Onnellisuuksien oivaltaja – mitä tiede kertoo onnesta?

Sain maaliskuussa PS-Kustannukselta onnellisuusprofessori Markku Ojasen tuoreen kirjan ”Onnellisuuksien oivaltaja – mitä tiede kertoo onnesta”.

Korkkasin kirjan välittömästi, sillä olen jo pidempään seurannut Markku Ojasen ajatuksia onnellisuudesta. Kirjoitin aiheesta aikaisemmin tässä kirjoituksessa.

Ole optimistinen. Luo itsellesi tavoitteita. Pidä kiitollisuuspäiväkirjaa. Tee vapaaehtoistyötä. Ylläpidä sosiaalisia suhteita. Keskity hyvään. Harrasta. Muuta asennetta!

Kirja jäi hetkeksi sivuun, kun henkiset voimavarani loppuivat. Aihe tuntui hetkellisesti kaksiteräiseltä miekalta, minkä ymmärrän nyt kirjan luettuani. Onnellisuus terminä on aika harhaanjohtava ja onkin syytä pohtia mitä yhteistä on onnellisuudella ja merkityksellisyyden tunteella ja kumpi kantaa elämässä eteenpäin armollisemmin.

Viekö masennus elämältä merkityksellisyyden tunteen?

Masennus ei tutkimustulosten valossa välttämättä tarkoita sitä, että ihmisen elämä tuntuisi täysin merkityksettömältä. Masentunut ihminen voi tarkastella elämäänsä realistisemmin kuin ei-masentunut ja näin ollen jollain mittarilla tarkasteltuna hän voi olla elämäänsä tyytyväisempi kuin ihminen, jolla on liian optimistinen käsitys vaikkapa taidoistaan.

Jos elämässä on syvyyttä ja esimerkiksi spirituaalinen pohjavire, voi ihminen kokemastaan masennuksesta huolimatta elää ihan tyydyttävää elämää versus kilpailuhenkinen pintaliitäjä, joka ei onnistu tavoitteissaan säätämällään tasolla ja kokee jatkuvaa tyytymättömyyden tunnetta.

051518_1

Millainen kirja on kyseessä?

Kirja ei ole taas yksi self help -opas lisää onnellisuudesta, vaan se on Markku Ojasen syvää luotaava katselmus siitä, miten onnellisuutta tutkitaan ja millaisia tuloksia tutkimuksissa on saatu. Tutkimustulosten tulkinnanvaraisuutta pohdiskellaan kirjassa myöskin.

Ojanen on aiheen todellinen asiantuntija, joten hänen pohdintansa erilaisten onnellisuustutkimusten tuloksista on mielenkiintoista ja miellyttävää luettavaa. Vaikka kirja perustuukin tieteellisiin tutkimuksiin, se on soljuva ja mukaansa tempaava.

Toisaalta se toimii myös lohtuna ja kannustaen, koska tutkimustuloksista pystyy päättelemään, että onni ei ole suinkaan yhden kortin varassa.

Kenelle kirja sopii?

Suosittelen kirjaa jokaiselle itsensä kehittämisestä ja onnellisuuden lisäämisestä kiinnostuneelle henkilölle.

Etsimme onnellisuutta usein ihan vääristä paikoista ja haluaisimme vaikuttaa siihen omin toimenpitein. Kirja saattaa muuttaa käsityksen onnellisuuden merkityksestä ja se riski kannattaa todella ottaa.

Toivottavasti tähän kirjaan tarttuvat myös kaikki sosiaali- ja terveysalan vaikuttajat ja muut päättäjät.

051518

Miten onni rakentuu?

Jokainen on varmasti törmännyt ohjeisiin, miten omaa onnellisuutta voi lähteä rakentamaan. Niistäkin kirjassa on puhetta.

On asioita, joihin pystyy itse vaikuttamaan ja on asioita, jotka eivät ole omissa käsissä. Surkeimmistakaan olosuhteista ponnistava ei ole ennalta tuomittu olemaan koko elämänsä onneton, sillä onni ja onnellisuus eivät ole kiinni pelkästään olosuhteista tai mistään muustakaan yksittäisestä asiasta.

Onnellisuuteen ei siis löydy taikapilleriä, mutta kirjassa läpikäydyistä tutkimustuloksista voi piirtää mieleensä kartan, mistä onnellisuus koostuu ja mitä sen eteen voi itse tehdä.

Onnellisuuden määrittely on haastavaa

Miten onnellisuus määritellään? Se kun voi olla mielihyvää ja tunnetta tai sitten yksinkertaisesti tyytyväisyyttä elämään. Se on kulttuurisidonnaista ja hyvin henkilökohtainen kokemus.

Tutkimuksessa tietenkin täytyy määritellä onni jollain tapaa ja yleisin käytetty käsite on koettu hyvinvointi, jossa on kolme osatekijää: myönteiset tunteet, kielteiset tunteet ja tyytyväisyys elämään.

