Arjen katsaus – fanfaarit arjelle

042718

Arki rullaa ja tsunamin jälkiaallot ovat tänään jo askeleen lähempänä. Kun kohtaan sen, olen lähempänä omaa tulevaisuuttani kuin ikinä ennen tätä.

Ja kas, yhtäkkiä huomaan sitoutuneeni taas useammaksi viikoksi tiukkaan opiskelusettiin ja samaan aikaan työelämäkin vaatii panostusta. Voi minua.

Raudanpuute ja oma terveydentila kaiken kaikkiaan ei kovin hyvällä tolalla ole, mutta nyt olen tehnyt sitä varten plan B:n. Kokeilen ensin intuitioon pohjautuen muutamaa juttua ja teen itselleni oikein strategian. Katsotaan, kuinka käy. Fanfaarit sille.

Arjesta selviytymiseen olen rakentamassa myös oikein lukujärjestystä, jotta en kompastu tulevaan kalenterisumaan ja opiskelun vaatimaan kirjallisuuslistaukseen. Kyllä minä tästä taas selviän, mutta blogi saa uinua taas tovin.

Mainokset

Välitsekki

Vuoden puolivälissä on hyvä ottaa pieni välitsekki. Vuosi 2018 näyttäisi saavan minut ennen kaikkea pöllämystyneeseen tilaan ja odotan mielenkiinnolla, miltä loppuvuosi näyttää.

Sairausloma

Sairauslomalla elämäni aikakapseli on singahtanut ihan omalle radalleen. Suurin osa päivistä valahti ohi saamatta aikaan mitään muuta kuin pakollista lepoa. Joinain päivinä jaksoin tavata ihmisiä, ulkoilla ja valokuvata/kirjoittaa blogia. Useimpina vain makasin. Luettuani nyt raudanpuuteanemiasta kärsivien kokemuksia, en enää yhtään ihmettele oloani.

Blogin kirjoittaminen on uupumuksesta huolimatta ollut helppoa, koska kevään ajan olen pitkälti viimeistellyt tekstien raakileita ja käyttänyt olemassa olevia tai valokuvauskurssin aikana tekemiäni harjoituskuvia.

Nyt törmään siihen tosiasiaan, että tekstiaihiot alkavat olla käytettyjä, enkä halua alkaa tekemään tikustakaan asiaa. Päivitystahti saattaa jossain vaiheessa muuttua, ellei elämään tule jotain sellaista sisältöä, joka uppoaisi blogini aihealueisiin sorvaamatta. Innostamisen teema tällä hetkellä kun tuntuu olevan vähän niin ja näin…

Opiskelusta

Opintoihini kuulunut viimeinen kurssi, valokuvauskurssi, meni sekin ohitse vähän salakavalasti, enkä jaksanut dokumentoida sitä. Se on hieman harmillista portfoliota ajatellen.

Näitäkään satamassa otettuja kuvia en ollut muistanut edes käsitellä, ennen kuin nyt kävin katsomassa olisiko jotain sopivia julkaisemattomia kuvia tähän tekstiin liitettäväksi. Oli muuten mukava päivä kera kurssitoverin, joka toimi kuvissani mallina.

Vaikka kurssi olikin mulle oikeastaan kertausta, läsnäoloni oli vähän niin ja näin, enkä ollut ollenkaan kunnossa kurssin aikana, sain siitä vitosen! Jei!

Työelämästä

Aikakapseli on tipauttamassa minua näillä näkymin pian työhön takaisin. Tilanne on sinänsä jännä, koska sain tietää, että jälleen kerran on yhdet, jonkin asteiset, YT:t meidän työtä koskien läpi käyty ja kuinka ollakaan, suurin muutos koskee taas minun työtäni.

Näyttäisi, että palataan puolentoista vuoden takaiseen hetkeen uudestaan. Siitä puolentoista vuoden takaisesta hetkestä, jolloin sain vihdoin mahdollisuuden palata ”kotiosastolleni” tekemään sitä, mitä minun pitäisi tehdä, sivusin muuten blogissani täällä.

Silloin tarjottu mahdollisuus oli vähän niin kuin veturinkuljettajalle annettaisiin oma juna kuljettavaksi, mutta vedettäisiin raiteet pois alta kertomatta siitä etukäteen. Se oli hieman absurdi tilanne, mutta itse opin siitä todella paljon, mistä olen juuri tänään erityisen kiitollinen.

