Löydä guru – itsesi!

Maailma ei ole tällä hetkellä kovin helppo paikka elää. Törmäämme asioihin, jotka synnyttävät mielessämme ristiriitoja ja pelkoa.

On tahoja, jotka hyötyvät siitä, että ihmiset ovat hämillään, pelkäävät tai ahdistuvat. Se, että kokonainen yhteisö lamaantuu toimintakyvyttömäksi, on myöskin etu jollekin toiselle taholle. Siksi sitä myös ruokitaan niin voimakkaasti.

20160912_201001

Hyvinvointi on tietoisia valintoja

Osa ihmisistä on ”herännyt” ja kulkee tietoisesti kohti ”valoa”. Henkisen kehityksen kirjallisuus ja selfhelp -oppaat myyvät. Niille on tilausta, mutta kannattaa muistaa, että siitäkin jotkut tahot hyötyvät.

Voit päättää itse minkälaisia uutisia luet, mistä tykkäät, mitä jaat eteenpäin, minkälaisen kannan otat mihinkin väitettyyn asiaan. Valinta on sekin, että ei lähde provosoitumaan, puolustamaan tai käännyttämään ketään. Joskus voi vain osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä ja osoittaa omalla toiminnallaan, ettei suostu pelon ja ahdistuksen uhriksi. Voit valita, minkälaisilla asioilla ruokit mieltäsi. Se vaikuttaa toimintaasi ja toiminta vaikuttaa siihen, millaiseksi arkesi muodostuu.

Mitä se ”valo” sitten on?

Yksinkertaisimmillaan valo on sitä, kun kunnioittaa itseään ja elämää juuri sellaisena kuin (se) on. Sitä, kun on itsensä aidoimmillaan.

Elämän aikana kertyneen kuonan kuoriminen ei ole helppoa, eikä se tapahdukaan hetkessä. Todellisen minän tunnistaminen on helppoa kun sen löytää, mutta helpoksi sitä ei tee se, että olemme kuormittuneet kaiken ulkoapäin tulevan ja elämän aikana syntyneen kuonan alle. Kun saa edes hetkittäin yhteyden tuohon todelliseen minään, sitä kannattaa ruokkia. Hiljalleen se kaivautuu kyllä esille kuonan alta, sillä sen voima on siinä, että sinä voit hyvin. Ja tämä sama, mikä pätee yksilöön, pätee myös yhteisöön.

Se, että kunnioittaa itseään sellaisena kuin on, liittyy rakkauteen. Se on se maailman suurin voima, jota myös valoksi voi kutsua. Joku kutsuu sitä ehkä Jumalaksi, mutta tähän ei tarvitse tosipuheessa sotkea uskonnollisuutta. Henkisyys ja hengellisyys on osa sitä, mutta noihinkin sanoihin liittyy niin paljon arvomerkityksiä, joista osa on totaalisen vääristynyttä, joten en halua tässä kohtaa käyttää noita sanoja. Rakkaus ja armollisuus ovat puhtaita asioita ja niiden kautta toimiessaan ihminen ei voi toimia väärin ketään kohtaan.

20160912_200300.jpg

Henkinen herääminen – oikea tie?

”Henkinen herääminen” voi johtaa myös väärille raiteille. Herääminen synnyttää valtavaa tarvetta päivittyä uuteen tietokantaan. Syntyy tarve hotkia tietoa, päästä kärryille kaikesta henkiseen kehittymiseen liittyvästä metodista ja tiedosta.

Moni tuntuu kulkevan aika tuskaisen tien kaiken maailman harhaoppien kera. Joku ehkä tarvitsee sen valtavan tietomäärän ja kaiken sen metodologisen ja jopa dogmaattisen koulukunnan tuen taakseen valaistuakseen, mutta ei, niitä ei välttämättä tarvita. Sinun tarvitsee vain löytää se tieto, joka ravitsee juuri sinua.

”Jos odottaa jonkun toisen määrittelemää kokemusta saapuvaksi, saattaa jättää huomiotta oman, ainutlaatuisen kokemuksensa. Luultavasti aitoa valaistumista on kovin vaikeaa kuvailla sanoilla. Harvoin on kyse myöskään kerralla rysähtävästä kokemuksesta. Todennäköisesti valaistumisen taival on hidas prosessi, joka vaatii pitkällistä omistautumista ja kovaa työtä. Jokaisen kehitys kulkee omaa vauhtiaan.”