Määritelmän vaikeutta lisää se, että onnellisuus on tosiaan sekä tunnetta, että kokemusta siitä, millaista elämä on ollut. Onni voidaankin Markku Ojasen mukaan jakaa karkeasti tunneonneen ja tyytyväisyysonneen. Tyytyväisyysonni on pysyvämpää ja tunneonni voi vaihdella hyvinkin nopeasti tilanteista riippuen

Onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä

Saatamme kuvitella, että lottovoitto avaisi tien onnelliseen elämään. On mielenkiintoista, että varallisuuden lisääntyminen ei tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta, vaikka äkkiseltään niin voisi kuvitella. Ei ainakaan enää tietyn varallisuustason saavuttamisen jälkeen. Köyhyys sen sijaan vähentää selvästi onnellisuutta.

Varallisuuden suhteen onnellisuus näyttäisi liittyvän siihen, miten varallisuutta käyttää: ostaako jotain itselleen, vai käyttääkö varallisuutta ilahduttaakseen muita ihmisiä. Jälkimmäinen tutkimusten mukaan selvästi lisää onnellisuutta kun taas itselle ostaminen ei.

Toinen kiinnostava nykyihmistä koskettava seikka liittyy internettiin. Olemme riippuvaisia internetin aiheuttamasta endorfiiniryöpystä ja saatamme kokea hetkellistä mielihyvää sen avulla. Internetissä vietetty aika tutkimusten mukaan kuitenkin selkeästi vähentää onnellisuutta siinä missä vapaaehtoistyö ja ystävien tapaaminen taas lisää sitä.

Minkälaiset taustatekijät vaikuttavat onnellisuuteen? Poimin kirjasta seuraavat selkeästi esille nousseet tekijät:

  • Perintötekijät
  • Persoonallisuuden piirteet
  • Fyysiset ominaisuudet
  • Varallisuus
  • Ympäristötekijät
  • Toiminta
  • Elämänmuutokset ja traumat
  • Hyveiden harjoittaminen tai niiden puute
  • Henkisyys tai uskonnollisuus
  • Arvot ja asenteet
  • Sattuma

Onnellisuus ei todellakaan ole vain yhden kortin varassa!

Onko onnettomuus loukku?

Haluan nostaa lopuksi esille vielä lohdullisen tiedon siitä, että vaikeudet ja isotkaan menetykset eivät tutkimusten mukaan pitkällä tähtäimellä heikennä hyvinvointia ja onnellisuutta (paitsi hetkellisesti).

Ne voivat päinvastoin vahvistaa ja auttaa selviytymään, koska elämä itsessään tuntuu merkitykselliseltä ja se taas lisää onnellisuuden kokemusta. Jos vastoinkäymisiä on lyhyellä aikavälillä liikaa, on sillä toki kielteinen vaikutus hyvinvointiin (Bingo!). Jos ihminen taas on säästynyt elämässään vastoinkäymisiltä, yksikin vastoinkäyminen saattaa nujertaa.

Mutta onko onnellisuus sitten elämässä tavoiteltavimpien asioiden joukossa, vai voisiko olla jotain vielä tärkeämpää? Kirja antaa siihen omalla tavallaan vastauksen ja suosittelen etsimään sen sieltä.

Oletko sinä jo lukenut tämän kirjan? Minkälaisia ajatuksia se sinussa herätti?

Mainokset

Masennus on uusi musta

On hämmästyttävää, että masennusta pidetään näinä edistyksellisinä aikoina edelleen tabuna.

En minäkään toki tatuoi otsaani saaneeni sellaisen diagnoosin, mutta en siitä puhumista erityisemmin välttelekään. Kerroin esimerkiksi avoimesti tiimikavereilleni töissä, sillä pitkä poissaolo aiheuttaa väistämättä hämmennystä. Ymmärrän myös, että resurssivaje kuormittaa kollegoita, joten mielestäni oli ihan reilua kertoa syy pitkään poissaoloon.

Avoimuuteni jonkin verran kummastuttaa. Huomaan myös, että toiset arastelevat yhteyden ottamista (pelosta, että olen raskasta seuraa?) ja toiset haluavat suorastaan tirkistellä (vaikka muuten kuulumiseni eivät ole kiinnostaneet?). Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta hämmästelen tätä.

20170410_094310

Olen kiitollinen, että lääkäri pysäytti minut

Ymmärrän nyt entistä laajemmin syy – seuraus -suhteita. Uskoisin, että kohdallani voimavarojen loppumiseen liittyy masennuksen rinnalla tai sen osana traumaperäinen stressihäiriö.

Bessel Van der Kolkin ”Jäljet Kehossa” -kirja, jossa käydään läpi traumaperäistä stressihäiriötä ja sen vaikutuksia, syitä ja parannuskeinoja, avasi silmäni. On aivan selvää, että vaikka sinänsä pärjään ihan hyvin arkielämässä traumojeni kanssa, traumaan liittyviä ihmisiä muistuttavat ihmiset, tai heidän laillaan käyttäytyvät ihmiset, laukaisevat liian lähelle tullessaan hälytystilan ja mikäli joutuu selviytymään heidän vaikutuspiirissään kovinkin pitkään, seurauksena voi olla loppuun palaminen tai masennus. Näin minulle kävi tuossa jokin aika sitten.

Masennukseen sairastuminen ei sen kummallisempaa ole kuin vaikkapa sairastuminen diabetekseen.

Kehossa pettää sellainen kohta, jota on sen sietokykyyn nähden eniten rasitettu.