Voinnista

Mietin, olisiko masennusdiagnoosilta voitu välttyä, jos työterveydessä olisi heti suostuttu tsekkaamaan fyysinen terveydentila huolella ja siten nähty verenkuvasta, että kärsin raudanpuuteanemiasta.

Raudan puute vaikuttaa dopamiinitasoihin, joten ihan varmasti masennusoireita on ollut. Henkinen kuormituskin on ollut ihan kohtuutonta pitkään. Mutta dopamiinitasoihin vaikuttava lääkitys ei poista sitä alkuperäistä syytä, tällä kertaa raudanpuuteanemiaa, tietenkään!

Nyt tuntuu, että rautatankkaus alkaa kirkastaa maailmaa, herättää mut henkiin ja hiljalleen tuo voimavarat takaisin. Voi olla, että pelkästään sillä olisi selvitty. Ilman raudanpuutetta ja sen mukanaan tuomaa pohjatonta uupumusta ja heikkoutta, olisin eteen tulleen henkisen kuormituksenkin kestänyt eri tavalla.

Toisaalta en ole vieläkään saanut voimavarojani takaisin, joten tässä joudutaan vielä menemään rajoitteiden kanssa. Toivottavasti ei löydy mitään vakavampaa syytä jäljellä oleville oireille. Esimerkkinä mainittakoon, että jos hapenottokyky sakkaa, eikä elimetkään saa riittävästi happea, ihminen on kuin kala kuivalla maalla. Kaiken kukkuraksi rautatankkaus tuntuu olevan keholle ihan älytön rasite. Useimpina päivinä voin tosi huonosti: suolisto ja vatsa on tosi lujilla ja tuntuu, kuin olisi krapula, joten taitaa maksa olla aika kovilla.

Minut lyötiin maahan sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta hei, tämäkin matka on ollut ehkä jopa korvaamaton ja tuonut mukanaan paljon hyvää.

Kohtaamisista

Vaikka yksinäisyys on alkanutkin tuntumaan piinalta, alkuvuoden aikana olen lähentynyt joidenkin ystävieni kanssa sekä tutustunut uusiin ihmisiin.

On myös läheisiä ihmisiä, jotka ovat halunneet väistää kohtaamista kanssani, mikä on tuntunut pahalta, vaikka tavallaan ymmärränkin ”negatiivisen energian välttelemisen”. Ehkä vielä huomaan, mitä tästäkin pitäisi oppia.

Olen yllättäen saanut käydä syvällisiä keskusteluita erityisesti erään, kutsuttakoon häntä tässä nyt sitten vaikka alteregonsa mukaisesti, Jyrinäparran kanssa. On aina mielenkiintoista tutustua ihan toisenlaisiin ja omasta ajatusmaailmasta poikkeaviin ihmisiin, mutta täytyy kyllä sanoa, että tutustuminen sieluntoveriin on aika huimaavaa.

Näillä eväillä siis tästä eteenpäin.

 

Sick Rose and the great Insight

Minun piti kirjoitella blogiin opinnoistani enemmänkin, mutta aina ei asiat mene niin kuin suunnittelee. Tuli (taas) vähän muuta. Aloittamani opintokokonaisuuden ehdin kuitenkin eteen tulleista haasteista huolimatta suorittaa.

Aikuisopiskelua

Olen siis opiskellut avoimessa amk:ssa visuaalisen viestinnän perusteita, johon on sisältynyt mm. sommittelua, värioppia, piirtämistä eri välineillä, Indesignin ja Photoshopin perusteet, typografiaa sekä valokuvauksen perusteet. Opintokokonaisuus on 30 op laajuinen ja osa 60 op opintopolkua. Ne suoritettuaan voisi hakea väylän kautta tutkinto-oppilaaksi. Itselleni tämä ei ole mahdollista, koska toisen osion kurssit ovat keskellä viikkoa ja päivää ja työelämä ei jousta asian suhteen. Alunperin lähdinkin hakemaan vain tämän ensimmäisen osion antia, mutta lievästi alkoi janottaa….

Olen kiitollinen, että suurin osa kursseista oli syksyllä ja tammi-helmikuulla. Sairauslomalle jäätyäni ei ole kyennyt tietenkään juuri opiskelemaankaan. Typografian kurssin viimeisiä luentoja on sairauslomalle jäätyäni ollut muutama, joista kävin kahdella ja niiden myötä sainkin aivoille vähän uutta ja erittäin mieluisaa jäsenneltävää. Se on aika hienoa, että on saanut tuntea olevansa vielä elossa. Onneksi poissaoloja ei tullut enempää kuin mitä kurssien läpi pääsemiseksi sallitaan.

