Ettei elämä jää elämättä – uusioimpiumpiosta ulos

Loppukeväästä, kun jouduin kuuntelemaan muutamia öitä kollikissan saatanallista mouruamista, kääntyi siinä pakostakin lopulta ajatus kiiman kamaluuteen ja parinmuodostuksen kompleksiseen maailmaan.

Samaan aikaan kuulin järkytyksekseni erään unelmaparin avioliiton purkautumisesta miehen siirryttyä yllättäen toiseen suhteeseen. Onko ihmistä luotu pitkiin yksiavioisiin suhteisiin ja miksi muutaman eron jälkeen keski-ikäiset ihmiset joko kyynistyvät tai ryhtyvät päättömään deittirumbaan?

Deittipalstoista mulla on sen verran kokemusta, että se on viimeistään romuttanut uskoni parisuhteisiin. Jos asuinalueeltani löytyisikin sopivasta ikähaarukasta vaikkapa 100 miestä, on näistä valehtelematta ainakin 50 naimisissa tai muunlaisessa parisuhteessa ja etsimässä seksiseikkailuja. Toinen puoli pitää sisällään just eronneita tai sitten niitä moniongelmaisia tapauksia.

Ajatus parinmuodostuksesta on itselleni ollut jo pidempään tosi kaukainen asia, mutta jotenkin tämä keväinen pohdintani herätti ja johti siihen, että ajauduin treffeille. Niin, minä, treffeille.

060418_12Ennen kuin mielikuvitus lähtee laukalle, niin kerrottakoon että hurvittelusta ei ole kyse, vaan sivistyneesti kahavilla käymisestä, mutta että oikein (oletetusti) vapaan miehen kanssa ja treffimielessä! Toisenkin kerran! Ja vielä uudestaan metsässä patikoinnin merkeissä.

Käyn toki silloin tällöin miespuolisten kavereideni kanssa kahvilla, mutta se on eri juttu kuin kahvittelu treffimielessä. Vai onko sittenkään?

Kun ottaa huomioon, että olen elänyt umpiuusioimpielämää monta vuotta ja niistä tätä edeltävistä treffeistä ei poikinut mitään muuta kuin typertynyt ja tyhjä tunne sydänalaan, niin onhan tämä nyt silti ennenkuulumatonta. Ja virkistävää!
060418_18Treffailut eivät ole siis olleet edes mielessäni viime vuosina.

Edellinen suhteeksi laskettava, sen kammottavan uusiofuusioavoliiton jälkeen, oli niin typerryttävä, että päätin silloin puolestani miesten saavan jäädä elämässäni historiaan. Deittiaddiktit ja harrastukseen deittipalstoilla pörräävät miehet ei vain ole se mun juttu ja todennäköisempi tulevaisuuden skenaario ihan oikeasti onkin viettää loppuelämä luostarissa.

Ajattelin pitkään, että elän uusioimpenä taatusti onnellisempaa elämää kuin surkeissa suhteissa tai kaihoten ”sen yhden oikean” perään. Ja siinä olen ollut osittain ihan oikeassa. Ne parin kesän takaiset treffit vain vahvistivat fiilistä ja samalla jotain oleellista ihmisyydestäni kuolettui.

Olen kaventanut elämääni, jotta minun ei tarvitse törmätä enää yhteenkään deittipalsta-addiktoituneeseen, rokki- tai riikinkukkoon, epävakaisiin tuuliviireihin tai moniongelmaisiin käveleviin aikapommeihin. Mutta valintani on tarkoittanut samalla myös ei potentiaalisen sielunkumppanin tapaamiselle, läheisyydelle ja kohtaamisille.

Ihmisten kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat olleet minulle aina tärkeitä asioita, myös silloin kun olen elänyt elämässäni kaikista introverteinta vaihetta.

060418_22Nyt kuitenkin oli pakko myöntää itselleni, että kuihdun ihmisenä ja naisena, jos en pysty enää koskaan kohtaamaan miestä potentiaalisena sieluntoverina ja kumppanina.

Olen viimeaikoina tavannut aika paljon uusia ihmisiä erilaisissa yhteyksissä ja löytänyt elämääni myös uusia naisystäviä. Kohtaamisen tarve on siis jälleen osin alkanut toteutumaan tervehdyttävällä tavalla. Jos aikaisemmin vedin puoleeni hankalia, rikkinäisiä ja vahingollisia ystävyyksiä, tänä päivänä on ollut onni tavata valon tuojia. Sen lisäksi ihminen toki kaipaa kohtaamista, nähdyksi tulemista, kosketusta ja ajatusten vaihtoa kuitenkin myös vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Valo meissä syntyy vain kun olemme avoimia elämälle ja ihmisille. Se vaatii rohkeutta ja pettymysten sietokykyä.