20180317_145003

Masennus on epidemia

Vaikka vastikään uutisoitiin, että Suomi on maailman onnellisimpia maita, en ole tosiaan yksin tämän sairauden kanssa. Olen törmännyt nyt kaikkialla artikkeleihin ja blogeihin, joissa puhutaan masennuksesta.

Yllättävän moni suosittu, ulkoapäin menevää ja menestyvän näköistä elämää elävä bloggari on sairastunut masennukseen. Nostan hattua niille supersuosituille bloggareille, ketkä ovat uskaltaneet rikkoa kuplan! Masennukselle kasvojen antaminen on tärkeää, jotta stigma siitä häviää.

Blogeista näitä tarinoita nyt luettuani toivoisin entistä enemmän, että ihmiset eivät arvostelisi ja tuomitsisi ihmisiä pinnallisten asioiden vuoksi.

Emme koskaan voi tietää, minkälaisia haavoja ja menetyksiä kenenkin taustalla on.

Raadollinen kommentti tai kiusaaminen voi aiheuttaa isoja vaurioita muutenkin kovia kokeneelle ihmiselle ja kuka haluaa olla vastuussa siitä, että tönäisee omalla suhtautumisellaan toisen kuilun reunalta alas?

Marinoitu punasipuli

punasipulit

181802_14

Rakastuin marinoituihin punasipuleihin heti ensi maistamalla. Taisi olla jossain gourmet-hampurilaisen välissä.

Kesän tullen minulla on ollut tapana silputa leivän päälle ruohosipulia tai kevätsipulien varsia. Aikaisemmin suoraan kasvimaalta, nyttemmin kaupan sipulinipuilla.

Tykkään sipulista älyttömän paljon, mutta vatsani tahtoo kestää raakaa sipulia hyvin huonosti. Marinoitu sipuli tuntuu sopivan hieman paremmin ja se on älyttömän hyvää leivän päällä ja salaateissa.

181802_3

Sipuli edistää niin kehon kuin mielenkin terveyttä

Sipuli sisältää paljon vitamiineja ja kivennäisaineita sekä mm. foolihappoa, rikkiä ja flavonoideja. Se on hyödyksi niin sydänterveydelle kuin tulehduksiakin vastaan. Foolihappo on aivoterveydelle hyväksi ja sipulin sanotaankin vaikuttavan myös mielialaa kohottavasti (se edistää tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa).

Sipulia on käytetty rohtona kautta aikojen. Siihen on liitetty myös maagisia voimia. Kasvitieteilijä ja professori Sinikka Piippo kirjoittaa kirjassaan ”Kasvien salaiset voimat” sipulin rohtokäytöstä näin:

”Sipulit ovat antibioottisia ja antiseptisiä, ne parantavat yleiskuntoa, lisäävät ruokahalua, edistävät rasvaisen ruoan sulamista, lisäävät hien ja virtsan eritystä, poistavat ilmavaivoja, vahvistavat sydäntä, alentavat verenpainetta, irrottavat limaa ja ehkäisevät vilustumista. Sipulilla on antioksidanttista vaikutusta ja niiden syönti hoikentaa. Suurena annoksena sipuli voi ärsyttää vatsaa. ”

Myös Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen näkemysten mukaisesti sipuli on tulehdusta lievittävää ja se poistaa nestettä sekä laskee verenpainetta. Kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Denis Vinokurin ”Terveyden kiinalainen käsikirja” kertoo sipulista seuraavaa:

”Sipulit ovat Lämmittäviä ja Kirpeitä ja vaikuttavat Keuhkoihin. Ne ovat hyvä apu hengitystievaivoissa, joissa on mukana limaa. Liiallisesti käytettynä ne lisäävät Kuumuutta elimistössä. ”

Pitkään haudutettuna sipuli jättää ruokaan ihanan maun, mutta sen terveysvaikutukset heikentyvät. Parasta sipuli on kevyesti kypsennettynä ja tämä marinointi menee siihen kategoriaan.

Olen kokeillut useita erilaisia reseptejä, joita netti on pullollaan. Olen kokeillut myös erilaisia etikkoja, joista minun makuuni on eniten tämä sitruuna-valkoviinietikka. Marinoidut sipulit säilyvät jääkaapissa ainakin pari viikkoa. Itselläni ne eivät toki tahdo säilyä edes niin kauan, koska käytän ne!

Jos sulla on oma lempiresepti marinoiduille punasipuleille, vinkkaa ihmeessä!
Tässä vielä ohje pdf-muodossa: punasipulit

181802_6

Gurun ohjauksessa

Palatakseni vielä tuohon ”guruasiaan”: ymmärrän ihmisten tarvetta löytää itseään viisaampi suunnannäyttäjä tai ohjaaja esimerkiksi henkisen kehityksen tai vaikkapa hengellisyyden harjoittamisen suhteen. Prosessi kaipaa ohjausta, se on selvää. Guruhan on henkilö, joka opettaa niitä, joilla on vähemmän tietoa.

Mutta en silti jotenkin ymmärrä sitä, että annetaan oman elämän ohjaaminen toisen käsiin tai ulkoistetaan ajattelu kokonaan. Varsinkin joogan parissa tuntuu, että ollakseen pätevä joogi tai jogini, pitää olla oma guru (ja käydä joogaamassa tropiikissa).