Opiskelu tuntui sen verran mukavalta työnkin ohessa, että ei tämä tähän jää. Katselen jatkoja sitten kun olen taas kunnossa. Mutta muutama sana vielä näistä opinnoista.
sairasruusu

Mitä opin

Opinnot eivät todellakaan menneet hukkaan, vaikka en nyt väylää voikaan käyttää hyväkseni tutkinto-opiskelijaksi siirtymisessä, vaan olen oppinut valtavasti – myös ja ehkä ennen kaikkea itsestäni!

Opintokokonaisuus on ollut todella innostava ja vastannut odotuksiani. Tälle tielle minun olisi pitänyt löytää jo aikaisemmin. Typografia oli mulle suorastaan järisyttävä kolahdus. Uskomatonta, että ajattelin alun perin sen olevan näiden opintojen tylsin osuus ja että en ole kiinnostunut opiskelemaan kirjainten suhteita toisiinsa. Olin niin väärässä kuin voi olla.

Luennot typografiasta olivat superkiinnostavia ja ymmärsin, että typografia on ollut aina mun mielenkiinnon kohteena. Nuorempana kun piirsin, yhdistin piirrustuksiin usein sanoja ja sanat olivat osa kuvaa. Olen myös tekstejä tuottaessani aina pohtinut lukemisen esteettisyyttä ja esteettömyyttä.

Luokkaretki opettajan työhuoneelle

Typografian kurssin päätteeksi teimme ekskursion opettajan ja hänen vaimonsa työhuoneelle. Käynti osoittautui omalta kohdaltani hyvinkin merkitykselliseksi, varsinkin minäkuvan kannalta, josta vielä pari sanaa tässä lopuksi.

cof

Käynti työhuoneella avasi sisäisiä oviani

Luokkaretki opettajan työhuoneelle herätti minussa paljon uusia ajatuksia. Voidapa tehdä työtä sellaisessa tilassa ja sellaista työtä! Ja elää samalla niin itsensä näköistä elämää.

Työhuone oli täynnä mitä huikeimpia typografiaan ja visuaalisuuteen liittyviä kirjoja. Päivän tarkoitus olikin tutustua alan kirjallisuuteen. Omalla kohdallani juuri näiden kirjojen selailu palautti ihan yks kaks mieleeni millainen ihminen minä todellisuudessa olen.

Oli myös ihanaa tuntea, miten mukavaa on olla oman henkisten ihmisten parissa. Osaltaan minut niin etäälle itsestäni onkin saanut se, että arjessa olen ollut tekemisissä aivan erilaisten ihmisen kanssa. Aikuisissa suhteissa en ole juuri saanut hyväksyntää tai arvostusta luovuudesta ja taiteellisuudestani.

Oivalsin visiitin aikana myös, miten tärkeää visuaalisuus minulle on. Olen tuntenut jonkinlaista häpeää ja tavallaan vajavaisuuden tunnetta, kun kiinnitän huomiota designiin, väreihin, mittasuhteisiin ja vaikkapa esineiden keskinäiseen vuoropuheluun. Se on ollut arkiympyröissäni piirre, jota on pidetty typeränä, turhamaisena ja jopa outona. Olen ajautunut vaimentamaan itsestäni tätä puolta, vaikka enää ei edes tarvitsisi. Eikä visuaalisuus ole outoutta! Tämä on tärkeä ominaisuus tälle alalle ja ylipäätään luoville ihmisille.

En ole näköjään muutenkaan uskaltanut elää täysin itseni näköistä elämää. Kun ihminen ajautuu liian etäälle itsestään, hän ei voi voida hyvin.

En tiedä, miten tulevaisuudessakaan pystyn täysin elämään ”itseni näköisesti” ja toteuttamaan ambitioitani ja jalostamaan lahjani palvelukseksi maailmalle, mutta sitä kohti parhaani mukaan pyrin tästä lähtien suuntautumaan.

Opinnot osoittautuivat siis tärkeäksi etapiksi matkallani kohti Valonööriyttä.

Seisova vesi

Kiireen, väsymyksen, sairastamisen ja tsunamin odottelun keskellä havahduin että tukehdun seisovaan veteen. Seisova vesi on elämänvoimansa menettänyttä ja vaarallista.