Kirjasta: Japji Sahib, mielen joogaa, Teija Enoranta, Tammi 2015

Ymmärrän ihmisten tuskan ja ymmärrän, että henkisen tien polku vetää puoleensa — kuten myös sen, että se saattaa tuntua äärimmäisen vieraalta asialta. Välillä harmittaa, kun näkee ihmisten ampaisevan äärilaidasta suoraan toiseen. Eikä se erinäisten hihhuliryhmien koukku ole yksilön kannalta yhtään sen parempi kuin muutkaan koukut. Joku hyötyy siitä, että toiset ovat koukussa ja se ruokkii negatiivista kehitystä yhteiskunnassamme. Jos se ydin sinussa ei hyödy, ei yhteiskuntamme hyödy.

Henkisen elämän työkalupakki

Mitä tarvitaan henkiseen kasvuun ja valaistumiseen jos siihen ei tarvita ulkopuolisia guruja eikä välttämättä jonkin metodin harjoittamista? Yksinkertaistettuna:

  • hiljentymistä
  • yksinkertaistamista/luopumista/karsimista
  • tietoista työskentelyä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suhteen

Edellä mainitut asiat toki ovat iso kokonaisuus, mutta alkuun pääsee sillä, että pohtii mielessään miten voisi toteuttaa omassa elämässään noita asioita ja miten lähtee liikkeelle. Joissain asioissa voi tarvita ohjausta tai keskusteluapua, eikä se ole huono asia! Joku on aina viisaampi ja voi auttaa sinua eteenpäin omalla tielläsi.

Esimerkiksi hiljentymisen suhteen voi yksinkertaisesti alkaa käymään metsässä ilman teknisiä laitteita, kokeilla erilaisia meditaatioita tai hiljaisuuden retriittejä. Karsiminen tarkoittaa kuormituksen ja negatiivisen energian purkamista; siihen voi liittyä luopumista velvoitteista tai tavarasta, työhon tai parisuhteeseen liittyvien ongelmien ratkaisemista ja joskus myös sen ”vuorille nousun”. Kokonaisvaltainen hyvinvointi pitää sisällään niin mielen, sielun kuin kehonkin. Kehoa hoidetaan niin ravinnolla kuin sopivalla liikunnallakin. Mieltä ja sielua hoidetaan vaikkapa kulttuurilla ja sosiaalisella kanssakäymisellä. Se, mikä itselle sopii, löytyy sillä, että kuuntelee itseään. Mikään velvoitteelta ja rasitteelta tuntuva ei ole lopulta hyväksi, vaikka voi toki tuoda mukanaan hyvääkin.

Oman tien löytää, kun rohkaistuu uskomaan sitä oman elämäsi suurinta Gurua: sinua!

Suosittelen lämpimästi joogaa kenelle tahansa. Jooga hoitaa kehoa monipuolisesti. Se vapauttaa niin kehon kuin mielenkin jännityksistä, vaikuttaa hormonitoimintaan ja mielialaan vaikuttaviin mekanismeihin kehossamme, opettaa mielen ja kehon hallintaa ja lopulta kääntää meidät miettimään kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ajan myötä mukaan tulee väistämättä ajatuksia ravinnosta, ympäristöstä, ihmissuhteista kuin elämästä laajemmassakin mittakaavassa. Vaikka alkuun joogaisikin vain fyysisesti, myöhemmin jooga siirtyy henkiseksi harjoitukseksi. Voit joogata, vaikka et tekisikään fyysistä harjoitusta.

Mainokset

Viihdy omassa arjessasi

Lukuisat yritykset palata säännöllisen joogaharjoittelun pariin ovat tuottaneet nykyarjessani enemmän tuskaa, ahdistusta ja valtavaa pettymystä, kuin iloa ja valoa.

En pysty! En jaksa! En saa kiinni siitä! Ei ole aikaa! Ei se edes tunnu enää siltä! Ja ennen kaikkea harjoitukseen kiinni pääsemisestä on tullut niin valtava stressi, että ajatuskin saa voimaan huonosti. Stressi yhdistettynä suht haastavaan harjoitukseen saa negatiivisen stressin vaikutukset kumuloitumaan kehossa.

Rauhoitin viime vuonna tilanteen ja päätin olla edes yrittämättä toistaiseksi. Noh, nykyarjessa se on vielä huonompi juttu.172512_36

Viihdy omassa arjessasi -kirja

Noora Lintukankaan ”Viihdy omassa arjessasi” -kirjan takakannen teksti:

”Keskeltä arjen kaaostakin on mahdollista löytää tasapainoa ja rauhaa. Ikiaikainen joogafilosofia auttaa ymmärtämään omia tunteita ja lisäämään henkistä voimaa vastoinkäymisistä selviämiseen”

rohkaisee lähestymään joogaharjoitusta  uudelleen juuri tässä elämäntilanteessani.