060418_14

On ihan helkkarin mukavaa löytää itsestään jälleen piirun verran naista ja ihmistä, joka saattaisi vielä joskus sanoa kyllä maailmalle vaaleanpunaisten silmälasien läpi.

Otin riskin. Toivon tämän vahvistavan Valoani ja kasvattavan rohkeuttani kohdata elämä uudelleen.

Mainokset

Sick Rose and the great Insight

Minun piti kirjoitella blogiin opinnoistani enemmänkin, mutta aina ei asiat mene niin kuin suunnittelee. Tuli (taas) vähän muuta. Aloittamani opintokokonaisuuden ehdin kuitenkin eteen tulleista haasteista huolimatta suorittaa.

Aikuisopiskelua

Olen siis opiskellut avoimessa amk:ssa visuaalisen viestinnän perusteita, johon on sisältynyt mm. sommittelua, värioppia, piirtämistä eri välineillä, Indesignin ja Photoshopin perusteet, typografiaa sekä valokuvauksen perusteet. Opintokokonaisuus on 30 op laajuinen ja osa 60 op opintopolkua. Ne suoritettuaan voisi hakea väylän kautta tutkinto-oppilaaksi. Itselleni tämä ei ole mahdollista, koska toisen osion kurssit ovat keskellä viikkoa ja päivää ja työelämä ei jousta asian suhteen. Alunperin lähdinkin hakemaan vain tämän ensimmäisen osion antia, mutta lievästi alkoi janottaa….

Olen kiitollinen, että suurin osa kursseista oli syksyllä ja tammi-helmikuulla. Sairauslomalle jäätyäni ei ole kyennyt tietenkään juuri opiskelemaankaan. Typografian kurssin viimeisiä luentoja on sairauslomalle jäätyäni ollut muutama, joista kävin kahdella ja niiden myötä sainkin aivoille vähän uutta ja erittäin mieluisaa jäsenneltävää. Se on aika hienoa, että on saanut tuntea olevansa vielä elossa. Onneksi poissaoloja ei tullut enempää kuin mitä kurssien läpi pääsemiseksi sallitaan.

Opiskelu tuntui sen verran mukavalta työnkin ohessa, että ei tämä tähän jää. Katselen jatkoja sitten kun olen taas kunnossa. Mutta muutama sana vielä näistä opinnoista.
sairasruusu

Mitä opin

Opinnot eivät todellakaan menneet hukkaan, vaikka en nyt väylää voikaan käyttää hyväkseni tutkinto-opiskelijaksi siirtymisessä, vaan olen oppinut valtavasti – myös ja ehkä ennen kaikkea itsestäni!

Opintokokonaisuus on ollut todella innostava ja vastannut odotuksiani. Tälle tielle minun olisi pitänyt löytää jo aikaisemmin. Typografia oli mulle suorastaan järisyttävä kolahdus. Uskomatonta, että ajattelin alun perin sen olevan näiden opintojen tylsin osuus ja että en ole kiinnostunut opiskelemaan kirjainten suhteita toisiinsa. Olin niin väärässä kuin voi olla.

Luennot typografiasta olivat superkiinnostavia ja ymmärsin, että typografia on ollut aina mun mielenkiinnon kohteena. Nuorempana kun piirsin, yhdistin piirrustuksiin usein sanoja ja sanat olivat osa kuvaa. Olen myös tekstejä tuottaessani aina pohtinut lukemisen esteettisyyttä ja esteettömyyttä.

Luokkaretki opettajan työhuoneelle

Typografian kurssin päätteeksi teimme ekskursion opettajan ja hänen vaimonsa työhuoneelle. Käynti osoittautui omalta kohdaltani hyvinkin merkitykselliseksi, varsinkin minäkuvan kannalta, josta vielä pari sanaa tässä lopuksi.

cof

Käynti työhuoneella avasi sisäisiä oviani

Luokkaretki opettajan työhuoneelle herätti minussa paljon uusia ajatuksia. Voidapa tehdä työtä sellaisessa tilassa ja sellaista työtä! Ja elää samalla niin itsensä näköistä elämää.

