Kahavilla – kesämuistoissa Kellokoski

Eräänä ihanana loppukesän päivänä vietimme mukavan päivän Kellokoskella sukulaisperheen kanssa. Muistin retken, kun tsekkasin pitkästä aikaa kameran muistikortin ja löysin reissun kuvat. Ihana tuulahdus kesämuistoista.

Kellokosken Ruukin alueella sijaitsee yksi lempikahviloistani ja halusin näyttää pohjoisesta saapuneille vieraille sekä kahvilan, että ruukin aluetta muutenkin. Lahden seudun nähtävyydet oli nähty jo moneen otteeseen, joten tuli tarve laajentaa hieman reviiriä.

En voi olla yhä kehumatta Kinuskillaa, koska se tarjoaa herkkuja jokaiselle aistille. Visuaaliselle ihmiselle kahvila ja sen ympäristö on jopa säädyttömän kutkuttava kohde.

Lapsetkin tykkäsivät, eikä vähiten mahtavien kakkupalojen ja retrojen sohvien vuoksi.

Kellokosken ruukin alueella on muutenkin paljon katseltavaa.

Valitettavasti koski oli jonkinlaisessa remontissa vierailumme aikana, emmekä päässeet ihailemaan sen juoksua, minkä varjolla lapset sinne alun perin houkuteltiin.

Haluan tarjota lapsille palasia historiasta ja kulttuurikokemuksia, jätän ilomielin hurlumhein ja pommppulinnoihin roudaamisen lasten elämään kuuluville muille osapuolille.

Onneksi alueella oleva museo kiinnosti lapsia ja tosiaan Kinuskillan kahvilahan se veti lopulta potin kotiin.

Näistä hetkistä jää jälkiä.

092018_7

Pyörittyämme aikamme Ruukin alueella, tulin kertoneeksi alueella olevasta mielisairaalasta ja sen puutarhasta, joka kuulemani mukaan vallan ihastuttava.

En ollut itse aikaisemmin käynyt siellä, joten ei ollut vaikeaa myöntyä lasten toiveeseen päästä katsomaan Kellokosken Prinsessan hovipuutarhaa. Sairaalamuseossa emme poikenneet.

Itse en ole nähnyt elokuvaa Kellokosken Prinsessasta, mutta pystyin eläytymään hänen rooliinsa puutarhassa vaeltaessamme. Olihan se melkoinen ja melkoisen pieteetillä hoidettu!

Ihanaa, että tälläisiä puistoja edelleen hoidetaan. Ja harmi, että tällaisten kohteiden lakkauttamista edes mietitään. Puutarhalla ja aluetta hallitsevalla vahvalla visuaalisella kauneudella on varmasti oma merkityksensä sairaalan potilaille, näitä arvoja ei saisi koskaan väheksyä.

Löysimme myös Kellokosken Prinsessalle pystytetyn muistomerkin, vaikka sitä tovi jouduttiin etsimäänkin. Hiljaiseksi veti ajatus hänenkin kohtalostaan, meistä jokaisen.


 

Mainokset

Kahavilla – vieraissa pöydissä

Eräänä aamuna sain jostain päähäni ajatuksen lähteä kiertämään kaupungin ympärillä kulkevaa luontopolkua ja poiketa sieltä kahville erääseen niistä Lahden uusista kahviloista, joissa en ollut vielä poikennut.

IMG_7780

Kahvila oli pienempi, kuin olin ajatellutkaan ja suodatinkahviin oli tyytyminen. Istuin toiseen kahvilan pöydistä. Toisessa istui nainen, joka jutteli kahvilan pitäjän kanssa.

Jokin siitä jutustelusta tarttui korvaani ja sai minut kommentoimaan puolihuolimattomasti heidän keskustelua. Siitähän virisi vilkas keskustelu ja me toisilleen tuntemattomat naiset pulputimme pian asioita laidasta laitaan. Sitä ei muuten täällä Hämeessä kovin usein tapahdu.