Keskeneräisenä, huonovointisena ja keskellä vastoinkäymisten sumaa. Juuri nythän minä vasta tarvitsenkin joogaa, kuten silloin, kun joogan löysin.

WP_20140812_11_36_48_Pro

Miten löysin joogan – vai löysikö jooga minut?

Olin pitkään miettinyt joogan aloittamista, mutta hakeuduin ensimmäisen kerran joogasalille vasta, kun arki pyörähti haasteelliseen asentoon Tähtityttöni sairastuttua vakavasti.

Aikaisemmin tähtäimessäni oli ollut aloittaa ”sit joskus” astangajooga, mutta ensimmäiset joogakokemukseni muodostuivat sairaalakaupungissa sattumalta eteeni tulleesta odottaville äideille sopivasta Iyengar-, hatha- ja yinjoogaharjoituksia yhdistelevistä tunneista.

Rakastuin joogaan välittömästi, mutta tuossa vaiheessa totesin, että jatkan hathan parissa. Kävin tilanteen niin salliessa kansalaisopiston hathajoogassa parin vuoden ajan. Se ei välttämättä ollut kärsimättömälle luonteelleni paras mahdollinen harjoitus, mutta joogan hyödyt tunnistin ja se tarjosi minulle oman hetken omaishoitajuuden keskellä.

Kundaliinijooga

En muista, miten törmäsin kundaliinijoogaan. Se tuntui jokatapauksessa heti omalta, sopivan hörhöltä ja haastavalta.

Ensimmäinen kundaliinijoogavuoteni sai ihmeitä aikaiseksi. Se vaikutti kokonaisvaltaisesti olemiseen, olemukseen ja sisäiseen tunteeseen hyvinvoinnista. Muutoksen näkivät myös ihmiset, joiden kanssa olin tekemisissä ja sain jatkuvasti selittää, miksi minä ”loistan”.

Kundalinijooga sytytti minussa Valon, joka oli pitkään sammuksissa.

172512_37

Pari sanaa kirjasta

Tartuin nyt Noora Lintukankaan kirjaan miettiessäni, miten saisin tuon valon uudelleen syttymään ja joogan osaksi arkeani.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kerrotaan hieman joogan taustaa ja tarjoillaan käytännönläheisiä harjoituksia arjen keskelle ja toisessa on  jooga- ja meditaatioharjoituksia. Mielestäni kirja sopii tosi hyvin sellaisellekin, joka ei harrasta kundaliinijoogaa, vaan haluaa löytää elämäänsä lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä (onnellisuus on tyytyväisyyttä!) haastavan arjen keskellä.

Ihan ensimmäiseksi kirja palauttaa mieleen hengityksen merkityksen ja sen voiman. Kirjassa on hyviä hengitysharjoituksia, joita voi tehdä kiireisenkin arjen keskellä. Suosittelen erityisesti aloittelijoille!

Kirja myös muistuttaa, että onnellisuus on jotain, mikä ei tule ja mene, vaan se on. Kirjoitin vastikään siitä, ettei onnellisuuden perässä kannata laukata.

”elämän ei tarvitse olla vain helppoa ja mukavaa. Valoa ei ole ilman pimeyttä. Ei ole mahdollista valita yhtä ilman toista, ja vastakohtien avulla ymmärrämme itseämme ja erotamme totuuden epätodesta. Joogisen viisauden mukaan kriisitön elämä odottaa ruumisarkussa.”

Noora Lintukangas, Viihdy omassa arjessasi

Elämään kuuluu vastoinkäymiset ja riittämättömyyden tunne. Joogan avulla voi kuitenkin vahvistaa mahdollisuuksiaan selviytyä arjesta ja löytää oman voimansa.

Kirja muistutti minua taas mielen voimasta, sitoumuksen merkityksestä, vuorovaikutuksen ja tunteiden kohtaamisen tärkeydestä ja siitä, miten tapojen muuttaminen vaatii sitkeää harjoittelua.

