Ihmerohto käyttöön – tee kurkumatahnaa

Hiljainen tulehdus (inflammaatio) on monen sairauden ja vaivan takana. Jos tulehdus saa roihuta vapaasti elimistössä, voit sairastua masennukseen ja muihin aivoperäisiin sairauksiin, hormonaalisiin sairauksiin, autoimmuunisairauksiin, suolistosairauksiin, astmaan, syöpään, sydäntauteihin, diabetekseen ja niin edelleen. Kyllähän sä tämän jo varmaan tiedätkin!

Tulehdukselliset sairaudet tarvitsevat yleensä taustalle useamman tekijän, joista yksi on geeniperimä ja toinen on laukaiseva tekijä, kuten vaikkapa ylipaino, joka aiheuttaa elimistössä inflammaation, joka sekoittaa hormonitoimintaa, joka voi laukaista sairauden. Stressi on yksi yleisimmistä laukaisevista tekijöistä, minkä yritän jatkossa pitää mielessä.

Keho on monitahoinen kokonaisuus, jossa asiat vaikuttavat toisiinsa. Sen olen huomannut taas tässä tuoreessa terveyshässäkässäni. Tunnistan tulehdukselliset oireet ja sen, että on nyt siinä ja siinä minkä sairauden kytkin laukeaa ihan justiinsa.

Siksipä tässä vielä kaiken kukkuraksi päälle iskeneessä kesä/allergia -flunssassa tuli mieleeni ottaa taas tulehdusta hillitsevä kurkuma tehokäyttöön ja valmistaa sekä Golden Elixiriä, että Golden Milkiä (eli kurkumalattea).

060418060418_1

Helpotusta ja riman alentamista kurkuman käyttöön

Helpottaakseni juomien valmistusta päätin tehdä pitkästä aikaa kurkumatahnaa, jonka avulla esimerkiksi kurkumalatte valmistuu huomattavasti nopeammin ja kätevämmin. Kurkumatahnan ohje löytyy tekstin lopusta.

Aikaisemmin olen tehnyt kurkumatahnaa perinteisen intialaisen reseptin mukaan, joka esitellään mm. Kundaliinijoogaa käsittelevillä sivustoilla. Halusin tällä erää hieman vielä alentaa rimaa kurkuman käyttöön ja tein tahnaa, jossa on jo mukana oliiviöljy, mustapippuri, kaneli ja inkivääri. Jälkimmäiset on mukana maun vuoksi, mutta myös terveysvaikutustensa vuoksi. Kurkumahan itsessään ei ole mitenkään mieltäylentävän makuista.

Saadakseen kurkumiinista sen täyden hyödyn, kannattaa ensinnäkin ostaa sellaista kurkumaa, jossa kurkumiinipitoisuus on mahdollisimman suurta ja toisekseen kannattaa pitää mielessä , että kurkumiini ei itsessään absorboidu ihmiselimistöön kovin helposti, vaan rasvaliukoisena se tarvitsee seurakseen öljyä. Mustapippurin piperiini lisää vielä tuhatkertaisesti kurkumiinin imeytymistä, koska se hidastaa kurkumiinin nopeaa poistumista ruoansulatuksessa.
060418_2060418_3

Värjäytymisvaara ja ne tuhat hyötyä

Kurkuman kanssa puljatessa kannattaa muistaa, että se on todella värjäävää! Muutaman valkoisen t-paidan pilattuani yritän muistaa pitää keitoksen riittävän miedolla lämmöllä ja olla hämmentämisen kanssa huolellinen.

Kurkumatahnaa kannattaa silti ihan oikeasti vaivautua tekemään, sillä se vaikuttaa niin monin tavoin edullisesti kehoomme. Se mm. helpottaa flunssassa liman poistumista ja keuhko-oireita,  helpottaa ruoansulatusta, puhdistaa maksaa ja suojaa sydän- ja verisuonisairauksilta, sillä sanotaan olevan myös insuliinitasoihin vaikutusta ja se toimii elimistössä kortisonin tavoin hilliten tulehduksia. Kurkuma helpottaa myös kipuja, erityisesti nivelkipuja (koska se vähentää tulehdusta,) ja sen sanotaan myös edistävän palautumista stressistä.

Kurkumasta on tehty paljon tutkimuksia ja sen hyödyt kiinnostavat länsimaista lääketiedettäkin. Esimerkiksi kipua vaimentava vaikutus tunnustetaan, vaikka toki lääketeollisuuden edustajilta myös kritiikkiä tuntuu irtoavan. Kurkuman käytöllä ei ole haittavaikutuksia, joten miksi et kokeilisi sitä? Ainoastaan verenohennuslääkkeitä ja verenvuototaipumusta omaaville sitä ei suositella, koska se ohentaa verta.

Kiinalaisessa lääketieteessä sitä suositellaan erityisesti ruoansulatukseen, masennukseen ja keuhkoputken tulehdukseen. En tiedä silti, onko se ihmerohto, joka parantaisi nämä kaikki vaivani kestosressistä masennukseen, mutta kertaalleen olen sen avulla saanut sisäisen lohikäärmeeni talttumaan ja vahvan kortisonilääkityksen lääkärin ennusteista huolimatta purettua.

