Unelmoimisen kyky ja pilvilinnojen taika

Mistä sä unelmoit? Jäin omalla kohdallani miettimään tätä kun aihe tuli esille Jyrinäparran kanssa jutellessa. Tulin todenneeksi, että tällä hetkellä elän jollain tapaa aikaisempaa unelmaani. Toki minulle jäi unelmia vielä unelmoitavaksikin asti.

Unelmointi on sisäsyntyistä, minkä varmasti jokainen lapsuudestamme muistamme. Ei me lapsena tarvittu workshoppeja tai mindmappeja muotoillaksemme unelmistamme itsellemme näkyviä. Mihin kyky unelmoida sitten vuosien myötä katoaa?

Ei se katoa mihinkään, ainakaan suurimmalta osaa ihmisistä. Masennus on toki esimerkiksi sellainen sairaus, joka latistaa näköalaa ja poistaa usein unelmatkin kartalta. Itselläni vuosikausia kestänyt paine ja selviytymismoodi vei unelmat pitkäksi aikaa.

Kai me vain alamme jollain tapaa luokittelemaan, määrittelemään ja suitsemaan unelmiamme. Jossain vaiheessa niistä opetellaan tekemään tavoitteita tai ne saavat meidät tuntemaan muuten vaan huonommuuden tunnetta, jos unelmat ovat saavuttamattomissamme. Ikään kuin unelmointi itsessään ei olisi merkityksellistä.

092018_3

Se on sellainen pilvilinnoissa haahuilija…

Pilvilinnoissa elävä ihminen ei ole kovin tehokas työkaveri. Rationaalisuuteen urauttava nykyaika ja etenkin työelämä saattaa vaikuttaa kykyyn unelmoida.

Unelmointi ja rationaalisia päätöksiä vaativa ajattelu tapahtuvat eri osissa aivoja. Tutkimusten mukaan silloin kun ihminen unelmoi, aivojen rationaalinen osa menee pois päältä. Ja sellaisellehan ei ole juuri tilaa nykypäivänä, kun työaika menee ajatustyössä usein vielä multitaskaten.

Unelmointi itsessään olisi kuitenkin hyvin merkityksellistä.

Unelmointi pitää meidät elossa, se saa tulevaisuudessa piilevän potentiaalin vuoksi katsomaan vaikeuksienkin jälkeen eteenpäin. Kun meillä on unelmia, meillä on myös toivoa.

Unelmien anatomia

Unelmat ovat parhaimmillaan aivan pähkähulluja, eivätkä sellaisenaan edes toteutettavissa. Unelmista voi toki jalostaa jopa niitä tavoitteita, konkreettisia tavoiteltavia asioita, jotka vievät eteenpäin.

Esimerkiksi minä olen unelmoinut, niin pitkään kuin vain muistan, vanhasta suuresta talosta puutarhoineen. Talosta, jossa pitäisin uudenlaiseen yhteisöllisyyteen perustuvia erilaisia hyvinvointiin liittyviä kursseja ja teemapajoja, kahvilaa, putiikkia, eläintarhaa ja bed & breakfast -majoitusta. Ajatus sinänsä voisi olla ihan konkretisoitavissa, jos kaikki olosuhteet napsahtaisivat sopivasti kohdalleen, olisi esimerkiksi ylimääräistä rahaa ja taitoa. Ilman rahaa ja erityisosaamista tuo unelma on vain vaaleanpunaista huttua, jonka tavoitteleminen voisi johtaa lopulliseen vararikkoon ja stressikuolemaan.

Rahan ja taitojen puutteesta huolimatta tuo unelma voi johtaa minua eteenpäin, tavalla tai toisella. Aivan kuten se unelmani työstä, jossa voisin yhdistää kirjoittamista, visuaalisuutta, somea, ihmisten auttamista, verkostoitumista ja innostamista. Tuo unelma kuutisen vuotta sitten vaikutti ihan pähkähullulta ajatukselta, mutta lopulta se johti minut nykyiseen työhöni ja opintoihin, jotka liittyvät juuri edellä mainittuihin asioihin.

Unelmiin ei kuitenkaan kannata hirttäytyä, niistä ja niiden saavuttamisesta ei kannata tehdä onnistumisen mittaria.

Unelmat voi olla isoja ja pieniä, saavuttamattomia ja saavutettavia, muilta omittuja ja ihan niitä ihka omia, jotka kumpuavat sieltä, missä vahvuutemme, ominaisuutemme ja sielumme pesivät. Omat sisäsyntyiset unelmat ovat niitä, joita kannattaa vaalia ja pohtia, löytyisikö niistä johtolankaa tulevaisuuksien polkuihin.092018_4

Mainokset

Paavolan tammi – road tripillä lasten kanssa

Palataan kesämuistoihin vielä hetkeksi!

Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, minulle parasta kesässä on paahtava helle. Sitä tuli kesällä 2018 fiilisteltyä toden teolla – mutta samalla se vaikutti siihen, mitä jaksoi tai pystyi tekemään. Road tripit ilmastoidulla autolla onnistuvat lasten kanssa helteessäkin, toisenlaisia ovat ne omat hikiset muistot 70-luvulta automatkoista helvetissä.

