Kahavilla – Wilhelmiinan Konditoria

Matkalla Keski- tai Pohjois-Suomeen, poikkeamme usein kahville Jyväskylään Wilhelmiinan Konditoriaan, joka sijaitsee Asemakadulla Nikolainkulmassa. Siitä on tullut yksi lempparikahviloistani lyhyen ajan sisällä. Tuo ihana roosa linnamainen rakennus on avannut ensimmäistä kertaa ovet rakennuttajansa Nikolai Wahlgrenin ravintolana ja hotellina vuoden 1899 tietämissä. Nykypäivän matkustavaisille kahvila on myös sinänsä helposti saavutettavissa, motarilta sujauttaa auton kanssa helposti läheiselle…

Lue lisää

Vanha Mylly

Jo toisena vuonna peräkkäin Serlachiuksen Gösta-museosta kotiin päin paluumatkalla pysähdyimme nauttimaan ateriaa Jämsänkosken sympaattiselle Vanhalle Myllylle. Vanha Mylly sijaitsee kauniilla paikalla kosken partaalla ja hyvällä kelillä kannattaakin suunata syömään ulkotiloihin – ei sisätiloissakaan tosin mitään valittamista ole. Vanha Mylly on avattu ensimmäisen kerran ruokaravintolana jo vuonna 1969. Mahtavaa, että se on edelleen ravintolakäytössä, sillä tällaisiin…

Lue lisää

Maa kutsuu taiteen ystävää

Eräänä sateisena heinäkuisena päivänä teki mieli lähteä tien päälle, museokierrokselle. Museokortti on poltellut taskussa koko kiireisen alkukesän ja enempää en voinut enää pidätellä. Suunnaksi otimme tällä erää Mänttä-Vilppulan. Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Mäntässä Serlachiuksen Göstassa ja harmittamaan jäi silloin käymättä jäänyt Gustaf-museo. Vahinko otettiin tällä kertaa takaisin ja aloitimme museokierroksen juurikin Gustafista. Vaikka pidänkin…

Lue lisää

Muutoksen tuulet

Mikään muu ei ole varmaa kuin se, että kaikki alati muuttuu. Viime vuosina on muuttunut elämäntilanne, koti ja työtkuviot useaan otteeseen. Välillä on tuntunut, että olen pyörteessä, josta en pääse vakaammalle maalle millään, vaikka pidänkin muutoksista. Koti on siellä, missä on sydän Muistan vahvasti tunteen, kun kävin katsomassa tämän nykyisen kodin rakennustyömaata. Siitä on aikaa…

Lue lisää

Kahavilla – Wine Cafe Olavi

Lahteen putkahteli viime vuonna uusia kahviloita kuin sieniä sateella ja koin tuolloin itse jopa pienoisen kahvilakyllästymisen. Uusista kahviloista aika moni osoittautui pettymykseksi, muiden muassa nykyinen lempparikahvilani Olavi. Olavista on sittemmin tullut tosiaan yksi lempikahviloistani, joskin kakkupaikka se ei edelleenkään ole ja toisinaan istumapaikoista on yhä pulaa, koska se on niin suosittu. Suosio ei ole ihme,…

Lue lisää

Pyhä yksinkertaisuus

On se jännä, miten stressin purkautuminen vaikuttaa yöuniin. Siis eihän sen pitäisi olla mitenkään ”jännä”, vaan ihan päivänselvä asia, mutta jotenkin olen itse unohtanut, miltä tuntuu, kun olo on normaali. Olen tietoisesti keventänyt ja ollut stressaamatta sen, minkä voin, sekä panostanut unihygieniaan. Työhaasteiden kanssa olen tehnyt sen, mikä on riittävästi. En toimi enää omien voimavarojeni…

Lue lisää

Ooh – kartiohuhtasieni päätyi lautaselle

Olin äimän käkenä, kun törmäsin toukokuussa pihapensaan hakekatteessa kartiohuhtasieniin. Vai oliko kyseessä pallohuhtasieni, en tästä ihan varma ole, mutta myöhemmin työkaverilta saamani kartiohuhtasienet olivat himpun tummempia ja hiippalakistaan terävämpiä kuin oman pihan löydös. Lajimääritys muilta osin on sataprosenttisen varma, eli kyse oli varmuudella huhtasienestä eikä esimerkiksi Poimukellomörskystä, jonka hattu ei ole jalan kanssa yhtenäinen toisin…

Lue lisää

Minimalistista luksusta

Kesä starttasi ekskursiolla Keski-Suomeen, noin tuhannen asukkaan kunnan perukoilla sijaitsevaan sähköttömään ja kantoveden varassa pyörivään pienen järven rannalla sijaitsevaan pieneen mökkiin. Vain me kaksi, Jyrinäparta ja minä. Tarkoituksenamme oli ottaa irtiotto arjesta ja mökki käyttöön talven jälkeen, sekä tutkailla miten sähkötön ja vedetön mökki voisi palvella meitä kesäreissujemme tukikohtana. Perillä paljastui, että emme olleet kaksin.…

Lue lisää