Golden Milkiä kannattaa muuten juoda ennen kaikkea iltaisin, koska se rauhoittaa ja helpottaa unen tuloa. Tässä vielä linkki kurkumamaidon eli Golden Milkin ohjeeseen. Sitä ennen kannattaa kuitenkin tehdä tahna, sillä sen avulla voi oikaista valmistusprosessissa!
kurkumatahna

kurkumatahna

Mainokset

Varastoraudan puute – uupumustila

Kärsitkö tolkuttomasta väsymyksestä, eikä syytä siihen tahdo löytyä sitten millään? Oletko tilassa, jossa ”reipastuminen” ei auta ja jos jaksaisikin yrittää ”kohottaa kuntoa”, sydämen tykyttely, lihasten heikkous ja selkeä hapen puute tekee kuntoilusta liki mahdotonta ja palautumisesta hidasta?

Et ole yksin, etkä keskivertoa heikompi tapaus. Täällä nousee myös käsi pystyyn henkilöllä, joka koki turhaan huonommuuden ja syyllisyyden tunnetta voimattomuudestaan ja siksi haluankin kertoa omasta kokemuksestani.

Syynä uupumukseen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin varastoraudan hupeneminen, mikä ei meille äiti-ihmisille ole tosiaan tavatonta.

20170912_140712

Ferritiiniarvot!

Multa ei mitattu missään vaiheessa ferritiiniarvoja, vaikka olen tästä tolkuttomasta väsymyksestä, huimauksesta, sydämen tykytyksestä, heikotuksesta, jaksamattomuudesta, energiavajeesta, hengityksen raskaudesta, ihon kuivumisesta, tukan tippumisesta ja palelusta käynyt työterveydessä puhumassa viimeisen kahden vuoden ajan.

”Rauta on kivennäisaine, jonka päivittäiset menetykset ovat hyvin pieniä sellaisilla henkilöillä, joilla ei ole verenvuotoja. Niinpä tarve on pienempi terveillä aikuisilla miehillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin kasvuikäisillä ja nuorilla naisilla. Kuukautisten aikaan naisten raudan tarve on suurempi ja riippuu kuukautisvuodon runsaudesta. Raudan keskeinen tehtävä on osallistua hapen kuljetukseen punaisten verisolujen hemoglobiinin rakenneosana. Vaikeassa raudanpuutteessa veren hemoglobiini vähenee, eli kehittyy anemia Lievempi raudan puute voidaan todeta varastoraudan niukkuutena mittaamalla ferritiinipitoisuus veren seerumista.” Terveyskirjasto – Duodecim

Ferritiinin viitearvot ovat 10 – 150 ja sen pitäisi olla vähintään siinä 30* hujakoilla ollakseen normaali, kun kyseinen arvo minulta vihdoin tsekattiin, se oli niinkin alhainen kuin 4.6!

*Edit 09/18:  normaali ferritiinitaso on ihmisestä kiinni, joku ei ole toimintakunnossa jos ferritiini on 30, toisella ei oireita tällä arvolla tunnu. Edistyneemmät ovat sitä mieltä, että naisen feriitiiniarvon tulisi olla lähemmäs 100, jotta elimistö ja solujen aineenvaihdunta toimii kunnolla.

Heikotus, jaksamattomuus ja alavireisyys ei ollutkaan laiskuutta ja huonommuutta!

Kilpparioireilua vai raudanpuuteanemiaa?

Itsehän epäilin oireiden perusteella kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta verikokeiden mukaan siitä ei ollut kyse loppuvuodesta 2016 eikä keväällä 2018.

Oireet raudan puutteessa ja kilpparin vajaatoiminnassa ovat hyvin samankaltaisia. Jos verikokeissa ei näy viitteitä kilppariongelmista ja Hb näyttäisi olevan kunnossa se on ”voi voi” ja helposti ohjaus psykiatrille.

Sinänsä ohjaus psykiatrille on hyvä asia, sillä pidemmän päälle aivotkin kärsivät tilanteesta ja ainainen heikotus ja uupumus varmasti omalta osaltaan altistaa masennukselle. Ennen masennuksen lääkitsemistä olisi kuitenkin syytä hoitaa kuntoon rautavarastojen tankkaus.

Vähiin käy, ellei varastoa välillä täydennetä

Eipä tullut itsellekään mieleen, että kyse voisi olla rautavarastojen loppuun kulumisesta, ellei joogaohjaajani olisi asiasta vinkannut. Näin jälkikäteen ajatellen on aivan selvää, että rautaa on kulutettu enemmän kuin sitä on tankattu:

  • Olen synnyttänyt kolme lasta.
  • Kuluneiden noin kolmen – neljän vuoden, eli viimeisimmän tolkuttoman stressijakson, aikana olen syönyt todella huonosti ja useimmiten ravintoköyhää ruokaa.
  • Sitä ennen harrastin rankkaa liikuntaa ja söin kuitenkin jo silloin kasvispainotteisesti ja syön erityisen paljon palkokasveja (jotka voivat estää raudan imeytymistä).
  • Stressin aiheuttama n. 10 kg ylipaino aktivoi hormonaalisen hässäkän, jonka seurauksena hikoilen kuin sika ja olen kärsinyt useamman vuoden ajan erittäin runsaista kuukautisista.
  • Ja uupuneena tietenkin kahvin kulutukseni on ollut todella suurta (kahvi estää rautaa imeytymästä).