Oman elämän, ja mielestäni myös oman henkisen kehityksen, paras guru on ihminen itse. Tietoa voi etsiä ulkoa ja harjoittaa jotain metodia, mutta se, mikä näyttää toimivan toisilla, ei välttämättä toimi kaikille. Siksi suosittelen itsetuntemuksen kasvattamiseksi henkilökohtaista asioiden prosessointia ja siihen esimerkiksi ”Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja” sopii mainiosti.

Oppimalla tuntemaan itsesi paremmin, löydät myös oman tiesi,  sinulle parhaiten sopivat metodit ja yhteistyötahot.

171610_6

Tehtäväkirja työskentelyn tukena

Kirjan avulla työstetään asioita, jotka ovat esteenä hyvän mielen syntymiselle tai unelmien saavuttamiselle. Sen avulla myös etsitään omia unelmia, piilossa olevia voimavaroja ja löydetään uusia puolia itsestä.

Ilman kirjaakin näitä asioita voi työstää ja useampi meistä varmasti on jollain tavalla joutunut elämässään kohtaamaankin tilanteita, joissa näitä asioita on joutunut työstämään. Mielestäni kirja ohjaa mukavalla tavalla itsetuntemukseen liittyviä prosesseja ja pitää ne kasassa, mikäli kirjan tarjoamaan hyvän mielen vuoden työskentelyyn sitoutuu. 

Sitoutumisen merkitys

Sitoutuminen omaan elämään ja hyvinvointiin on avainasemassa. Huomaan, että itselleni sitoutuminen ei ole vieläkään kovin helppoa ja joudun etsimään tasapainoa armollisuuden ja armottomuuden välille. Toisaalta juuri tämä on yksi elämäni haasteista muutenkin, joten työstyypä se tässä nyt samalla.

Aloitin oman Hyvän mielen vuosi – tehtäväkirjani tammikuun alussa. Työskentelen kirjan kanssa sen tarjoamassa järjestyksessä ja huomaan jo nyt, että ihan jokainen aihe ei istu tämän hetkiseen arkeeni. Uskon, että tämän tiedostamisella on myös omat merkityksensä, jotka avautuvat myöhemmin.

Viime viikolla en kirjaa muistanut edes avata maanantain jälkeen, mutta sellaista sattuu, jos vaikkapa sairastuu. On ihan ok, että ei orjaile kirjaa, vaikka onkin sitoutunut työstämään asioita mielessään.

Olisi mahtavaa kuulla oletko aloittanut oman Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjasi vai onko sinulla kenties joku muu vastaava kirja työvälineenä! Kommentoi rohkeasti!

 

 

Lauluja kuoleman tuolta puolen

20171225_191238

Jos ei ole pimeyttä, ei ole valoa

Loppuvuoden ikävissä pyörteissä etsin paitsi tietä valoon takaisin, myös minulle niin rakkaan goottilaisen estetiikan lähteitä. Jälkikäteen vasta ymmärsin asioiden yhteyden, mutta palataanpa siihen vähän myöhemmin.

Olen aina viehättynyt goottilaisesta estetiikasta, pimeyden kauneudella leikittelystä ja vuosituhannen alusta lähtien myös tummasävyisestä musiikista. Viime vuosina tosin olen keskittynyt enemmän valoon ja unohtanut minulle rakkaan inspiraation lähteen, synkän estetiikan.

Kirjahyllyssäni on pitkään odottanut lukemistaan Gavin Baddeleyn ”Goth Chic, Johdatus pimeän puolen estetiikkaan” -niminen goottikronikka. Nyt oli sopiva hetki tämän lukemiselle ja sepäs olikin mielenkiintoinen luettava!

20170613_082058

Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikkaan

Kirja esittelee paitsi 2000 luvun alun goottikulttuurin ilmenemismuotoja cypergooteista fetissiklubeihin, myös kauhuelokuvien historiaa aina mykkäelokuvista alkaen nykypäivän vampyyrisarjoihin, puhumattakaan 1740 luvulla syntyneen Markiisi de Saden tai sata vuotta myöhemmin vaikuttaneiden Edgar Allan Poen ja Baudelairen kaltaisten kirjailijoiden teoksista.

Alkusanat siivittävät hyvin matkaan:

Goottilaisessa estetiikassa ei ole kyse pelkästä alakulttuurista, synkkyyden ylistyksestä, arkkitehtonisesta suuntauksesta tai kirjallisuudenlajista. Goottilaisuus on filosofinen katsantokanta – maailmankuva, joka irlantilaisen kirjailija J. Sheridan Le Fanun teoksen nimeä lainaten ”heijastuu kuin synkässä peilissä”. Se on kielteisen ja käänteisen kosmos, jossa kaikki outo ja aavemainen on kotonaan ja jokapäiväisyys kammoksuttavaa. Sen syövereissä pimeyden pahaenteiset varjot saavat vastustamattoman viehätyksen ja turvallisen tavanomaisuuden hidas mätä vain ikävystyttää. Elämänjanan vastakkaiset ääripäät, seksi ja kuolema, viettävät häitään koko hurmaavassa irvokkuudessaan. Viattomuutta ja hyvettä vaalitaan vain neitseellisenä pergamenttina, johon synnin sinetit piirretään verenpunaisen ja sysimustan leveillä vedoilla.” 