Työhuone oli täynnä mitä huikeimpia typografiaan ja visuaalisuuteen liittyviä kirjoja. Päivän tarkoitus olikin tutustua alan kirjallisuuteen. Omalla kohdallani juuri näiden kirjojen selailu palautti ihan yks kaks mieleeni millainen ihminen minä todellisuudessa olen.

Oli myös ihanaa tuntea, miten mukavaa on olla oman henkisten ihmisten parissa. Osaltaan minut niin etäälle itsestäni onkin saanut se, että arjessa olen ollut tekemisissä aivan erilaisten ihmisen kanssa. Aikuisissa suhteissa en ole juuri saanut hyväksyntää tai arvostusta luovuudesta ja taiteellisuudestani.

Oivalsin visiitin aikana myös, miten tärkeää visuaalisuus minulle on. Olen tuntenut jonkinlaista häpeää ja tavallaan vajavaisuuden tunnetta, kun kiinnitän huomiota designiin, väreihin, mittasuhteisiin ja vaikkapa esineiden keskinäiseen vuoropuheluun. Se on ollut arkiympyröissäni piirre, jota on pidetty typeränä, turhamaisena ja jopa outona. Olen ajautunut vaimentamaan itsestäni tätä puolta, vaikka enää ei edes tarvitsisi. Eikä visuaalisuus ole outoutta! Tämä on tärkeä ominaisuus tälle alalle ja ylipäätään luoville ihmisille.

En ole näköjään muutenkaan uskaltanut elää täysin itseni näköistä elämää. Kun ihminen ajautuu liian etäälle itsestään, hän ei voi voida hyvin.

En tiedä, miten tulevaisuudessakaan pystyn täysin elämään ”itseni näköisesti” ja toteuttamaan ambitioitani ja jalostamaan lahjani palvelukseksi maailmalle, mutta sitä kohti parhaani mukaan pyrin tästä lähtien suuntautumaan.

Opinnot osoittautuivat siis tärkeäksi etapiksi matkallani kohti Valonööriyttä.

Kauneudenhoitoa aasialaisittain

Fermentointi on kovassa huudossa maailmalla, myös kauneudenhoidossa. Samoin aasialainen kosmetiikka ja sikäläiset kauneudenhoitorutiinit.

Jokainen blogeja seuraava on varmasti törmännyt juttuihin korealaisesta kosmetiikasta ja etenkin Whamisan rantautuminen Suomeen on aiheuttanut lievää pöhinää kauneus-bloggareiden ja heidän seuraajiensa maailmassa. Whamisan kosmetiikka perustuu fermentoituihin kasvisuutteisiin.

051518_7

Kiinnostuin Whamisasta tietenkin taikasanan ”fermentointi” myötä. Tutustuin sarjan esittelyyn ensimmäiseksi Katja Kokon blogissa. (En tee yhteistyötä Katjan tai Whamisan kanssa, joten tämä ei ole kaupallinen postaus.)

Kosmetiikkahurahteluun sorrun minäkin

Fermentoinnin lisäksi Whamisassa minua viehätti purnukoiden pikkusievä aasialainen ulkonäkö. Tyttömäisyys on joskus innostavaa!

Siinä missä rakastuin vuosi sitten Patykasta maalailtuihin laatumielikuviin ja pakettien upeaan ulkonäköön, päättäen panostaa siihen, petyin sarjaan suuresti. Hinta-laatu -suhde on minulle luonnollisuuden lisäksi tärkeä asia ja juuri hinta-laatu -suhde Patykassa ei mielestäni kohtaa.

Suhtauduin siis aika isolla varauksella myös Whamisa-hehkutuksiin. Päätin olla sortumatta houkutuksesta huolimatta, koska minua lievästi ärsyttää se, että kosmetiikkapurkkien karsimisen sijaan tämän sarjan mielikuvamarkkinointi ”pakottaa” lisäämään purnukkojen ja käytetyn kosmetiikan määrää.

Vaan kuinkas sitten kävikään…

051518_5

Korealainen kauneudenhoitorutiini

En usko siihen, että kauneus löytyy purkista ja ulkoisesti, vaan se rakentuu elämäntavan ja geenien ympärille. Toki kosmetiikalla on merkitystä ja minun maailman kuvassani siten, että mitä vähemmän, sen parempi. Iho hoitaa itse itseään kun se saa rauhassa keskittyä tehtäväänsä.

