Kahavilla – vieraissa pöydissä

Eräänä aamuna sain jostain päähäni ajatuksen lähteä kiertämään kaupungin ympärillä kulkevaa luontopolkua ja poiketa sieltä kahville erääseen niistä Lahden uusista kahviloista, joissa en ollut vielä poikennut.

IMG_7780

Kahvila oli pienempi, kuin olin ajatellutkaan ja suodatinkahviin oli tyytyminen. Istuin toiseen kahvilan pöydistä. Toisessa istui nainen, joka jutteli kahvilan pitäjän kanssa.

Jokin siitä jutustelusta tarttui korvaani ja sai minut kommentoimaan puolihuolimattomasti heidän keskustelua. Siitähän virisi vilkas keskustelu ja me toisilleen tuntemattomat naiset pulputimme pian asioita laidasta laitaan. Sitä ei muuten täällä Hämeessä kovin usein tapahdu.

Keskustelun tuoksinassa kävi ilmi, että toisen naisen sukujuuret ovat sieltä, mistä minun isän puolen sukuni ja toinen nainen oli kotoisin sieltä, mistä äitini sukujuuret ovat. Aivan eri puolilla Suomea! Keskustelun myötä kävi ilmi muitakin hassuja yhteensattumia, mm. toisen naisen nykyinen asuinpaikka keskellä ei mitään ja täkäläisittäin viimeisimmässä nurkassa paikallisten karttaa, siellä, missä itsekin asuin etelään muutettuani. Miten sinne edes kukaan sattumalta eksyy?

IMG_7776

Ennakoimaton kohtaaminen oli virkistävä ja sai minut muistamaan taas unohdettuja puolia itsestäni. Niitä, joita arkiympyröissäni ei kukaan näe tai jotka eivät ole tulleet kohdatuksi pitkään aikaan. Vaikka olen introversioon taipuvainen, rakastan kommunikaatiota ja ihmisten kohtaamista.

Miten ihanaa onkaan olla vuorovaikutuksessa positiivisten ihmisten kanssa! Olen muutaman vuoden sisällä käpertynyt kolooni, koska väsyin negatiivisuuteen, jatkuvaan kilpailuasetelmaan ja muiden ihmisten hyväksikäyttämisen kulttuuriin. Ja siihen, että puhutaan ikävään sävyyn muista ihmisistä. Oli yksinkertaisesti helpompi pidättäytyä kontakteista kuin jatkuvasti vastustaa negatiivisuuden kuormaa.

Se, että jokin johdatti minut tähän kahvilaan juuri tiettyyn aikaan, on niitä elämän ihania mysteereitä, jotka tekevät elämästä raskaidenkin aikojen keskellä kutkuttavaa. Jotta elämä tuntuu mielekkäältä, täytyy uskaltaa antaa virran viedä ja intuition johdattaa polkujen päihin.

Tällaiset kohtaamiset auttavat taas luottamaan ihmisyyteen ja nousemaan takaisin omalle polulle ja kukkulan päälle. Mikä tärkeintä, muistan taas miten  hienoa on antautua keskusteluun ventovieraiden kanssa. Sitä ei koskaan tiedä, mihin se johdattaa.

Mainokset

Kahavia Pehtoori-kahvipannulla

Sain mummon vanhan Pehtoori-kahvipannun vuosituhannen alussa.

Olen tykännyt sen muotokielestä pienestä tyttösestä asti ja yhdistän sen aina mielikuvissani rintamamiestalossa ihanasti ilmassa leijuvaan kahvin tuoksuun. En ole luopunut siitä muuttojen yhteydessä turhaa tavaraa raivatessani,  vaikka en sillä kahvia osannut keittääkään.

Muistan mummon keittäneen kahvia tällä vielä 80-luvun alussa, mutta siirtyneen sittemmin suodatinkahvin keittämiseen. Ikävä kyllä, minulla ei ollut muistikuvia siitä, miten kahvia moisella keitetään. En löytänyt ohjetta netistäkään, vaikka kuinka yritin etsiä.