172512_35

Valo ja varjot

Kun päätin aikanaan ottaa elämäni omiin käsiini ja muuttaa tapaa tarkastella maailmaa, suuri oivallukseni oli ettei kohtaamaani suurta varjoa ole olemassakaan, ellei ole olemassa myös suurta valoa. Minun täytyi vain päättää katsonko varjoon vai valoon. Valitsin valon. Tämä oli muuten myös silloisen blogini teema ja nimi.

Olen sillä tiellä edelleen, mutta näköjään kuitenkin unohtanut tuon oivallukseni syvimmän merkityksen.

”Eliminate to illuminate”

Yogi Bhajan

Tuo elämäni voimakkaasti aikanaan muuttanut oivallus palautui mieleeni luettuani kirjasta seuraavan kohdan:

”Päivänkakkara ei seuraa aurinkoa, vaan kääntyy pois varjosta. Luonto toimii usein ensin negatiivisen kautta (vauva pitää kovasti meteliä silloin kun jokin ei toimi, mutta on hiljaa, kun asiat ovat hyvin). Elämä muuttuu paljon enemmän sellaisten asioiden kautta, joiden tekemisen lopetat kuin sellaisten asioiden, joiden tekemisen aloitat. Jos et tiedä, mitä tehdä, lähde liikeelle siitä, mitä et ainakaan halua. Käännä selkäsi asioille, joita et halua, älä käytä energiaasi niihin, tule pois niiden luota, ja luonto täyttää tyhjiön jollakin uudella. Kun käännät katseesi toiseen suuntaan, vaikka et edes tiedä mitä etsit, uusi ovi ilmaantuu.”

AIVAN!

20161006_120859

Henkinen harjoitus on itsekästä – vai onko?

Henkisiä harjoituksia ja joogaa on moitittu  itsekkyyden ilmentymäksi modernissa maailmassamme. Niiden nähdään olevan vain henkilökohtaisen onnellisuuden maksimaalista tavoittelua. Ymmärrän ajatuksen taustan havaitessani, miten tietyn tyyppiset ihmiset joogaa harjoittavat.

Onnellisuus ei tule siitä, mitä itsellemme haalimme, vaan merkityksellisyydestä, joka löytyy siitä, mitä jaamme ympärillemme. Ja nimenomaan ilman, että teemme jakamisestamme numeroa.

Kirjasta löytyy myös muistutus seitsemästä askeleesta kohti onnellisuutta. Sen mukaan yksi askel johtaa toiseen ja lopputuloksena on automaattisesti onnellisuus. Termit suomennettuna eivät välttämättä kuvasta kovin hyvin sitä, mitä ne todellisuudessa tarkoittavat. Kannattaakin tutustua Nooran blogikirjoitukseen aiheesta! Mutta tässä vielä nämä askeleet:

Kundaliinijoogan seitsemän askelta onneen

  1. Sitoutuminen
  2. Luonne
  3. Omanarvontunto
  4. Jumalaisuus
  5. Armo
  6. Uhrautuminen
  7. Onnellisuus

Kirjasuositus: Noora Lintukangas, Viihdy omassa arjessasi, Mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle, Otava 2017

Joogaretki metsään ja vieraskynä

Olen jo pitkään haaveillut joogasta luonnonhelmassa. Toive toteutui, kun näin joogasalini Facebook-sivuilla ilmoituksen retkestä joogailun, patikoinnin ja yrtteihin tutustumisen merkeissä läheiselle luonnonsuojelualueelle ja ilmoittauduin välittömästi mukaan. Mikä ihana kombo!

Haaveilin myös siitä, että pääsisin retkeilyblogi Rinkkaputken vieraskynäksi ja tämäkin haave on toteutunut! Lähestyin blogin pitäjiä reilu vuosi sitten, mutta ensimmäisen tekstini sain aikaiseksi vasta nyt tämän retken motivoimana.

Siispä enemmän juttua siitä, kun joogamatto metsään lensi löytyy osoitteesta Rinkkaputki.com. Kirjoittelen jatkossa pienistä metsäretkistäni enemmän sinne, kuin tänne, mutta en toki unohda aihetta tässäkään blogissa!

Nyt vähän kiireessä  pidemmittä puheitta toivottelen mahtavaa viikon jatkoa!

20170904_13

Ikäkausitarkistus

Sain töissä kutsun työterveydenhuollosta ikäkausitarkastukseen. Kiireen, stressin ja väsymyksen vuoksi vetkuttelin aikani tarkastukseen menoa, mutta juuri tuon väsymyksen ja stressioireiden, sekä kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvien oireiden vuoksi lopulta varasin ajan.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyviä oireita minulla oli ollut jo reilun vuoden ajan ja vihdoin loppukesästä päätin kokeilla luontaistuotekauppojen rohtoja katsoakseni, mitä ne toisivat mukanaan.