Whamisa ja korealainen kauneuskäsitys perustuu pitkälti monivaiheiseen kauneudenhoitorutiiniin ja hoitovesien kerrostamiseen iholle. Kasvovettä  hoitovesiä ei siis pyyhitä kasvoille vanulapuilla poistamaan puhdistusaineen jäämiä, vaan sitä kerrostetaan hoitavana aineena iholle käsin. Ei yhtä kertaa, vaan jopa seitsemän erillistä kerrosta painellen ja imeyttäen ihoon!

Hellästä taputtelusta on varmasti hyötyä iholle, eikä tee ollenkaan pahaa pysähtyä hellimään itseään ja kauneuttaan huolellisesti. Mutta ei, purkkien määrää en halua lisätä.

Luonnonkosmetiikka on mun juttu

Olen käyttänyt jonkin aikaa Lumenen Sisu- ja Harmonia sarjoja päätettyäni siirtyä Dr. Hauschkasta ja Frantsilasta edullisempaan kosmetiikkaan. Nyttemmin olen kuitenkin huomannut, että seerumin ja kasvovoiteen ansiosta iholla tuntuu olevan inhottava kalvo, eikä iho hengitä kunnolla etenkään, jos hikoilen. Vaikka osa noista tuotteista lähentelee luonnonkosmetiikkaa ja pitää sisällään luomua, minulle ne eivät jätä samaa fiilistä kuin vaikkapa Dr. Hauschkan tai Frantsilan seerumi ja kosteusvoide.

Aika oli siis erityisen otollinen, kun satuin törmäämään Sokoksen kosmetiikkaosastolla Whamisaan. Tuoksuteltuani muutamaa putelia päätös oli tehty: minähän kokeilen!

051518_9

Kokemukseni Whamisasta

Päädyin hankkimaan pesuöljyn, kasvojen hoitoveden, silmänympärysvoiteen ja kasvoöljyn. En siis tosiaan aio suorittaa kaksivaiheista pesua kahdella erilaisella pesuaineella ja tuskin myöskään alan ihoani kuorimaan tai kerrostamaan hoitoöljyn alle vielä erillistä kosteusemulsiota. Naamioitakaan en oikeastaan koe tarvitsevani.

Mutta siis wau! Fiilis parin viikon kokeilun jälkeen on rakastunut. Rakastan sitä tunnetta, mikä iholle jää pesun, hoitonesteen taputtelun ja öljyn jälkeen. Luonnollinen. Raikas! Elinvoimainen. Puhumattakaan siitä aistivaraisesta nautinnosta, minkä saa kokea hoitorutiinin aikana. En painele kasvoilleni seitsemää kerrosta hoitonestettä, kaksi riittää ihan hyvin. Kokeilin kyllä seitsemääkin, mutta rehellisesti sanottuna en huomannut mitään eroa kahteen – kolmeen kerrokseen. Ehkä se liittyy ihon kosteustasapainoon ja minun ihoni ei kärsi kuin satunnaisesta pintakuivuudesta.

Ja kyllä, huomaan eron ihossani. Iho tuntuu voivan hyvin, se tuntuu hyvältä ja näyttää omiin silmiin virkistyneeltä. Ihohuokoset ovat kenties hieman pienentyneet ja minullekin vihdoin tulleet ensimmäiset juonteet lievästi pienentyneet. Fermentointi tuo kosmetiikkaan säilyvyyden paranemisen lisäksi anti aging -ominaisuuksia.

051518_10

Luonnonmukaista faceliftiä

Juonteisiin ja ikääntymisen merkkeihin vaikuttaa varmasti vahvasti myös korealaiseen ihonhoitorutiiniin kuuluva ihon hellä painelu, joka virkistää ja vaikuttaa myös lymfakiertoon.

Aasialaisilla naisilla on tapana hoitaa kauneuttaan mm. shiatsulla, jota voi tehdä myös kasvoille. Käytyäni shiatsun perusteet joskus vuosia sitten, otin käyttööni oppimani shiatsu-hoidon kasvoille.

Pitääkin virkistää muistia sen suhteen ja kaivella ohjeet esille, sillä vuosien myötä oma rutiini on yksinkertaistunut ja siirtynyt kasvoöljyn levittämisen yhteyteen. Saatanpa palata aiheen pariin vielä!

Mutta tämä fermentointiin pohjaava kosmetiikka oli minulle kyllä iloinen yllätys. Voin suositella lämpimästi. Lisää faktaa löytyy tuolta linkkaamastani Katjan blogista, jos jotakuta jäi kiinnostamaan enemmänkin.