Perkolaattori

Pehtoori-kahvipannu on perkolaattori joten sillä ei ole tarkoitus keittää perinteistä pannukahvia eikä se ole myöskään pressokeitin. Pannukahvien keittäminen sillä toki saattaa onnistua, mutta kartion muoto ei ole tähän valmistustekniikkaan optimaalinen ja siksi uskon, että tarkoitus on ollutkin opettaa tuohon aikaan maalta kaupunkeihin massoina muuttavat kansalaiset uudenlaisen kahvin keiton tapaan.Nettitietojen mukaan tätä olisi kuulemma myyty ilman perkolaattoriosaakin, mutta tuota tietoa en ole pystynyt varmistamaan.

Perkolaattori-keittimiä on tarjolla nykyisinkin, mutta ne ovat yleensä sähköistettyjä ja huolehtivat prosessista automaattisesti. Toinen mummoni keitti kahvinsa sellaisella ja se kahvi oli taivaallisen hyvää, toisin kuin kokeiluni Pehtoorin kanssa. Kokeiluni päättyivät aina pettymykseen, sillä kahvi oli aivan liian laihaa makuuni.

Otin nyt asiakseni tosissaan testailla, miten kahvista saa Pehtoorilla hyvää ja löysin kuin löysinkin sen optimaalisen reseptin.

Ohje löytyy blogitekstin lopusta!

040818_1

Pehtoori-pannun historia lyhyesti

Ennen ohjetta kuitenkin pari sanaa tästä aarteesta.

Pehtoori-kahvipannu on Antti Nurmesniemen Wärtsilälle 1957 suunnittelema emalipinnoitettu kahvinkeittoon tarkoitettu esine. Se edustaa funktionaalista muotoilua ja esimerkiksi sen bakeliittinen kahva on suunniteltu siten, että se on mahdollisimman kaukana pannusta, jottei se kuumene.  Pannu syrjäyttikin nopeasti perinteisen kuparipannun, jonka kahva aiheuttaa helposti palovammoja huolimattomalle kahvinkeittelijälle.

Pehtooria on valmistettu monissa väreissä. Ensimmäinen väri oli punainen ja sittemmin sitä on valmistettu sinisen eri variaatioissa ja keltaisena, sekä vähän myöhemmin ruskeana, vihreänä, valkoisena ja mustana. Kahden litran pannun lisäksi on valmistettu litran vetoista Pikku-Pehtooria.

Kahvipannun sisällä on alumiininen pulputinosa. Jos hankit kirppikseltä itsellesi Pehtoori-kahvipannun, kannattaa tsekata että kaikki osat ovat tallessa. Ainakin siinä tapauksessa, että haluat keitellä sillä kahvia. Pannu on toki aika suosittu koriste-esineenäkin.

040818_6

kahavia

Pannulla voi keittää kevyesti myös 1,5 litran satsin – 2 l:aan sopiva optimaalinen kahvinporojen määrä tuottanee hieman tuskaa. Korjaan tämän tiedon, jos joskus tulee tarvetta keittää kahvia pari litraa.

Tässä ohje tulostettavassa muodossa: kahaviapdf

040818_9

Pehtoori-kahvipannun puhdistaminen

Koska pannuni oli seissyt vuosikausia käyttämättömänä, pesin osat ensin hyvin tiskivedellä.

Pannu oli sisältä pahasti pinttynyt ja halusin saada sen puhtaaksi, jotta kahviin ei tule ikäviä sivumakuja. Emalipintaa ei saa raaputtaa, joten karkeat puhdistusvälineet eivät tule kyseeseen! Sain pannun kätevästi puhdistettua kiehauttamalla valkaisevaa pyykkipulveria pannussa parissa litrassa vettä.