Toiseksi parasta kesässä on ”Go with the Flow!” – elämän virran mukana, etukäteen suunnittelematta, hetkiin tarttuen. Eräänä kesäisenä päivänä virta vei meidät pohjoisen sukulaisten kanssa road tripille Tuusulan kautta kohti Lohjaa.

Armottomina Amorphis-faneina emme kuitenkaan olleet Joutsenen perässä, vaan Paavolan tammesta oli puhuttu jo muutamana kesänä. Tosin salaa ehkä hieman toivoin, että Tomi Joutsen tulisi sattumalta polulla vastaan…092018_23Paavolan tammesta on tullut hipsterivaeltajien ja Metsien Kätkemä -ohjelman myötä melkoinen julkkis. Se ei ole mikään ihme, sillä vaikuttavahan tuo reilusti yli 400 vuotias ja yli neljän metrin vyötärysmitan omaava tammi onkin.

Se on jotain, joka vai tulee kokea.

Eikä sen saavuttaminen vaadi kymmenien kilometrien rinkka selässä vaeltamista, vaan tennareillakin pääsee ja tärkein varustus tälle retkelle on kamera tai kännykkä, jolla voi tallentaa muiston muille somessa jaettavaksi. Kyllä. Nyt kuulun heimoon #paavolantammi.092018_22 092018_21Paikassa on jotain todella maagista.

Alueen historiaan en ole perehtynyt, mutta historian havinan, sielujen tanssin ja mahtavan energian paikalla kyllä tunsi.  Tammi seisoo yksinäisenä valtavat juuret ja oksat ympärilleen levittäytyen. Sen ympärillä, soveliaan etäisyyden päässä, on risuuntunut kuusikko, joka luo omalla tavallaan mystisen ilmapiirin tammen lähettyville.

Tammi on saavutettavissa osana luontopolkua pienen kävelymatkan jälkeen. Paavolan luontopolku itsessään on viehättävä ja pohjoisen asukeille eksoottinen kokemus.

Itseasiassa koko matka tammen luo pitkin Lohjan saaristoreittiä oli valtavan ihastuttava kokemus. Maisema muistutti paikoin Toscanaa omenapuuviljelmineen ja polveilevine maastoineen.

Voi rakkautta!
092018_20

Pyhä yksinäisyys

Yksinäisyys tiivistyy juhlapyhinä. Tässä on vietetty nyt useampi yksinäinen joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus. Omista syntymäpäivistä puhumattakaan.

050418_17

Rakastan hiljaisuutta, rauhaa ja sitä, ettei tarvitse pingottaa jonkun toisen tarkkaan määrittelemän partituurin mukaan. Niitä pyhiä on takana myös ihan riittämiin (huh!). Ja tästä syystä olen nauttinutkin omasta ajasta ja mahdollisuudesta löytää omia tapoja viettää juhlapyhiä.

Mutta nyt, kun olen pahimman kaaosajan jälkeensä jättämän väsymyksen levännyt pois, yksinäisyys juhlapyhinä on alkanut vaivaamaan minua.

Jos tilanne ei muutu, näen elämänkaaren loppupuolellakin yksinäisiä juhlapyhiä, päiviä, joita ei oikeastaan ole. Päiviä, jotka valuvat elämän helminauhassa eteenpäin tasaisena, toisista erottumattomana massana. Ajatus siitä tuntuu kovin lohduttomalta. On toki helppo järjestää oman näköiset juhlapyhät, kuten viime jouluna ja nauttia siitä. En minä sillä, mutta kaipaan yhteyttä.

Tänä juhannuksena minun ei tarvinnut löytää yhteyttä yksinäisiltä metsäpolulta, vaan vietin sitä Menninkäiskorvaiseni kanssa. Kymmenvuotias vielä saattaa haluta viettää juhannuksen äitinsä kanssa ja iloitsen siitä.

Tämän vuoden keskikesä jätti minuun pysyvän jäljen. Siitä on tullut eloon heräämisen taitekohta. Fiilistelen ihmeellisiä tunteita, joita en ole saanut tai voinut kokea pitkään aikaan.  Elämä voi joskus mykistää ja hämmentää sekä ilahduttaa ja vahvistaa samaan aikaan.

050418_23

Juhlapyhiin tiivistyy koko elämänkirjo. Se, mistä on tullut ja minkä kautta on kulkenut. Mitä on matkalta mukaan jäänyt ja keille on olemassa.

Hyvään elämään kuulu se, että on olemassa muillekin kuin itselleen. Hyvään elämään kuuluu muistot, yhteisö, perhe, rakkaat. Yksinäisyys erityisesti juhlapyhinä on surullinen asia.

Meditoinnin lyhyt oppimäärä

Meditoinnin aloittaminen ei ole lainkaan vaikeaa. Jos olet ihan aloittelija, eikä sinulla ole käsitystäkään, miten meditoidaan, kannattaa alkuun päästäkseen osallistua johonkin ohjattuun meditaatioon, joka onnistuu helposti myös verkossa.

