Ettei elämä jää elämättä – uusioimpiumpiosta ulos

Loppukeväästä, kun jouduin kuuntelemaan muutamia öitä kollikissan saatanallista mouruamista, kääntyi siinä pakostakin lopulta ajatus kiiman kamaluuteen ja parinmuodostuksen kompleksiseen maailmaan.

Samaan aikaan kuulin järkytyksekseni erään unelmaparin avioliiton purkautumisesta miehen siirryttyä yllättäen toiseen suhteeseen. Onko ihmistä luotu pitkiin yksiavioisiin suhteisiin ja miksi muutaman eron jälkeen keski-ikäiset ihmiset joko kyynistyvät tai ryhtyvät päättömään deittirumbaan?

Deittipalstoista mulla on sen verran kokemusta, että se on viimeistään romuttanut uskoni parisuhteisiin. Jos asuinalueeltani löytyisikin sopivasta ikähaarukasta vaikkapa 100 miestä, on näistä valehtelematta ainakin 50 naimisissa tai muunlaisessa parisuhteessa ja etsimässä seksiseikkailuja. Toinen puoli pitää sisällään just eronneita tai sitten niitä moniongelmaisia tapauksia.

Ajatus parinmuodostuksesta on itselleni ollut jo pidempään tosi kaukainen asia, mutta jotenkin tämä keväinen pohdintani herätti ja johti siihen, että ajauduin treffeille. Niin, minä, treffeille.

060418_12Ennen kuin mielikuvitus lähtee laukalle, niin kerrottakoon että hurvittelusta ei ole kyse, vaan sivistyneesti kahavilla käymisestä, mutta että oikein (oletetusti) vapaan miehen kanssa ja treffimielessä! Toisenkin kerran! Ja vielä uudestaan metsässä patikoinnin merkeissä.

Käyn toki silloin tällöin miespuolisten kavereideni kanssa kahvilla, mutta se on eri juttu kuin kahvittelu treffimielessä. Vai onko sittenkään?

Kun ottaa huomioon, että olen elänyt umpiuusioimpielämää monta vuotta ja niistä tätä edeltävistä treffeistä ei poikinut mitään muuta kuin typertynyt ja tyhjä tunne sydänalaan, niin onhan tämä nyt silti ennenkuulumatonta. Ja virkistävää!
060418_18Treffailut eivät ole siis olleet edes mielessäni viime vuosina.

Edellinen suhteeksi laskettava, sen kammottavan uusiofuusioavoliiton jälkeen, oli niin typerryttävä, että päätin silloin puolestani miesten saavan jäädä elämässäni historiaan. Deittiaddiktit ja harrastukseen deittipalstoilla pörräävät miehet ei vain ole se mun juttu ja todennäköisempi tulevaisuuden skenaario ihan oikeasti onkin viettää loppuelämä luostarissa.

Ajattelin pitkään, että elän uusioimpenä taatusti onnellisempaa elämää kuin surkeissa suhteissa tai kaihoten ”sen yhden oikean” perään. Ja siinä olen ollut osittain ihan oikeassa. Ne parin kesän takaiset treffit vain vahvistivat fiilistä ja samalla jotain oleellista ihmisyydestäni kuolettui.

Olen kaventanut elämääni, jotta minun ei tarvitse törmätä enää yhteenkään deittipalsta-addiktoituneeseen, rokki- tai riikinkukkoon, epävakaisiin tuuliviireihin tai moniongelmaisiin käveleviin aikapommeihin. Mutta valintani on tarkoittanut samalla myös ei potentiaalisen sielunkumppanin tapaamiselle, läheisyydelle ja kohtaamisille.

Ihmisten kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita, myös silloin kun olen elänyt elämässäni kaikista introverteinta vaihetta.

060418_22Nyt kuitenkin oli pakko myöntää itselleni, että kuihdun ihmisenä ja naisena, jos en pysty enää koskaan kohtaamaan miestä potentiaalisena sieluntoverina ja kumppanina.

Olen viimeaikoina tavannut aika paljon uusia ihmisiä erilaisissa yhteyksissä ja löytänyt elämääni myös uusia naisystäviä. Kohtaamisen tarve on siis jälleen osin alkanut toteutumaan tervehdyttävällä tavalla. Jos aikaisemmin vedin puoleeni hankalia, rikkinäisiä ja vahingollisia ystävyyksiä, tänä päivänä on ollut onni tavata valon tuojia. Sen lisäksi ihminen toki kaipaa kohtaamista, nähdyksi tulemista, kosketusta ja ajatusten vaihtoa kuitenkin myös vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Valo meissä syntyy vain kun olemme avoimia elämälle ja ihmisille. Se vaatii rohkeutta ja pettymysten sietokykyä.

060418_14

On ihan helkkarin mukavaa löytää itsestään jälleen piirun verran naista ja ihmistä, joka saattaisi vielä joskus sanoa kyllä maailmalle vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Otin riskin. Toivon tämän vahvistavan Valoani ja kasvattavan rohkeuttani kohdata elämä uudelleen.

Mainokset

Elämäniloa etsimässä – musiikki

Oletko koskaan ajatellut omaa suhdettasi musiikkiin syvällisemmin? Havahduin itse vastikään siihen, miten vahvasti musiikki vaikuttaa minussa. Se on tärkeä osa polkua, jossa etsin elämän iloa ja Valoa! Ei ole ihme, että musiikkia käytetään myös terapiassa, sillä se vaikuttaa ihmiseen kaikilla tasoilla (keho, mieli sielu):

  • älyllinen stimulaatio
  • emotionaalinen kokemus
  • kehollinen vaikutus resonanssin kautta
  • yhteisöllisyys
  • kulttuurisidonnaisuus
  • spirituaalinen taso

Haluaisin oppia soittamaan kitaraa, vaikka en koe olevani musikaalinen; rytmitajuni on melko kehittymätön enkä tunne nuotteja tai musiikkitermejä. Minulla on joku blokki pään ja kehon välillä. Tanssilliset jumpatkin ovat minulle piinaa, koska en kerta kaikkiaan osaa yhdistää eri kehon osien liikkeitä toisiinsa ja musiikkiin.