Kahvia ei kannata keittämisen jälkeen säilyttää pitkään pannussa, jottei se pinty. Suosittelen kaatamaan kahvin termokseen, ellei se mene heti kuppeihin. Itse laitan pannuun sen jälkeen nokasta vähän lämmintä puhdasta vettä ja puhdistan osat, kun ne ovat jäähtyneet. Toki nautin kahvini ensin ihan rauhassa. Alumiini on saakelin kuumaa, joten pannua ei voi purkaa heti. Kuumaan pannuun ei kannata myöskään kaataa kylmää vettä, sillä se rikkoo emalipinnan.

Kylläpä kuulkaa ilahduin löytäessäni Pehtoorillani vihdoin sen hyvän kahvin reseptin! Aivan kuin mummolassa aikanaan. Toivon mukaan joku löytää tämän ohjeen miettiessään, miten Pehtoori-pannulla saa hyvää kahvia. Monien blogien kommenttiosioissa nimittäin käydään keskustelua aiheen tiimoilta ja vaikuttaa, ettei kukaan oikein ole saanut sillä hyvää kahvia aikaiseksi.

No tämän jälkeen ainakin minä saan!

040818_12

Kahavilla – havaintoja kahvilakulttuurin muutoksesta

Rakastan kahviloita. Rakastan niitä monista eri syistä.

Ensinnäkin koska hyvä kahvi on virkistävä ja elähdyttävä kokemus, toisekseen koska minusta on ihana seurata ihmisiä, jotka ovat usein kanssani samasta syystä kahvilassa rentoutumassa, tapaamassa toisiaan ja nykyisin ehkä yhä enemmän tekemässä töitä sen sijaan, että hetki olisi varattu työstä irtiottoa varten.

Tärkeintä on kuitenkin oikea tunnelma. Sellainen kiireettömyyden tunne ja rauha. Nautiskelun sallivuus. Sen ihan parhaan kahvin jälkeen tietenkin.

20160731_171401.jpg

Kahvilat ovat minulle usein kokonaisvaltaisia elämyksiä, jossa yhdistyy hyvin valmistettu kahvi ja kenties täydellinen kakkupalanen miellyttävään tunnelmaan, musiikkiin ja interiööriin.

Erityisesti minua on ilahduttanut huomata nykyisen palvelukulttuurin huikea taso, joka on portti oikeaan tunnelmaan. Tässä on tapahtunut suuri harppaus parempaan suuntaan.

Tuen mielelläni paikallista yrittäjyyttä ja perinteitä, mutta äänestän myös jaloillani, jos asiakas koetaan riesaksi ja asiakaspalveliljoilla on vuodesta toiseen nyrpeä naama. Sääli, ettei tämä nykyinen palvelun ilo ja ammattiylpeys ole ilmeisesti vieläkään rantautunut erääseen Lahden perinteikkäimmistä kahviloista.

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä siellä kulttuurissa oikein on vikana. Olen laittanut muutamasta kokemuksesta palautettakin aikanaan, mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta niihin. Ei sitten, voihan sen kahvilan vajaakäytölläkin tietenkin pitää siinä missä naapureissa on penkit täynnä.

20170806_125843

Lahessa nousee uusia kahviloita kuin sieniä sateella

Odotin uusia kahviloita innolla siitä syystä, että paikalliset lempikahvilani ovat olleet nykyisin järjestään aivan tukkoon ammuttuja. Jonotellessani on ollut mahdollista tehdä muutamia havaintoja aiheen ympäriltä.

Se, että kahvilat ovat nykyisin täynnä, on paitsi yrittäjien kannalta mahtavaa, myös vähän turhauttavaa. Ensin hikipäissään jonotellaan tarjottimen kanssa kassalle ja sitten vielä metsästetään olemattomia vapaita istumapaikkoja, yhä useammin turhaan. Viihdy ja tunne siinä rentoutta sitten…

Läppärinomadien lisäksi pöytiä pitävät varattuna nykyisin yhä enemmän palavereita pitävät ryhmät. Iloitsen tietenkin kahviloiden menestymisestä ja siitä, että muutkin ovat innostuneet kahviloista ja urbaanista ympäristöstä on rakentumassa yhteinen olohuone.