Wau!

WP_20140628_00_01_24_Pro

Luovuus kumpuaa synkkyyden rajamailta

Synkkä estetiikka pelottaa monia ihmisiä. Siitä ei ole vielä kauan, kun raskaampaa musiikkia kuuntelevia pidetiin väistämättä hautakivien potkiskelijoina ja rikollisina tai vähintäänkin mielenvikaisina ihmisinä. Tänään on ihan normaalia, että työssä käyvä tavallinen insinööri tai lastenkodin johtaja diggailee metallimusiikkia.

Gootteja pidetään kuitenkin vieläkin kummallisina ja pelottavina. Eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että gootti on todennäköisemmin introvertti kuin ekstrovertti. Taiteilijat ja muut boheemit oliot ovat kautta aikojen viehättyneet synkkyyden estetiikasta ja todennäköisesti he helpommin myös keikkuvatkin siellä synkän mielen rajamailla.

Jos puhutaan teini-ihmisistä, niin goottikulttuuri taitaa olla muuten niitä ainoita teinikulttuureita, johon liittyy ihan suoraan kirjallisuus ja taide eri muodoissaan!

Itselleni goottilainen estetiikka on vain osa elämän koko kirjoa. Se on vähän niin kuin värien maailmassa: ripaus vastaväriä saa värin hehkumaan. Valon merkitystä ei voi ymmärtää, ellei tunne myös pimeyttä.

20170805_172519

Until death do us apart

Kuolemaan liittyvä leikittely ei minuun uppoa. Olen menettänyt rakkaita ystäviä ja  perheenjäseniä aivan liian varhain.

Ymmärrän silti hyvin goottikulttuuriin liittyvän hautausmaa-aspektin. Olenhan jo lapsesta asti ollut itsekin viehättynyt hautausmaista ja hautakivien kertomasta historiasta. Hautakivien potkijat kuitenkin harvemmin taitavat gootteja olla.

Kuolema on osa elämää ja minulle se on arkirealismia, ei romantisoitava asia.

Matka valoon käy pimeyden kautta

Minua kosketti vastikään >> tämä artikkeli << jossa Swallow the Sunin ja Trees of Eternityn Juha Raivio kertoo koskettavasti kohtaamastaan vaikeasta tapahtumien sumasta ja kauniisti edesmenneestä vaimostaan:

”Aleah oli erittäin syvä, mystinen ja maaginen hahmo. Hän vaipui usein temppelihuoneessaan tuntikausiksi meditatiivisiin tiloihin kohdatakseen demoninsa ja pimeytensä. Toisinaan oli jopa erittäin pelottavaa nähdä, kuinka ihminen, joka hohti niin paljon rauhallista valkoista valoa, syöksyy täydelliseen pimeyteen demoniensa perään kuin palava lohikäärme kohdatakseen ja kukistaakseen ne silmästä silmään.”

Vaimonsa kuoleman jälkeen Raivio on tuottanut vaimonsa teksteistä musiikkia projektille nimeltä Hallatar. Uskomattoman vahvaa surutyötä.

Pystyn samaistumaan Raivion kokemukseen oman elämäni kautta, sieltä samasta lähteestä kumpuaa omakin Valoni. Luovuuden voimaksi en ole sitä osannut vielä ohjata. Matka pimeyden halki on jäänyt kesken, nyt on kohdattava se uudestaan. Kohti valoa!

Musiikkia kaikkeuden syövereistä

Olen kuunnellut viime aikoina paljon Hallattaren levyä ”No stars upon the bridge”, joka on kuunneltavissa sekä Spotifyssä että ladattavissa bandin sivuilla täällä. Levyllä laulaa lemppariyhtyeeni Amorphiksen Tomi Joutsen. Suosittelen kuuntelemaan, vaikka se alkuun saattaakin tuntua raskaalta matkalta. En tiedä, miten levy sinuun uppoaa, mutta itselleni se on erittäin puhdistava kokemus. Jos Hallattaren musiikki viehättää, niin tiedoksi että he tekevät Suomessa lyhyen kiertueen keväällä! Olin tästä uutisesta ihan super iloinen.

Samoin olen kuunnellut ”Trees of Eternityn viimeisintä levyä ”Hour of the Nightingale”, jossa Raivion edesmennyt vaimo Aleah laulaa. Suosittelen kuuntelemaan tätä ajan kanssa ja rauhassa, levy ladattavissa täältä. Synkkyys ja kauneus eivät ole niin kaukana toisistaan. Elämän syvyys ja arvostus löytyy tämän yhteyden löytämisestä.

20170805_161244
Tässä olen minä kesällä 2017 menossa kuuntelemaan Amorphista Olavinlinnaan

 

Älykäs intuitio

Tartuin innolla Asta Raamin Älykäs intuitio -kirjaan. Suosittelen lämpimästi sitä sinullekin, jos itsesi kehittäminen kiehtoo tai jos teet esimerkiksi luovaa työtä.