Lapsena soitin kyllä kosketinsoittimia korvakuulolta ja tunsin palavaa halua laulamiseen, mutta se into tapettiin viimeistään musiikin tunneilla laulukokeissa kun oli pakko laulaa luokan edessä yksin. Mikään ei ole niin jäätävää kuin lauluäänelle nauraminen.

Musiikin kuluttajana olen melko kaikkiruokainen. Rakastan niin klassista kuin  raskaampaakin musiikkia ja olen kiinnostunut mm. maailman musiikista, jazzista, kirkkomusiikista sekä elektronisesta musiikista. Suomi-iskelmä ei upoa, mutta Fado ja Argentiinalainen tango menee luihin ja ytimiin.

20170714_3

Ääni minussa – sinussa – meissä

Joogan mantralaulussa saan vihdoin laulaa ja tunnen, miten se hoitaa stressaantunutta kehoani. Äänen tuottaminen vaikuttaa niin kehoon, kuin mieleenkin. Mantralaulussa yhdessä tuotettu äänen väreily ja sen synnyttämä energia vaikuttaa väistämättä jokaisen huoneessa olijan kehossa.

Kirjoitin muutama vuosi sitten tekstin Pyhästä äänestä,  mantralaulamisesta, äänen resonanssista kehossa ja kosketuksesta siihen pyhään, mihin ääni meidät saattelee.

Kitaran soittamisen opiskelu viehättää minua siksi, että se olisi minulle jotain uutta. Jotain, jossa joutuisin käyttämään aivojani uudella tavalla ja ylittämään omat rajani. Lisäksi voin kuvitella, miltä tuntuu kun soitin soi minussa.

20161219_184659
20161219_184647_001

Musiikki on merkittävä osa ihmisyyttä

Ei ihme, että musiikilla on ollut ja on yhä niin vahva jalansija maailmassa. Musiikki liittyy kulttuuriperimään, mytologioihin ja sakramentteihin. Sen avulla on välitetty tietoa ja se on koonnut aina ihmisiä yhteen.

Musiikki on sielunhoitoa parhaimmillaan, enkä nyt tarkoita pelkästään uskonnollisessa merkityksessä vaan viittaan siihen, mitä kaikkea sana ”spirit” tarkoittaa. Musiikki koskettaa ja liikuttaa paitsi kehoa, myös meidän sieluamme.

Maailman ympäri musiikin siivin

Etsin tietoisesti uutta musiikkia. Aikaisemmin nappasin kirjaston musahyllyltä lainaan levyjä minulle uusista genreistä ja nykyisin surffailen Spotifyn ihmeellisessä maailmassa. On mahtavaa löytää musiikkia maailman laidoilta!

Erilaiset polut johdattavat usein mitä ihastuttavampiin löytöihin, kuten saamelainen moderni musiikki, Ukrainalainen metallimusa tai pomppumetallimusiikkia ja afrikkalaista musiikkia yhdistävä Etiopilalainen bändi.

Ilahduin suuresti vastikään törmättyäni Sam Yaffan Sound Tracker -sarjaan. En juuri katso telkkaria, joten tämäkin helmi on mennyt täysin ohitse. Sarja kertoo musiikillisen nomadin, Sam Yaffan, matkoista ympäri maailmaa eri musiikin tekijöiden ja musiikin syntypaikkojen luokse.

On tosi kiinnostavaa, miten musiikilla on sijansa ihan kaikissa kulttuureissa ja miten se yhdistää ihmisiä. Suosittelen katsomaan nähtävillä olevat jaksot Yle Areenasta. Kannattaa lukea myös Sam Yaffan kirjoitus siitä, mitä musiikki merkitsee hänelle.

28168582_10155546441919755_3027261828763495394_n
Hallatar Möysän musaklubilla

Keikoilla ja konserteissa

Käyn silloin tällöin keikoilla tai konserteissa. Loppukesästä kävin Savonlinnan Oopperajuhlilla kuuntelemassa Amorphista ja vastikään kävin doom metal -keikalla. Lähteminen on minulle usein työlästä, mutta paikalla ollessani viimeistään huomaan, miten tärkeää on käydä elävän musiikin keikoilla.

Törmäsin loppuvuodesta lehtiartikkelin perusteella uuteen kiinnostavaan bändiin ja kiinnostuksen herätti paitsi yhtyeessä soittavat muusikot, ennen kaikkea sen taustalla oleva surullinen tarina. Synkkä ja raskas musiikki on tullut elämääni vasta näiden kriisien myötä, mutta en synkistele sen kanssa. Päin vastoin! Kirjoitin siitä ja Hallattaren löytämisestä aikaisemmin blogissani täällä .

Muutaman kuukauden Hallattaren ja Trees of Eternityn luukuttaminen johti onnekkaaseen sattumaan, jossa lopulta sain paiskata kättä niin fanittamani Amorphiksen laulajan Tomi Joutsenen, kuin Juha Raivionkin kanssa.

Täytyy sanoa, ettei mikään keikka tai konsertti ole tehnyt minuun aikoihin yhtä syvää vaikutusta kuin tämä. Kiitos maailmankaikkeudelle, että sain sen kokea!

Älykäs intuitio

Tartuin innolla Asta Raamin Älykäs intuitio -kirjaan. Suosittelen lämpimästi sitä sinullekin, jos itsesi kehittäminen kiehtoo tai jos teet esimerkiksi luovaa työtä.

Kirjassa on paljon hienoja esimerkkejä intuition käyttämisestä ja mielenkiintoista tutkimuksiin pohjautuvaa tietoa. Tässä tekstissä paneudun kirjan sisältöön omasta vinkkelistäni.

172512_26

Intuitio on meissä

Minua ilahduttaa, että tietoisuus intuitiosta on lisääntymässä, eikä sitä pidetä enää höpöhöpönä! Intuitiota tutkitaan ja sitä käyttävät hyödykseen mm. maailman parhaat neurokirurgit, bisnesgurut ja tutkijat.

Se on yksi luonnollisimmista kyvyistämme ja se löytyy ihan jokaiselta. Minulle intuitio on ollut aina luonnollista, mutta en ole aina ymmärtänyt etteivät välttämättä muut ihmiset ole sille yhtä auki.