Reilua olisi joka tapauksessa antaa tilaa muillekin. Tavaksi on tullut myös se, että myöhemmin kahvilaan tulevasta porukasta osa jää jonon hännille, mutta osa meneekin varaamaan pöydän ja jonossa edellä olevat siinä sitten ihmettelemään, että mihinkä sitä istuutuisi, kun vielä hetki sitten vapaana olleet pöydät onkin varattu. Kiva. Ymmärrän pointin, mutta silti…

Käyttöasteen kasvaessa persoonallisia kahviloita toivottavasti jatkossakin löytyy, eikä kahvilamaailman aabeeceet valtaa massakahveillaan ja massapalvelullaan jokaista nurkkaa. Toivottavasti kahvittelijat myös käyttävät rahaa kahvilassa, eivätkä ole vain hyödyntämässä ilmaista kokoustilaa. Yksi peruskahvi muutaman tunnin tilavuokrasta on mielestäni aika vähän.

20160911_142340

Lapsivapaan monet ulottuvuudet….

Toinen asia, minkä olen viimeaikoina huomannut on  ”lattemamma” -ilmiön rantautumisen tänne maakuntiin.

Ilmiöön en muuten ota kantaa, mutta henkilökohtaisesti jätän mieluiten menemättä kahvilaan, jonka käytävät ovat esteisiä panssarivaunujen vuoksi ja jossa lapset juoksevat ympäriinsä tai itkevät hätäänsä.

Minulle kahvilla käyminen on rentoutumiseen liittyvä asia, irtiotto arjesta ja arjen vaatimuksista. Äiti-ihmisenä stressihormonini nousevat tappiin, hiki alkaa virrata ja huolehtimishälyytys soida, jos lapsi vieressä itkee tai käyttäytyy siten, että se on jotain vailla – enkä tätä juuri hae kahvilakokemuksistani.

Todettakoon nyt vielä, että minusta on hienoa, että lapsia opetetaan olemaan ihmisten ilmoilla. Kovin pienille lapsille mielestäni kaupungin häly ei kuitenkaan ole välttämättä hyväksi. Lapsi kaipaa ennenkaikkea vanhempien läsnäoloa ja vuorovaikutusta sen pienen hetken, kun se on pieni. Olen itsekin käynyt (vaunuiän ylittäneiden) lasten kanssa kahviloissa ja samalla opettanut siellä muiden huomioimista ja siistiä käyttäytymistä yleisissä tiloissa. Totta puhuen lasten kanssa kahvilassa käyminen ei ole  ollut koskaan itselleni ihan se ensimmäiseksi rentouttavin tilanne.

Voisiko joku avata sellaisen huippuihanan ja viihtyisän mamma-kahvilan ydinkeskustaan, jonne sopisi mennä vaunujen kanssa ja jossa olisi huomioitu myös taaperoikäisten viihtyminen. Pliis?

20160803_121636

Entäpä kokemukseni niistä Lahen uusista kahviloista?

Odotukseni uusien kahviloiden suhteen kääntyi hienoiseksi pettymykseksi. Syitä toki voi kaivella myös syvemmältä henkilökohtaisesta tilanteestani.

Yhden kakkuvalikoima oli ainakin siellä käydessäni vaatimaton ja ympäristö todella hälyisä, toisen hintataso ei mielestäni ihan vastannut laatutasoa, yhden interiööri ei ikkunasta katsottuna ole lainkaan luokseen kutsuva ja yhteen en ole vielä uskaltautunut sisään, koska ensivilkaisulla se näyttää olevan nuorisopaikka. Nuoret ovat ihania, mutta lauma nuoria voi olla rasitus herkälle ja stressaantuneelle ihmiselle.