Hups, sinnehän ne rautavarastot hupenivat.

051518_25

Voiko olla raudan puutetta, jos Hb on hyvä?

Hemoglobiini on mulla ollut lähes aina hyvällä tasolla, 142 – 150 luokkaa (joskus jopa 160, mikä tosin jo myös indikoi ongelmia), ja nytkin se oli ihan viitearvojen sisällä, tosin heikompi kuin aikaisemmin, eli 130. Vuosi sitten se oli vielä 142 luokkaa. Hb lähteekin laskuun vasta, kun rautavarastot on käytetty loppuun.

Hematologian erikoislääkärin Tom Wideniuksen mukaan kuitenkin jo viitearvojen sisällä oleva Hb voi tarkoittaa anemiaa, jos potilaan Hb on normaalisti ollut korkeampi!


”Olen valitettavan usein kuullut potilailtani lääkäreiden todenneen, että raudanpuutetta ei ole kun hemoglobiini on hyvä (esim. 125 g/l). Lääkäri saattaa tulla tehneeksi helposti tässä kaksikin virhettä: Ensinnäkin, Hb 125 tarkoittaa jo anemiaa jos aiemmin ilman raudanpuutetta Hb-arvo on ollut 145. Toiseksi, ferritiini voi olla alle 10 vaikka Hb olisi 150. Tuskin kenenkään naisen Hb on 117-125 jota pidetään kuitenkin ”normaalina”. Jokaisella on oma normaali Hb-arvonsa, joka selviää vasta kun Hb mitataan ferritiinin ollessa yli 30-40 (mieluiten yli 50).”

Kannattaa muuten lukea tuo linkkaamani Tom Wideniuksen blogikirjoitus, siinä on hyvää tietoa aiheesta!

Rautavarastojen täydennystä

Itse en vielä tiedä, missä aikataulussa rautakapseleiden napsiminen palauttaa minut elävien kirjoihin – vai palauttaako. Otan Obsidania kaksi tablettia päivässä ja luojan kiitos vatsani kestää sitä joten kuten.

Yritän huomioida myös raudan imeytymiseen vaikuttavat seikat ja ravintoaineet. Pyrin lisäämään ruokavalioon aikaisempaa enemmän punaista lihaa, maksaa ja verilettuja. Teen sen, mikä on minun käsissäni ja toivon, että rasittunut kehoni hoitaa vastaavasti oman osuutensa.

Kärsin kroonistuneesta stressireaktiosta, jota en älyllisellä tasolla pysty hallitsemaan. En tiedä, mitä tuhoa se vielä saa aikaiseksi, mutta rautatankkauksen lisäksi minun tulisi löytää nyt se zen – pyhä rentouden olotila. Psykiatri on tästä erityisen huolissaan, joskin on selvää, että se on seurausta pitkästä ja rankasta henkisestä kuormituksesta.

Rautakapselit eivät tietenkään poista uhkaavaa tsunamia, mutta odotan mielenkiinnolla miten rautavarastojen kohentuminen vaikuttaa henkiseen jaksamiseen.

Joudun odottamaan myös minua aikaisemmin hoitaneen tahon vastausta konsultaatiopyyntöön, eli ihan vielä ei pysty huokaisemaan helpotuksesta sisäisen lohikäärmeen suhteen, vaikka koetulokset eivät sen heräämisen puolesta puhuneetkaan.

051518_24

Sinä!

Jos kärsit selittämättömästä uupumuksesta, muista käydä mittauttamassa Ferritiiniarvosi!

Jos sinulla on kokemusta asiasta, olisi mukava kuulla miten nopeasti sait rautavarastot kuntoon ja oliko tämä pysyvää?

Silta yli synkän virran

Elämä on kyllä melkoinen seikkailu. Tai miten sen nyt sitten haluaa nähdä.

Tavakseni on tullut käydä sulattelemassa asioita kaupungin läheisillä luontopoluilla. Polkukävelyistä on muodostunut arjen pelastaja. Kaipaan haastetta niin keholle kuin mielellekin, mutta myös uusia näkökulmia. Uusi polku vie kohti uusia näkymiä, aina.

Pidemmillä kävelylenkeillä kuuntelen podcasteja, mutta kun lähden luontopoluille, haluan kuunnella luonnon ääniä ja mikä tärkeintä – sisäistä ääntäni.

Tällä kertaa sulatettavaa oli sen verran isosti, että päätin vihdoin kulkea läpi Porvoonjoen luontopolun, sillä se oli minulle ihan uusi.
060418_4
Sain vihdoin tuloksia verikokeistani. Olin tietenkin käynyt ne stalkkaamassa jo ennen lääkärin soittoa, joten tavallaan tiesin, mitä tuleman pitää.

