Kevään Ananda-lehti tarttui vihdoin käteeni, kun sain avoimen amk:n työn alla olleen viimeisen kurssin pakettiin. Energiani on ollut töiden lisäksi täysin sitoutuneena tuohon kurssiin semiotiikasta - sekä tekeillä olleessa Portfoliossa - niin etten ole voinut keskittyä lukemaan tai tekemään juurikaan mitään muuta pitkäjänteisyyttä vaativaa. Olen työstänyt kurssia ja portfoliota alitajunnassa koko kevään. Onneksi olen oppinut, … Jatka artikkeliin Dare to shine!
Uni avaa portteja
Huh, huh. Nyt virtaa erikoinen energia ja tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista. Vaikka ei ole, sillä kohtasin pystypäin siihen tsunamiin liittyvän viimeisen pyörteen, eikä se antanut minulle armoa. Nyt se on kuitenkin kirjattu menneisiin, vaikka rajoittaa vapauttani vielä jonkin aikaa. Piste sille tarinalle. Totaalisesti piste. Tai sitten kaikki on juurikin mahdollista. Aina on kaikki … Jatka artikkeliin Uni avaa portteja
Paavolan tammi – road tripillä lasten kanssa
Palataan kesämuistoihin vielä hetkeksi! Kuten jo aikaisemmin tuli todettua, minulle parasta kesässä on paahtava helle. Sitä tuli kesällä 2018 fiilisteltyä toden teolla - mutta samalla se vaikutti siihen, mitä jaksoi tai pystyi tekemään. Road tripit ilmastoidulla autolla onnistuvat lasten kanssa helteessäkin, toisenlaisia ovat ne omat hikiset muistot 70-luvulta automatkoista helvetissä. Toiseksi parasta kesässä on "Go … Jatka artikkeliin Paavolan tammi – road tripillä lasten kanssa
Kahavilla – vieraissa pöydissä
Eräänä aamuna sain jostain päähäni ajatuksen lähteä kiertämään kaupungin ympärillä kulkevaa luontopolkua ja poiketa sieltä kahville erääseen niistä Lahden uusista kahviloista, joissa en ollut vielä poikennut. Kahvila oli pienempi, kuin olin ajatellutkaan ja suodatinkahviin oli tyytyminen. Istuin toiseen kahvilan pöydistä. Toisessa istui nainen, joka jutteli kahvilan pitäjän kanssa. Jokin siitä jutustelusta tarttui korvaani ja sai … Jatka artikkeliin Kahavilla – vieraissa pöydissä
Lauluja kuoleman tuolta puolen
Jos ei ole pimeyttä, ei ole valoa Loppuvuoden ikävissä pyörteissä etsin paitsi tietä valoon takaisin, myös minulle niin rakkaan goottilaisen estetiikan lähteitä. Jälkikäteen vasta ymmärsin asioiden yhteyden, mutta palataanpa siihen vähän myöhemmin. Olen aina viehättynyt goottilaisesta estetiikasta, pimeyden kauneudella leikittelystä ja vuosituhannen alusta lähtien myös tummasävyisestä musiikista. Viime vuosina tosin olen keskittynyt enemmän valoon ja … Jatka artikkeliin Lauluja kuoleman tuolta puolen
Kuka rajoittaa vapauttasi?
Oletko sinä vapaa? Todella oikeasti vapaa? Onko koelaboratorion rotta labyrintissa vapaa? Kas, sehän voi ihan itse päättää, mihin ja mistä kulmasta se kääntyy vai jääkö kenties paikoilleen. Kun katsomme rottaa labran pöydällä ylhäältä käsin, ei se kovin vapaalta vaikuta labyrintissään. Me ihmiset olemme usein samanlaisessa tilanteessa stereotypioihin ja ihanteisiin jumittuneena. Kuten kapinoiva murrosikäinen joka päättää … Jatka artikkeliin Kuka rajoittaa vapauttasi?
Raskaansarjan velhomusiikkia
Urkumusiikki. Mitä sinulle siitä tulee ensimmäisenä mieleen? Kammottavaa pauhua ja kiduttavaa kakofoniaa. Ahdistavaa hautajaismusiikkia. Ajattelin itse joskus näin. Siksi ymmärrän, että ei ole ehkä kovin trendikästä tykätä urkumusiikista. Urut on paljon enemmän! Löysin sen äärilaidat ensimmäistä kertaa tajuttuani että itseasiassa lemppariyhtyeessä Deep Purplessa soi urut. Se ei ollutkaan pelkkä kansakoulun virsihanuri tai hautajaisten tunnelman siivittäjä. … Jatka artikkeliin Raskaansarjan velhomusiikkia