Kukkahattutäti minussa nostaa päätään, ja häiriinnyn levottomasta ja äänekkäästä, muita huomioimattomasta käyttäytymisestä. Samasta syystä kaljakuppilat eivät ole se mun juttu. Voisiko joku myös avata kahvilan meille erityisherkille kukkahattutädeille?

Kotibaristaksi

Summa summarum: kaltaiselleni herkkyyteen taipuvaiselle ihmiselle paras paikka lienee koti.

Olenkin kääntänyt viimeaikoina katseen kotiin ja kahvin nauttimiseen siellä. Tämä toki myös siitä syystä, että olen tarkastellut kuukausibudjettiani ja ymmärrän kuinka paljon voin säästää, kun vähennän kahviloissa käymistä.

Ihan kahvilatasoista kahvia en kotona onnistu välineilläni keittämään, mutta vaihtelua viimeaikoina olen saanut mm. mummolta perityn Pehtoori -pannun käytön opettelusta. Palaan siihen uuden postauksen myötä ihan lähiaikoina!

040818_7

Kahavilla – Asemapäällikkö

Lahdessa hemmotellaan kahvin ystäviä, siellä on tällä hetkellä monta ihanaa ja persoonallista kahvilaa.

Uusin suosikkini on matkakeskuksen vieressä sijaitseva Asemapäällikkö. Kahvila sijaitsee kauniissa puisessa jugendia edustavassa vuonna 1912 valmistuneessa rakennuksessa, joka vastikään kunnostettiin kahvilaksi. Talon historiasta voit lukea lisää kahvilan omilta sivuilta.

Poikkean nykyisin aika usein Asemapäällikössä kahvilla tai lounaalla, sillä se sijaitsee kulkuni kannalta ihan strategisella paikalla.

Vaikka yleensä nautin mieluiten cappuccinoa, täällä myös suodatinkahvi on hyvää. Löfbergs Lilaa! Ja voi mitä koditoriaherkkuja tarjolla onkaan. Niillä paikkaillaan monta murhetta ja ketutusta – itsehillintään tälläiset paikat eivät ainakaan opeta.

Asemapäällikön lounasta on myös pakko kehua. Tarjolla on yleensä mahtavaa kasvisruokaa;  papumureketta, falafelpyöryköitä, papupihvejä… Mainittakoon vielä erikseen, että ruoka, kahvi, leivonnaiset ja interiööri on niin hurmaavia, että minua ei haittaa yhtään, vaikka siellä soikin usein iskelmä.

Tykkään myös siitä, että paikan omistajat haluavat suosia paikallista ja he tekevät yhteistyötä monen paikallisen yrittäjän kanssa. Tästä syystä minäkin haluan suositella tätä paikka ihan täydestä sydämestäni.

Siispä jos liikut Lahden matkakeskuksen lähistöllä tai matkallasi kulkuvälineen vaihto osuu juuri Lahteen, varaa mielellään riittävästi aikaa pysähtyäksesi Asemapäällikössä. Vannon, että sua ei harmita jälkikäteen.

20170912_14071220171011_094516

Kahavilla – Kinuskilla

Pitkä eristäytymisen aika on ohitse! Vaikka olenkin introversioon taipuvainen, minusta on tosi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja mikä sen mukavampaa, kun tavata ihmisiä kahvilassa keskustelun merkeissä.

Treffasin vastikään ihanan ”Twitter-sukulaisen” ihka ensimmäistä kertaa brunssilla Tuusulan Kellokosken ruukki-alueella sijaitsevassa Kinuskillassa. Minun olikin ollut tarkoitus poiketa Kinuskillassa jo pidemmän aikaa, joten nämä tärskyt sopivat kuin nenä päähän.

20170903_24

20170903_22

Joissain paikoissa on vaan ”sitä jotain”

Paikka lumosi minut täysin. Koko ruukkialue on todella viehättävän pittoreski ja olo on siellä hieman kuin ulkomailla lomalla ollessa. Mahtavaa, että tällaisia paikkoja löytyy, niitä valjastetaan uuteen käyttöön ja että niihin kerääntyy käsityö- yms. yrittäjiä.