Herkkyys ja intuitio

Olen kokenut intuition ajoittain raskaaksi ominaisuudeksi. Kirjan luettuani ymmärsin miksi. Herkät ihmiset saavat ympäristöstään paljon tietoa ja he ovatkin yleensä keskivertoa avoimempia intuitiolle.

”Joidenkin ihmisten intuitio toimii niin hyvin, että tiedon määrän rajoittaminen tai sulkeminen itsen ulkopuolelle on vaikeaa. Liiallinen herkkyys aiheuttaa ongelmia, sillä jatkuva avoinna oleminen on kuormittavaa.”

Asta Raami, Älykäs intuitio

Me erityisherkät ihmiset olemme usein myös visuaalisesti tarkkoja. Havaitsemme yksityiskohtia, joita muut eivät havaitse. Tutkimusten mukaan erityisherkkien kyky tarkkaan pohdintaan johtuu aivotoiminnasta; visuaalisen prosessoinnin alueilla on heillä enemmän neurologista yhteistoimintaa. Tällä on yhteys intuitioon.

Visuaalista lukutaitoa ja havainnointikykyä voi myös kehittää ja harjoittaa tietoisesti, eikä se ole vain erityisherkkien omaisuutta.

20180104_143433

Mitä intuitio on?

Intuitio on tietämistä, jossa tieto saavutetaan kohteesta suoraan. Intuitioon liittyy vahva tunne varmuudesta, mutta kaikki se, mikä tuntuu meistä oikealta tai todelta ei ole aina intuitiota.

Caroline Myss, myöskin intuition mestari, jaottelee intuition kolmeen eri tyyppiin:

  1. eloonjäämiseen liittyvä intuitio
  2. oivaltamiseen liittyvä intuitio
  3. visionäärinen intuitio

Intuitiivisen tiedon vastakohta on abstrahoiva tieto. Abstrahoiva tieto saavutetaan tietoisen analysoivan ajatteluprosessin tuloksena. Intuitio eroaa myös impulsseista ja vaistosta, mutta on lähempänä eläinten päättelykykyä kuin looginen päättelykykymme.

Intuitio ei ole pelkästään tilaamatta tulevaa tietoa, vaan se on taito, jota voi kehittää.

Miten erottaa intuitio mielikuvituksesta?

Yksi selkeä erottava tekijä oman mielikuvituksen ja intuition välillä on se, että intuitiiviseen tietoon ei liity suoraan voimakkaita tunteita kuten pelkoa tai vihaa – sen viesti ei myöskään muutu.

Kun tietää jotain intuitiivisesti, olo on selkeä ja sisäisesti laajeneva. Pelko voi sekoittua intuitioon loogisen päättelyn myötä, kun iskee epävarmuus tiedon oikeellisuudesta. Pelon tunne kääntää meitä sisäänpäin, supistaa. Intuitio voi kuitenkin palata uudestaan tietoisuuteen, eikä se ole muuttunut miksikään. Sen sijaan mielikuvituksen tuotetta voi jalostaa ja jatko kehittää oman mielen mukaan.

Pelko ja eletyn elämän kokemukset voivat vääristää tulkintojamme. Keho viestii omalla tavallaan, milloin ollaan intuition kanssa tekemisissä. Miten juuri sinun kehosi tästä kertoo, siitä saat varmuuden vain tutkimalla ja harjoittelemalla.

Informaatio jota keho ja mieli lähettää tai vastaanottaa, on hienoviritteistä. Kyky hiljentyä ja rauhoittaa ajatusmylly auttaa meitä intuitiivisen tiedon kanssa. Mielen tasapaino ja kokonaisvaltainen hyvinvointi edistävät siis myös intuition kehittymistä. Meditaatiosta tai Mindfulnessista voi löytyä apu mielen tasapainottamiseen.

20180104_171630

Miten käy intuition teknologian ylivallan alla?

Kehon hienovaraisten signaalien tunnistamisen opetteleminen on tärkeää. Se vaatii rohkeutta tutustua itseensä ja viettää aikaa informaatiohulinan ulkopuolella. Riippuvuussuhteet päihteisiin, viihteeseen tai vaikkapa teknologiaan, voivat häiritä intuition toimintaa.

Toisaalta on myös kehitetty sovelluksia ja laitteita, joilla voidaan helpottaa kehon tilojen tunnistamista ja jopa hakkeroida tietoisuutta. Esimerkiksi Mikey Siegel, entinen NASA:n insinööri, tutkii ja kehittää teknologiaa, joka avustaa valaistuskokemuksen aikaansaamisessa.

Valaistumiskokemukseksi nimitetään tilaa, jossa ihminen irtautuu kaikista kuormittavista tunnesidoksistaan ja sulautuu äärettömään valoon ja eheyteen.

Asta Raami, Älykäs intuitio

Kehoa, aivoja, hengitystä ja sydäntä mittaamalla saadaan aikaan dataa, joka voidaan visualisoida. Siegelin mukaan ihmisen on näin helpompi ymmärtää oman toiminnan yhteys kehon tilaan, oppia tulkitsemaan signaaleja tai vaikuttamaan kehon tilaan esimerkiksi hengitystä apuna käyttäen.

Intuitio vaatii rohkeutta

Älykkään intuition käyttö ei ole vain kykyä lukea tilanteita, vaan myös rohkeutta toimia intuition mukaan. Minulla on useita kokemuksia, joissa intuitiivisesti olen tiennyt itseni ja tulevaisuuteni kannalta ikäviä asioita tietyistä ihmisistä ja tilanteista, mutta en syystä tai toisesta ole halunnut uskoa sisäistä tietoani. Maksan siitä kallista hintaa.

On turha syyttää itseämme tilanteista, joissa emme luottaneet intuitioon. Joskus asioiden merkitys käy ilmi myöhemmin. Aina emme toki myöskään saa kaipaamaamme vahvistusta asioiden yhteyksiin ja merkityksiin. Sen suuren kuvan näkee vasta kun elämä on ohi, jos sittenkään.

