keho – mieli – sielu
Rakastan kahviloita. Rakastan niitä monista eri syistä. Ensinnäkin koska hyvä kahvi on virkistävä ja elähdyttävä kokemus, toisekseen koska minusta on ihana seurata ihmisiä, jotka ovat usein kanssani samasta syystä kahvilassa rentoutumassa, tapaamassa toisiaan ja nykyisin ehkä yhä enemmän tekemässä töitä sen sijaan, että hetki olisi varattu työstä irtiottoa varten. Tärkeintä on kuitenkin oikea tunnelma. Sellainen…
Lue lisää
Jos ei ole pimeyttä, ei ole valoa Loppuvuoden ikävissä pyörteissä etsin paitsi tietä valoon takaisin, myös minulle niin rakkaan goottilaisen estetiikan lähteitä. Jälkikäteen vasta ymmärsin asioiden yhteyden, mutta palataanpa siihen vähän myöhemmin. Olen aina viehättynyt goottilaisesta estetiikasta, pimeyden kauneudella leikittelystä ja vuosituhannen alusta lähtien myös tummasävyisestä musiikista. Viime vuosina tosin olen keskittynyt enemmän valoon ja…
Lue lisää
Urkumusiikki. Mitä sinulle siitä tulee ensimmäisenä mieleen? Kammottavaa pauhua ja kiduttavaa kakofoniaa. Ahdistavaa hautajaismusiikkia. Ajattelin itse joskus näin. Siksi ymmärrän, että ei ole ehkä kovin trendikästä tykätä urkumusiikista. Urut on paljon enemmän! Löysin sen äärilaidat ensimmäistä kertaa tajuttuani että itseasiassa lemppariyhtyeessä Deep Purplessa soi urut. Se ei ollutkaan pelkkä kansakoulun virsihanuri tai hautajaisten tunnelman siivittäjä.…
Lue lisää
Sanalla ”mystiikka” on mielestäni turhaan ikäviä leimoja, jotka vääristävät käsitystä siitä. Toki mystiikkaan voidaan liittää myös uskovaisuutta, noituutta, enkelipalloja ja ties mitä hämäräperäistä hörhöilyä, mutta arkisimmillaan sitä voidaan pitää selittämättömänä kokemuksena. Sana mystiikka juontaa juurensa kreikankieliseen vaikenemista tarkoittavaan sanaan. Uskonnollinen mystiikka tarkoittaa jumaluuden välittömään yhteyteen tai kohtaamiseen pyrkivää elämäntapaa. Yhteys Minullekin mystiikka liittyy toki läheisesti edellämainittuun ”jumaluuteen”.…
Lue lisää
”Äiti, äiti, mä törmäsin YouTubessa sun videoon!” Hämmentävä hetki. Niin. Kyllähän sen tietää, että kun on aktiivinen some-kanavissa, jälkipolvikin väistämättä törmää virtuaalisiin jalanjälkiin. Eksät ja eksien eksät, sukulaiset ja deitit voi helposti stalkata elämäämme muutamalla helpolla ranneliikkeellä. Verkon ja arjen rajapinnat ovat jo romuttuneet. Some on kuin kauppatori, osa kaupungin yleiskaavaa eikä enää mikään erillinen, pimeä,…
Lue lisää
Sairastaessa, kiireessä ja stressissä ihmisen elämä tuppaa kaventumaan. Hyvinvointia taasen lisää elämän ja elinpiirin laajentaminen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen saa lisää ilmaa ja näkökulmaa ajatuksiinsa. Ja se tarkoittaa sitä, että ajatukset eivät kierrä alati ahdistavammaksi käyvää kapeaa kehää, joka nakertaa hyvinvointia. Elämän laajentaminen ei vaadi välttämättä maailman valloittamista vaan sitä, että alkaa tutustumaan uusin silmin lähiympäristöönsä, lähtee…
Lue lisää
Syksyisin nomadi minussa herää ja alan kaivata mahdollisuutta vaihtaa paikkaa välttääkseni pystyyn kuolemisen. Aina ei tarvitse lähteä muuttokuorman kera tien päälle, vaan useimmiten riittää henkinen ravistelu. Parhaat ravistelut saa kulttuuri- tai taide-elämyksistä, joten usein suuntaan syksyisin etsimään apua sieltä suunnalta. Tällä kertaa ei ollut tiedossa mitään tapahtumaa tai näyttelyä, joka kiinnostaisi. Luotin kuitenkin siihen, että…
Lue lisää
Tämä vanha kirjoitukseni tuntuu tällä hetkellä hyvin ajankohtaiselta, julkaisen sen siksi uudelleen. Teksti on julkaistu alunperin aikaisemmassa blogissani. Olen mielihyvin pannut merkille, että nykyisin puhutaan läsnäolon (ihmissuhteissa niin kuin omassa elämässäkin) ja yhteisöllisyyden merkityksestä hyvinvoinnillemme. Voi Hyvin -lehdessä oli hieno artikkeli läsnäolon lähettiläästä nimeltä Olavi Sydänmaanlakka. Minua kosketti erityisesti hänen ajatuksensa yhteisöllisyydestä ja yhdessä elämisen ilosta ja…
Lue lisää