Kannattaa tilanteen tullen aina poiketa tukemassa tällaisten alueiden yrittäjiä ostamalla tuotteita ja käyttämällä palveluita.

Kinuskilla on viehättävä ja havaintojeni mukaan tosi suosittu paikka. Suositusten perusteella varasimme jo etukäteen brunssille pöydän, eikä se ollut suinkaan hätävarjelun liioittelua. Olimme tosin paikalla jo heti kymmeneltä, kun enemmälti porukkaa alkoi tulemaan lähempänä puolta päivää.

20170903_20

20170903_6

Dekkaribrunssi!

Minusta oli todella kutkuttavaa, että brunssille oli keksitty oma teemansa; Dekkaribrunssi! Tutustuin etukäteen Kinuskillan nettisivuilla sen tarjontaan ja jo listaa lukiessa kuola alkoi valua leukaa pitkin.

Tarjonta osui makuhermooni ja en voi muuta kuin suositella. Nälkä ei jäänyt ja vaikka tarjolla oli runsaasti kasvisvaihtoehtoja, ei siellä raavaampikaan henkilö nälkäiseksi jää. Mitä tuumaat seuraavasta listasta:

Mangochutney (M,G)
Minttu-jugurtti (L,G)
Tomaattipesto (M,G)
Avokadodippi (M,G)
Hummus (M,G)
Harissamajoneesi (L,G)
Pikkelöidyt sinapinsiemenet (M,G)
lihapyörykät, polenta (L)
vihreät pitkät pavut (M,G)
Kurkku-meiramisalaatti… jne jne…

20170903_2320170903_1

Eikä tässä vielä kaikki. Kävin samana päivänä iltapäivästä Kinuskillassa uudestaan kahvilla vanhan ystäväni kanssa. Hän asuu ihan noilla nurkilla, emmekä olleet ehtineet tavata pitkään aikaan, joten kun olin kerran paikalla, sovimme tapaavamme. Ei ollut kyllä perinteisessä kahvilavalikoimassakaan valittamista, sillä ainakin cappuccino ja juustokakku olivat herkullisia. Kinuskillasta tuli kertaheitolla yksi lempikahviloistani.

Täytyy kyllä todeta näin sosiaalisen päivän ja mieltä virkistävän ympäristön jälkeen, että meissä naisissa on ihan huippu energiaa!

 

Kahavilla – Porvoossa

Tämä kesä on ollut aika haastava ja omanlaisensa. Ei jää tosiaan aikakirjoihin elämäni kesänä, mutta näitä tälläisiä aikoja vain aina välillä tulee. Lomani oli alkukesästä ja tavoistani poiketen olin ohjelmoinut sen ensimmäiset kolme viikkoa täyteen sosiaalista humppaa ja opiskelua. Tekisi mieli sanoa, että virhe!

Mutta en sano! Muotsikan digivalokuvauksen perusteet -kurssi oli erittäin antoisa ja tuli tarpeeseen. Se myöskin innosti opiskelemaan kuvankäsittelyä, mikä on itselleni aikaisemmin ollut vähän sellainen oman laatikon ulkopuolinen asia. Kategorisoin sen aikaisemmin lähinnä feikaamis-osastolle. Kuvankäsittely on kuitenkin oikeasti tarpeellista, jos tekee sisältöjä ja kuvaa paljon ja raw-kuvia.

20170714_16

Ylipäätään en kadu päätöksiäni, sillä elämänpolku rakentuu erilaisista valinnoista ja johtaa aina siihen, missä nyt sitten onkaan.