Lääkärin puhelu tosin hieman lisäsi huolta, sillä en voi olla varma, että olisin hyvässä hoidossa. Yhdistettynä sahaavaan verenpaineeseen näin koetuloksissa ikäviä yhtymäkohtia sisäiseen lohikäärmeeseeni, jonka toivon uinuvan ikiunta. Lääkäri ei niitä sen sijaan tunnu hahmottavan, etenkään kun sisäisen lohikäärmeeni aktiivisuutta mittaavat arvot olivat ns. normaalit. Sitähän ne minulla olivat pääsääntöisesti silloinkin, kun sairaus oli aktiivinen…

Työterveyden yleislääkärillä ei voi tietenkään olla ymmärrystä niin isosta kokonaisuudesta kuin mitä autoimmuunisairaudet ovat. Tästä vähän lisää myöhemmin tässä tekstissä.
060418_10
Lähdin siis sulattelemaan lääkärin puhelua Porvoonjoen luontopolulle, josta olin kuullut vasta muutamia vuosia aikaisemmin. En ollut oikein paikallistanut, mistä itse polku lähtee, sillä opasteet on aika huonot ihmiselle, joka ei tunne seutua kunnolla.

Huonosti niitä opasteita nytkään löytyi, mutta olin jo hieman aikaisemmin selvittänyt molemmat lähtöpäät ja suurinpiirtein sen, missä polun pitäisi kiertää. Olin siis kirjaimellisesti ihan kartalla.

Porvoonjoen luontopolku ei nimestään huolimatta kulje suoraan joenvartta pitkin, vaan se menee pitkiä matkoja maanteillä ja hiekkateillä ja muutenkin joen ja polun välissä on vähintäänkin rehevä pusikko melkein koko reitin ajan. Toki joki välillä näkyy ja sen pääsee ylittämäänkin muutamaan otteeseen.

Pohjoisen kasvattina itse joki oli hämmentävä. Joethan ovat oikeasti valtavia ja näkemäni joki muistutti enemmänkin synkkää ojaa. Se on kuitenkin varmasti joskus ollut merkittävä kulkureitti ja portti ulkomaailmaan, joten suhtauduin siihen kaikella kunnioituksella.
060418_26
Saattoi olla kuitenkin virhe lähteä polulle, sillä kärsin aika massiivisesta männyn siitepölyallergiasta ja keuhkoputki huusi hoosiannaa jo lähtiessä. Hengitys on muutenkin ollut viimeaikoina hieman työlästä, joten keuhkovammaisena ei pitäisi riskeerata flunssan suhteen.

Seuraavina päivinä kärsinkin sitten melkoisesta flunssasta. En voi välttyä ajattelemasta, että tämä ei ole mitään kesäflunssaa ja allergianakin vain seurausta näistä autoimmuunihässäköistäni, joiden pelkään tosissani nyt aktivoituvan uudelleen. PCOS on ainakin aktivoitunut stressistä johtuvan painon nousun takia.

Tämän noidankehän haluan nyt katkaista. Ehdottomasti! Mutta miten ihmeessä katkaista tahdosta riippumattoman stressioireilun selkä? Help!
060418_44Verikokeista kävi ilmi mm. lievä munuaisten vajaatoiminta, mikä ei lääkäriä millään tapaa huolettanut. Mikä huolettaa minua. Ei yleislääkäri tietenkään voi ymmärtää näin isoa kokonaisuutta kuin minunkin autoimmuunihässäkkäni ovat, ja silloin on syytä laittaa lähetettä eteenpäin.

Sen sijaan sekä D-vitamiiniarvot, että ferritiiniarvo saivat lääkärinkin ymmärtämään, että uupumuksellani on todellakin myös ihan elimellinen tausta.

Tuo D-vitamiinitaso itseäni erityisesti mietityttää, koska sisäinen lohikäärmeeni pitää sisällään epänormaalin d-vitamiinimetabolian, eikä ole lainkaan yksiselitteistä alkaa tuosta vaan napsimaan pilleriä purkista, niin kuin lääkäri tietenkin ensi alkuun määräsi. Onneksi hän nyt sitten aikoi konsultoida asiassa keskussairaalaa. Jossa ei välttämättä keuhko-osastolla sielläkään tiedetä tämän taivaallista tuosta d-vitamiinijutusta.

En todellakaan halua tai aio buustata sisäistä lohikäärmettäni millään tavalla, varsinkaan jos alkaa näyttää siltä, että se on herännyt.
060418_48
Niin tai näin, luontopolulla läpikäymieni ajatusvirtojen lopputulemana minusta on kuitenkin hyvä, että selvisi esimerkiksi tuo varastoraudan niukkuus. Nyt popsitaan rautalääkettä isolla annostuksella ja katsotaan miten vatsa reagoi ja alkaako maailma kirkastua. Arvo oli niin alhainen, että moni vastaavilla arvoilla on saanut rautainfuusion, mutta toivotaan nyt, että pillerit nostaa arvot nopeasti ja pysyvästi.