 

 

 

Herkkyys muiden reaktioille

Nyt seuraa tunnustus ja avautumisosio: olen herkkä arvostelulle. Tarkoitus ei ole täällä kovin henkilökohtaisuuksia jauhamaan ryhtyä, mutta tämä oivallus on oleellista sen kannalta, että vielä joskus kykenen löytämään Valoni uudelleen. Uskoisin myös, että tämä juttu voi koskettaa muitakin.

Olen herkkä sillä tavalla, että kommentit ja odotukset, joihin en kykene vastaamaan, jäävät kalvamaan alitajuntaan pitkiksi ajoiksi saaden minut tuntemaan alituista huonommuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Tätä seikkaa itsessäni olen viime viikkoina tutkiskellut ja oivaltanut muutaman seikan.

Vaikutan ulospäin muiden mukaan vahvalta ihmiseltä ja ilmeisesti se saa aina tietyn tyyppiset ihmiset tahallaan tökkimään minua. Eipä niin, että arvostelu tai tökkiminen saisi minua järkyttymään, saati sitten ketään mielistelemäänkään. Siinä mielessä arvostelu ei siis minua liikauta. Se saa minut kasvattamaan muuria ympärilläni.

IMG_7699

Muiden odotukset

Olen selkeästi tehnyt elämässäni isojakin ratkaisuja muiden odotusten pohjalta tai jättänyt tekemättä niitä muiden reaktioiden pelossa.

Skannaan alituiseen ihmisten mielentiloja, mikä on hyvin stressaavaa, koska nappaan helposti muiden levottomuuden, vihamielisyyden ja ahdistuksen itseeni. Olen myös asettanut muiden tarpeet edelleni, koska haluan, että kaikilla on hyvä olla. Kunnes sitten tulee vastaan raja, jossa hyväksikäyttöni alkaa olla piinallista. Ja siinä, missä vedän rajan, minusta tuleekin muiden silmissä hankala. Silloin minulle osoitetaan, että en taaskaan täyttänyt niitä odotuksia ja saan tuntea sen nahoissani.

Voin tunnustaa avoimesti, etten tule kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta minusta se on ihan ok. Minua ei häiritse sekään, etteivät kaikki ihmiset pidä minusta. Ei tosiaan tarvitse tulla toimeen jokaisen kanssa, mutta asiallisesti täytyy kyetä kohtaamaan jokainen, joiden kanssa täytyy olla tekemisissä.

Kunnioitan ihmisten tilaa ja pystyn arvostamaan niitäkin ihmisiä, joiden reviirille en tahdo mennä tai joita en tahdo päästää omalle reviirilleni. Luonnollisesti odotan tätä myös muilta, mutta eihän se kaikkien osalta tosiaan niin mene.

IMG_7702

Rumimmassa raakussa voi piillä upein helmi

Herkkyys arvostelulle on johtanut vuosien mittaan siihen, että olen supistanut itseäni ja elämänpiiriäni. Tähän on vaikuttanut toki myös muut kuormittavat tekijät elämässä.

Vaikka älyllisellä tasolla en antaisikaan arvostelun vaikuttaa itseeni, kehollisesti olen reagoinut arvosteluun jatkuvalla stressillä. Stressaan etu- ja jälkikäteen tilanteita, joissa joudun kohtaamaan odotuksia, joihin en kykene vastaamaan tai jos huomaan, että jollakulla tulee tarve yrittää ampua minut alas. Erityisesti ulkonäön arvostelu on kammottavaa, varsinkin kun olen joutunut olemaan arvostelun kohteena koko lapsuus- ja teini-iän. On hämmentävää, että vielä aikuisten ihmisten yhteisöissäkin törmää toisten ulkonäön arvostelemiseen.

Taannoin olin tekemisissä erään haastavan yhteisön kanssa ja jouduin vuorovaikutustilanteeseen, joka laukaisi minussa ensin valtavan stressin ja omalta osaltaan lopulta johti masentumiseen. Tunnistin tilanteessa ja erityisesti siihen liittyvissä ihmisissä tiettyä samankaltaisuutta lapsuuteeni kokemuksiin ja ihmisiin. En kyennyt suojaamaan itseäni.

Elämässäni on ollut muutama vastaava asetelma lapsuuden jälkeen. Niihin liittyy aina ihminen tai ihmisiä, joilla on tarve nokkia minua. Ja nyt tullaan siihen oleelliseen. Näistä muistoista muodostuu lopputuloksena helminauha, jonka kirkkain helmi taitaa olla juuri käsissäni.

