Kahavia Pehtoori-kahvipannulla

Sain mummon vanhan Pehtoori-kahvipannun vuosituhannen alussa.

Olen tykännyt sen muotokielestä pienestä tyttösestä asti ja yhdistän sen aina mielikuvissani rintamamiestalossa ihanasti ilmassa leijuvaan kahvin tuoksuun. En ole luopunut siitä muuttojen yhteydessä turhaa tavaraa raivatessani,  vaikka en sillä kahvia osannut keittääkään.

Muistan mummon keittäneen kahvia tällä vielä 80-luvun alussa, mutta siirtyneen sittemmin suodatinkahvin keittämiseen. Ikävä kyllä, minulla ei ollut muistikuvia siitä, miten kahvia moisella keitetään. En löytänyt ohjetta netistäkään, vaikka kuinka yritin etsiä.

Perkolaattori

Pehtoori-kahvipannu on perkolaattori joten sillä ei ole tarkoitus keittää perinteistä pannukahvia eikä se ole myöskään pressokeitin. Pannukahvien keittäminen sillä toki saattaa onnistua, mutta kartion muoto ei ole tähän valmistustekniikkaan optimaalinen ja siksi uskon, että tarkoitus on ollutkin opettaa tuohon aikaan maalta kaupunkeihin massoina muuttavat kansalaiset uudenlaisen kahvin keiton tapaan.Nettitietojen mukaan tätä olisi kuulemma myyty ilman perkolaattoriosaakin, mutta tuota tietoa en ole pystynyt varmistamaan.

Perkolaattori-keittimiä on tarjolla nykyisinkin, mutta ne ovat yleensä sähköistettyjä ja huolehtivat prosessista automaattisesti. Toinen mummoni keitti kahvinsa sellaisella ja se kahvi oli taivaallisen hyvää, toisin kuin kokeiluni Pehtoorin kanssa. Kokeiluni päättyivät aina pettymykseen, sillä kahvi oli aivan liian laihaa makuuni.

Otin nyt asiakseni tosissaan testailla, miten kahvista saa Pehtoorilla hyvää ja löysin kuin löysinkin sen optimaalisen reseptin.

Ohje löytyy blogitekstin lopusta!

040818_1

Pehtoori-pannun historia lyhyesti

Ennen ohjetta kuitenkin pari sanaa tästä aarteesta.

Pehtoori-kahvipannu on Antti Nurmesniemen Wärtsilälle 1957 suunnittelema emalipinnoitettu kahvinkeittoon tarkoitettu esine. Se edustaa funktionaalista muotoilua ja esimerkiksi sen bakeliittinen kahva on suunniteltu siten, että se on mahdollisimman kaukana pannusta, jottei se kuumene.  Pannu syrjäyttikin nopeasti perinteisen kuparipannun, jonka kahva aiheuttaa helposti palovammoja huolimattomalle kahvinkeittelijälle.

Pehtooria on valmistettu monissa väreissä. Ensimmäinen väri oli punainen ja sittemmin sitä on valmistettu sinisen eri variaatioissa ja keltaisena, sekä vähän myöhemmin ruskeana, vihreänä, valkoisena ja mustana. Kahden litran pannun lisäksi on valmistettu litran vetoista Pikku-Pehtooria.

Kahvipannun sisällä on alumiininen pulputinosa. Jos hankit kirppikseltä itsellesi Pehtoori-kahvipannun, kannattaa tsekata että kaikki osat ovat tallessa. Ainakin siinä tapauksessa, että haluat keitellä sillä kahvia. Pannu on toki aika suosittu koriste-esineenäkin.

040818_6

kahavia

Pannulla voi keittää kevyesti myös 1,5 litran satsin – 2 l:aan sopiva optimaalinen kahvinporojen määrä tuottanee hieman tuskaa. Korjaan tämän tiedon, jos joskus tulee tarvetta keittää kahvia pari litraa.