Kuvittelen, etten voi hengittää ”ennen kuin”. Mutta eihän elämä niin voi mennä. Elämä on tämä hetki, kaikkineen. Se on jo ”ennen kuin” ja se on sen jälkeen. Se on myös se pimeä hetki ja se on niitä hetkiä, kun valo sarastaa.

Kaipaan ankkuroitumista omaan elämääni. Syviä, elinvoimaisia hengenvetoja.

20180213_162310

Alkuvuoden sairastaminen on saanut asioita kasaantumaan; olisi opiskeluihin liittyen tehtäviä tehtävänä, blogia olisi mukava kehittää hedelmällisempään suuntaan, monta innostavaa kirjaa on lukematta ja luettavana, joogakorttini maksetut tunnit vanhenevat, koska en sairaana ole voinut aloittaa säännöllistä joogaa ja tavaroiden karsimisen viimeiset nyssäkät ja laatikot ovat edelleen tuossa makuhuoneeni lattialla ja eteisessä, tukkona ja riippakivenä.

Ei ihme, että vesi tuntuu seisovan! Samaan aikaan on kuitenkin monta asiaa elämässä edennyt. Mieli on monin tavoin ollut valppaana! Vaikka välillä tuntuu, ettei elämässä mikään etene, kaikki etenee kuitenkin. Kohdallani asiat kypsyvät hitaasti, mutta vakaasti.

Minulle ojennettiin yllättäen käsi ja vedettiin pois seisovasta vedestä. Uskomatonta, miltä kaikki näyttää, kun katsoo sitä toisen silmin. Onneksi otin avun vastaan. Jossain vaiheessa olen viisaampi tsunamien jälkeensä jättämästä maaperästä. Sinne asti en voi kuitenkaan elää henkeäni pidätellen. Nyt ontärkeintä on säilyttää toimintakyky ja suunnata energia mielialan kohentamiseen.

Arvonta – Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja

Kun päätin alkaa työstämään Valonööriä itsessäni, suuntani oli hukassa ja olin eksyksissä – yksin. Oletko kenties samanlaisessa tilanteessa tai muuten vain kaipaat inspiraatiota arkeesi? Siinä tapauksessa jatka ihmeessä lukemista, mulla on sulle kivaa asiaa!

Kuluneen vuoden ajan olen työstänyt asiaa suhteellisen intuitiivisesti, esimerkiksi päätyen opiskelemaan, hieman yllättäen itsellenikin, visuaalista viestintää ja sen myötä löytäen kosketuksen kadoksissa olleeseen piirtämisen taitoon. Se on hyvä alku, mutta elämän tuodessa jälleen haasteita eteeni, olen osin taas alkupisteessä.

Kaipasin jonkinlaista suunnistuskarttaa tai konkreettisia työkaluja löytääkseni ilon takaisin elämääni ja siinä samalla löytääkseni unelmani, syvälle sisimpääni hukkuneen todellisen minuuteni, voimavarani ja elämäntehtäväni.

171610_9

Tehtäväkirja!

Riemulla ei ollut rajaa, kun huomasin alkusyksystä, että Maaretta Tukiainen julkaisee tehtäväkirjan unelmaelämän ja hyvän mielen työstämiseen.

Uusi polku rakentuu pienistä yksittäisistä askelista ja mikä olisikaan sen oivallisempi ja konkreettisempi tapa asiaa työstää, kuin kauniin tehtäväkirjan kanssa?

Sain PS-kustannukselta  pyynnöstäni pinkin kirjan koeajoon ja samalla mahdollisuuden arpoa kaksi kirjaa teille. Saatuani kirjan, avasin sen sattumanvaraisesta kohdasta ja eteeni avautui sivu ”Intuitiosta arjen apuna”. Kuinka sattuikaan, sillä intuitio on alkanut kiehtomaan minua todella. Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne asti!

171610_13

Opas itsensä johtamisen alkulähteille

Kirja on itsenäinen jatko-osa Hyvän mielen taidot -kirjalle ja se perustuu käsitykseen ihmisestä kokonaisvaltaisena olentona, joka rakentuu kehon, tunteiden, mielen ja sielun varaan.

Kirjan alku toimii pohjustuksena ja loppu on kalenterimaista tehtäväkirjaa, jonka kuvitus kutkuttaa mieltä ja mielikuvitusta. Kuvat houkuttelevat ainakin minua kaivamaan esille myös värityskynät, joten se tarjoaa todella kokonaisvaltaista hyvän mielen työstöä, jossa keho, mieli ja sielu saa pureksittavaa.