Intuition kuuntelemisesta ei koskaan seuraa ongelmia, vaikka joskus se voi saada aikaan suurenkin myllerryksen mieleen. Mitä jos intuitio käskee toimia loogisen päättelykyvyn vastaisesti ja esimerkiksi hypätä tyhjän päälle ja jättää parisuhde tai työ?

Tähän liittyen löysin kirjasta älyttömän hienon viisauden ja jaan sen tässä sinullekin:

”Jotta siemenestä voisi puhjeta verso, on sen kuoren ensin haurastuttava ja hajottava. Vähän aikaa voi näyttää siltä, että ympärillä on vain rikkoontunutta, lahoa ja mädäntynyttä, mutta hetken päästä valoon versoo uusi, täydellisen eheä ja heleänvihreä silmu. Mitä suurempaan sontakasaan siemen tipahtaa, sitä enemmän kasvi saa voimaa kasvaa”

Asta Raami, Älykäs intuitio

172512_28

Intuitiota voi kehittää

Haluaisitko oppia valjastamaan intuition hyötykäyttöön? Iloisia uutisia sinulle, intuitiota voi tosiaan kehittää. Yleensä ongelmiin löytyy paras ratkaisu intuitiivisesti ja se ei tapahdu silloin, kun yrittää tietoisesti ratkaista jonkin ongelmatilanteen.

Minkälaisissa tilanteissa yleensä saat parhaat ja toimivat ideat aikaiseksi? Jos saat keho-mieli-yhteyden toimimaan juoksulenkillä, lähde lenkille kun sinun pitää ratkaista joku ongelma. Joidenkin tutkimusten mukaan hikiliikunta virittää aivot vastaanottavaiseksi. Tai jos kohdallasi kutominen toimii hyvin, kudo!

Voit myös kehittää itselleen aikarajoitteisen luovuustilan, jonka aikana ikään kuin tilaa itseltään ratkaisun. Jos sinun pitäisi vaikkapa keksiä joku loistava kulma uuteen blogikirjoitukseen, älä yritä keksiä sitä. Tilaa ratkaisu ja ala vaikka kutomaan. Aseta kellosta aikaraja esimerkiksi 30 minuuttia, jonka ajan saat keskittyä kutomiseen flow:n kanssa ja todennäköisesti saat ratkaistua tuon blogitekstin kulmankin siinä samalla.  Kun mieli saa selkeän tavoitteen, se alkaa intuitiivisesti pyrkiä kohti ratkaisun löytämistä.

Jokaisella on omat keinot kehittää omaa intuitiotaan. Kursseilla, varsinkaan, jos ne perustuvat jonkun toisen metodeihin, ei tätä voi oppia. Älykäs intuitio kehittyy vain intuitiokykyä harjoittamalla, korostaa Asta Raami.

172512_24

Intuitio on mielemme ”primitiivinen saalistaja”, kuten Asta Raami sitä kirjassaan hauskasti kutsuu, joka havainnoi äärimmäisen tehokkaasti kaikkea.

Kehittääksemme intuitiota, meidän tulee paitsi hoitaa mieltämme, harjoittaa huomiokykyämme ja kykyä suunnata sitä. Sen lisäksi meidän tulee kehittää kykyä erotella signaaleja toisistaan ja löytää merkityksellinen tieto. Lisäksi meidän tulee vielä rohkaistua arvostamaan tuota primitiivistä mieltämme.

Mielen lisäksi kannattaa kuitenkin harjoittaa myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita ja vaalia sydämen viisautta. Intuition ja sydämen yhteydestä kirjoittelin aikaisemmassa postauksessa.

Kirjasuositus: Asta Raami, Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä, S&S 2016

.

Sun sydän on viisas

Intuitio ja sydämen viisaus

Intuitiivinen tietäminen ei rajoitu vain mieleen, vaan se tapahtuu myös kehossa ja sydämessä. Tutkimusten mukaan sydämessä on hermosoluja, jotka voivat tallentaa informaatiota aivoista riippumatta! Hurjaa!

Intuition ja sydänkoherenssin yhteyksiä on tutkinut mm. terveystieteiden tohtori ja sydäntutkija Rollin McCraty. Kun sydän on koherentissa tilassa, se toimii optimaalisesti ja tahdistaa koko kehoa. Sydämenrytmin, hengityksen, verenpaineen, hormonituotannon, signaalien välityksen ja elinten toimintojen välillä on silloin tasapaino. Tämä tekee ihmisestä elinvoimaisen ja ajattelu on silloin selkeää, jolloin myös intuitio toimii paremmin

Kuulostaako kummalliselta? Intuitiosta väitöskirjan tehneen taiteen tohtori Asta Raamin ”Älykäs intuitio”-kirjassa on mielenkiintoista tietoa McCratyn tutkimuksista. Tässä suora lainaus:

Kielteisiksi mielletyt tunteet, kuten viha, ärtyminen ja vahva turhautuminen saavat sydämen epäkoherenttiin tilaan. Tämä aiheuttaa epätahtisuuden aivoissa. Ajattelu ja muut suoritukset vaikeutuvat. Myönteisiksi kuvatut tunteet, kuten kiitollisuus, ilo ja onnellisuus, parantavat sydämen koherenssia. Tämä saa aivot ja kehon toimimaan samassa rytmissä, ja ajattelu helpottuu. ”

Jos siis haluaa kehittää intuitiotaan, on syytä pitää huolta niin kehosta, mielestä kuin sielustakin. ”Sydämen viisaus” ei ole vain hölynpölyä, vaan myös tieteellisesti todistettavissa oleva tosiseikka. Toki tämän kaltaisilla tutkimuksilla on aina myös arvostelijansa, mutta minusta tämä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

”Yksi sydänkoherenssin suurimmista hyötyjistä on aivot ja intuitio. Sydän reagoi aivoista ja muusta hermostosta riippumatta, ilman että tieto on vielä käynyt aivoissa tai tietoisessa mielessä. Sydänkoherenssin aktivoiminen vaikuttaa McCratyn mukaan suoraan intuitioon, sillä sydän tuntuu olevan yhteydessä intuitiiviseen tietoon ja vaikuttavan sen tulkintaan. Sydämen signaaleista on havaittavissa asioita, jotka tulevat tietoiseen mieleen vasta viiveellä. Vielä ei tiedetä tarkasti, miten tämä tapahtuu, mutta nämä muutokset ovat mitattavissa laboratoriossa. Sydänkoherenssiin mittaamiseen on kehitetty laitteita, jotka voivat auttaa sydämen koherentin tilan tunnistamisessa ja aktivoimisessa.”