Tässä ohje tulostettavassa muodossa: kahaviapdf

040818_9

Pehtoori-kahvipannun puhdistaminen

Koska pannuni oli seissyt vuosikausia käyttämättömänä, pesin osat ensin hyvin tiskivedellä.

Pannu oli sisältä pahasti pinttynyt ja halusin saada sen puhtaaksi, jotta kahviin ei tule ikäviä sivumakuja. Emalipintaa ei saa raaputtaa, joten karkeat puhdistusvälineet eivät tule kyseeseen! Sain pannun kätevästi puhdistettua kiehauttamalla valkaisevaa pyykkipulveria pannussa parissa litrassa vettä.

Kahvia ei kannata keittämisen jälkeen säilyttää pitkään pannussa, jottei se pinty. Suosittelen kaatamaan kahvin termokseen, ellei se mene heti kuppeihin. Itse laitan pannuun sen jälkeen nokasta vähän lämmintä puhdasta vettä ja puhdistan osat, kun ne ovat jäähtyneet. Toki nautin kahvini ensin ihan rauhassa. Alumiini on saakelin kuumaa, joten pannua ei voi purkaa heti. Kuumaan pannuun ei kannata myöskään kaataa kylmää vettä, sillä se rikkoo emalipinnan.

Kylläpä kuulkaa ilahduin löytäessäni Pehtoorillani vihdoin sen hyvän kahvin reseptin! Aivan kuin mummolassa aikanaan. Toivon mukaan joku löytää tämän ohjeen miettiessään, miten Pehtoori-pannulla saa hyvää kahvia. Monien blogien kommenttiosioissa nimittäin käydään keskustelua aiheen tiimoilta ja vaikuttaa, ettei kukaan oikein ole saanut sillä hyvää kahvia aikaiseksi.

No tämän jälkeen ainakin minä saan!

040818_12

Mainokset

Kun seinät kaatuu päälle

Tietyt haasteet ovat pakottaneet ajatukset taas asumisasioihin ja täytyy sanoa, että tällä hetkellä tuntuu hyvältä asua täällä uudessa hamsterihäkissä. Kerrostalo tarjoaa turvaa ja lohtuakin. Selkeät rajat elämiseen kaiken kaaoksellisen ja uhkakuvien keskellä.

Uudessa kodissa on riittävästi pistokkeita, nopea netti tulee suoraan seinästä ja pinnat ovat valoisia, pinttymättömiä ja puhtaita. Tietynlainen helppous elämässä tekee välillä ihan hyvää. Neliöitä on just sopivasti ja säilytystilan vähyys pakottaa luopumaan turhasta romusta. Yhä jatkuva karsimistyö on ehkä osa isompaa prosessia, joka kirkastuu minulle myöhemmin.

Olen asunut vahoissa taloissa ja olen aina sanonut, että mun sielu lepää asunnossa, jossa ikkuna on korkeampi kuin leveä (kas, tässä nykyisessä kodissa on!) ja mittakaava on kohottava, kuten se yleensä vanhoissa taloissa ja asunnoissa on. 60 – 90 lukuiset asunnot eivät koskaan ole tuntuneet omilta. Moderni arkkitehtuuri toki puhuttelee, mutta asuminen valkoisessa ja kliinisessä kuutiossa ei välttämättä ole se minuin juttu.

20171025_084634

Oli aika, jolloin remontoimme rintamamiestaloamme. Pikkuvalo ja Valonlapsi olivat alakoululaisia, elämä oli perhekeskeistä ja kirjoittelin silloin ensimmäistä verkkopäiväkirjaani hushållerskaamisesta ja remontista. Se oli aika ennen henkilökohtaisen elämäni tsunameja.

Se oli unelmieni täyttymystä mutta samalla monista syistä hyvin ahdistavaa aikaa. Omenapuut, syystyöt, hillokellari ja kaakeliuunin lämpö syksyisin – sitä kodikkuutta muistelen lämmöllä tietenkin. Mutta en kaipaa jäätyviä putkia, kellariin tulvivia jätevesiä, kuivuvia kaivoja, hiiriä sisätiloissa, jatkojohtokasoja ja lumitöitä työpäivien jälkeen.