Kirjassa on paljon hienoja esimerkkejä intuition käyttämisestä ja mielenkiintoista tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa. Tässä tekstissä paneudun kirjan sisältöön omasta vinkkelistäni.

172512_26

Intuitio on meissä

Minua ilahduttaa, että tietoisuus intuitiosta on lisääntymässä, eikä sitä pidetä enää höpöhöpönä! Intuitiota tutkitaan ja sitä käyttävät hyödykseen mm. maailman parhaat neurokirurgit, bisnesgurut ja tutkijat.

Se on yksi luonnollisimmista kyvyistämme ja se löytyy ihan jokaiselta. Minulle intuitio on ollut aina luonnollista, mutta en ole aina ymmärtänyt etteivät välttämättä muut ihmiset ole sille yhtä auki.

Herkkyys ja intuitio

Olen kokenut intuition ajoittain raskaaksi ominaisuudeksi. Kirjan luettuani ymmärsin miksi. Herkät ihmiset saavat ympäristöstään paljon tietoa ja he ovatkin yleensä keskivertoa avoimempia intuitiolle.

”Joidenkin ihmisten intuitio toimii niin hyvin, että tiedon määrän rajoittaminen tai sulkeminen itsen ulkopuolelle on vaikeaa. Liiallinen herkkyys aiheuttaa ongelmia, sillä jatkuva avoinna oleminen on kuormittavaa.”

Asta Raami, Älykäs intuitio

Me erityisherkät ihmiset olemme usein myös visuaalisesti tarkkoja. Havaitsemme yksityiskohtia, joita muut eivät havaitse. Tutkimusten mukaan erityisherkkien kyky tarkkaan pohdintaan johtuu aivotoiminnasta; visuaalisen prosessoinnin alueilla on heillä enemmän neurologista yhteistoimintaa. Tällä on yhteys intuitioon.

Visuaalista lukutaitoa ja havainnointikykyä voi myös kehittää ja harjoittaa tietoisesti, eikä se ole vain erityisherkkien omaisuutta.

20180104_143433

Mitä intuitio on?

Intuitio on tietämistä, jossa tieto saavutetaan kohteesta suoraan. Intuitioon liittyy vahva tunne varmuudesta, mutta kaikki se, mikä tuntuu meistä oikealta tai todelta ei ole aina intuitiota.

Caroline Myss, myöskin intuition mestari, jaottelee intuition kolmeen eri tyyppiin:

  1. eloonjäämiseen liittyvä intuitio
  2. oivaltamiseen liittyvä intuitio
  3. visionäärinen intuitio

Intuitiivisen tiedon vastakohta on abstrahoiva tieto. Abstrahoiva tieto saavutetaan tietoisen analysoivan ajatteluprosessin tuloksena. Intuitio eroaa myös impulsseista ja vaistosta, mutta on lähempänä eläinten päättelykykyä kuin looginen päättelykykymme.

Intuitio ei ole pelkästään tilaamatta tulevaa tietoa, vaan se on taito, jota voi kehittää.

Miten erottaa intuitio mielikuvituksesta?

Yksi selkeä erottava tekijä oman mielikuvituksen ja intuition välillä on se, että intuitiiviseen tietoon ei liity suoraan voimakkaita tunteita kuten pelkoa tai vihaa – sen viesti ei myöskään muutu.

Kun tietää jotain intuitiivisesti, olo on selkeä ja sisäisesti laajeneva. Pelko voi sekoittua intuitioon loogisen päättelyn myötä, kun iskee epävarmuus tiedon oikeellisuudesta. Pelon tunne kääntää meitä sisäänpäin, supistaa. Intuitio voi kuitenkin palata uudestaan tietoisuuteen, eikä se ole muuttunut miksikään. Sen sijaan mielikuvituksen tuotetta voi jalostaa ja jatko kehittää oman mielen mukaan.

Pelko ja eletyn elämän kokemukset voivat vääristää tulkintojamme. Keho viestii omalla tavallaan, milloin ollaan intuition kanssa tekemisissä. Miten juuri sinun kehosi tästä kertoo, siitä saat varmuuden vain tutkimalla ja harjoittelemalla.

Informaatio jota keho ja mieli lähettää tai vastaanottaa, on hienoviritteistä. Kyky hiljentyä ja rauhoittaa ajatusmylly auttaa meitä intuitiivisen tiedon kanssa. Mielen tasapaino ja kokonaisvaltainen hyvinvointi edistävät siis myös intuition kehittymistä. Meditaatiosta tai Mindfulnessista voi löytyä apu mielen tasapainottamiseen.

20180104_171630

Miten käy intuition teknologian ylivallan alla?

Kehon hienovaraisten signaalien tunnistamisen opetteleminen on tärkeää. Se vaatii rohkeutta tutustua itseensä ja viettää aikaa informaatiohulinan ulkopuolella. Riippuvuussuhteet päihteisiin, viihteeseen tai vaikkapa teknologiaan, voivat häiritä intuition toimintaa.

Toisaalta on myös kehitetty sovelluksia ja laitteita, joilla voidaan helpottaa kehon tilojen tunnistamista ja jopa hakkeroida tietoisuutta. Esimerkiksi Mikey Siegel, entinen NASA:n insinööri, tutkii ja kehittää teknologiaa, joka avustaa valaistuskokemuksen aikaansaamisessa.