Stressaantunut ikääntyvä nainen

Oireina oli perinteistä väsymystä, palelua, äänen karheutta, hiusten tolkutonta lähtemistä, painon nousua ja verenpaineongelmia. Tämä voi olla toki seurausta pitkällisestä stressistäkin, mutta eivät ne toisiaan poissuljekaan, päinvastoin!

Vaikka suhtauduinkin hieman skeptisesti noihin rohtoihin, ne auttoivat kun auttoivatkin nopeasti tolkuttomaan uupumukseen ja paleluun. En haluaisi lääkkeitä ja uskon siihen, että elimistö korjaa epätasapainotilansa, mikäli sille annetaan siihen mahdollisuus ja tuetaan sitä juuri siinä ominaisuudessa. Lääkkeillä on usein taipumus häiritä elimistön luontaista toimintaa ja siksi suhtaudun niihin varauksella.

Palelen toki herkästi edelleen, mutta en jatkuvasti. Olen nyt kuukauden ollut ilman rohtoja ja viime viikolla kävin siis verikokeissa. Kieltämättä jännitin, mitä kokeet paljastaisivat…

017
Kaikki koetulokset olivat todella loistavia.

Myös kilpirauhaskokeet olivat hyvät! Tokikaan tuota T3 arvoa ei mitattu ja aijonkin käydä sen mittauttamassa jossain yksityisellä taholla, mikäli oireet jatkuvat tai pahenevat, mutta mitä teen sillä tiedolla, jos kukaan lääkäri ei Suomessa enää uskalla hoitaa kilpirauhaspotilaita, jotka eivät hyödy perinteisestä lääkityksestä?

Oli huojentavaa, että niin kolesterolit, maksa- kuin munuaisarvot ja kaikki perinteisesti mitattavat soluarvotkin olivat todella hyvällä mallilla. Minulla on riski sairastua diabetekseen, joten on kyllä vähän pakko alkaa miettimään painon pudottamista. Nyt kun tuo kilpirauhanen ei ainakaan ihan ole ihan sökö, yritän hiljalleen saada painon normaalitasolle, lisätä liikuntaa, aloittaa kundaliinijoogan, panostaa siihen penteleen syömiseen ja välttää stressiä.

Stressi uuvuttaa kehon säätelyjärjestelmän, mutta miten sitä voisi helpottaa?

Pitkällinen stressi uuvuttaa lisämunuaiset, mikä taas vaikuttaa kilpirauhaseen. Näiden kahden rauhasen hienovarainen kommunikaatio ja häiriöt siinä suistaa ihmisen sairauskierteeseen ja vanhentaa ennen aikaisesti!

Ennen lääkkeitä toivon löytäväni tasapainottavan tekijän joogasta ja meditaatiosta. Kundaliinijooga ja meditaatio voivat auttaa uupuneita lisämunuaisia palautumaan ja ihmistä toipumaan stressistä. Siitä minulla on jo kokemusta lapseni vakavan sairauden ja kuoleman jälkeiseltä ajalta.

Kundaliinijoogaharjoituksessa on tiettyjä liikkeitä, jotka buustaavat sisäeritystä, laukaisevat stressiä ja vaikuttavat sisäelimiin paineen, hengitystekniikan ja mm. verenkierron aktivoitumisen kautta. Hyvä ja helppo harjoitus on esimerkiksi Sat Kriya.

Sat Kriya on petollisen yksinkertainen, itsenäisesti tehtävä harjoitus. Se kiihdyttää verenkiertoa, tasapainottaa energiavarat, huoltaa sukupuolielinten toimintaa ja vaikuttaa navan alueella klkeviin kaikkiin 72 000 hermoon, jotka puolestaan saavat kundalinienergian nousemaan.

Kirjasta Täyttä elämää joogalla, Maya Fiennes, Wsoy2011

021

Jos sinullakin on stressiä ja kärsit jo lisämunuaisen uupumisen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista, suosittelen kokeilemaan Kundaliinijoogaa!

Tunteja löytyy jo ympäri Suomen ja tunnille voi mennä ilman aikaisempaa kokemusta. Kun kerrot opettajalle tunnin alussa, että sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta Kundaliinijoogasta, hän kertoo sinulle esimerkiksi tulihengityksestä, jotta tiedät miten toimia.