20170702_39.jpg

Se, että sydän on ns. koherentissa tilassa vaikuttaa paitsi meihin itseemme, myös ympäristöömme.

Olet varmasti joskus astunut tilaan, jossa aistit jotain sellaista, jota sinulle ei kerrota tai joka ei näy suoraan. Ihmiset voivat jutella normaaliin tapaan, mutta riita, joka käytiin juuri ennen kuin astuit sisään, väreilee vielä ilmassa. Tai ehkä sinäkin olet kokenut sen mahtavan energian, joka joogasalissa vallitsee sydänmeditaation jälkeen? Mistä tälläiset ”energiat” voi tunnistaa? Ajatukset ja tunteet vaikuttavat suoraan sydämen sykkeen luomaan magneettiseen kenttään. Wuhuu!

”Koherenssin vaikutus ei rajoitu vain yhden ihmisen sisälle. Ihmisen sydämen kierrättämä veri ja veren sisältämä rauta luovat ympärillemme sähkömagneettisen kentän. Ihmiskehossa sydän toimii tämän rytmisen sähkömagneettisen energian lähteenä. Kenttä ulottuu kehon ulkopuolelle, ja sen vaikutus on mitattavissa noin kolmen metrin päähän.”

Ympärillämme on siis magneettinen kenttä, joka pitää sisällään informaatiota sisäisistä liikkeistämme. Emme osaa lukea tuota kenttää tietoisesti, mutta huomioimme sen luonnostaan, intuitiivisesti. Lajinkehityksen kannalta tästä on ollut hyötyä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisön jäsenenä, mutta myös eläimet tunnistavat tämän informaation. Erityisesti hevoset, koirat ja kissat lukevat tunnemaailmaamme – ja myös hoitavat henkisiä vammojamme.

Miltä tämä kaikki kuulostaa? Aika huikeaa minun mielestäni.

Asta Raamin, Älykäs intuitio -kirja avasi ymmärrystäni omista sisäisistä liikkeistäni, mutta myös vuorovaikutukseen liittyen. Toivottavasti sain siitä myös rohkaisua alkaa luottamaan intuitiooni paremmin, onhan se yksi oleellinen työkalu Valonööriksi tulemisessa.

Palaan kirjaan vielä toisen postauksen myötä ihan piakkoin!

Viihdy omassa arjessasi

Lukuisat yritykset palata säännöllisen joogaharjoittelun pariin ovat tuottaneet nykyarjessani enemmän tuskaa, ahdistusta ja valtavaa pettymystä, kuin iloa ja valoa.

En pysty! En jaksa! En saa kiinni siitä! Ei ole aikaa! Ei se edes tunnu enää siltä! Ja ennen kaikkea harjoitukseen kiinni pääsemisestä on tullut niin valtava stressi, että ajatuskin saa voimaan huonosti. Stressi yhdistettynä suht haastavaan harjoitukseen saa negatiivisen stressin vaikutukset kumuloitumaan kehossa.

Rauhoitin viime vuonna tilanteen ja päätin olla edes yrittämättä toistaiseksi. Noh, nykyarjessa se on vielä huonompi juttu.172512_36

Viihdy omassa arjessasi -kirja

Noora Lintukankaan ”Viihdy omassa arjessasi” -kirjan takakannen teksti:

”Keskeltä arjen kaaostakin on mahdollista löytää tasapainoa ja rauhaa. Ikiaikainen joogafilosofia auttaa ymmärtämään omia tunteita ja lisäämään henkistä voimaa vastoinkäymisistä selviämiseen”

rohkaisee lähestymään joogaharjoitusta  uudelleen juuri tässä elämäntilanteessani.

Keskeneräisenä, huonovointisena ja keskellä vastoinkäymisten sumaa. Juuri nythän minä vasta tarvitsenkin joogaa, kuten silloin, kun joogan löysin.

WP_20140812_11_36_48_Pro

Miten löysin joogan – vai löysikö jooga minut?

Olin pitkään miettinyt joogan aloittamista, mutta hakeuduin ensimmäisen kerran joogasalille vasta, kun arki pyörähti haasteelliseen asentoon Tähtityttöni sairastuttua vakavasti.

Aikaisemmin tähtäimessäni oli ollut aloittaa ”sit joskus” astangajooga, mutta ensimmäiset joogakokemukseni muodostuivat sairaalakaupungissa sattumalta eteeni tulleesta odottaville äideille sopivasta Iyengar-, hatha- ja yinjoogaharjoituksia yhdistelevistä tunneista.

Rakastuin joogaan välittömästi, mutta tuossa vaiheessa totesin, että jatkan hathan parissa. Kävin tilanteen niin salliessa kansalaisopiston hathajoogassa parin vuoden ajan. Se ei välttämättä ollut kärsimättömälle luonteelleni paras mahdollinen harjoitus, mutta joogan hyödyt tunnistin ja se tarjosi minulle oman hetken omaishoitajuuden keskellä.

Kundaliinijooga

En muista, miten törmäsin kundaliinijoogaan. Se tuntui jokatapauksessa heti omalta, sopivan hörhöltä ja haastavalta.

Ensimmäinen kundaliinijoogavuoteni sai ihmeitä aikaiseksi. Se vaikutti kokonaisvaltaisesti olemiseen, olemukseen ja sisäiseen tunteeseen hyvinvoinnista. Muutoksen näkivät myös ihmiset, joiden kanssa olin tekemisissä ja sain jatkuvasti selittää, miksi minä ”loistan”.

Kundalinijooga sytytti minussa Valon, joka oli pitkään sammuksissa.