Ohjattuja meditaatioita netistä

Netistä löytyy useita erilaisia ohjattuja meditaatioita sekä suomen kielellä, että englanniksi. Moni jooga- ja meditaatio-ohjaaja tarjoaa pientä maksua vastaan netissä ohjattuja meditaatioita. Meditaatioita löytyy myös ihan ilmaiseksi. Näppärä laittaa hakusanaksi googleen vaikkapa ”ohjattu meditaatio” ja katsoo löytyykö itselleen sopivaa vaihtoehtoa.

Tässä esimerkiksi yksi hyvä ohjattu sydänmeditaatio Meri Mortilta. Myöskin Deepak Chopran Chopra Center järjestää aika ajoin ilmaisia 21 päivän meditaatioita verkossa, sitä varten kannattaa ladata kännykkään mobiiliappsi.

040318

Mediointia varten tarvitaan

  • rauhallinen tila
  • meditaatiotyyny
  • vähän aikaa

Itse meditoin mieluiten aamulla. Istun tattaritäytteisellä meditaatiotyynylläni hämärässä makuuhuoneessa lattialla ja jos kuuntelen ohjatun meditaation, käytän yleensä vastamelukuulokkeita. Lisäksi pidän huolta siitä, että minulla on sopivan lämmin, joten käytän usein huivia hartioilla tai otan ison ja lämpimän villatakin päälleni.

On hyvä huolehtia siitä, että istuinasento on mukava. Meditaation ei ole tarkoitus olla vaivalloista! Voit aivan hyvin istua myös tuolilla, mikäli risti-istunta ei tunnu hyvältä. Meditaatio on kuitenkin hyvä tehdä ryhdikkäässä, vaivattomassa istuma-asennossa, ei röhnöttäen tai maaten.

040318_2

Meditaatioasento

Istu siis lattialla, mieluiten meditaatiotyynyn päällä. Selkä on suorassa, niska pitkänä ja leuka hieman alaspäin käännettynä. Kädet voit pitää joko sylissä niin, että kädet lepäävät oikea vasemman päällä ja peukalon kärjet koskettavat toisiaan (Dhyana mudra) tai Gyan mudrassa siten, että peukalon pää koskettaa etusormen päätä ja muut sormet ovat rennosti suorana ja käsi lepää polvia vasten. Hartiat ovat rentoina.

Asento, jossa istut meditaatiotyynyllä jalat ristissä hieman istuinluita alempana ja kädet Gyan mudrassa on mukava, avoin ja vastaanottavainen.

Lisää työkaluja mielen rauhoittamiseen

Käsien mudrilla on merkitystä, koska ne ovat myös eräänlainen työkalu. Sormenpäissä on paljon hermonpäitä ja niiden koskettelu luo erilaisia mielentiloja hermoston kautta.

Ihminen löytää luonnostaan esimerkiksi voimaa antavan mudran (kokeile vaikka miten saat lisää voiman tunnetta puristaessasi kädet nyrkkiin!) tai keskittymiskykyä tiukassa neuvottelutilanteessa asettaessasi kädet kolmioon jossa vasemman käden sormen päät koskettavat vastaavia oikean käden sormenpäitä  (hakini mudra) .

Meditaation aikana silmät pidetään yleensä puoliummessa ja katse nenänpäässä, kulmakarvojen välissä tai jossain sopivassa kohdassa alhaalla edessä. Sillä, miten silmät ovat asettuneet on merkitystä aivojen eri alueiden aktivoitumisen kanssa. Kun katse on suunnattuna alaviistoon, se rauhoittaa ja jos katse on suunnattu esimerkiksi kulmakarvojen väliin (otsachakraan), se aktivoi käpyrauhasta ja aivolisäkettä.

040318_3

Miksi ryhtyä harjoittamaan meditointia?

Meditoidessa lausutaan usein mielessä jotain mantraa, jonka tarkoitus yksinkertaisimmillaan on antaa mielelle sopiva lepoalusta tai suunata tahtotila esimerkiksi kiitollisuuteen.

Ajatus lähtee meditoidessa alkuun helposti laukalle, jos et ole vielä kehittynyt mielen hallinnassa. Meditaation tarkoitus on kuitenkin nimenomaan rauhoittaa ja avartaa mieltä, ei pohdiskella kauppalistaa. Jos tavoitat itsesi ajattelemasta jotain tai keskittyminen herpaantuu kehon tuntemuksiin, hyväksy se ja keskitä mieli taas meditaatioon. Mielenhallinnan harjaantumisella on vaikutuksia ihan arkielämän kaaoksessa selviytymiseen. Mielen keskittäminen on taito, jota juuri nyt tarvitaan erityisen paljon!

Meditaation tarkoitus on palauttaa sinut tähän hetkeen. Kun harjoitat meditaatiota, mieli selkenee ja avartuu. Mikä parasta, elimistöä nakertava stressi väistyy. Se auttaa myös päästämään irti haitallisista ajatuskuvioista ja tavoista. Tutkitusti meditoiminen vaikuttaa myös aivoihin ja sitä kautta niin kehon kuin mielenkin hyvinvointiin, jopa immuniteettiin.