Kun pääsen taas sisälle joogaan, palaan aiheeseen täällä blogissani.

Ihanaa viikonloppua!

Yksinäisyydestä ja kohtaamisista

Olen prosessoinut ihmissuhde- ja ystävyysasioita mielessäni enemmän ja vähemmän aktiivisesti koko aikuisikäni. Sitä kun tulee tietoiseksi asioista, joista on puutetta.

Muuttaminen sosiaalisen tukiverkostonsa ulottumattomiin olosuhteisiin, jotka vastaavat suurinpiirtein sulkeutunutta luostaria, on aika tehokas karsinaan laittava tekijä. Saati sitten kun sattuu olemaan vähemmän sosiaalisesti aktiivinen ja osin sosiaalisesti kelvotonkin. Ja vielä erilainen. Ymmärrän siis hyvin maahanmuuttajia ja heidän ongelmiaan! Kun lappilainen muuttaa keskelle hämäläisiä perinnemetsiä, ollaan nimittäin ihan vastaavissa olosuhteissa.

14-202

Olen vuosien aikana toki muuttunut jo itsekin hämäläiseksi varikseksi ja viihdyn oikein hyvin tässä ympäristössä – myös tässä henkisessä ympäristössä. Rakkaat vanhat ystävät asuvat edelleen siellä kaukana ja matkan varrella löytyneistä uusista ystävistä osa on jäänyt matkan varrelle näiden koettelemusten ja naisten ruuhkavuosien sivuseurauksena.

Tällä hetkellä olen yksinäinen ja kaipaan sellaista ystävyyttä, jossa kohdataan kasvotusten. Lähimmät arjessa läsnäolevat ystäväni ovat miespuolisia ja arvostan suuresti näitä ystävyyssuhteita, mutta kaipaan silti NAISystäviä ja NAISystävyyttä. Olen siis työstänyt ystävyyteen liittyviä asioita ja tarpeita mielessäni ja nyt tuntuu, että itseni valmentaminen kannattaa.

Ystävyyshän on läsnäoloa. Sitä, että on aidosti kiinnostunut toisesta ja voi ja haluaa jakaa siivuja maailmasta toisen kanssa. Ajan puute, ruuhkavuodet ja onnettomat aikataulupäällekkäisyydet ova vain selityksiä, ne eivät ole todellisia syitä sille, että ystävyys ei arjessa mahdollistu. Tämän oivaltaminen oli hirmuisen vapauttavaa. Minulla on aikaa ihmiselle, jolle haluan aikaa olevan. Yksinkertaista!

Joskus on muuten aika hauskaa pysähtyä satunnaisten kohtaamisten äärelle. Se saattaa kannattaa! Taannoin kiitäessäni halki kauppakeskuksen matkalla töistä joogaan, minut pysäytti charmikkaasti harmaantunut vanhempi mieshenkilö harmaassa kauniisti leikatussa villakangastakissaan. Hän oli ehkä ”hieman” liikaa juttutuulella, ei suinkaan humaltuneessa tilassa, vaan todennäköisesti ihan vain juttuseuraa vailla (syystä tai toisesta). Olin itse taas menossa paikasta a paikkaan b ja vähemmän juttuseuraa vailla.

Hän halusi kuitenkin kysyä minulta miten tulla niin tasapainoisen oloiseksi, kuin miltä vaikutan. Hämäännyin kysymyksestä ja huikkasin jotain kiireisen työpäivän jälkeisestä joogaan menostani ja tasapainon löytymisestä niiden välistä. Sen jälkeen hän kyseli hieman joogasta, auttaisiko se kenties hänen kaltaisia adhd-tapauksiakin. Lopuksi hän vielä halusi tietää kuka on se onnellinen työnantaja, jolla on palveluksessaan kaltaiseni ”tasapainoinen ja iloinen ihminen” ja toivoi, että työnantaja osaisi arvostaa sitä, että heillä on minut.

Keskustelu nyt oli kaikkineen hieman absurdi, mutta minulle jäi kohtaamisesta iloinen mieli! Miten vähällä vaivalla voisimmekaan ilahduttaa satunnaisia kanssakulkijoitamme, jos vain haluaisimme ja rohkenisimme. Päätin haastaa itseni ja tilaisuuden tullen sanoa jotain rohkaisevaa ja ihailevaa jollekulle ihan tuntemattomalle.