172512_37

Pari sanaa kirjasta

Tartuin nyt Noora Lintukankaan kirjaan miettiessäni, miten saisin tuon valon uudelleen syttymään ja joogan osaksi arkeani.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kerrotaan hieman joogan taustaa ja tarjoillaan käytännönläheisiä harjoituksia arjen keskelle ja toisessa on  jooga- ja meditaatioharjoituksia. Mielestäni kirja sopii tosi hyvin sellaisellekin, joka ei harrasta kundaliinijoogaa, vaan haluaa löytää elämäänsä lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä (onnellisuus on tyytyväisyyttä!) haastavan arjen keskellä.

Ihan ensimmäiseksi kirja palauttaa mieleen hengityksen merkityksen ja sen voiman. Kirjassa on hyviä hengitysharjoituksia, joita voi tehdä kiireisenkin arjen keskellä. Suosittelen erityisesti aloittelijoille!

Kirja myös muistuttaa, että onnellisuus on jotain, mikä ei tule ja mene, vaan se on. Kirjoitin vastikään siitä, ettei onnellisuuden perässä kannata laukata.

”elämän ei tarvitse olla vain helppoa ja mukavaa. Valoa ei ole ilman pimeyttä. Ei ole mahdollista valita yhtä ilman toista, ja vastakohtien avulla ymmärrämme itseämme ja erotamme totuuden epätodesta. Joogisen viisauden mukaan kriisitön elämä odottaa ruumisarkussa.”

Noora Lintukangas, Viihdy omassa arjessasi

Elämään kuuluu vastoinkäymiset ja riittämättömyyden tunne. Joogan avulla voi kuitenkin vahvistaa mahdollisuuksiaan selviytyä arjesta ja löytää oman voimansa.

Kirja muistutti minua taas mielen voimasta, sitoumuksen merkityksestä, vuorovaikutuksen ja tunteiden kohtaamisen tärkeydestä ja siitä, miten tapojen muuttaminen vaatii sitkeää harjoittelua.

172512_35

Valo ja varjot

Kun päätin aikanaan ottaa elämäni omiin käsiini ja muuttaa tapaa tarkastella maailmaa, suuri oivallukseni oli ettei kohtaamaani suurta varjoa ole olemassakaan, ellei ole olemassa myös suurta valoa. Minun täytyi vain päättää katsonko varjoon vai valoon. Valitsin valon. Tämä oli muuten myös silloisen blogini teema ja nimi.

Olen sillä tiellä edelleen, mutta näköjään kuitenkin unohtanut tuon oivallukseni syvimmän merkityksen.

”Eliminate to illuminate”

Yogi Bhajan

Tuo elämäni voimakkaasti aikanaan muuttanut oivallus palautui mieleeni luettuani kirjasta seuraavan kohdan:

”Päivänkakkara ei seuraa aurinkoa, vaan kääntyy pois varjosta. Luonto toimii usein ensin negatiivisen kautta (vauva pitää kovasti meteliä silloin kun jokin ei toimi, mutta on hiljaa, kun asiat ovat hyvin). Elämä muuttuu paljon enemmän sellaisten asioiden kautta, joiden tekemisen lopetat kuin sellaisten asioiden, joiden tekemisen aloitat. Jos et tiedä, mitä tehdä, lähde liikeelle siitä, mitä et ainakaan halua. Käännä selkäsi asioille, joita et halua, älä käytä energiaasi niihin, tule pois niiden luota, ja luonto täyttää tyhjiön jollakin uudella. Kun käännät katseesi toiseen suuntaan, vaikka et edes tiedä mitä etsit, uusi ovi ilmaantuu.”

AIVAN!

20161006_120859

Henkinen harjoitus on itsekästä – vai onko?

Henkisiä harjoituksia ja joogaa on moitittu  itsekkyyden ilmentymäksi modernissa maailmassamme. Niiden nähdään olevan vain henkilökohtaisen onnellisuuden maksimaalista tavoittelua. Ymmärrän ajatuksen taustan havaitessani, miten tietyn tyyppiset ihmiset joogaa harjoittavat.

Onnellisuus ei tule siitä, mitä itsellemme haalimme, vaan merkityksellisyydestä, joka löytyy siitä, mitä jaamme ympärillemme. Ja nimenomaan ilman, että teemme jakamisestamme numeroa.

Kirjasta löytyy myös muistutus seitsemästä askeleesta kohti onnellisuutta. Sen mukaan yksi askel johtaa toiseen ja lopputuloksena on automaattisesti onnellisuus. Termit suomennettuna eivät välttämättä kuvasta kovin hyvin sitä, mitä ne todellisuudessa tarkoittavat. Kannattaakin tutustua Nooran blogikirjoitukseen aiheesta! Mutta tässä vielä nämä askeleet:

Kundaliinijoogan seitsemän askelta onneen

  1. Sitoutuminen
  2. Luonne
  3. Omanarvontunto
  4. Jumalaisuus
  5. Armo
  6. Uhrautuminen
  7. Onnellisuus

Kirjasuositus: Noora Lintukangas, Viihdy omassa arjessasi, Mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle, Otava 2017

Lakkaa jahtaamasta onnellisuutta!

20170903_29Monen ihmisen tavoitteena on tulla onnelliseksi. Tiedämme varmasti kaikki keinoja, joiden avulla onnellisuutta tavoitellaan: laihduttaminen, kauneusleikkaus, mindfulness, jooga, häät, uuden työpaikan saaminen, unelmien kodin rakentaminen…. mutta voiko todellista onnellisuutta saavuttaa näiden asioiden avulla? Mistä onnellisuus koostuu ja pystyykö siihen itse vaikuttamaan?

Onnellisuus on seurausta tietoisista valinnoista

Usein kuulee sanottavan, että pitää vain päättää tulla onnelliseksi. Että se on asenteesta kiinni! Stop! ”Asenne” saattaa itseasiassa poissulkea mahdollisuuden kokea aitoa ja syvää onnellisuuden tunnetta.

Okei okei, toki ensin pitää päättää haluta olla onnellinen ja sitten ryhtyä töihin.  On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät edes halua nähdä asioita positiivisen kautta, joten onnellisuuden tunne voi heille jäädäkin mysteeriksi.

20170903_28

Onnellisuus ei ole päämäärä vaan itse matka.
Elämän mittainen matka.