032218_6

Kundaliinijoogameditaatio

Jos haluat hieman enemmän haastetta, kokeile kundaliinijoogameditaatiota!

Kerroin aikaisemmin, että kundaliinijoogan meditaatio on yleensä aika toiminnallinen. Se antaa työtä niin hermostolle kuin mielellekin ja toivottuun vaikutukseen päästään aktivoimalla sopivaa kohtaa ns. chakrajärjestelmästä.

Tässä on yksi ohjattu ”rauhallisen sydämen meditaatio”, yksi helppo esimerkki kundaliinijoogatunneilla tehtävistä meditaatioista.

Elämäniloa etsimässä – musiikki

Oletko koskaan ajatellut omaa suhdettasi musiikkiin syvällisemmin? Havahduin itse vastikään siihen, miten vahvasti musiikki vaikuttaa minussa. Se on tärkeä osa polkua, jossa etsin elämän iloa ja Valoa! Ei ole ihme, että musiikkia käytetään myös terapiassa, sillä se vaikuttaa ihmiseen kaikilla tasoilla (keho, mieli sielu):

  • älyllinen stimulaatio
  • emotionaalinen kokemus
  • kehollinen vaikutus resonanssin kautta
  • yhteisöllisyys
  • kulttuurisidonnaisuus
  • spirituaalinen taso

Haluaisin oppia soittamaan kitaraa, vaikka en koe olevani musikaalinen; rytmitajuni on melko kehittymätön enkä tunne nuotteja tai musiikkitermejä. Minulla on joku blokki pään ja kehon välillä. Tanssilliset jumpatkin ovat minulle piinaa, koska en kerta kaikkiaan osaa yhdistää eri kehon osien liikkeitä toisiinsa ja musiikkiin.

Lapsena soitin kyllä kosketinsoittimia korvakuulolta ja tunsin palavaa halua laulamiseen, mutta se into tapettiin viimeistään musiikin tunneilla laulukokeissa kun oli pakko laulaa luokan edessä yksin. Mikään ei ole niin jäätävää kuin lauluäänelle nauraminen.

Musiikin kuluttajana olen melko kaikkiruokainen. Rakastan niin klassista kuin  raskaampaakin musiikkia ja olen kiinnostunut mm. maailman musiikista, jazzista, kirkkomusiikista sekä elektronisesta musiikista. Suomi-iskelmä ei upoa, mutta Fado ja Argentiinalainen tango menee luihin ja ytimiin.

20170714_3

Ääni minussa – sinussa – meissä

Joogan mantralaulussa saan vihdoin laulaa ja tunnen, miten se hoitaa stressaantunutta kehoani. Äänen tuottaminen vaikuttaa niin kehoon, kuin mieleenkin. Mantralaulussa yhdessä tuotettu äänen väreily ja sen synnyttämä energia vaikuttaa väistämättä jokaisen huoneessa olijan kehossa.

Kirjoitin muutama vuosi sitten tekstin Pyhästä äänestä,  mantralaulamisesta, äänen resonanssista kehossa ja kosketuksesta siihen pyhään, mihin ääni meidät saattelee.

Kitaran soittamisen opiskelu viehättää minua siksi, että se olisi minulle jotain uutta. Jotain, jossa joutuisin käyttämään aivojani uudella tavalla ja ylittämään omat rajani. Lisäksi voin kuvitella, miltä tuntuu kun soitin soi minussa.

20161219_184659
20161219_184647_001

Musiikki on merkittävä osa ihmisyyttä

Ei ihme, että musiikilla on ollut ja on yhä niin vahva jalansija maailmassa. Musiikki liittyy kulttuuriperimään, mytologioihin ja sakramentteihin. Sen avulla on välitetty tietoa ja se on koonnut aina ihmisiä yhteen.

Musiikki on sielunhoitoa parhaimmillaan, enkä nyt tarkoita pelkästään uskonnollisessa merkityksessä vaan viittaan siihen, mitä kaikkea sana ”spirit” tarkoittaa. Musiikki koskettaa ja liikuttaa paitsi kehoa, myös meidän sieluamme.

Maailman ympäri musiikin siivin

Etsin tietoisesti uutta musiikkia. Aikaisemmin nappasin kirjaston musahyllyltä lainaan levyjä minulle uusista genreistä ja nykyisin surffailen Spotifyn ihmeellisessä maailmassa. On mahtavaa löytää musiikkia maailman laidoilta!

Erilaiset polut johdattavat usein mitä ihastuttavampiin löytöihin, kuten saamelainen moderni musiikki, Ukrainalainen metallimusa tai pomppumetallimusiikkia ja afrikkalaista musiikkia yhdistävä Etiopilalainen bändi.