Niin että tiedoksi vaan, jos tuntuu sydän hakkaavan tiuhaan tahtiin, hengitys on hieman hankalaa, ajatukset takkuilee ja uupumus totaalisesti lamaa: kyse voi olla ferritiiniarvojen mataluudesta! En minäkään tätä itsekseni tiennyt, vaan joogaohjaajani onnekseni vinkkasi minulle asiasta seurattuaan tätä uupumuskamppailuani. Eikä lääkärikään sitä arvoa ollut mittauttamassa, ennen kuin itse pyysin.

Pidetään siskot huolta toisistamme ja ennenkaikkea itsestä

Masennus – se helpoin diagnoosi

Helmikuun lopulla lääkäri passitti minut sairauslomalle uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Kärsin samoista oireista jo pidemmän aikaa, koska stressitaso on ollut jatkuvasti kohtuuton viimeisten parin – kolmen vuoden ajan.

Kerroin tuosta lääkärikäynnistä aikaisemmassa kirjoituksessani. Palataan vielä aiheen pariin, koska minusta tuntuu että varjoista valoon on vielä vähän matkaa.

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken
-Apulanta, Valon juuri-

Olen kiitollinen työterveydellemme, että vointiini on suhtauduttu kaikella vakavuudella ja sitä on haluttu kontrolloida suhteellisen tiuhaan tahtiin. Mutta ärsyynnyn kyllä siitä, että sielläkin se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin käsitys tuntuu olevan täysin tuntematon ja kaikki on niin helppo tunkea mielialahäiriöiden taakse.

Alusta pitäen olen kertonut lääkärille fyysisistä oireistani ja niiden vuoksi alun perin lääkärille lähtenytkin. Mihin katoaa se fyysisten oireiden merkitys, kun lopputuloksena voidaan todeta potilaan sairastavan masennusta?

051518_14

Stressi johtaa henkiseen uupumiseen, vai…

Ensimmäisen kerran kävin stressistä johtuvien oireiden vuoksi lääkärillä YT-rumban jälkimainingeissa muistaakseni jo vuoden 2016 loppupuolella.

Oireet ovat olleet tyypillisiä pitkäaikaisesta stressistä seurauksena tulevia: sydämentykytyksiä, verenpaineen nousua, tolkutonta väsymystä, unettomuutta, hiusten menetystä, heikotusta, huimausta, pahoinvointia, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, lähimuistin huononemista… you name it! Mutta ne sopivat myös moneen muuhunkin vakavaan diagnoosiin.

Verikokeista ei mitään tuolloin 2016 löytynyt, kuten ei keuhkokuvista tai verenpaineen kontrolloinnistakaan lääkärikäyntien yhteydessä.

Tällä kertaa verikokeita ei edes otettu ja nopea sydämen ekg kertoi, että sydän pumppasi sillä hetkellä nätisti ja tasaisesti. Minun rakas, kaltoin kohdeltu sydämeni.

Muuhun ei työterveydessä oikeastaan huomiota kiinnitetty kuin siihen, että kuormitukseni on todellakin ollut kohtuutonta, sekä itkuisuuteeni ja univaikeuksiin. Masennus on niin helppo diagnoosi tehtäväksi. Resepti lääkkeille, ohjaus terapiaan ja sairauslomaa. Hyvä siitä tulee!

Ylläpitääkö kehon epätasapaino masennustilaa?

Mutta mitäpä jos ei tulekaan? Mitä, jos se kohtuuton stressi ja pitkäaikainen kuormitus on vaikuttanut paitsi henkisiin voimavaroihin, myös sisäelimiin ja sisäeritykseen?

Minusta on päivän selvää, että jatkuva ”pakene ja puolustaudu” -tila nakertaa fyysisiä voimavaroja ja lopulta ylikulutuksen vuoksi vaurioittaa elimistöä. Kyllä auton moottorinkin pitää saada puhdasta voiteluöljyä ja antaa sen välillä jäähtyä, jottei se leikkaa kiinni! Ja jos se leikkaa kiinni, ei voiteluöljyn lisääminen korjaa sitä.

Minusta on myös päivän selvää, että kehon ylikuormituksesta johtuvat vauriot vaikuttavat henkisiin voimavaroihin ja johtavat lopulta varmasti myös uupumuksen kautta masennukseen. Tämän länsimainen lääketiedekin allekirjoittaa. Mutta miten masennus voidaan hoitaa, ellei hoideta myös niitä kehon vaurioita?

Terapia ja lääkkeet ei tätä puolta ratkaise, vaan siihen tarvitaan riittävästi lepoa, oikeanlaista ravintoa ja sopivaa liikuntaa – sekä mahdollisesti hoito myös niihin syntyneisiin fyysisiin vaurioihin, olipa ne sitten vitamiini- tai vaikka rautavarastojen vajaus, diabetes, verenpaine, kilpirauhasen sairaudet tms.

051518_15

Oi sinä yhteiskunnan osanen, hoida hommasi!

Meidän yhteiskuntamme on ohjelmoitu ja rakennettu ajattelemaan niin, että ei työikäinen ihminen voi olla työelämästä, eli tuottavasta tavasta elää, pois kolmeakaan kuukautta. Yhteiskunta ei kestä sitä. Talous romuttuu! Kasvu estyy! Loisimista ei suvaita!