Valaistumiskokemukseksi nimitetään tilaa, jossa ihminen irtautuu kaikista kuormittavista tunnesidoksistaan ja sulautuu äärettömään valoon ja eheyteen.

Asta Raami, Älykäs intuitio

Kehoa, aivoja, hengitystä ja sydäntä mittaamalla saadaan aikaan dataa, joka voidaan visualisoida. Siegelin mukaan ihmisen on näin helpompi ymmärtää oman toiminnan yhteys kehon tilaan, oppia tulkitsemaan signaaleja tai vaikuttamaan kehon tilaan esimerkiksi hengitystä apuna käyttäen.

Intuitio vaatii rohkeutta

Älykkään intuition käyttö ei ole vain kykyä lukea tilanteita, vaan myös rohkeutta toimia intuition mukaan. Minulla on useita kokemuksia, joissa intuitiivisesti olen tiennyt itseni ja tulevaisuuteni kannalta ikäviä asioita tietyistä ihmisistä ja tilanteista, mutta en syystä tai toisesta ole halunnut uskoa sisäistä tietoani. Maksan siitä kallista hintaa.

On turha syyttää itseämme tilanteista, joissa emme luottaneet intuitioon. Joskus asioiden merkitys käy ilmi myöhemmin. Aina emme toki myöskään saa kaipaamaamme vahvistusta asioiden yhteyksiin ja merkityksiin. Sen suuren kuvan näkee vasta kun elämä on ohi, jos sittenkään.

Intuition kuuntelemisesta ei koskaan seuraa ongelmia, vaikka joskus se voi saada aikaan suurenkin myllerryksen mieleen. Mitä jos intuitio käskee toimia loogisen päättelykyvyn vastaisesti ja esimerkiksi hypätä tyhjän päälle ja jättää parisuhde tai työ?

Tähän liittyen löysin kirjasta älyttömän hienon viisauden ja jaan sen tässä sinullekin:

”Jotta siemenestä voisi puhjeta verso, on sen kuoren ensin haurastuttava ja hajottava. Vähän aikaa voi näyttää siltä, että ympärillä on vain rikkoontunutta, lahoa ja mädäntynyttä, mutta hetken päästä valoon versoo uusi, täydellisen eheä ja heleänvihreä silmu. Mitä suurempaan sontakasaan siemen tipahtaa, sitä enemmän kasvi saa voimaa kasvaa”

Asta Raami, Älykäs intuitio

172512_28

Intuitiota voi kehittää

Haluaisitko oppia valjastamaan intuition hyötykäyttöön? Iloisia uutisia sinulle, intuitiota voi tosiaan kehittää. Yleensä ongelmiin löytyy paras ratkaisu intuitiivisesti ja se ei tapahdu silloin, kun yrittää tietoisesti ratkaista jonkin ongelmatilanteen.

Minkälaisissa tilanteissa yleensä saat parhaat ja toimivat ideat aikaiseksi? Jos saat keho-mieli-yhteyden toimimaan juoksulenkillä, lähde lenkille kun sinun pitää ratkaista joku ongelma. Joidenkin tutkimusten mukaan hikiliikunta virittää aivot vastaanottavaiseksi. Tai jos kohdallasi kutominen toimii hyvin, kudo!

Voit myös kehittää itselleen aikarajoitteisen luovuustilan, jonka aikana ikään kuin tilaa itseltään ratkaisun. Jos sinun pitäisi vaikkapa keksiä joku loistava kulma uuteen blogikirjoitukseen, älä yritä keksiä sitä. Tilaa ratkaisu ja ala vaikka kutomaan. Aseta kellosta aikaraja esimerkiksi 30 minuuttia, jonka ajan saat keskittyä kutomiseen flow:n kanssa ja todennäköisesti saat ratkaistua tuon blogitekstin kulmankin siinä samalla.  Kun mieli saa selkeän tavoitteen, se alkaa intuitiivisesti pyrkiä kohti ratkaisun löytämistä.

Jokaisella on omat keinot kehittää omaa intuitiotaan. Kursseilla, varsinkaan, jos ne perustuvat jonkun toisen metodeihin, ei tätä voi oppia. Älykäs intuitio kehittyy vain intuitiokykyä harjoittamalla, korostaa Asta Raami.

172512_24

Intuitio on mielemme ”primitiivinen saalistaja”, kuten Asta Raami sitä kirjassaan hauskasti kutsuu, joka havainnoi äärimmäisen tehokkaasti kaikkea.

Kehittääksemme intuitiota, meidän tulee paitsi hoitaa mieltämme, harjoittaa huomiokykyämme ja kykyä suunnata sitä. Sen lisäksi meidän tulee kehittää kykyä erotella signaaleja toisistaan ja löytää merkityksellinen tieto. Lisäksi meidän tulee vielä rohkaistua arvostamaan tuota primitiivistä mieltämme.

Mielen lisäksi kannattaa kuitenkin harjoittaa myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ja vaalia sydämen viisautta. Intuition ja sydämen yhteydestä kirjoittelin aikaisemmassa postauksessa.

Kirjasuositus: Asta Raami, Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä, S&S 2016

.