IMG_7705

Varhaisen vuorovaikutussuhteen merkitys

Olen alkanut oivaltaa, että herkkyyteni liittyy jollain tapaa juurikin varhaisen vuorovaikutussuhteen puutteisiin.

Elämästäni on puuttunut rakastava peili, jossa ihmisen taimi yleensä saa varttua. Vilpittömän ihailun ja rohkaisun sijaan olin jatkuvasti arvosteltavana ja moitittavana. Olen oppinut jo hyvin varhaisesta varomaan ja ennakoimaan ihmisten reaktioita.

Voi olla, että tätä joudun vielä penkaisemaan hieman syvemmälle, jos löydän sopivan terapeutin. Omiin lapsuuden kokemuksiin ja äitisuhteeseen kun kietoutuu nyt myös piinaava riittämättömyyden tunne omassa äitiydessäni. En pystynyt pelastamaan Valon Lasta vakavalta sairaudelta, enkä ilmeisesti olemaan äitinä riittävä Pikku Valollekaan.

Entäpä aika ennen syntymää?

En tiedä, onko olemassa entisiä elämiä, mutta mieleeni palaa erään tapaamani intuitiivisen näkijän sanat siitä, miten minun ei tulisi enää rankaista tässä elämässä itseäni, koska kaikki teot on jo sovitettu.

Kolahti, kun hän sanoi, että elämääni on vaikuttanut hyvin vahvasti varhainen kokemukseni siitä, miten minut on koettu jo kohtuasukkina vieraaksi, ehkä jopa vastenmieliseksi ja syntymäni mukana tulevaan elämänmuutokseen ja rajoituksiin syylliseksi. Voisiko tämä pitää paikkansa?

Tämä kohtaaminen intuitiivisen näkijän kanssa tapahtui monta vuotta sitten ja ilman, että hän tiesi varhaislapsuuteni kokemuksia tai ylipäätään suhdetta vanhempiini. Niin tai näin, se varhainen vuorovaikutussuhde on ollut mekaaninen ja jollain tapaa vihamielinen. Siitä minulla on omia muistikuvia jo muutaman vuoden ikäisestä.

Aina vanhemmat eivät kykene enempään. Se on tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta  se antaa sille pienelle viattomalle ihmisen alulle huonot eväät elämään. Olen tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, etten saanut kovin hyviä eväitä elämää varten ja melkoista räpistelyä elämään opettelu on ollutkin.

Ehkä tässä liki puolivälissä elämää on vihdoin aika oivaltaa, että räpistelyn voi lopettaa ja riittää, että kelpaa hyvin itselleen. Silloin nimittäin ei tarvitse myöskään kipuilla muiden hyväksynnän ja arvostelun kanssa.

”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!”

Tommy Tabermann

Kahavilla – vieraissa pöydissä

Eräänä aamuna sain jostain päähäni ajatuksen lähteä kiertämään kaupungin ympärillä kulkevaa luontopolkua ja poiketa sieltä kahville erääseen niistä Lahden uusista kahviloista, joissa en ollut vielä poikennut.

IMG_7780

Kahvila oli pienempi, kuin olin ajatellutkaan ja suodatinkahviin oli tyytyminen. Istuin toiseen kahvilan pöydistä. Toisessa istui nainen, joka jutteli kahvilan pitäjän kanssa.

Jokin siitä jutustelusta tarttui korvaani ja sai minut kommentoimaan puolihuolimattomasti heidän keskustelua. Siitähän virisi vilkas keskustelu ja me toisilleen tuntemattomat naiset pulputimme pian asioita laidasta laitaan. Sitä ei muuten täällä Hämeessä kovin usein tapahdu.

Keskustelun tuoksinassa kävi ilmi, että toisen naisen sukujuuret ovat sieltä, mistä minun isän puolen sukuni ja toinen nainen oli kotoisin sieltä, mistä äitini sukujuuret ovat. Aivan eri puolilla Suomea! Keskustelun myötä kävi ilmi muitakin hassuja yhteensattumia, mm. toisen naisen nykyinen asuinpaikka keskellä ei mitään ja täkäläisittäin viimeisimmässä nurkassa paikallisten karttaa, siellä, missä itsekin asuin etelään muutettuani. Miten sinne edes kukaan sattumalta eksyy?