Mutta miten ja kauanko kestää se rääkätty ja vaurioitunut ihminen, ellei anneta keholle aikaa ja välineitä päästä tasapainoon? Toki se useita sairauksia omaava, ehkä vähän vajaateholla työelämässä toimiva koneen osanen, ylläpitää taloutta omalta osaltaan jatkuvien lääkärikulujen ja suurten lääkekulujen muodossa, jep jep. Ilmeisen kannattavaksi laskettu kuvio.

Sairauslomani aluksi aloin suorittamaan tervehtymistäni. Minunhan tuli ja minä halusin tulla pian kuntoon. Tein asioita, joista pidin. Laitoin terveellistä ruokaa säännöllisesti ja palasin joogan ja pitkien kävelylenkkien pariin. Menin nukkumaan kymmeneltä ja nousin ylös kuuden – seitsemän aikaan. Pian huomasin, että uupumus vain paheni. Ei sitä paranemista niin vain suoritetakaan, varsinkaan jos ongelman alkuperä on ollut suorittaminen. Siinä kohtaa vedin jarrut kiinni ja yritin lähestyä asiaa toista kautta, totaalisella levolla ja ”go with the flow” -metodilla.

Dopamiinitasoihin vaikuttava lääke antoi kyllä henkisellä puolella puhtia tarttua toimeen. Aika pian aloin jälleen harjoittamaan liikuntaa; kävelylenkkejä säännöllisemmin, metsäpatikointeja kuormittavassa maastossa ja kelien salliessa otin myös pyörän alleni. Unihygieniasta pyrin pitämään huolen ja yritän syödä säännöllisesti.

Mutta… mitä enemmän kohotin kuntoa, sitä heikommalta se tuntui. Liikuntasuoritusten jälkeisinä päivinä uupumus on niin valtava, että sitä ei pysty edes kuvaamaan.

051518_18

Tilanne nyt

Fyysiset uupumusoireet eivät ole kadonneet mihinkään ja vaikka henkisellä puolella on paljon kirkastumista tapahtunutkin, elämääni kuuluvat realiteetit ja taustalla yhä vellova tsunami kuormittavat henkisesti edelleen.

Voin vakuuttaa, ettei tämä ole vain henkistä – vaan elimistöni ei jaksa ylläpitää enää tätä koneistoa. Energiaa syntyy ehkä tarvittaviin päivän toimiin, mutta heti kun mennään kuormituksessa varastojen puolelle, syntyy vahinkoa. Energiavarastoja ei yksinkertaisesti enää ole, eikä niitä pääse syntymään, koska joku kehossa toimii nyt ylikierroksilla tai vajaateholla. Juuri nyt kaipaisin kiinalaisen lääketieteen apua, mutta sairauspäivärahalla siitä voi vain unelmoida (puhumattakaan siitä, että tuota päätöstä sairauspäivärahasta ei ole vielä edes tullut).

Mutta hell yeah! Vihdoin lääkäri ymmärsi, että veriarvot ja keuhkot pitää tsekata. Verenpainemittaus ja rautalangasta vääntämäni oireet ehkä herättivät hänet siihen, että tilanne ei ole ok.

Toivottavasti niistä verikokeista löytyy myös jotain, joka selittää tätä tilaa, jotta pääsen kuntouttamaan itseäni oikealla tavalla. Kunhan se ei olisi vanha tuttu sisäinen lohikäärmeeni, mitä lääkäri ensimmäiseksi tietenkin epäili. Ikävä kyllä, stressi voi aktivoida sen, mutta mielestäni oireet eivät ole ihan niitä vanhoja tuttuja nyt olleet.

*

PS. Verikokeista todellakin löytyi selityksiä uupumistilalleni. Palaan aiheeseen vielä!

 

Tyhjäkäynti

Hetkellisistä elämän purskahduksista huolimatta olen käynyt jokseenkin tyhjäkäynnillä koko tämän vuoden. Pidemmälle en jaksa edes muistaa.

Elämänliekki nostelee päätään ja pieniä liplatuksia voi havaita, mutta en ole elinvoimainen. Enkä etenkään Valoööri. Panttaan valoani tai valo on kituliekillä. Toisaalta, onko Valonööriys edes mitään ikuista ilotulitusta ja ilon pauketta? Väitän, että ei se ole.

Pohjamuta ja pimein pimeys täytyy kohdata ja tunnistaa, jotta Valo saa sen voiman, joka sillä on.

Ottiko masennus tilansa tai onko minussa jotain fyysistä vikaa?

Lohikäärme tuntuu ajoittain nostelevan päätään, vaikka länsimainen lääketiede ei sitä ole vielä todentanutkaan. Krooninen stressi ja autoimmuunisairaudet on huono yhdistelmä. Ikäännyn, rappeudun ja olenhan kovin kulutettu henkisesti ja fyysisesti tämän pitkällisen ylivoimaisen sietämisen ja selviytymisen jälkeen.

Iloa kaipaan! Ja merkitystä jokapäiväisessä elämässäni. Olen joutunut luopumaan kaikista sellaisista asioista, joita olen pitänyt tärkeänä ja joiden olen uskonut tuottavan iloa elämään. Työhön liittyvät muutokset olivat ehkä viimeinen pisara, mutta en aio jäädä sitäkään märehtimään. Raskas sen vaikutus oli, sitä ei ole kieltäminen.