Keskustelun tuoksinassa kävi ilmi, että toisen naisen sukujuuret ovat sieltä, mistä minun isän puolen sukuni ja toinen nainen oli kotoisin sieltä, mistä äitini sukujuuret ovat. Aivan eri puolilla Suomea! Keskustelun myötä kävi ilmi muitakin hassuja yhteensattumia, mm. toisen naisen nykyinen asuinpaikka keskellä ei mitään ja täkäläisittäin viimeisimmässä nurkassa paikallisten karttaa, siellä, missä itsekin asuin etelään muutettuani. Miten sinne edes kukaan sattumalta eksyy?

IMG_7776

Ennakoimaton kohtaaminen oli virkistävä ja sai minut muistamaan taas unohdettuja puolia itsestäni. Niitä, joita arkiympyröissäni ei kukaan näe tai jotka eivät ole tulleet kohdatuksi pitkään aikaan. Vaikka olen introversioon taipuvainen, rakastan kommunikaatiota ja ihmisten kohtaamista.

Miten ihanaa onkaan olla vuorovaikutuksessa positiivisten ihmisten kanssa! Olen muutaman vuoden sisällä käpertynyt kolooni, koska väsyin negatiivisuuteen, jatkuvaan kilpailuasetelmaan ja muiden ihmisten hyväksikäyttämisen kulttuuriin. Ja siihen, että puhutaan ikävään sävyyn muista ihmisistä. Oli yksinkertaisesti helpompi pidättäytyä kontakteista kuin jatkuvasti vastustaa negatiivisuuden kuormaa.

Se, että jokin johdatti minut tähän kahvilaan juuri tiettyyn aikaan, on niitä elämän ihania mysteereitä, jotka tekevät elämästä raskaidenkin aikojen keskellä kutkuttavaa. Jotta elämä tuntuu mielekkäältä, täytyy uskaltaa antaa virran viedä ja intuition johdattaa polkujen päihin.

Tällaiset kohtaamiset auttavat taas luottamaan ihmisyyteen ja nousemaan takaisin omalle polulle ja kukkulan päälle. Mikä tärkeintä, muistan taas miten  hienoa on antautua keskusteluun ventovieraiden kanssa. Sitä ei koskaan tiedä, mihin se johdattaa.

Kahavilla – havaintoja kahvilakulttuurin muutoksesta

Rakastan kahviloita. Rakastan niitä monista eri syistä.

Ensinnäkin koska hyvä kahvi on virkistävä ja elähdyttävä kokemus, toisekseen koska minusta on ihana seurata ihmisiä, jotka ovat usein kanssani samasta syystä kahvilassa rentoutumassa, tapaamassa toisiaan ja nykyisin ehkä yhä enemmän tekemässä töitä sen sijaan, että hetki olisi varattu työstä irtiottoa varten.

Tärkeintä on kuitenkin oikea tunnelma. Sellainen kiireettömyyden tunne ja rauha. Nautiskelun sallivuus. Sen ihan parhaan kahvin jälkeen tietenkin.

20160731_171401.jpg

Kahvilat ovat minulle usein kokonaisvaltaisia elämyksiä, jossa yhdistyy hyvin valmistettu kahvi ja kenties täydellinen kakkupalanen miellyttävään tunnelmaan, musiikkiin ja interiööriin.

Erityisesti minua on ilahduttanut huomata nykyisen palvelukulttuurin huikea taso, joka on portti oikeaan tunnelmaan. Tässä on tapahtunut suuri harppaus parempaan suuntaan.

Tuen mielelläni paikallista yrittäjyyttä ja perinteitä, mutta äänestän myös jaloillani, jos asiakas koetaan riesaksi ja asiakaspalveliljoilla on vuodesta toiseen nyrpeä naama. Sääli, ettei tämä nykyinen palvelun ilo ja ammattiylpeys ole ilmeisesti vieläkään rantautunut erääseen Lahden perinteikkäimmistä kahviloista.