Tietoinen hyväksyminen on osa onnellista matkaa. Onnellisuus ei myöskään tarkoita sitä, että suru, pettymykset ja ahdistus olisi poissa elämästä. Aito onnellisuus hyväksyy myös raskaammat tunteet osaksi elämää.

Tärkeää on olla jäämättä kiinni suruun ja pettymyksiin. Surusta huolimatta saa kokea myös onnellisuutta, eivät ne poissulje toisiaan. Onnellisuus on sitä, että hyväksyy elämänsä. Juuri sellaisena kuin se on.

Onnellisuus ei ole pelkkää tunnetta

Tanskalaisen onnellisuustutkijan Meik Wikingin mukaan onnellisuus on enemmän kuin tunne. Sillä on hänen mukaansa kolme ulottuvuutta:

  1. Päivittäiset tunteet
  2. Suhtautuminen elettyyn ja läsnäolevaan elämään
  3. Merkityksellisyyden kokeminen

Wiking kehottaa myös ylläpitämään toivoa. Elämässä on aina haasteita, eikä niitä pidä hänen mukaan väheksyä, mutta negatiivisissa tunteissa vellominen ei onnellista.

Murheista huolimatta kannattaa kääntää katse kohti maailmassa olevaan hyvään.

20170903_26

Onnellisuus on tyytyväisyyttä

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan yksinkertaisimmillaan onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään. Hänen mukaansa mielenrauhan merkitys osana onnellisuuden kokemusta on merkittävä, sen lisäksi Meik Wikingin tapaan myös hän jakaa onnellisuuden karkeasti kahteen osa-alueeseen:

  • tunneonneen joka vaihtelee hetkestä toiseen
  • tyytyväisyysonneen eli kuinka tyytyväinen ihminen on elettyyn elämään.

Kulttuurisidonnaisuus ja sattuma onnellisuuden taustalla

Onnellisuuden kokeminen on kulttuurisidonnaista ja sen kautta sitä pitäisi myös tarkastella.

Länsimaissa painotetaan vahvasti henkilökohtaista onnea ja niin Aasiassa kuin Afrikassakin onnellisuutta tarkastellaan yhteisöllisyyden kautta. Pohjoismaissa onnellisuus näyttäytyy toisin kuin jenkkien käyttäytymisessä, mikä kannattaa muistaa lukiessaan Help Self -oppaita.

Kulttuurista riippumatta ihminen voi kuitenkin olla onnellinen kurjissakin olosuhteissa, tosin kurjat olosuhteet myös heikentävät onnellisuuden kokemusta.

Nykytutkimusten mukaan ihmisen oma vaikutus onnellisuuden kokemukseen vaikuttaa enemmän kuin olosuhteet, mitä Markku Ojanen hieman kritisoi. Nykyihmistä vaivaa illuusio elämän hallinnasta ja meille toitotetaan jatkuvasti miten tekemällä sitä tai tätä, lisäämme onnellisuuttamme. Ikään kuin voisimme hallita elämässä kaikkia olosuhteita, eikä sattumaa olisi. Sattuman osuus elämässä on kuitenkin aika suuri.

20170903_41

Onnellisuus on subjektiivista

Meillä jokaisella on oma, henkilökohtainen onnellisuuden tasomme. Onnellisuuden kokemusta vahvistaa, kun tunnemme itsemme ja osaamme arvostaa arkionneamme.

Tietyt persoonallisuuden piirteet kuitenkin lisäävät onnellisuuden kokemusta ja Markku Ojasen mukaan nämä piirteet ovat:

  1. Psyykkinen tasapaino
  2. Ulospäinsuuntautuneisuus
  3. Vastuullisuus
  4. Myönteisyys
  5. Halu kokeilla uusia asioita

Toisin sanoen henkilö, jonka persoonallisuuden piirteet ovat vastakkaisia, todennäköisemmin kokee helpommin olonsa onnettomaksi.

Itse kuitenkin haluan muistuttaa, että persoonallisuuden piirteisiinkin voi vaikuttaa ja vaikka luontaisesti olisi introvertti, aina voi kehittää ominaisuuksiaan niin, että vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista tilanteista oppii nauttimaan omien rajojensa mukaisesti. Samoin psyykkiseen tasapainoon ja myönteiseen ajatteluun voi jossain määrin vaikuttaa. Omia rajoja kannattaa aina venyttää. Toisille se on toki suurempi haaste, mutta jos haluaa lähteä rakentamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan, kannattaa kokeilla edellä mainittujen piirteiden vahvistamista.

”Positiivisilla teoilla voi vaikuttaa yhteisön onnellisuuteen ja siten välillisesti omaankin onneen”

Markku Ojanen

Persoonallisuuden piirteiden lisäksi Markku Ojanen listaa luonteen vahvuuksia ja hyveitä, jotka vaikuttavat onnellisuuden tunteeseen ja näitä ovat:

  • Toiveikkuus
  • Innostus
  • Sosiaalinen taitavuus
  • Kiitollisuus ja anteeksianto
  • Myötätunto
  • Henkisyyden harjoittaminen (sisäinen rauha)
  • Sydämen sivistys
  • Avuliaisuus
  • Kohteliaisuus
  • Kohtuullinen itsehillintä

Kehittämällä mieltä ja asenteita sekä sisäistämällä, että hyveet ovat hyvän elämän perusta, voi alkaa rakentamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan. On syytä kuitenkin muistaa, että hokkuspokkustempuilla ja harjoittamalla jotain metodia pari viikkoa, ei syvällistä muutosta saa aikaiseksi. Kyse on tosiaankin elämän mittaisesta matkasta.

Kuuntele Tiedeykkösen Markku Ojasen haastattelu tästä (saatavilla toistaiseksi). Kuunnteltavissa myös podcastina.

happiness.png

Vinkkejä onnellistavan arjen rakentamiseen:

Onnellinen arki alkaa aamusta, jolloin ehdit syödä ja valmistautua päivään rauhassa. Jätä siis sille aikaa ja mene ajoissa nukkumaan. Riittävä yöuni on elinehto! Valmistele päivääsi jo etukäteen illalla: katso sopivat vaatteet valmiiksi, huolehdi että aamupala on helposti saatavilla ja ole kartalla aikatauluista.