172410_19

Välillä tekee mieli luovuttaa

Nelisen vuotta sitten luovutin silloisen taistelun ja sen jälkeen asiat alkoivat rullaamaan kuin itsestään. Muistan vielä sen hetken kuin eilisen: istuin sohvalla, tuijottaen pihan suihkulähdettä, siinä helvetin paikassa, jossa lähes ensimmäisestä päivästä lähtien päässäni oli soinut biisi ”Mun koti ei oo täällä”.

Siinä hetkessä olin niin kovin uupunut ja epätoivoinen kaikkien vastoinkäymisten keskellä, Tähtityttöikävissäni. Petettynä. Hyväksikäytettynä. Yhtäkkiä tuli valtavan kirkas hetki, jolloin sanoin ääneen luojalleni, pyhälle hengelle, metsän voimille, mille tahansa, joka minua olikaan kannatellut omien voimavarojen huvettua:

Minä luovutan. Anna tulla, mitä sitten tuleekaan, otan sen vastaan!

172410_27

Nyt, jos luovuttaisin, niin mistä? Ikään kuin päästäisi irti tyhjästä säkistä…

Tajusin jotain merkityksellistä tavatessani isääni pitkästä aikaa. Isästä on tullut vanha mies. Yhteisiä hetkiä ei ole koskaan ollut paljon, koska hän ei ole ollut läsnä arjessani, mutta niitä hetkiä ei ole tulevaisuudessa senkään vertaa.

Juttelimme sukumme syrjäänvetäytyvyydestä ja yksin viihtymisestä. Siitä, miten sen vastapoolissa on yksinäisyys ja yhteisöllisyyden puute. Sukukirouksia tai geeniperimää, mutta minussa se kulminoituu ja minuun se jää.

Tähän kohtaan tulee pilkku

Hirssipuuro

HIRSSIPUURO

  • 1 muumimukillinen hirssinjyviä
  • 2 reilua muumimukillista vettä
  • ripaus ruususuolaa

TEE NÄIN:
Huuhtele hirssinjyvät huolellisesti ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä, jotta haitta-aineet jyvien pinnalta huuhtoutuvat pois.

Keitä kunnes vesi on imeytynyt jyviin (n. 25 minuuttia). *vinkki nopeuttamiseksi

Mausta puuro ripauksella suolaa ja lisää maun mukaan nokare voita, oliiviöljyä tai kookosöljyä. Tarjoile marjojen ja hunajan kanssa.

WP_20140723_07_28_03_Pro-001

Käytän hirssipuurossa voin sijaan kookosöljyä, koska se pyöristää makuja. Nautin puuroni yleensä vadelmien ja karpaloiden tai mustikoiden kera. Lisäksi ripautan pinnalle mehiläisen siitepölyrakeita, raakakaakao nibsejä ja/tai luomu kookoslastuja. Lisään myös hunajaa, koska en varsinaisesti pidä hirssin mausta.

*vinkki nopeuttamiseksi!
Kypsentämistä voi nopeuttaa liottamalla jyviä yön yli, se parantaa myös myös sulavauutta. Itse teen aika usein niin, että illalla kiehautan jyvät, heitän kiehautusveden pois, lisään kattilaan pari muumimukillista vettä ja jätän jyvät likoamaan yön yli. Aamulla sitten lisään hieman vettä ja keittelen puuroksi (n. 10 minuuttia!). Tämä myös parantaa mielestäni hirssin makua, ilmeisesti kiehauttamisella saa paremmin karvasaineita jyvien pinnalta irtoamaan.

Hirssi tervehdyttävänä ruokana

Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen näkemysten mukaan hirssi poistaa kehosta ylimääräistä kosteutta ja hoitaa vatsaa ja pernaa. Kosteudesta ja Limasta on erityistä terveyshaittaa Kiinalaisittain ajateltuna. Hirssi kuuluu hoitavaan ruokavaliooni minua hoitaneen asiantuntijan suosituksesta.

HIRSSI

on kevyesti Viilentävä, Munuaisia ja ruoansulatuselimistöä vahvistava vilja. Se poistaa Kosteutta ja sopii hyvin kasvaville lapsille. Hirssillä hoidetaan monenlaisia vatsavaivoja, kuten pahanhajuista hengitystä, pahoinvointia, ärtynyttä suolistoa ja närästystä

-Terveyden kiinalainen käsikirja, Dennis Vinokur, Gummerus-

 

Skeptikko ja ”hölynpölynhoidot”

Täytyy tunnustaa, että vaikka alkuun nämä Kiinalaiset käsitteet ja diagnoosit kuulostivatkin skeptisessä ja loogisessa mielessäni sangen kummallisilta, nykyisin näen niissä logiikan ja omakohtaisten kokemusten kautta tiedän, että näkemyksissä on perää ja ruokavalion noudattaminen on tuonut mukanaan erinäisten vaivojen häviämistä, elämänlaadun parantumista ja terveyshyötyjä.

Tässä pieni artikkeli taustatiedoksi ”Limasta”: Onko ähky?.  Artikkelissa Nina Haavisto kertoo hieman Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen ravitsemusopin näkemyksistä.