Ilahduin suuresti vastikään törmättyäni Sam Yaffan Sound Tracker -sarjaan. En juuri katso telkkaria, joten tämäkin helmi on mennyt täysin ohitse. Sarja kertoo musiikillisen nomadin, Sam Yaffan, matkoista ympäri maailmaa eri musiikin tekijöiden ja musiikin syntypaikkojen luokse.

On tosi kiinnostavaa, miten musiikilla on sijansa ihan kaikissa kulttuureissa ja miten se yhdistää ihmisiä. Suosittelen katsomaan nähtävillä olevat jaksot Yle Areenasta. Kannattaa lukea myös Sam Yaffan kirjoitus siitä, mitä musiikki merkitsee hänelle.

28168582_10155546441919755_3027261828763495394_n
Hallatar Möysän musaklubilla

Keikoilla ja konserteissa

Käyn silloin tällöin keikoilla tai konserteissa. Loppukesästä kävin Savonlinnan Oopperajuhlilla kuuntelemassa Amorphista ja vastikään kävin doom metal -keikalla. Lähteminen on minulle usein työlästä, mutta paikalla ollessani viimeistään huomaan, miten tärkeää on käydä elävän musiikin keikoilla.

Törmäsin loppuvuodesta lehtiartikkelin perusteella uuteen kiinnostavaan bändiin ja kiinnostuksen herätti paitsi yhtyeessä soittavat muusikot, ennen kaikkea sen taustalla oleva surullinen tarina. Synkkä ja raskas musiikki on tullut elämääni vasta näiden kriisien myötä, mutta en synkistele sen kanssa. Päin vastoin! Kirjoitin siitä ja Hallattaren löytämisestä aikaisemmin blogissani täällä .

Muutaman kuukauden Hallattaren ja Trees of Eternityn luukuttaminen johti onnekkaaseen sattumaan, jossa lopulta sain paiskata kättä niin fanittamani Amorphiksen laulajan Tomi Joutsenen, kuin Juha Raivionkin kanssa.

Täytyy sanoa, ettei mikään keikka tai konsertti ole tehnyt minuun aikoihin yhtä syvää vaikutusta kuin tämä. Kiitos maailmankaikkeudelle, että sain sen kokea!

Lauluja kuoleman tuolta puolen

20171225_191238

Jos ei ole pimeyttä, ei ole valoa

Loppuvuoden ikävissä pyörteissä etsin paitsi tietä valoon takaisin, myös minulle niin rakkaan goottilaisen estetiikan lähteitä. Jälkikäteen vasta ymmärsin asioiden yhteyden, mutta palataanpa siihen vähän myöhemmin.

Olen aina viehättynyt goottilaisesta estetiikasta, pimeyden kauneudella leikittelystä ja vuosituhannen alusta lähtien myös tummasävyisestä musiikista. Viime vuosina tosin olen keskittynyt enemmän valoon ja unohtanut minulle rakkaan inspiraation lähteen, synkän estetiikan.

Kirjahyllyssäni on pitkään odottanut lukemistaan Gavin Baddeleyn ”Goth Chic, Johdatus pimeän puolen estetiikkaan” -niminen goottikronikka. Nyt oli sopiva hetki tämän lukemiselle ja sepäs olikin mielenkiintoinen luettava!

20170613_082058

Goth Chic – johdatus pimeän puolen estetiikkaan

Kirja esittelee paitsi 2000 luvun alun goottikulttuurin ilmenemismuotoja cypergooteista fetissiklubeihin, myös kauhuelokuvien historiaa aina mykkäelokuvista alkaen nykypäivän vampyyrisarjoihin, puhumattakaan 1740 luvulla syntyneen Markiisi de Saden tai sata vuotta myöhemmin vaikuttaneiden Edgar Allan Poen ja Baudelairen kaltaisten kirjailijoiden teoksista.

Alkusanat siivittävät hyvin matkaan:

Goottilaisessa estetiikassa ei ole kyse pelkästä alakulttuurista, synkkyyden ylistyksestä, arkkitehtonisesta suuntauksesta tai kirjallisuudenlajista. Goottilaisuus on filosofinen katsantokanta – maailmankuva, joka irlantilaisen kirjailija J. Sheridan Le Fanun teoksen nimeä lainaten ”heijastuu kuin synkässä peilissä”. Se on kielteisen ja käänteisen kosmos, jossa kaikki outo ja aavemainen on kotonaan ja jokapäiväisyys kammoksuttavaa. Sen syövereissä pimeyden pahaenteiset varjot saavat vastustamattoman viehätyksen ja turvallisen tavanomaisuuden hidas mätä vain ikävystyttää. Elämänjanan vastakkaiset ääripäät, seksi ja kuolema, viettävät häitään koko hurmaavassa irvokkuudessaan. Viattomuutta ja hyvettä vaalitaan vain neitseellisenä pergamenttina, johon synnin sinetit piirretään verenpunaisen ja sysimustan leveillä vedoilla.” 

Wau!