Tämä kesä johti myös siihen, että päätin eräänä viikonloppuna tehdä Menninkäiskorvaisen kanssa piipahduksen Porvooseen. Käytiin siis ihan vain kahvilla Porvoossa. Oikeastaan parhaat päätökset syntyvät tällä tavalla, ilman etukäteissuunnitelmia ja täysin intuitioon liittyen.

Porvoo on ihana pieni kaupunki ja siellä on vähän niin kuin ulkomailla. Ja nyt puhutaan vanhasta Porvoosta, en minä tiedä miltä siellä sen ulkopuolella näyttää. Rakastan sen omalaatuisuutta, vanhoja puutaloja, ikivanhoja kivisiä polkuja ja kahviloita. Varmasti kaikki Porvoon kahvilat ovat ihania, enkä kykene nyt suosittelemaan erityisesti yhtäkään.

Poikkesimme kahvilla ainakin PetriS Chocolate Room:ssa ja siitä päätellen, että vapaita pöytiä ei juuri ollut, se taitaa olla aika suosittu paikka. Enkä sitä ihmettele: interiööri oli omintakeinen, kahvi hyvää ja suklaat — no milloin ne ei tämän kaltaisessa paikassa olisi hyviä?

20170714_5 (2)

Sen me päivän visiitillämme päätimme, että joku sopiva viikonloppu otamme ja menemme sinne koko viikonlopuksi.

Olisi ihanaa kävellä siellä vielä pidempään ja tutustua museoihin, käydä leffassa ja leikkiä turistia. Tekee mielelle aina tosi hyvää löytää uusia ulottuvuuksia, eikä näitä kokemuksia varten tarvitse aina matkustaa ulkomaille. Jos osaat suositella jotain hotellia tai bed and breakfast -paikkaa, niin lukisin mielelläni kokemuksistasi!

Cold brew coffee – kylmäuutettu kahvi

Tietenkään en voinut vastustaa ajatusta kylmäuutetusta kahvista, kun törmäsin siihen viime kesänä. Kun kesä tänäkin vuonna vihdoin tuli, päätin tehdä jääkaappiin satsin kahviuutetta, jotta voin virkistäytyä hellepäivänä herkullisilla kahvijuomilla.

Nimensä mukaisesti kylmäuutettu kahvi valmistetaan uuttamalla kahvijauhetta kylmässä vedessä yön yli. Se säilyy jääkaapissa hyvin ja on mahtavaa jälkiruoissa ja erilaisissa kylmissä kahvijuomissa. En ole vielä kokeillut sitä lämpimänä, mutta ymmärtääkseni uutteesta voi lämmintä vettä lisäämällä tehdä myös lämpimiä kahvijuomia.

Itseasiassa kylmäuutetusta kahvista tehty kahvi maistuu paremmalle kuin perinteisesti keittämällä tehty! Kylmäuutossa kahvista ei liukene juomaan niin paljon kitkerää makua, eikä se ole yhtä hapanta kuin keitetty kahvi. Samalla se on ystävällisempää vatsalle, mikä toki johtuu toki osaltaan myös siitä, että kylmäuutettuun kahviin tarvitaan tummapaahtoista pressokahvia, joka myös on vatsaystävällisempää kuin pohjoismaalaisten perinteisesti suosima vaaleapaahtoinen suodatinkahvi.

Kylmiin kahvijuomiin ei siis kannata keittää kahvia perinteisesti ja jäähdyttää sitä jääpaloilla, vaan nähdä vähän vaivaa ja tehdä se kylmäuutettuun kahviin.

0617_koti_6

COLD BREW COFFEE

Näitä tarvitset: 
Pressopannu
80-90g tummapaahtoista ja vastajauhettua kahvia
1 l raikasta vettä

Tee näin: 
Mittaa kahvi pressopannuun, lisää vesi ja sekoita. Aseta pressopannun kansi paikalleen ja paina mäntää vain muutama sentti alaspäin. Laita kahvi kylmään uuttumaan vähintään 8 tunniksi. Paina sitten mäntä alas ja tarjoile mielesi mukaan!

0617_koti_1