IMG_7776

Ennakoimaton kohtaaminen oli virkistävä ja sai minut muistamaan taas unohdettuja puolia itsestäni. Niitä, joita arkiympyröissäni ei kukaan näe tai jotka eivät ole tulleet kohdatuksi pitkään aikaan. Vaikka olen introversioon taipuvainen, rakastan kommunikaatiota ja ihmisten kohtaamista.

Miten ihanaa onkaan olla vuorovaikutuksessa positiivisten ihmisten kanssa! Olen muutaman vuoden sisällä käpertynyt kolooni, koska väsyin negatiivisuuteen, jatkuvaan kilpailuasetelmaan ja muiden ihmisten hyväksikäyttämisen kulttuuriin. Ja siihen, että puhutaan ikävään sävyyn muista ihmisistä. Oli yksinkertaisesti helpompi pidättäytyä kontakteista kuin jatkuvasti vastustaa negatiivisuuden kuormaa.

Se, että jokin johdatti minut tähän kahvilaan juuri tiettyyn aikaan, on niitä elämän ihania mysteereitä, jotka tekevät elämästä raskaidenkin aikojen keskellä kutkuttavaa. Jotta elämä tuntuu mielekkäältä, täytyy uskaltaa antaa virran viedä ja intuition johdattaa polkujen päihin.

Tällaiset kohtaamiset auttavat taas luottamaan ihmisyyteen ja nousemaan takaisin omalle polulle ja kukkulan päälle. Mikä tärkeintä, muistan taas miten  hienoa on antautua keskusteluun ventovieraiden kanssa. Sitä ei koskaan tiedä, mihin se johdattaa.

Punajuuri-appelsiinikvassi

kvassi

 

Mikäli haluat kuplivampaa juomaa, ota pullot pois jääkaapista ja anna seistä huoneenlämmössä 4–6 tuntia. Laita takaisin jääkaappiin ennen tarjoilua.
Nauti juomaa aamuisin tyhjään vatsaan.

(Resepti on Novellen mainiosta reseptipankista täältä)

kvassi4

Fermentointi

Olen ollut pitkään kiinnostunut fermentoinnista ja hapattamisesta, mutta en ole vielä edistynyt kokeiluissa, eikä minulla siis ole henkilökohtaisen kokemuksen mukanaan tuomaa tietoa prosessista – vielä. En myöskään ole ihan kärryillä siitä, miten fermentointi ja hapattaminen eroavat toisistaan.

Tykkään hapankaalista ja tiedän, että sen sisältämät maitohappobakteerit vaikuttavat suolistossa probioottisesti. Juuri tästä syystä sisäisen lohikäärmeen vaikuttaessa terveyteeni voimakkaimmillaan, hapankaalin elämääni löysinkin. Kortisoni korvensi suolistoa, enkä halunnut aloittaa lääkkeitä lääkkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin.

Suoliston tasapainoinen mikrobikanta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja näkyy niin ihon kuin mielenkin hyvinvointina. Suosittelen hapatettuja ja fermentoituja herkkuja siksi erityisesti meille kaikille jumalaisille naisille.  Myös punajuuri on meille naisille erityisen hyväksi. Kirjoitin aikaisemmin blogissani näin.

Vielä en ole hapankaalia siis itse tehnyt, mutta kiinnostukseni fermentointia kohtaan herätti hälytysjärjestelmäni, kun etsin uusia punajuurireseptejä kokeiltavakseni ja törmäsin netissä tähän Punajuuri-appelsiinikvassiin.

kvassi2

Kvassi

Kvassi on slaavilainen kotikaljaa muistuttava juoma, joka on tehty perinteisesti maitohappokäymisen avulla ruisleivästä. En itse pidä kotikaljan mausta, mutta punajuuresta ja sitrushedelmistä pidän, joten en epäillyt tämän juoman kohdalla yhtään.

Kokeilin tätä reseptiä ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, mutta silloin onnistuin kasvattamaan melkoisen homeviljelmän purkkiin. Vaikka ohjeessa sanotaan, ettei pintahome haittaa ja sen voi turvallisesti poistaa, en uskaltanut hurjan näköistä juomaa pullottaa.

Sittemmin löysin netistä tietoa ja ohjeita maitohappobakteerien avulla käytettyyn punajuurikvassiin, jossa prosessi on hieman nopeampi ja to-do-listallani on siitä lähtien ollut kokeilla jotain löytämistäni ohjeista. No, on jäänyt sekin kokeilematta.