WP_20140628_00_01_24_Pro

Luovuus kumpuaa synkkyyden rajamailta

Synkkä estetiikka pelottaa monia ihmisiä. Siitä ei ole vielä kauan, kun raskaampaa musiikkia kuuntelevia pidetiin väistämättä hautakivien potkiskelijoina ja rikollisina tai vähintäänkin mielenvikaisina ihmisinä. Tänään on ihan normaalia, että työssä käyvä tavallinen insinööri tai lastenkodin johtaja diggailee metallimusiikkia.

Gootteja pidetään kuitenkin vieläkin kummallisina ja pelottavina. Eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että gootti on todennäköisemmin introvertti kuin ekstrovertti. Taiteilijat ja muut boheemit oliot ovat kautta aikojen viehättyneet synkkyyden estetiikasta ja todennäköisesti he helpommin myös keikkuvatkin siellä synkän mielen rajamailla.

Jos puhutaan teini-ihmisistä, niin goottikulttuuri taitaa olla muuten niitä ainoita teinikulttuureita, johon liittyy ihan suoraan kirjallisuus ja taide eri muodoissaan!

Itselleni goottilainen estetiikka on vain osa elämän koko kirjoa. Se on vähän niin kuin värien maailmassa: ripaus vastaväriä saa värin hehkumaan. Valon merkitystä ei voi ymmärtää, ellei tunne myös pimeyttä.

20170805_172519

Until death do us apart

Kuolemaan liittyvä leikittely ei minuun uppoa. Olen menettänyt rakkaita ystäviä ja  perheenjäseniä aivan liian varhain.

Ymmärrän silti hyvin goottikulttuuriin liittyvän hautausmaa-aspektin. Olenhan jo lapsesta asti ollut itsekin viehättynyt hautausmaista ja hautakivien kertomasta historiasta. Hautakivien potkijat kuitenkin harvemmin taitavat gootteja olla.

Kuolema on osa elämää ja minulle se on arkirealismia, ei romantisoitava asia.

Matka valoon käy pimeyden kautta

Minua kosketti vastikään >> tämä artikkeli << jossa Swallow the Sunin ja Trees of Eternityn Juha Raivio kertoo koskettavasti kohtaamastaan vaikeasta tapahtumien sumasta ja kauniisti edesmenneestä vaimostaan:

”Aleah oli erittäin syvä, mystinen ja maaginen hahmo. Hän vaipui usein temppelihuoneessaan tuntikausiksi meditatiivisiin tiloihin kohdatakseen demoninsa ja pimeytensä. Toisinaan oli jopa erittäin pelottavaa nähdä, kuinka ihminen, joka hohti niin paljon rauhallista valkoista valoa, syöksyy täydelliseen pimeyteen demoniensa perään kuin palava lohikäärme kohdatakseen ja kukistaakseen ne silmästä silmään.”

Vaimonsa kuoleman jälkeen Raivio on tuottanut vaimonsa teksteistä musiikkia projektille nimeltä Hallatar. Uskomattoman vahvaa surutyötä.

Pystyn samaistumaan Raivion kokemukseen oman elämäni kautta, sieltä samasta lähteestä kumpuaa omakin Valoni. Luovuuden voimaksi en ole sitä osannut vielä ohjata. Matka pimeyden halki on jäänyt kesken, nyt on kohdattava se uudestaan. Kohti valoa!

Musiikkia kaikkeuden syövereistä

Olen kuunnellut viime aikoina paljon Hallattaren levyä ”No stars upon the bridge”, joka on kuunneltavissa sekä Spotifyssä että ladattavissa bandin sivuilla täällä. Levyllä laulaa lemppariyhtyeeni Amorphiksen Tomi Joutsen. Suosittelen kuuntelemaan, vaikka se alkuun saattaakin tuntua raskaalta matkalta. En tiedä, miten levy sinuun uppoaa, mutta itselleni se on erittäin puhdistava kokemus. Jos Hallattaren musiikki viehättää, niin tiedoksi että he tekevät Suomessa lyhyen kiertueen keväällä! Olin tästä uutisesta ihan super iloinen.

Samoin olen kuunnellut ”Trees of Eternityn viimeisintä levyä ”Hour of the Nightingale”, jossa Raivion edesmennyt vaimo Aleah laulaa. Suosittelen kuuntelemaan tätä ajan kanssa ja rauhassa, levy ladattavissa täältä. Synkkyys ja kauneus eivät ole niin kaukana toisistaan. Elämän syvyys ja arvostus löytyy tämän yhteyden löytämisestä.

20170805_161244
Tässä olen minä kesällä 2017 menossa kuuntelemaan Amorphista Olavinlinnaan

 

Älykäs intuitio

Tartuin innolla Asta Raamin Älykäs intuitio -kirjaan. Suosittelen lämpimästi sitä sinullekin, jos itsesi kehittäminen kiehtoo tai jos teet esimerkiksi luovaa työtä.

Kirjassa on paljon hienoja esimerkkejä intuition käyttämisestä ja mielenkiintoista tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa. Tässä tekstissä paneudun kirjan sisältöön omasta vinkkelistäni.

172512_26

Intuitio on meissä

Minua ilahduttaa, että tietoisuus intuitiosta on lisääntymässä, eikä sitä pidetä enää höpöhöpönä! Intuitiota tutkitaan ja sitä käyttävät hyödykseen mm. maailman parhaat neurokirurgit, bisnesgurut ja tutkijat.