Tällä hetkellä minulle riittää kävelyretket mansardikattoisten talojen kujilla, kauniiden talojen katsominen, kurkkiminen toisten omakotitaloarkeen, pihatöihin ja keskeneräisiin remontteihin. Fiilistely kujilla on kohottavaa, mutta ei aiheuta enää kaipuuta onnelliseen rintamamiestaloperhe-elämään.

Tänään tiedän, että monen kulissin takana asiat voivat olla myös ahdistavia. Tärkeintä on tuntea olevansa kotona sydämessään, olipa koti sitten missä tahansa. Vaikka tien päällä. Elämäntilanteet muuttuvat, samoin muuttuvat tarpeet kodin suhteen. Muistan elävästi myös sen tunteen, kun jo uusiofuusion ensimmäisten viikkojen aikana niskaan jämähti raskas taakka ja korvamatona alkoi soida ”Mun koti ei ole täällä”. Jokseenkin pitkä taival sen jälkeen kuljettiin ja vieläkään en ole täysin saanut karistettua tuota painajaista mielestäni.

Onhan se aika mahtavaa, jos löytää rohkeuden vaihtaa majaa silloin, kun tuntuu että seinät kaatuu päälle tai ne ovat muuten vain väärässä kohtaa.

Vihdoin kotona

170710_1

Siitä on noin vuosi aikaa, kun sattumalta bongasin rakenteilla olevan asumisoikeuskerrostalon myynti-ilmoituksen. Ihastuin talon sijaintiin, arkkitehdin piirustuksiin ja etenkin erään tietyn asunnon pohjakuvaan. En pysty yhtään erittelemään, mistä tuli se fiilis, että siinä on tuleva kotimme. Tunne vaan oli niin vahva, että se pakotti toimimaan.

Vuosi myöhemmin, muuttoviikonlopun jälkeisessä kuumeessa, istun kyseisen kodin sohvalla ja huokaisen syvään. On tunne, että olen kotona. Olen vihdoin kotona niin henkisesti kuin fyysisestikin ja voin huokaista ainakin hetkellisesti itseni turvalliseen olotilaan (kunhan nyt vain saan kaiken tavaran paikoilleen tai kiertoon).

Kaikki on hyvin.

170710_2

Matkaani seuranneet tietävät, että mulla on takana todella raskaat ajat.

Kolme muuttoa kolmen vuoden sisällä, yhden unelmakodin myynti ja siihen sijoittamani rahan menetys uusiofuusioperhehelvetin epäonnisten talokauppojen vuoksi, sen fuusion vuosia kestänyt purkaminen samaan aikaan kun tein viimeistä matkaa Tähtityttöni kanssa, talokauppojen pitkittyminen ja sen jälkeisiä kerrostaloasuntoja aina pienenevin neliöin ja huononevine hengitysilmoineen. Takaraivossa on edelleen myös fuusiohelvettitaloon liittyvät jälkikaiut, eivätkä ne ihan heti hellittäne.

Tuon kaiken ohessa olen myös joutunut selviytymään niistä nykyajalle tyypillisistä jatkuvista muutoksista töissä ja normaalista ruuhkavuosikuvioista. Muutto ei ajatuksena ihan hirvittävästi houkuttanut, mutta tämä muutto vain oli ihan pakko tehdä. Onneksi kuuntelin vahvaa intuitiota.

170710

On uskomatonta, miten jossain asunnossa voi neliöt, materiaalit, pohjaratkaisut ja kaikki natsata kohdalleen.

Pelkäsin, että joudun käymään vielä kerran valtavan mööbelivaihdosoperaation, mutta kas ihmettä; vanhat ja nämä kaikki muutot vielä matkassa pysyneet mööbelit solahtivat tänne oikein mainiosti. Säilytystilaa on niukasti, mutta sekin sopii uusiin ajatuksiini. Tavarahamsterista on kuoriutunut ihminen, joka ajattelee, että tavara, jota pitää säilöä kaapeissa, on pitkälti tarpeetonta.

