Ruokahävikki

Loppuvuodesta havahduin siihen, että meiltä tulee aivan tolkuton määrä biojätettä. Kierrätän ahkerasti ja lajittelen roskat melko säntillisesti. Ruoan suhteenkin olen aika nuuka ja pyrin siihen, että ruokaa ei mene jätteeseen. Mikä siis biojätettä kuormitti? Paneuduin asiaan ja totesin, että ostan ja valmistan yhä liikaa ruokaa (en millään muista, että meitä on vain kaksi!) ja lapsi…

Lue lisää

Uni avaa portteja

Huh, huh. Nyt virtaa erikoinen energia ja tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista. Vaikka ei ole, sillä kohtasin pystypäin siihen tsunamiin liittyvän viimeisen pyörteen, eikä se antanut minulle armoa. Nyt se on kuitenkin kirjattu menneisiin, vaikka rajoittaa vapauttani vielä jonkin aikaa. Piste sille tarinalle. Totaalisesti piste. Tai sitten kaikki on juurikin mahdollista. Aina on kaikki…

Lue lisää

Kahavia Pehtoori-kahvipannulla

Sain mummon vanhan Pehtoori-kahvipannun vuosituhannen alussa. Olen tykännyt sen muotokielestä pienestä tyttösestä asti ja yhdistän sen aina mielikuvissani rintamamiestalossa ihanasti ilmassa leijuvaan kahvin tuoksuun. En ole luopunut siitä muuttojen yhteydessä turhaa tavaraa raivatessani,  vaikka en sillä kahvia osannut keittääkään. Muistan mummon keittäneen kahvia tällä vielä 80-luvun alussa, mutta siirtyneen sittemmin suodatinkahvin keittämiseen. Ikävä kyllä, minulla…

Lue lisää

Kun seinät kaatuu päälle

Tietyt haasteet ovat pakottaneet ajatukset taas asumisasioihin ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä tuntuu hyvältä asua täällä uudessa hamsterihäkissä. Kerrostalo tarjoaa turvaa ja lohtuakin. Selkeät rajat elämiseen kaiken kaaoksellisen ja uhkakuvien keskellä. Uudessa kodissa on riittävästi pistokkeita, nopea netti tulee suoraan seinästä ja pinnat ovat valoisia, pinttymättömiä ja puhtaita. Tietynlainen helppous elämässä tekee välillä ihan…

Lue lisää

Vihdoin kotona

Siitä on noin vuosi aikaa, kun sattumalta bongasin rakenteilla olevan asumisoikeuskerrostalon myynti-ilmoituksen. Ihastuin talon sijaintiin, arkkitehdin piirustuksiin ja etenkin erään tietyn asunnon pohjakuvaan. En pysty yhtään erittelemään, mistä tuli se fiilis, että siinä on tuleva kotimme. Tunne vaan oli niin vahva, että se pakotti toimimaan. Vuosi myöhemmin, muuttoviikonlopun jälkeisessä kuumeessa, istun kyseisen kodin sohvalla ja…

Lue lisää

Uuteen kotiin

Muutto uuteen kotiin alkaa jo  hieman jännittää. Mitenhän saamme kaiken onnistumaan? Entä miten viihdymme uudessa kodissa? Uusi koti ei tosiaan ole vielä sekään se unelmakoti ja haaveideni loppusijoituspaikka. Paikka, johon voisin juurtua. Se on kuitenkin koti, jossa toivottavasti on hyvä elää. Uusi koti Minulla ei ole hajuakaan, miltä asunto näyttää ja kuinka pimeä se mahtaa…

Lue lisää

Nomadielämää

Uudessa Voi Hyvin -lehdessä oli valtavan innostava artikkeli suomalaisesta nomadista. Luettuani sen tulin jotenkin kaihoisaksi. Ja toisaalta vahvemmaksi. Noin voi elää! Pakettiauto, kartta ja rohkea mieli. Matkakumppanina pari koiraa ja tärkeimmät tavarat mukaan lukien kamera. Puolet vuodesta tien päällä ja toisen puolen hankkimassa rahaa seikkailuja varten. Voi siskot! Yhä vahvemmin nomadi minussa alkaa nostaa päätään.…

Lue lisää

Koti

Koti on minulle tärkeä asia. Se on turvasatama, paikka, jossa lataan akkujani ja saan olla minä. Elämässäni on ollut monenlaisia koteja ja niihin sisältyy muistoja laidasta laitaan. Viimeiset kaksi kotia ovat olleet itsellisen naisen omia valtakuntia ja tästä minä pidän! En ehkä halua asua enää koskaan parisuhteessa yhdessä toisen ihmisen kanssa. Voisin silti kuvitella asuvani…

Lue lisää