Kun sydän on auki…

Aloitettuani kundaliinijoogan löysin mielen ja sielun tasolla jotain  ehkä jopa vallankumouksellista. Ymmärrän tällä hetkellä chakrat ja niiden merkityksen aivan uudella tavalla.

Olen löytämässä osin niiden avulla välineitä sydämeni avaamiselle, minkä kuvittelisin olevan myös avain intohimon ja elämänvoiman uudelleen löytämiseksi. Ennakoin edessä olevan pitkän tien.

Ennenkuin päästään sille sydämen ja intohimon tasolle, on käytävä läpi monta porttia alkaen siitä perusturvallisuudentunteesta eli ensimmäisen chakran energioiden puhdistamisesta. Chakrat kuulostavat hieman huuhaalta. Mutta ei kai näitä asioita voi edes kuvailla muuten kuin huuhaa-termein!

Sen ”sydämen avaamisen” ymmärsin ensimmäistä kertaa hiljaisuuden retriitissä, jossa luin ”Valeltajan kertomukset” -nimisen kirjan.

Se kertoo ortodoksisesta sydämen rukouksesta, mutta minä löysin tarinasta metaforia, jotka voin yhdistää muuhunkin kuin uskonnollisen elämän harjoittamiseen (ja lopunperin, eroaako se sittenkään mitenkään itsensä kanssa sovussa elämisestä?).

Luterilainen yhteiskuntamme on tehnyt ”uskonnon harjoittamisesta” jotenkin kiusallisen tuntuista. Uskovaiset ovat tiukkapipoja ja harmaita, ”ilottomia ihmisiä”. Uskonto syyllistää ja arvottaa ihmisiä väärin perustein. Eihän näin pitäisi olla, vaan aivan päinvastoin.

Uskon, että suomalaisuuteen ja sen historiaan, kulttuuri- ja geeniperimäämme, liittyy vahvasti uskonnollisuus joka on lähempänä buddhalaisuutta ja kenties jotain alkukristillisiä uskonnollisia ”uskonnon harjoittamisia” ja me tarvitsemme sitä (yhteyttä sisimpäämme, sieluumme) ollaksemme täysin itsejämme (mihin yhdistän mielessäni myös intohimoisen suhtautumisen elämään).

syksy16-1321

Vaeltajan kertomukset -kirjan myötä ymmärsin syvällisemmin mitä meditaatio tarkoittaa ja miten sitä voi harjoittaa.

Meditaatio on yhteyden ottamista omaan keskukseen, sydämeen ja sieluun, joka on yhteydessä jumaluuteen — tähän hetkeen. Niin yksinkertaista se taitaa olla. Koska yhteys tuohon keskukseeni pätkii edelleen, on aika alkaa harjoittamaan yhteyden luomista ja kertyneen kuonan raivaamista suoran yhteyden tieltä.

Intohimo, minä löydän tien luoksesi vielä!

Pyhä ääni

wp_20140603_07_14_29_proOlet kenties joskus ihmetellyt, miksi joissakin joogaharjoituksissa lauletaan mantroja. Ei haittaa, et ole ainoa. Olemme aika vieraantuneita äänen harjoittamisesta.

Minullekin se oli alkuun kundaliinijoogassa vaivaannuttavaa. Tunnen monta kundaliinijoogaa kokeillutta ihmistä, jotka tykkäsivät ehkä joogaharjoituksesta, mutta eivät ymmärtäneet, miksi pitää laulaa mantroja. Koska he eivät uskaltaneet yhtyä mantraan, heiltä jäi kokematta äänen vaikutus.

Useamman vuoden kundaliinijoogaa harjoittaneena tiedän, miltä tuntuu, kun mantra alkaa soida kehossa. Se on huikeaa!

Äänellä voidaan hoitaa ihmistä. Olet varmasti kuullut, että ääni värähtelee ja soi vedessä. Olet ehkä nähnyt ja kuullut kun vesipulloilla soitetaan tai kun ääni kantautuu järven toiselta rannalta pitkiäkin matkoja. Kehostamme on vettä yli 70%. Miksei ääni siis vaikuttaisi myös meidän kehossamme? Sen lisäksi suussa on runsaasti hermopäätteitä, jotka reagoivat mm. paineenvaihteluun ja kosketukseen. Se, että ääni vaikuttaa kehoomme, ei ole siis tyhjästä temmattu väite.

Mm. joogassa käytetään mantralaulua hoitavana ja tasapainottavana metodina.