Toki pientä mööbleerausta mietin, sillä vanhaa energiaa voisin vielä laittaa kiertoon jonkin verran. Ehkä viihdelaitteille ja kirjoille etsin uuden ratkaisun nykyisen 60-luvun mummolta perityn (ehkä muuramen) kaapiston sijaan. Ja sohvan voisin vaihtaa, mikäli saan nykyisen myytyä. Kaipaan vierasvuodemahdollisuutta.

Se vanha hirsitalo, suuri tai pieni mummonmökki, on edelleen yksi unelmistani. Mutta nyt ei ole sen aika. Nyt nautin tästä. On valtavan ihanaa asua aivan uudessa asunnossa. Ei ole pinttymiä, muiden taakseen jättämää tauhkaa ja huonosti toimivia juttuja. Ilma vaihtuu. On puhdasta, kaunista ja turvallista. On hyvä energia!

Se, että koti tuntuu kodilta ja että paikassa, jossa viettää suuren osan aikaansa, on hyvä energia on todella tärkeää hyvinvoinnille. Se on antaa pohjan sille, että voin tulla siksi itseksi, johon on mahdollista kasvaa ja Valo loistaa minussa.

Olen tullut kotiin.

Uuteen kotiin

Muutto uuteen kotiin alkaa jo  hieman jännittää. Mitenhän saamme kaiken onnistumaan? Entä miten viihdymme uudessa kodissa? Uusi koti ei tosiaan ole vielä sekään se unelmakoti ja haaveideni loppusijoituspaikka. Paikka, johon voisin juurtua.

Se on kuitenkin koti, jossa toivottavasti on hyvä elää.

20170802_4

Uusi koti

Minulla ei ole hajuakaan, miltä asunto näyttää ja kuinka pimeä se mahtaa olla ikkunoiden ollessa vain yhteen ilmansuuntaan ja asunnon sijaitessa alemmissa kerroksissa. Entä kuinkahan mahtavat huonekalumme sopia asuntoon?

Asuntoa pääsee katsomaan vasta muutama viikko ennen muuttoa. Rakennustyömaalle ei tietenkään saa mennä. Olen käynyt katselemassa rakennusta ulkoa käsin ja tykkään siitä kovasti. Toivottavasti siellä on hyvät energiat. Ainakin minulle tuli tosi hyvä fiilis siinä hetkessä, kun tajusin, että haluan varata asunnon kyseisestä talosta.

20170802_2

Nykyinen koti

Nykyinen asunto on ihanteellinen niin sijainnin, valoisuuden kuin pohjaratkaisunkin suhteen. Walk-in-vaatehuone on luksusta ja on ollut todella tarpeellinen meille. Erilliset vessa ja kylppäri on hyvä ratkaisu. Edellä mainitut ominaisuudet puuttuvat uudesta kodistamme.

Tilaakin meillä nyt on aivan mahtavasti kahdelle. Toisaalta tilaa on vähän liikaa Pikkuvalon muutettua omilleen. Tila maksaa, enkä näe vuokrattua tilaa sen arvoiseksi. Ainakaan tässä asumismuodossa, mikä olosuhteiden pakosta on nyt meidän kohtalomme. Laitan rahani mieluummin terveelliseen ruokaan ja harrastuksiin. Lisäksi nykyisen asunnon ilmanlaatu on huonontunut radikaalisti parissa vuodessa ja liikenteen meteli on alkanut käydä yli sietokykyni. Talo alkaa ikääntyä ja se on rakennettu aikana, jolloin on rakennettu kuraa. En halua vähäisiä rahojani pitää kiinni moisessa. Näistä syistä muutamme.

20170802.jpg

On ihanaa muuttaa aivan uuteen asuntoon. Tulevan kodin sijainti on aika kiva; ihastuttavan puiston laidalla ja kohtuullisen matkan etäisyydellä juna- ja bussiasemalta, ruokakaupalta, koululta, työpaikaltani sekä kaupungin keskustasta.