Aion noudattaa kirjan rakennetta ja työstää viikkotasolla kirjassa ohjeistettuja tehtäviä. En ole vielä aloittanut kirjan täyttämistä, vaan tarkoitus on ryhtyä puuhaan lähempänä vuodenvaihdetta tai alkuvuodesta. Kirjan voi tosiaan aloittaa milloin tahansa eikä se ole sidottu vuodenkiertoon.

Itsensä johtaminen on moniulotteisempi asia kuin mitä sen äkkiseltään kuvittelisi olevan ja on mahtavaa saada opas matkalle tuon taidon jalostamisessa. Kysehän on myös elinikäisen oppimisen taidosta ja jokaisen oikeastaan kannattaa aloittaa perehtymisellä siihen tärkeimpään eli minun itseni käyttöliittymään.

Otan tämän seikkailuna ja sitoutumisena itseeni, siihen Maailmani Ihanimpaan Naiseen.

171610_10

Millainen kirja on

Maaretta kirjoittaa alustuksessaan, että tehtävien tarkoitus on tarjota näkökulmia ja herätellä uinuvia puolia. Kirjan teemoina on mm: ”Mistä minä tulen”, ”Minkä unelman haluan toteuttaa”, ”Mikä on minulle tärkeää”, ”Miten kuulen paremmin oman ääneni”.

Kirja on kaunis ja inspiroiva. Hieman leikkisä. Ja niin pitää ollakin.

Kuka vakavasti itsensä ottava aikuinen nyt alkaisi täyttämään tällaista puuhakirjaa? Just mun kaltaisten tosikkojen todellakin pitäisi.

Maaretta kehottaa myös olemaan armollinen itselleen ja aloittamaan kirjan sopivaan aikaan ja täyttämään kirjaa itselleen sopivaan tahtiin. Hyvän mielen taitojen kaivelemisen on tarkoitus olla nautinnollinen matka itseen, vaikka samalla se on ihan täyttä työtä.

171610_6

Arvonta!

Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa joko keltainen tai sininen kirja itsellesi ihan vain kommentoimalla tähän postaukseen 19.11.2017 klo 22:00 mennessä.

Kerro kommentissasi mikä tuottaa sinulle hyvää mieltä ja onnistumisen tunteita. Mainitse myös haluatko sini- vai keltakantisen kirjan. Kommentit menevät suodatuksen kautta, joten ei hätää, jos kommenttisi ei heti näy. Käyn ne läpi ennen julkaisua.

Arvon voittajan seuraavan viikon alkupuolella ja ilmoitan voitosta sekä tämän postauksen kommenteissa, että mahdollisuuksien mukaan henkilökohtaisesti voittajille.

Onnea matkaan!

Edit: Arvonta on suoritettu ja molemmat osallistujat on tavoitettu.

171610_14Kaupallinen yhteistyö: Sain Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjat PS-kustannukselta, yhden itselleni ja kaksi arvottavaksi. En hyödy taloudellisesti muulla tavoin yhteistyöstä. Arvioisin kirjan samalla tapaa kuten esimerkiksi tässä aikaisemmassa postauksessani, jossa tuotteet on omalla rahalla hankittuja.

Onnellinen opiskelija

Olen nauttinut ihan valtavasti opiskelusta, vaikka kieltämättä on rankkaa, ettei viikossa ole yhtään vapaapäivää. Perjantaisin töiden jälkeen kiiruhdan koululle ja niin lauantaisin kuin sunnuntaisinkin menee myös työpäivän mittainen siivu koululla.

Toisaalta se, että kolme tuntia saattaa hurahtaa totaalisessa flow-tilassa, on super ihanaa ja rentouttavaa. Olenkin todennut, että visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssi on palauttanut minut takaisin itseeni. Olen löytänyt itsestäni sen kadoksissa ja dumpattuna olleen minun. Jotain, mikä on minulle kaikista ominta. Se on arvokasta ja ehdottomasti tärkein osa Valonööriyttä minussa.

Olemme piirtäneet tähän mennessä lyijykynillä, hiilellä, tusseilla ja mustetussilla. Olemme mm. piirtäneet kasviaihetta kerta toisensa jälkeen yksinkertaistaen. Oli hauskaa nähdä, minkälainen lootus omastani lopulta kuoriutuikaan. Yksinkertaistettu lootus jalostuu opintojen aikana vielä ties vaikka miksi, palaan siihen myöhemmin.