Paitsi suoliston hyvinvoinnin edistäjänä, uskotaan Punajuurikvassilla olevan muitakin terveysvaikutuksia. Punajuurikvassin sanotaan puhdistavan kehoa, auttavan elimistön hiljaiseen tulehdukseen ja sitä kautta mahdollisesti vaikuttavan ehkäisevästi diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän syntyyn.

Ihastuin vastikään pullotettuun inkiväärillä ja sitruunalla maustettuun Kombuchaan ja silloin taas muistin tämän Novellen sivuilta löytämäni punajuuri-appelsiinikvassin ohjeen.

Pistin muutama viikko sitten purkin pöhisemään ja lopputuloksena oli oikein onnistunut juoma. En ole juonut alkoholia uuden vuoden aaton jälkeen, joten nautin sitäkin suuremmalla syyllä kvassini  juuri punaviinilasista. Värin puolesta menisi muuten ihan täydestä, vai mitä?

Palaan vielä aiheen pariin myöhemmin!

kvassi

Kahavilla – Kinuskilla

Pitkä eristäytymisen aika on ohitse! Vaikka olenkin introversioon taipuvainen, minusta on tosi mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja mikä sen mukavampaa, kun tavata ihmisiä kahvilassa keskustelun merkeissä.

Treffasin vastikään ihanan ”Twitter-sukulaisen” ihka ensimmäistä kertaa brunssilla Tuusulan Kellokosken ruukki-alueella sijaitsevassa Kinuskillassa. Minun olikin ollut tarkoitus poiketa Kinuskillassa jo pidemmän aikaa, joten nämä tärskyt sopivat kuin nenä päähän.

20170903_24

20170903_22

Joissain paikoissa on vaan ”sitä jotain”

Paikka lumosi minut täysin. Koko ruukkialue on todella viehättävän pittoreski ja olo on siellä hieman kuin ulkomailla lomalla ollessa. Mahtavaa, että tällaisia paikkoja löytyy, niitä valjastetaan uuteen käyttöön ja että niihin kerääntyy käsityö- yms. yrittäjiä.

Kannattaa tilanteen tullen aina poiketa tukemassa tällaisten alueiden yrittäjiä ostamalla tuotteita ja käyttämällä palveluita.

Kinuskilla on viehättävä ja havaintojeni mukaan tosi suosittu paikka. Suositusten perusteella varasimme jo etukäteen brunssille pöydän, eikä se ollut suinkaan hätävarjelun liioittelua. Olimme tosin paikalla jo heti kymmeneltä, kun enemmälti porukkaa alkoi tulemaan lähempänä puolta päivää.

20170903_20

20170903_6

Dekkaribrunssi!

Minusta oli todella kutkuttavaa, että brunssille oli keksitty oma teemansa; Dekkaribrunssi! Tutustuin etukäteen Kinuskillan nettisivuilla sen tarjontaan ja jo listaa lukiessa kuola alkoi valua leukaa pitkin.

Tarjonta osui makuhermooni ja en voi muuta kuin suositella. Nälkä ei jäänyt ja vaikka tarjolla oli runsaasti kasvisvaihtoehtoja, ei siellä raavaampikaan henkilö nälkäiseksi jää. Mitä tuumaat seuraavasta listasta:

Mangochutney (M,G)
Minttu-jugurtti (L,G)
Tomaattipesto (M,G)
Avokadodippi (M,G)
Hummus (M,G)
Harissamajoneesi (L,G)
Pikkelöidyt sinapinsiemenet (M,G)
lihapyörykät, polenta (L)
vihreät pitkät pavut (M,G)
Kurkku-meiramisalaatti… jne jne…

20170903_2320170903_1

Eikä tässä vielä kaikki. Kävin samana päivänä iltapäivästä Kinuskillassa uudestaan kahvilla vanhan ystäväni kanssa. Hän asuu ihan noilla nurkilla, emmekä olleet ehtineet tavata pitkään aikaan, joten kun olin kerran paikalla, sovimme tapaavamme. Ei ollut kyllä perinteisessä kahvilavalikoimassakaan valittamista, sillä ainakin cappuccino ja juustokakku olivat herkullisia. Kinuskillasta tuli kertaheitolla yksi lempikahviloistani.

Täytyy kyllä todeta näin sosiaalisen päivän ja mieltä virkistävän ympäristön jälkeen, että meissä naisissa on ihan huippu energiaa!