sijainniltaan aika loistava. Täyttää oikeastaan kaikki tarpeeni ja toiveeni, mutta haittapuolena on rakennuksen hataruudesta johtuva kadun äänien ja pakokaasujen kantautuminen sisätiloihin, alakerran ketjussa polttaminen ja asumisen kalleus. Muussa tapauksessa voisin jäädä tähän mielihyvin.

Elämässä vellovien epävarmuustekijöiden vuoksi olen ollut hieman ahdistunut, mutta päätin vastikään, että en anna niiden rajoittaa elämääni. Tein aika rohkean ratkaisun ja päätin hakea asumisoikeutta syksyllä valmistuvaan kerrostaloon. Sain sieltä asunnon ja nyt taas jännätään tulevaisuutta.

img_7441

Tulevassa kodissa neliöt vähenevät entisestään ja sijaintinsa vuoksi tuskin jatkossa minulle niin rakkaita auringonsäteitä näen kotonani, mutta jotenkin ajatus maan tasalla asumisesta on minulle kuitenkin sen luonnollisin vaihtoehto. Ehkäpä tulee lähdettyä ulos useammin auringonsäteitä metsästämään? Asumiskustannukset hieman laskevat ja pääsen keskustan metelistä puiston laidalle asumaan. Feels so good!

On aika mukavaa miettiä, miten sisustaisin tulevan kotimme. Tulen sijoittamaan sinne muutaman vanhan mööbelini, mutta voi olla, että kerrankin sisustan tilan ehdoilla enkä mukanani vuosia kulkeneiden mööbeleiden.

Ihanan kutkuttavaa!

 

Ole mulle hellä

Täällä kirjoittelee Uusioimpi, vähän niin kuin vanhapiika. Historiassani kuitenkin on avioliittoa ja avoliittoa, mutta nykyinen status on totaalisuhteeton. Uusioimpielämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole enkä hakeudu kohti parisuhdetta. Sellaista elämää minä nyt elän. Ja olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.

Opettelen rakastamaan itseäni

Taistelin itseni irti tarpeesta elää parisuhteessa ja löytää joku. Eron jälkeisessä pettymyksessä ja sen hetkisen elämäntilanteen loputtomassa väsymyksessä sen todellisen sielunkumppanin löytämisestä ei mitään tullut. Vastaan tuli pelkästään mahdottomia tapauksia; itsetunnottomia pökkelöitä, keikareita, narsisteja, erinäisistä riippuvuuksista kärsiviä ja eroprosessin keskellä kuohuvia —  ja joka kerta mukaan tuli vahva intuitio tulevista ongelmista miehen muodossa. Yhdestä juuri pääsin eroon ja toista vastaavaa kokemusta en enää halua. Stop. Slut. No, never again!

Tiedän ja tunnen, että ihmisen ei tulisi elää yksin loputtomiin. Minulle tämä on kuitenkin tarpeellinen vaihe elämässä ja otan siitä kyllä kaiken irti! Minulla on mahdollisuus toteuttaa itseäni, tutustua itseeni uudestaan ja tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Eheytyä tavalla tai toisella. Kaiken kokemani jälkeen tuskin olen parisuhdekelpoinen. Sellaisen leiman olen itselleni nyt antanut, eikä se minusta ole lainkaan surullista vaan pelkästään vapauttavaa faktaa.

Ainoa itseni toteuttamiseen liittyvä rajoitukseni on rakas Menninkäiskorvainen, joka elää vielä monta vuotta yhteistaloudessa kanssani, eikä tämä rajoitus minua millään tavalla kiusaa. Päinvastoin, kyse on ainutlaatuisesta ajasta ja elämänvaiheesta. Tunnen suurta kiitollisuutta elämästä juuri tällä hetkellä.

031

Aika olla yksin

Takanani on erittäin haastava jakso ja kriisistä toiseen ajautumista vuodesta 2000 lähtien. Nuoruudenrakkauden mielenterveysongelmat ja itsemurha, lapsen vakava sairastuminen ja kuolema, helvetillinen uusiofuusiotriangeli ja talohelvetti. Kuormaa on kertynyt valtavasti, enkä ehtinyt toipumaan edellisestä kriisistä, kun seuraavaa puski jo päälle. Ei tällaisesta stressistä puolessa vuodessa toivu.

Onneksi ymmärsin, että nyt ei ole oikea hetki olla parisuhteessa, sillä hiljalleen alan voimaantumaan. Ohikiitävänä kipuna tällaisessa elämäntilanteessa sitä huomaa aika ajoin jäävänsä vaille kosketusta ja tämä on tutkimustenkin mukaan valtava riski ihmiselle. Ilman hyväksyvää ja rakastavaa kosketusta voi jäädä parisuhteessakin, joten eihän tämä siitä ole kiinni.

Ymmärrän yksinäisiä ihmisiä, jotka sairastuvat, jotta saavat kokea edes lääkärin tai hoitajan kosketuksen ihollaan. Yhdenillan suhteet tai irtoseksi eivät ole minun juttuni, joten yritän löytää mielihyvää laajemmalla kattauksella. Innostun valtavasti älyllisistä haasteista ja mielihyvä meneekin nykyisin aivomyrskyosastolle. Kehollinen puoli jää paitsioon. Siksi olen miettinyt jotain kehollista terapiaa, jossa voisi samalla työstää vaikeaa lapsuuden läheissuhdetta.

Kosketuksen voima

En tiedä muista, mutta minä saan valtavasti voimaa ystävien halauksista, kampaajalla käymisestä ja vaikkapa piikkimaton päällä nukkumisesta.

Olen ollut jopa tantraa sisältävällä hellyys-kurssilla. En pitänyt siitä, että täysin tuntemattomat ihmiset hivelevät minua pelkästään kosketuksen takia. Vaikka olen rytmitajuton ihminen, olen miettinyt tanssikurssille lähtemistä. Jooga, kuntosali ja infrapunasauna tuottavat kehollista mielihyvää.

Uusin löytöni on kuumakivihieronta. Voi luoja, miten mahtava kokemus! Jännitys ja stressi ovat tehneet pesän kehooni, enkä kestä ns. perinteistä hierontaa. Stressimittarini yläkropassa piiputtaa punaisella ja olen saanut siihen apua kuumakivihieronnasta.

Pitkä joogaton taival on vaikuttanut siihen, että energia on myös jämähtänyt paikoilleen. Kuumakivihieronta tuntuu auttavan rentoutumisessa sekä jännistyksestä ja energiatukoksista vapautumisessa. Samalla lihasjäykkyydet laukeavat. Aivan ihana tunne  hoidon jälkeen! Tavoitteeni onkin nyt kevään mittaan käydä säännöllisesti kuumakivihieronnassa.

Olkaamme helliä itsellemme!