Olemme myös piirtäneet hiilellä taidejäljennöksiä siten, että alkuperäinen kuva oli väärinpäin ja se tuli jäljentää myös väärinpäin. Oma Chagallini onnistui kohtuullisesti, vaikka loogisen mieleni oli hyvin vaikea taipua tähän tehtävään. Olemme piirtäneet hiuksia lyijykynillä valokuvasta jäljentäen ja tämän työn parissa olin täydellisessä flowssa.

Viimeksi maalasimme ja piirsimme Indian Ink:llä japanilaisten puupiirrosten pohjalta. Tärkeintä oli säilyttää tunnelma ja sävymaailma, mutta jäljennöstä ei ollut tarkoitus tällä kertaa tehdä. Tämän työn parissa olin epämukavuusalueellani, enkä oikein tiedä, rakastanko vai vihaanko mustetussia ja teriä!

Picasson tiellä

Tein intuitiivisen valinnan opiskelun suhteen, enkä tänä syksynä toteuttanutkaan plan B:n mukaista toimintasuunnitelmaani.

Eläköön intuitio!

20170916_150101

Opiskelen syksyn ajan visuaalisen viestinnän perusteita avoimessa amk:ssa. Valinta tuli itsellenikin vähän puskista. En ollut alun perin – enkä ole näillä näkyminkään – pyrkimässä tutkinto-oppilaaksi muotsikkaan. Tosin pakko tunnustaa, että ensi syksynä alkava täysin uusi muotoilun opintokokonaisuus alkoi mukavalla tavalla kutkuttamaan takaraivoa.

Nyt kuitenkin otan tuntumaa siihen, mitä on opiskelu työn ohella ja miten selviydyn kuormituksesta. Vanha vamma lähimuistipiuhoissa on osoittanut viime aikoina hieman merkkejä, joten sikälikin nämä nykyiset opinnot on hyvä keino testata kapasiteettiani. Työelämän kuormitus todennäköisesti ei tule vähenemään, joten opiskelun yhdistäminen siihen voi olla hyvin haasteellista.

Omin

Ensituntuma visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssista on joka tapauksessa todella positiivinen. Nyt pelataan alueella, joka on minulle ominta ja jossa on kuitenkin sopivasti haastetta. Olen omieni parissa ja harjoittelu kaivelee esille kauan kadoksissa ollutta luovuutta. Jos mitään muuta, niin tästä opiskelusta saa uuden otteen kyniin. Tuntuu todella ihanalta.

Totesin opiskelutovereiden ammattitaitoa katsellessani (siellähän on kaiken maailman  taideaineiden opettajaa, arkeologia, designeria ja hienopuuseppää) että näihin opintoihin pyrkii todella lahjakkaita ihmisiä. En ikimaailmassa tule pärjäämään kilpailussa, kun lahjakkuus laitetaan vertailtavaksi joko opiskelupaikan tai työpaikan saamisessa. Uuden ammatin opiskeleminen tälle alalle ei välttämättä avaisi ovia mielekkääseen työpaikkaan.

Valonöörin oppiläksyt

Koutsini läksytti minua edellisestä ajatuksestani ja haastoi tutkimaan miksi luon itselleni tällaisia esteitä ja mistä se takaraivon naputtaja saa voimansa. Kiitos vaan kaikille niille kateellisille dissaajille, jotka ovat yrittäneet minua vuosien varrella kampittaa, sieltä se voimansa saa. Joudun tekemään työtä, jotta pääsen irti tästä huonommuuden tunteesta. Oman tien kulkijana ja ulospäin vahvana ihmisenä tulen kohtaamaan aina kampittajia, se on vain hyväksyttävä yhteiskuntamme ominaispiirteenä.

Mielestäni realismi ei ole pahasta ja ammatinvaihto epävarmalle alalle ei välttämättä ole viisasta. Luovuuden ruokkiminen ja näiden taitojen opiskelu harrastuspohjalta ei mene hukkaan (työ)elämää(kään) ajatellen. Voin ammentaa tästä paljon nykyiseen tehtävääni viestinnän parissa. Tärkein havainto opintojen alussa on ollut, että kun saan piirustusharrastuksen elvytettyä, elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta.

Piirtäminen on puhdasta nautintoa!

20170916_185356