Se on yksi luonnollisimmista kyvyistämme ja se löytyy ihan jokaiselta. Minulle intuitio on ollut aina luonnollista, mutta en ole aina ymmärtänyt etteivät välttämättä muut ihmiset ole sille yhtä auki.

Herkkyys ja intuitio

Olen kokenut intuition ajoittain raskaaksi ominaisuudeksi. Kirjan luettuani ymmärsin miksi. Herkät ihmiset saavat ympäristöstään paljon tietoa ja he ovatkin yleensä keskivertoa avoimempia intuitiolle.

”Joidenkin ihmisten intuitio toimii niin hyvin, että tiedon määrän rajoittaminen tai sulkeminen itsen ulkopuolelle on vaikeaa. Liiallinen herkkyys aiheuttaa ongelmia, sillä jatkuva avoinna oleminen on kuormittavaa.”

Asta Raami, Älykäs intuitio

Me erityisherkät ihmiset olemme usein myös visuaalisesti tarkkoja. Havaitsemme yksityiskohtia, joita muut eivät havaitse. Tutkimusten mukaan erityisherkkien kyky tarkkaan pohdintaan johtuu aivotoiminnasta; visuaalisen prosessoinnin alueilla on heillä enemmän neurologista yhteistoimintaa. Tällä on yhteys intuitioon.

Visuaalista lukutaitoa ja havainnointikykyä voi myös kehittää ja harjoittaa tietoisesti, eikä se ole vain erityisherkkien omaisuutta.

20180104_143433

Mitä intuitio on?

Intuitio on tietämistä, jossa tieto saavutetaan kohteesta suoraan. Intuitioon liittyy vahva tunne varmuudesta, mutta kaikki se, mikä tuntuu meistä oikealta tai todelta ei ole aina intuitiota.

Caroline Myss, myöskin intuition mestari, jaottelee intuition kolmeen eri tyyppiin:

  1. eloonjäämiseen liittyvä intuitio
  2. oivaltamiseen liittyvä intuitio
  3. visionäärinen intuitio

Intuitiivisen tiedon vastakohta on abstrahoiva tieto. Abstrahoiva tieto saavutetaan tietoisen analysoivan ajatteluprosessin tuloksena. Intuitio eroaa myös impulsseista ja vaistosta, mutta on lähempänä eläinten päättelykykyä kuin looginen päättelykykymme.

Intuitio ei ole pelkästään tilaamatta tulevaa tietoa, vaan se on taito, jota voi kehittää.

Miten erottaa intuitio mielikuvituksesta?

Yksi selkeä erottava tekijä oman mielikuvituksen ja intuition välillä on se, että intuitiiviseen tietoon ei liity suoraan voimakkaita tunteita kuten pelkoa tai vihaa – sen viesti ei myöskään muutu.

Kun tietää jotain intuitiivisesti, olo on selkeä ja sisäisesti laajeneva. Pelko voi sekoittua intuitioon loogisen päättelyn myötä, kun iskee epävarmuus tiedon oikeellisuudesta. Pelon tunne kääntää meitä sisäänpäin, supistaa. Intuitio voi kuitenkin palata uudestaan tietoisuuteen, eikä se ole muuttunut miksikään. Sen sijaan mielikuvituksen tuotetta voi jalostaa ja jatko kehittää oman mielen mukaan.

Pelko ja eletyn elämän kokemukset voivat vääristää tulkintojamme. Keho viestii omalla tavallaan, milloin ollaan intuition kanssa tekemisissä. Miten juuri sinun kehosi tästä kertoo, siitä saat varmuuden vain tutkimalla ja harjoittelemalla.

Informaatio jota keho ja mieli lähettää tai vastaanottaa, on hienoviritteistä. Kyky hiljentyä ja rauhoittaa ajatusmylly auttaa meitä intuitiivisen tiedon kanssa. Mielen tasapaino ja kokonaisvaltainen hyvinvointi edistävät siis myös intuition kehittymistä. Meditaatiosta tai Mindfulnessista voi löytyä apu mielen tasapainottamiseen.

20180104_171630

Miten käy intuition teknologian ylivallan alla?

Kehon hienovaraisten signaalien tunnistamisen opetteleminen on tärkeää. Se vaatii rohkeutta tutustua itseensä ja viettää aikaa informaatiohulinan ulkopuolella. Riippuvuussuhteet päihteisiin, viihteeseen tai vaikkapa teknologiaan, voivat häiritä intuition toimintaa.

Toisaalta on myös kehitetty sovelluksia ja laitteita, joilla voidaan helpottaa kehon tilojen tunnistamista ja jopa hakkeroida tietoisuutta. Esimerkiksi Mikey Siegel, entinen NASA:n insinööri, tutkii ja kehittää teknologiaa, joka avustaa valaistuskokemuksen aikaansaamisessa.