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä siellä kulttuurissa oikein on vikana. Olen laittanut muutamasta kokemuksesta palautettakin aikanaan, mutta en ole saanut minkäänlaista vastausta niihin. Ei sitten, voihan sen kahvilan vajaakäytölläkin tietenkin pitää siinä missä naapureissa on penkit täynnä.

20170806_125843

Lahessa nousee uusia kahviloita kuin sieniä sateella

Odotin uusia kahviloita innolla siitä syystä, että paikalliset lempikahvilani ovat olleet nykyisin järjestään aivan tukkoon ammuttuja. Jonotellessani on ollut mahdollista tehdä muutamia havaintoja aiheen ympäriltä.

Se, että kahvilat ovat nykyisin täynnä, on paitsi yrittäjien kannalta mahtavaa, myös vähän turhauttavaa. Ensin hikipäissään jonotellaan tarjottimen kanssa kassalle ja sitten vielä metsästetään olemattomia vapaita istumapaikkoja, yhä useammin turhaan. Viihdy ja tunne siinä rentoutta sitten…

Läppärinomadien lisäksi pöytiä pitävät varattuna nykyisin yhä enemmän palavereita pitävät ryhmät. Iloitsen tietenkin kahviloiden menestymisestä ja siitä, että muutkin ovat innostuneet kahviloista ja urbaanista ympäristöstä on rakentumassa yhteinen olohuone.

Reilua olisi joka tapauksessa antaa tilaa muillekin. Tavaksi on tullut myös se, että myöhemmin kahvilaan tulevasta porukasta osa jää jonon hännille, mutta osa meneekin varaamaan pöydän ja jonossa edellä olevat siinä sitten ihmettelemään, että mihinkä sitä istuutuisi, kun vielä hetki sitten vapaana olleet pöydät onkin varattu. Kiva. Ymmärrän pointin, mutta silti…

Käyttöasteen kasvaessa persoonallisia kahviloita toivottavasti jatkossakin löytyy, eikä kahvilamaailman aabeeceet valtaa massakahveillaan ja massapalvelullaan jokaista nurkkaa. Toivottavasti kahvittelijat myös käyttävät rahaa kahvilassa, eivätkä ole vain hyödyntämässä ilmaista kokoustilaa. Yksi peruskahvi muutaman tunnin tilavuokrasta on mielestäni aika vähän.

20160911_142340

Lapsivapaan monet ulottuvuudet….

Toinen asia, minkä olen viimeaikoina huomannut on  ”lattemamma” -ilmiön rantautumisen tänne maakuntiin.

Ilmiöön en muuten ota kantaa, mutta henkilökohtaisesti jätän mieluiten menemättä kahvilaan, jonka käytävät ovat esteisiä panssarivaunujen vuoksi ja jossa lapset juoksevat ympäriinsä tai itkevät hätäänsä.

Minulle kahvilla käyminen on rentoutumiseen liittyvä asia, irtiotto arjesta ja arjen vaatimuksista. Äiti-ihmisenä stressihormonini nousevat tappiin, hiki alkaa virrata ja huolehtimishälyytys soida, jos lapsi vieressä itkee tai käyttäytyy siten, että se on jotain vailla – enkä tätä juuri hae kahvilakokemuksistani.

Todettakoon nyt vielä, että minusta on hienoa, että lapsia opetetaan olemaan ihmisten ilmoilla. Kovin pienille lapsille mielestäni kaupungin häly ei kuitenkaan ole välttämättä hyväksi. Lapsi kaipaa ennenkaikkea vanhempien läsnäoloa ja vuorovaikutusta sen pienen hetken, kun se on pieni. Olen itsekin käynyt (vaunuiän ylittäneiden) lasten kanssa kahviloissa ja samalla opettanut siellä muiden huomioimista ja siistiä käyttäytymistä yleisissä tiloissa. Totta puhuen lasten kanssa kahvilassa käyminen ei ole  ollut koskaan itselleni ihan se ensimmäiseksi rentouttavin tilanne.