Hirssi on gluteeniton ja emäksinen vilja. Se on helposti sulavaa ja sisältää esimerkiksi runsaasti rautaa ja magnesiumia. Hirssi on muistettava tosiaan huuhdella huolellisesti, koska sen pinnalla on karvasaineita.

Kilppari-ongelmaisten kannattaa huomioida, että hirssi sisältää goitrogeenejä, joten se saattaa vaikuttaa kilpirauhasta lamaavasti. Goitrogeenien vaikutus vähenee kypsennettäessä. Kilppariongelmien vuoksi hirssiä ei kuitenkaan kannata kokonaan jättää käyttämättä, sillä ruokavalion terveysvaikutuksissa kyse on aina ruokavalion kokonaisuudesta.

Kuri vai rakkaus?

En ole varmasti ainoa, joka kohtelee itseään huonosti.  Uskottelemme itsellemme tekevämme asioita, joista nautimme tai tekevämme asioita, koska nautimme niistä, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Itse huomaan aina vain suorittavani, vaikka kuinka kuvittelisin, että näin ei enää ole.

20170410_160009-003

Kenen mittoja tavoittelet?

Naisten juttuja seuraamalla, tuntuu, että toteutamme muiden visioita. Luulemme, että meidän tulisi täyttää jokin ulkonäköön tai mittoihin liittyvä kriteeri, jotta olemme yhteiskuntakelpoisia. Tavoittelemme laihtumista, fitteyttä ja tiettyjä mittoja. Moni tekee sen terveytensä riskeeraamalla.

Minäkin olen sortunut siihen; olen yrittänyt kohottaa kuntoa, vaikka kehoni on kärvistellyt muutenkin ihan ultimaattisen stressin kourissa. Ja stressannut lisää, kun en pysty treenaamaan. Oma syyni treenaamiseen ei ole ollut ulkonäkö, vaan hyvä olo ja terveyden mahdollistaminen. Mutta en ole kuunnellut itseäni riittävästi siltikään.

Tarjoammeko itsellemme kuria vai nautintoa?

Kuinka moni nainen kurittaa itseään, koska on tyytymätön? Kuinka moni tehojumpissa käyvä oikeasti nauttii itse jumpasta? Jep, tiedän kyllä, että vaikka sinne jumppaan raahautuisi vastentahtoisesti ja itse jumppa olisi yhtä helvettiä, niin jälkikäteen saattaa tulla hurmoksellinen olo.

Moni toki tarvitsee hieman potkua persuksilleen. On niin helppo jämähtää paikoilleen, olla liikkumatta ja mässyttää kaikkea lihottavaa. Selkärangattomuus on aina huono juttu. Jos laiskuus aiheuttaa fyysisesti ja henkisesti huonon olon, niin silloin on syytä terästäytyä. Mutta jos sohva ja kirjan lukeminen tai vaikka leffat tuottaa suurta sulle mielihyvää, niin go for it! Se tekee sulle hyvää.

Ole itsesi paras ystävä

Meidän tulisi kohdella itseämme kuten kohtelemme parasta ystäväämme. Rakkaudella ja armollisesti. Rakastaa itseämme juuri sen näköisenä ja kokoisena kuin juuri nyt olemme.

Tämä huomio etenkin kaikille meille erilaisista autoimmuunisairauksista, PCOS:ta tai muista hormonaalisesta kaaoksista kärsiville naisille. Ei meidän keho ole tahallaan niin  hankala.

Keho yrittää tosissaan löytää aina balanssin ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Usein me itse sabotoimme elimistöämme vihaamalla ja piiskaamalla sitä. Me myös syömme huonosti, treenaamme liikaa ja nipistämme aikaa yöunista. Stressi on ihan kaikista pahoin kehon balanssin tuhoaja.

Puhun nyt stressistä, joka ei ole normaalia. Aiheutamme elimistölle stressiä syömällä vahingollisesti, liiallisella liikkumisella ja nukkumalla liian vähän.

Armollisuuden tiellä

Opettelen armahtamaan itseäni. Jos en pysty nyt systemaattiseen kunnon kohottamiseen, niin sitten teen muita tekoja, joilla mahdollistan elimistölleni sen, mitä se yrittää meidän hyväksi tehdä.

Liikkumisen olen aloittanut pitkistä kävelyistä ja yritän huolehtia, että jokaiseen päivään tulee se 10 000 askelta. Paitsi niinä päivinä, jolloin kehon signaalit kertovat, että nyt tarvitaan lepoa. Niitä päiviä on esimerkiksi rankan päivän, pitkän kävelyn tai vaikkapa kuukautisten aikaan. Eikä se ole heikkoutta vaan vahvuutta.

Opettelen sallimaan itselleni luvan tehdä asioita, joista nautin. Yksi suurimmista nautinnon aiheista minulle on ollut aina lukeminen, muodossa tai toisessa. Parhaiten palvelen hyvinvointiani tekemällä asioita, joista nautin. Siispä kirja käteen.

Vieläkö sinä muistat, mikä sinulle tuottaa aidosti nautintoa?