Valaistumiskokemukseksi nimitetään tilaa, jossa ihminen irtautuu kaikista kuormittavista tunnesidoksistaan ja sulautuu äärettömään valoon ja eheyteen.

Asta Raami, Älykäs intuitio

Kehoa, aivoja, hengitystä ja sydäntä mittaamalla saadaan aikaan dataa, joka voidaan visualisoida. Siegelin mukaan ihmisen on näin helpompi ymmärtää oman toiminnan yhteys kehon tilaan, oppia tulkitsemaan signaaleja tai vaikuttamaan kehon tilaan esimerkiksi hengitystä apuna käyttäen.

Intuitio vaatii rohkeutta

Älykkään intuition käyttö ei ole vain kykyä lukea tilanteita, vaan myös rohkeutta toimia intuition mukaan. Minulla on useita kokemuksia, joissa intuitiivisesti olen tiennyt itseni ja tulevaisuuteni kannalta ikäviä asioita tietyistä ihmisistä ja tilanteista, mutta en syystä tai toisesta ole halunnut uskoa sisäistä tietoani. Maksan siitä kallista hintaa.

On turha syyttää itseämme tilanteista, joissa emme luottaneet intuitioon. Joskus asioiden merkitys käy ilmi myöhemmin. Aina emme toki myöskään saa kaipaamaamme vahvistusta asioiden yhteyksiin ja merkityksiin. Sen suuren kuvan näkee vasta kun elämä on ohi, jos sittenkään.

Intuition kuuntelemisesta ei koskaan seuraa ongelmia, vaikka joskus se voi saada aikaan suurenkin myllerryksen mieleen. Mitä jos intuitio käskee toimia loogisen päättelykyvyn vastaisesti ja esimerkiksi hypätä tyhjän päälle ja jättää parisuhde tai työ?

Tähän liittyen löysin kirjasta älyttömän hienon viisauden ja jaan sen tässä sinullekin:

”Jotta siemenestä voisi puhjeta verso, on sen kuoren ensin haurastuttava ja hajottava. Vähän aikaa voi näyttää siltä, että ympärillä on vain rikkoontunutta, lahoa ja mädäntynyttä, mutta hetken päästä valoon versoo uusi, täydellisen eheä ja heleänvihreä silmu. Mitä suurempaan sontakasaan siemen tipahtaa, sitä enemmän kasvi saa voimaa kasvaa”

Asta Raami, Älykäs intuitio

172512_28

Intuitiota voi kehittää

Haluaisitko oppia valjastamaan intuition hyötykäyttöön? Iloisia uutisia sinulle, intuitiota voi tosiaan kehittää. Yleensä ongelmiin löytyy paras ratkaisu intuitiivisesti ja se ei tapahdu silloin, kun yrittää tietoisesti ratkaista jonkin ongelmatilanteen.

Minkälaisissa tilanteissa yleensä saat parhaat ja toimivat ideat aikaiseksi? Jos saat keho-mieli-yhteyden toimimaan juoksulenkillä, lähde lenkille kun sinun pitää ratkaista joku ongelma. Joidenkin tutkimusten mukaan hikiliikunta virittää aivot vastaanottavaiseksi. Tai jos kohdallasi kutominen toimii hyvin, kudo!

Voit myös kehittää itselleen aikarajoitteisen luovuustilan, jonka aikana ikään kuin tilaa itseltään ratkaisun. Jos sinun pitäisi vaikkapa keksiä joku loistava kulma uuteen blogikirjoitukseen, älä yritä keksiä sitä. Tilaa ratkaisu ja ala vaikka kutomaan. Aseta kellosta aikaraja esimerkiksi 30 minuuttia, jonka ajan saat keskittyä kutomiseen flow:n kanssa ja todennäköisesti saat ratkaistua tuon blogitekstin kulmankin siinä samalla.  Kun mieli saa selkeän tavoitteen, se alkaa intuitiivisesti pyrkiä kohti ratkaisun löytämistä.

Jokaisella on omat keinot kehittää omaa intuitiotaan. Kursseilla, varsinkaan, jos ne perustuvat jonkun toisen metodeihin, ei tätä voi oppia. Älykäs intuitio kehittyy vain intuitiokykyä harjoittamalla, korostaa Asta Raami.

172512_24

Intuitio on mielemme ”primitiivinen saalistaja”, kuten Asta Raami sitä kirjassaan hauskasti kutsuu, joka havainnoi äärimmäisen tehokkaasti kaikkea.

Kehittääksemme intuitiota, meidän tulee paitsi hoitaa mieltämme, harjoittaa huomiokykyämme ja kykyä suunnata sitä. Sen lisäksi meidän tulee kehittää kykyä erotella signaaleja toisistaan ja löytää merkityksellinen tieto. Lisäksi meidän tulee vielä rohkaistua arvostamaan tuota primitiivistä mieltämme.

Mielen lisäksi kannattaa kuitenkin harjoittaa myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ja vaalia sydämen viisautta. Intuition ja sydämen yhteydestä kirjoittelin aikaisemmassa postauksessa.

Kirjasuositus: Asta Raami, Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä, S&S 2016

.