Voisiko joku avata sellaisen huippuihanan ja viihtyisän mamma-kahvilan ydinkeskustaan, jonne sopisi mennä vaunujen kanssa ja jossa olisi huomioitu myös taaperoikäisten viihtyminen. Pliis?

20160803_121636

Entäpä kokemukseni niistä Lahen uusista kahviloista?

Odotukseni uusien kahviloiden suhteen kääntyi hienoiseksi pettymykseksi. Syitä toki voi kaivella myös syvemmältä henkilökohtaisesta tilanteestani.

Yhden kakkuvalikoima oli ainakin siellä käydessäni vaatimaton ja ympäristö todella hälyisä, toisen hintataso ei mielestäni ihan vastannut laatutasoa, yhden interiööri ei ikkunasta katsottuna ole lainkaan luokseen kutsuva ja yhteen en ole vielä uskaltautunut sisään, koska ensivilkaisulla se näyttää olevan nuorisopaikka. Nuoret ovat ihania, mutta lauma nuoria voi olla rasitus herkälle ja stressaantuneelle ihmiselle.

Kukkahattutäti minussa nostaa päätään, ja häiriinnyn levottomasta ja äänekkäästä, muita huomioimattomasta käyttäytymisestä. Samasta syystä kaljakuppilat eivät ole se mun juttu. Voisiko joku myös avata kahvilan meille erityisherkille kukkahattutädeille?

Kotibaristaksi

Summa summarum: kaltaiselleni herkkyyteen taipuvaiselle ihmiselle paras paikka lienee koti.

Olenkin kääntänyt viimeaikoina katseen kotiin ja kahvin nauttimiseen siellä. Tämä toki myös siitä syystä, että olen tarkastellut kuukausibudjettiani ja ymmärrän kuinka paljon voin säästää, kun vähennän kahviloissa käymistä.

Ihan kahvilatasoista kahvia en kotona onnistu välineilläni keittämään, mutta vaihtelua viimeaikoina olen saanut mm. mummolta perityn Pehtoori -pannun käytön opettelusta. Palaan siihen uuden postauksen myötä ihan lähiaikoina!

040818_7

Kahavilla – Hotelli Punkaharju

Jotkut paikat jättävät lähtemättömän vaikutuksen. Yksi sellainen kohde on Hotelli Punkaharju, se Saimi Hoyerin pelastama ihana vanha hotelli maailman kauneimmalla paikalla.

Jos mahdollista, pyrin järjestämään ajoreittini kulkemaan Punkaharjun kautta, mikäli nyt ikinä asiaa sinne suunnalle onkaan. Jos ei ole, niin sitten kerran kesässä tehdään sitä asiaa. En ole koskaan yöpynyt hotellilla, mutta kahvilla ja brunssilla sen sijaan olen poikennut.

20170806_124141

Talvella hotellin ravintola ei ole auki päivittäin, mutta jos viikonloppuisin sattuu ajelemaan siellä suunnalla, niin kannattaa tarkistaa aukioloajat täältä. Kesäisin ravintola on avoinna taas päivittäin.

Minua paikassa viehättää jokin vaikeasti sanoiksi puettava energia, joka siellä vallitsee.

Maisemat ovat valtavan kauniit ja jo itsessään mutkitteleva tie läpi maailman kauneimman järvi- ja harjumaiseman lumoaa. Rakennuksen historia on kiehtova ja harjun ulkoilureitit houkuttelevat jaloittelemaan. Rakastan myös rakennuksen sisustusta, se on mieletön!

20170806_125935

Ehdottomasti parasta on kuitenkin Hotelli Punkaharjun ravintolassa tarjottu brunssi, joka pitää sisällään lähituotteita ja lähimetsien tarjontaa. Mikä makujen sinfonia! Ja missä maisemissa brunssin voikaan nauttia. En mitenkään pysty sanoittamaan elämystä, se täytyy itse kokea.

Erityismaininta myös astiastovalinnasta. Se on kotimaista tuotantoa ja tuo vaaleanpunainen kuosi on suunniteltu Hotelli Punkaharjua varten. Astioita voi myös ostaa hotellin puodista.