Rutiineilla on myös onnellistava vaikutus. Kun luot tietyt rutiinit arkeesi, se sujuu vähemmillä ongelmilla. Älä jätä asioita viimetinkaan tai hoitamatta, kunnes on ihan pakko tarttua toimeen. Rutiinit tarkoittavat myös tiettyä rytmiä arjessa ja me ihmiset rakennumme rytmin varaan. Välillä pitää tietenkin myös uskaltaa rikkoa rutiineja.

Asenne on kuin onkin kaiken a ja o. Tarkoitan kuitenkin päämäärätietoisuuden ja järkähtämättömyyden sijaan sitä, että valitsemme pitävämme elämää hyvänä. Kaikesta huolimatta.

Myös ravinto vaikuttaa onnellistavasti. Hormonitoiminta ja solujen rakentuminen on ravinnosta kiinni. Hormonit vaikuttavat mielialaan ja koko olemiseemme todella voimakkaasti. Syö siis ravintorikasta, kasvispitoista ja terveellistä ruokaa. Arvosta ruokailuhetkiäsi, kata kauniisti ja anna itsellesi aikaa ruokailuun.

Vaikka joskus on tarpeen levätä ja jopa laiskotella, onnellisia olemme vain kun arjessa on riittävästi aktiivista toimintaa. Muista arjen hyötyliikunta ja puuhaile! Tee asioita, jotka tekee just sut onnelliseksi. Tanssi, kävele, hypi lätäköissä, kävele lähikahvilaan nauttimaan kupillinen kaakaota. Tiskaa käsin, silitä, tee lumitöitä tai piirrä, kudo, pelaa.

Tapaa ihmisiä! Ihminen on enemmän suhdelo kuin yksilö (Frank Martela). Tarvitsemme vuorovaikutusta ja tunnetta, että kuulumme johonkin. Ihmissuhteet voivat olla hankalia ja jopa vaikeita, mutta pidä yllä erilaisia suhteita voimavarojesi mukaan. Elämän merkityksellisyys on ihmissuhteiden varassa.

Kiitä itseäsi ja elettyä elämää. Kiitollisuuden tunne on tärkeää. Tee kiitollisuudesta tietoinen valinta. Muistele kulunutta päivää ja kiitä mielessäsi sitä hyvää, jota arjessasi on.

Mutta ennen kaikkea tarkastele elämääsi kaikella rakkaudella. Paska tuuri, huono päivä ja ärsyyntyminen naapurin räksyttävään koiraan on osa just sun elämää. Ei se haittaa, jos aina ei mene ihan putkeen. Onnellista elämä silti voi olla.

Ja se on, jos koet sen niin.

 

 

Tyhjäkäynti

Hetkellisistä elämän purskahduksista huolimatta olen käynyt jokseenkin tyhjäkäynnillä koko tämän vuoden. Pidemmälle en jaksa edes muistaa.

Elämänliekki nostelee päätään ja pieniä liplatuksia voi havaita, mutta en ole elinvoimainen. Enkä etenkään Valoööri. Panttaan valoani tai valo on kituliekillä. Toisaalta, onko Valonööriys edes mitään ikuista ilotulitusta ja ilon pauketta? Väitän, että ei se ole.

Pohjamuta ja pimein pimeys täytyy kohdata ja tunnistaa, jotta Valo saa sen voiman, joka sillä on.

Ottiko masennus tilansa tai onko minussa jotain fyysistä vikaa?

Lohikäärme tuntuu ajoittain nostelevan päätään, vaikka länsimainen lääketiede ei sitä ole vielä todentanutkaan. Krooninen stressi ja autoimmuunisairaudet on huono yhdistelmä. Ikäännyn, rappeudun ja olenhan kovin kulutettu henkisesti ja fyysisesti tämän pitkällisen ylivoimaisen sietämisen ja selviytymisen jälkeen.

Iloa kaipaan! Ja merkitystä jokapäiväisessä elämässäni. Olen joutunut luopumaan kaikista sellaisista asioista, joita olen pitänyt tärkeänä ja joiden olen uskonut tuottavan iloa elämään. Työhön liittyvät muutokset olivat ehkä viimeinen pisara, mutta en aio jäädä sitäkään märehtimään. Raskas sen vaikutus oli, sitä ei ole kieltäminen.

172410_19

Välillä tekee mieli luovuttaa

Nelisen vuotta sitten luovutin silloisen taistelun ja sen jälkeen asiat alkoivat rullaamaan kuin itsestään. Muistan vielä sen hetken kuin eilisen: istuin sohvalla, tuijottaen pihan suihkulähdettä, siinä helvetin paikassa, jossa lähes ensimmäisestä päivästä lähtien päässäni oli soinut biisi ”Mun koti ei oo täällä”.

Siinä hetkessä olin niin kovin uupunut ja epätoivoinen kaikkien vastoinkäymisten keskellä, Tähtityttöikävissäni. Petettynä. Hyväksikäytettynä. Yhtäkkiä tuli valtavan kirkas hetki, jolloin sanoin ääneen luojalleni, pyhälle hengelle, metsän voimille, mille tahansa, joka minua olikaan kannatellut omien voimavarojen huvettua:

Minä luovutan. Anna tulla, mitä sitten tuleekaan, otan sen vastaan!

172410_27

Nyt, jos luovuttaisin, niin mistä? Ikään kuin päästäisi irti tyhjästä säkistä…

Tajusin jotain merkityksellistä tavatessani isääni pitkästä aikaa. Isästä on tullut vanha mies. Yhteisiä hetkiä ei ole koskaan ollut paljon, koska hän ei ole ollut läsnä arjessani, mutta niitä hetkiä ei ole tulevaisuudessa senkään vertaa.

Juttelimme sukumme syrjäänvetäytyvyydestä ja yksin viihtymisestä. Siitä, miten sen vastapoolissa on yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute. Sukukirouksia tai geeniperimää, mutta minussa se kulminoituu ja minuun se jää.

Tähän kohtaan tulee pilkku