Sun sydän on viisas

Intuitio ja sydämen viisaus

Intuitiivinen tietäminen ei rajoitu vain mieleen, vaan se tapahtuu myös kehossa ja sydämessä. Tutkimusten mukaan sydämessä on hermosoluja, jotka voivat tallentaa informaatiota aivoista riippumatta! Hurjaa!

Intuition ja sydänkoherenssin yhteyksiä on tutkinut mm. terveystieteiden tohtori ja sydäntutkija Rollin McCraty. Kun sydän on koherentissa tilassa, se toimii optimaalisesti ja tahdistaa koko kehoa. Sydämenrytmin, hengityksen, verenpaineen, hormonituotannon, signaalien välityksen ja elinten toimintojen välillä on silloin tasapaino. Tämä tekee ihmisestä elinvoimaisen ja ajattelu on silloin selkeää, jolloin myös intuitio toimii paremmin

Kuulostaako kummalliselta? Intuitiosta väitöskirjan tehneen taiteen tohtori Asta Raamin ”Älykäs intuitio”-kirjassa on mielenkiintoista tietoa McCratyn tutkimuksista. Tässä suora lainaus:

Kielteisiksi mielletyt tunteet, kuten viha, ärtyminen ja vahva turhautuminen saavat sydämen epäkoherenttiin tilaan. Tämä aiheuttaa epätahtisuuden aivoissa. Ajattelu ja muut suoritukset vaikeutuvat. Myönteisiksi kuvatut tunteet, kuten kiitollisuus, ilo ja onnellisuus, parantavat sydämen koherenssia. Tämä saa aivot ja kehon toimimaan samassa rytmissä, ja ajattelu helpottuu. ”

Jos siis haluaa kehittää intuitiotaan, on syytä pitää huolta niin kehosta, mielestä kuin sielustakin. ”Sydämen viisaus” ei ole vain hölynpölyä, vaan myös tieteellisesti todistettavissa oleva tosiseikka. Toki tämän kaltaisilla tutkimuksilla on aina myös arvostelijansa, mutta minusta tämä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

”Yksi sydänkoherenssin suurimmista hyötyjistä on aivot ja intuitio. Sydän reagoi aivoista ja muusta hermostosta riippumatta, ilman että tieto on vielä käynyt aivoissa tai tietoisessa mielessä. Sydänkoherenssin aktivoiminen vaikuttaa McCratyn mukaan suoraan intuitioon, sillä sydän tuntuu olevan yhteydessä intuitiiviseen tietoon ja vaikuttavan sen tulkintaan. Sydämen signaaleista on havaittavissa asioita, jotka tulevat tietoiseen mieleen vasta viiveellä. Vielä ei tiedetä tarkasti, miten tämä tapahtuu, mutta nämä muutokset ovat mitattavissa laboratoriossa. Sydänkoherenssiin mittaamiseen on kehitetty laitteita, jotka voivat auttaa sydämen koherentin tilan tunnistamisessa ja aktivoimisessa.”

20170702_39.jpg

Se, että sydän on ns. koherentissa tilassa vaikuttaa paitsi meihin itseemme, myös ympäristöömme.

Olet varmasti joskus astunut tilaan, jossa aistit jotain sellaista, jota sinulle ei kerrota tai joka ei näy suoraan. Ihmiset voivat jutella normaaliin tapaan, mutta riita, joka käytiin juuri ennen kuin astuit sisään, väreilee vielä ilmassa. Tai ehkä sinäkin olet kokenut sen mahtavan energian, joka joogasalissa vallitsee sydänmeditaation jälkeen? Mistä tälläiset ”energiat” voi tunnistaa? Ajatukset ja tunteet vaikuttavat suoraan sydämen sykkeen luomaan magneettiseen kenttään. Wuhuu!

”Koherenssin vaikutus ei rajoitu vain yhden ihmisen sisälle. Ihmisen sydämen kierrättämä veri ja veren sisältämä rauta luovat ympärillemme sähkömagneettisen kentän. Ihmiskehossa sydän toimii tämän rytmisen sähkömagneettisen energian lähteenä. Kenttä ulottuu kehon ulkopuolelle, ja sen vaikutus on mitattavissa noin kolmen metrin päähän.”

Ympärillämme on siis magneettinen kenttä, joka pitää sisällään informaatiota sisäisistä liikkeistämme. Emme osaa lukea tuota kenttää tietoisesti, mutta huomioimme sen luonnostaan, intuitiivisesti. Lajinkehityksen kannalta tästä on ollut hyötyä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisön jäsenenä, mutta myös eläimet tunnistavat tämän informaation. Erityisesti hevoset, koirat ja kissat lukevat tunnemaailmaamme – ja myös hoitavat henkisiä vammojamme.

Miltä tämä kaikki kuulostaa? Aika huikeaa minun mielestäni.

Asta Raamin, Älykäs intuitio -kirja avasi ymmärrystäni omista sisäisistä liikkeistäni, mutta myös vuorovaikutukseen liittyen. Toivottavasti sain siitä myös rohkaisua alkaa luottamaan intuitiooni paremmin, onhan se yksi oleellinen työkalu Valonööriksi tulemisessa.

Palaan kirjaan vielä toisen postauksen myötä ihan piakkoin!