Niin ja se kahvi? Tavallista kahvia. Mutta sitä ei voi miinukseksi laskea, sillä ihan kaikki muu elämyksellinen paikassa kompensoi asiaa.

20170806_125843

 

Kahavilla – Asemapäällikkö

Lahdessa hemmotellaan kahvin ystäviä, siellä on tällä hetkellä monta ihanaa ja persoonallista kahvilaa.

Uusin suosikkini on matkakeskuksen vieressä sijaitseva Asemapäällikkö. Kahvila sijaitsee kauniissa puisessa jugendia edustavassa vuonna 1912 valmistuneessa rakennuksessa, joka vastikään kunnostettiin kahvilaksi. Talon historiasta voit lukea lisää kahvilan omilta sivuilta.

Poikkean nykyisin aika usein Asemapäällikössä kahvilla tai lounaalla, sillä se sijaitsee kulkuni kannalta ihan strategisella paikalla.

Vaikka yleensä nautin mieluiten cappuccinoa, täällä myös suodatinkahvi on hyvää. Löfbergs Lilaa! Ja voi mitä koditoriaherkkuja tarjolla onkaan. Niillä paikkaillaan monta murhetta ja ketutusta – itsehillintään tälläiset paikat eivät ainakaan opeta.

Asemapäällikön lounasta on myös pakko kehua. Tarjolla on yleensä mahtavaa kasvisruokaa;  papumureketta, falafelpyöryköitä, papupihvejä… Mainittakoon vielä erikseen, että ruoka, kahvi, leivonnaiset ja interiööri on niin hurmaavia, että minua ei haittaa yhtään, vaikka siellä soikin usein iskelmä.

Tykkään myös siitä, että paikan omistajat haluavat suosia paikallista ja he tekevät yhteistyötä monen paikallisen yrittäjän kanssa. Tästä syystä minäkin haluan suositella tätä paikka ihan täydestä sydämestäni.

Siispä jos liikut Lahden matkakeskuksen lähistöllä tai matkallasi kulkuvälineen vaihto osuu juuri Lahteen, varaa mielellään riittävästi aikaa pysähtyäksesi Asemapäällikössä. Vannon, että sua ei harmita jälkikäteen.

20170912_14071220171011_094516

Kahavilla – Kinuskilla

Pitkä eristäytymisen aika on ohitse! Vaikka olenkin introversioon taipuvainen, minusta on tosi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja mikä sen mukavampaa, kun tavata ihmisiä kahvilassa keskustelun merkeissä.

Treffasin vastikään ihanan ”Twitter-sukulaisen” ihka ensimmäistä kertaa brunssilla Tuusulan Kellokosken ruukki-alueella sijaitsevassa Kinuskillassa. Minun olikin ollut tarkoitus poiketa Kinuskillassa jo pidemmän aikaa, joten nämä tärskyt sopivat kuin nenä päähän.

20170903_24

20170903_22

Joissain paikoissa on vaan ”sitä jotain”

Paikka lumosi minut täysin. Koko ruukkialue on todella viehättävän pittoreski ja olo on siellä hieman kuin ulkomailla lomalla ollessa. Mahtavaa, että tällaisia paikkoja löytyy, niitä valjastetaan uuteen käyttöön ja että niihin kerääntyy käsityö- yms. yrittäjiä.

Kannattaa tilanteen tullen aina poiketa tukemassa tällaisten alueiden yrittäjiä ostamalla tuotteita ja käyttämällä palveluita.

Kinuskilla on viehättävä ja havaintojeni mukaan tosi suosittu paikka. Suositusten perusteella varasimme jo etukäteen brunssille pöydän, eikä se ollut suinkaan hätävarjelun liioittelua. Olimme tosin paikalla jo heti kymmeneltä, kun enemmälti porukkaa alkoi tulemaan lähempänä puolta päivää.

20170903_20

20170903_6

Dekkaribrunssi!