 ”Mantra on tehokas väline kehon immuunijärjestelmän aktivoimiseksi. Suussa on uskomattomat 84 heijastepistettä, joita mantrojen värähtely aktivoi. Nämä heijastepisteet vaikuttavat aivoissa sijaitsevaan hypotalamukseen, joka huolehtii tärkeistä aineenvaihduntaan, hormonien erittymiseen ja käyttäytymiseen liittyvistä toimintaketjuista. Aktivoituessaan hypotalamus erittää luonnollisia opiaatteja, endorfiineja, jotka stimuloivat kehon immuunijärjestelmää. Tämän seurauksena verenpaine laskee ja ahdistus ja masennus lievenevät, ja tuloksena on autuas, rauhallinen olo. Mantrojen lausuntaa tukeva hengitys on myös tärkeä, koska syvä, rytmikäs hengitys lisää hapensaantia ja pumppaa imusuonistoa eli kehon omaa viemäriputkistoa. ”


-Maya Fiennes, Täyttä elämää joogalla (WSOY)-

Mantrat saattavat sisältää sinulle vieraan kielen sanoja, mutta sanojen ymmärtäminen on sivuseikka. Tärkeintä on ääni, se miten se muodostuu ja miten se soi kehossa. Eri äänteet syntyvät erilaisista suun ja kielen asennoista. Jokainen äänne vaikuttaa omalla tavallaan.

Kun mantraa toistaa pitkään, pääsee ihanaan meditatiiviseen tilaan. Oman kokemukseni mukaan se on jo itsessään parasta mahdollista stressihoitoa. Se voi olla myös hyvin pyhä kokemus. Koen mantraamisen jälkeen oloni usein tasapainoiseksi. Sielu kiittää!

wp_20140812_11_36_48_pro-2

Myös harmoninen laulu on laulajalleen terapeuttinen kokemus. Puhutaan myös laulumeditaatiosta ja hiljaisesta rukouslaulusta. Sitä opetetaan kursseilla ympäri Suomen. Yksi harmonisen laulun opettajista on Pia Skibdahl, joka on puhunut vuosia äänen merkityksestä hyvinvoinnille.

Pia Skibdahl muistetaan aikaisemmasta elämänvaiheestaan vahvassa nousukiidossa eläneenä sopraanona, joka voitti useita laulukilpailujakin. Hänen elämässään tapahtui sittemmin kuitenkin suuri muutos. Niinkuin usein käy, hänenkin kohdallaan se tapahtui tragedioiden, menetysten ja oman sairastumisen kautta. Myllerrysten keskellä hänet oli pysähdyttänyt kokemus IégorReznikoffin laulaessa.

Reznikoff on venäläissyntyinen, ranskassa elävä professori, joka on perehtynyt varhaiseen kristilliseen lauluun. Hän opettaa meditatiivisen musiikin käyttöä terapeuttisena menetelmänä.

Uskontoa vierastavaa nykyihmistäkin rukouslaulut viehättävät. Onhan Gregoriaaninen musiikki ollut listaykkösenäkin jopa tällä vuosituhannella. Varhaisgregoriaaninen musiikki on parantavaa ja voimaannuttavaa paitsi kuunneltuna, tietenkin myös itse tuotettuna. Sen vaikutuksen sanotaan perustuvan erityisesti äänen resonanssiin kehossa, mutta myös äänen tuottamisen vaikutukseen, koska se aktivoi molempia aivopuolia yhtä aikaa. 

Ääni vaikuttaa syvällä ihmisen kehossa; keho toimii ikäänkuin kaikupohjana, mutta ääni saa aikaan myös värähtelyä soluissamme (kehon nesteissä) ja siksi se vaikuttaa yleisterveyteen. Harmoninen laulu myös rauhoittaa autonomista hermostoa ja aivojamme. Siksi sillä on meditatiivinen vaikutus.

Rukouslaululla on tietenkin myös henkinen puolensa. Sen avulla ihminen saa kosketuksen määrittelemättömään ja dogmeista vapaaseen PyhäänPia Skibdahl on todennut useissa haastatteluissa, että nykyihminenkin kaipaa Pyhän kokemusta.

Uskonnot ja niiden harjoittaminen on kuorrutettu viime vuosisatoina valtavilla painolasteilla ja siksi moni kavahtaa niitä. Emme kuitenkaan ole muuttuneet “sydämen tasolla” niin radikaalisti, ettemmekö kaipaisi kosketusta Pyhään, Valoon sisällämme

 

(Teksti on julkaistu aikaisemmin vanhemmassa blogissani hieman toisessa muodossa. )