Minusta oli todella kutkuttavaa, että brunssille oli keksitty oma teemansa; Dekkaribrunssi! Tutustuin etukäteen Kinuskillan nettisivuilla sen tarjontaan ja jo listaa lukiessa kuola alkoi valua leukaa pitkin.

Tarjonta osui makuhermooni ja en voi muuta kuin suositella. Nälkä ei jäänyt ja vaikka tarjolla oli runsaasti kasvisvaihtoehtoja, ei siellä raavaampikaan henkilö nälkäiseksi jää. Mitä tuumaat seuraavasta listasta:

Mangochutney (M,G)
Minttu-jugurtti (L,G)
Tomaattipesto (M,G)
Avokadodippi (M,G)
Hummus (M,G)
Harissamajoneesi (L,G)
Pikkelöidyt sinapinsiemenet (M,G)
lihapyörykät, polenta (L)
vihreät pitkät pavut (M,G)
Kurkku-meiramisalaatti… jne jne…

20170903_2320170903_1

Eikä tässä vielä kaikki. Kävin samana päivänä iltapäivästä Kinuskillassa uudestaan kahvilla vanhan ystäväni kanssa. Hän asuu ihan noilla nurkilla, emmekä olleet ehtineet tavata pitkään aikaan, joten kun olin kerran paikalla, sovimme tapaavamme. Ei ollut kyllä perinteisessä kahvilavalikoimassakaan valittamista, sillä ainakin cappuccino ja juustokakku olivat herkullisia. Kinuskillasta tuli kertaheitolla yksi lempikahviloistani.

Täytyy kyllä todeta näin sosiaalisen päivän ja mieltä virkistävän ympäristön jälkeen, että meissä naisissa on ihan huippu energiaa!

 

Kahavilla – Ranskalainen Kyläkauppa

Voiko olla ihanampaa kahvilainteriööriä, kuin kiehtovassa vanhassa talossa, jolla on historia ja joka elää uutta tulemistaan? Jos se pitää vielä sisällään huikean tarinan sekä aimo annoksen ranskalaisia makuja, puhutaan jo ekstrahyper innostavasta paikasta.

0617_blogi_7

Sellainen paikka on Vääksyssä, Ranskalaisessa Kyläkaupassa.

Tuo talo on ollut muutamaan otteeseen myynnissä sinä aikana, kun olen sen olemassaolosta mitään tiennyt. Yhden kerran oli ihan hilkulla, ettenkö ottaisi selvää sen korjauskustannuksista. Siihen aikaan talo oli harmaa ja todella kulahtanut. Talo kiehtoi silti minua valtavasti. Siksikin oli ihanaa, että jollakulla oli hullunrohkeutta ostaa talo ja siitä tuli juuri Ranskalainen Kyläkauppa, eikä sitä jyrätty uuden kerrostalon tieltä pois.

Olen poikennut Ranskalaisessa Kyläkaupassa kahvilla pari kertaa kesässä. Muistan nauttineeni ainakin ihanaa sitruunaista marenkipiirasta ja juustokakkua vadelmahillon kera. Ajatuksissani pääsin niiden myötä Ranskaan, laventelin tuoksuiseen pikkukylään. Se on paljon se. Puhdasta iloa ja nautintoa niin keholle kuin mielellekin.

0617_blogi_5

Suosittelen myös talon ihanaa lohisalaattia kesäpäivän lounaaksi! Sen vuoksi kannattaa ajaa vaikka vähän pidempikin matka.

Samalla saat tutustua herkkuputiikin ihaniin ranskalaisiin limonaadeihin, siirappeihin ja muihin ruoka-aineisiin sekä laventelintuoksuisiin saippuoihin ja yläkerran muoti-outletin tarjontaan.

Kyseessä on siis enemmän kuin kahvila. Mutta harvoin sitä ihan aitohämäläisessä tuppukylässä pääsee ranskalaisittain kahville ja siksi listaan paikan lempikahviloihini.

0617_blogi_3

0617_blogi_4