Sisustusintoilua pitkästä aikaa

Mietin pitkästä aikaa innostuneena myös sisustamista. Edellisessä muutossa luovuin valtavasta määrästä huonekaluja ja niiden mukana edellisten elämäntilanteideni unelmista ja muistoista. Se teki hyvää! Kynnys luopua unelmieni antiikkimööbeleistä oli todella korkea, mutta helpotus jälkikäteen sitäkin suurempi. Enää ei tee tiukkaa luopua mistään mööbelistä tilanteen niin vaatiessa.

Tästä kodista tulee pitkästä aikaa ensimmäinen, jonka voin sisustaa aivan kuten haluan. Minun näköisekseni. Vaikka en vielä voi juurtuakaan, voin tehdä tulevasta kodista pesän.

Nomadielämää

Uudessa Voi Hyvin -lehdessä oli valtavan innostava artikkeli suomalaisesta nomadista. Luettuani sen tulin jotenkin kaihoisaksi. Ja toisaalta vahvemmaksi. Noin voi elää!

Pakettiauto, kartta ja rohkea mieli. Matkakumppanina pari koiraa ja tärkeimmät tavarat mukaan lukien kamera. Puolet vuodesta tien päällä ja toisen puolen hankkimassa rahaa seikkailuja varten. Voi siskot!

Yhä vahvemmin nomadi minussa alkaa nostaa päätään. Se ei ole tavoite, jota jotenkin konkreettisesti tavoittelen, mutta se on yksi mahdollinen osa tulevaisuuden elämääni. Koska ja miten, se näyttäytyy aikanaan.

Tuntuu niin kovin luonnottomalta tämä elämä, joka pyörii omaisuuden haalimisen ja siitä huolehtimisen ympärillä. Murhetta murheen päälle ja armoton stressi, joka estää nauttimasta harvoina vapaina hetkinä elämästä, joka parhaimillaan voisi olla mitä huikein seikkailu ja elämän riemua jokaisen solun viimeisimmässäkin sopukassa.

Turhasta tavarasta luopuminen ja keskittyminen siihen, missä on luonnollisimmillaan sekä sellaisten asioiden tekeminen, jossa voi aidosti tuottaa arvoa niin itselleen kuin yhteiskunnalle tai lähiyhteisölle, se on tavoitteeni. Ja jossain vaiheessa se todella voi toteutua nomadimoodissa.

IMG_7879-005

IMG_7858-004

Koti

Koti on minulle tärkeä asia. Se on turvasatama, paikka, jossa lataan akkujani ja saan olla minä.

Elämässäni on ollut monenlaisia koteja ja niihin sisältyy muistoja laidasta laitaan. Viimeiset kaksi kotia ovat olleet itsellisen naisen omia valtakuntia ja tästä minä pidän! En ehkä halua asua enää koskaan parisuhteessa yhdessä toisen ihmisen kanssa. Voisin silti kuvitella asuvani tulevaisuudessa jossain yhteisössä. Unelmissani asun jossain vanhassa mummonmökissä metsän ja kasvimaan välittömässä läheisyydessa, mutta jännä juttu — vasta sitten joskus myöhemmin.

img_6848

Tällä hetkellä kaupungissa asuminen on minulle leppoisin ja mukavin vaihtoehto. Asuisin mieluusti jossain vanhassa asunnossa, enkä koe oloani kovin kotoisaksi 80 tai 90 -lukuisissa tiloissa. Sellaisia nämä kaksi kaupunkiasuntoni ovat kuitenkin olleet. Toisesta muutimme pikaisesti huonon sisäilman vuoksi ja tässä toisessa on nyt käymässä samoin.

Nykyinen koti on ollut alusta lähtien väliaikaisratkaisu, mutta se on sekä pohjaratkaisultaan, että sijainniltaan aika loistava. Täyttää oikeastaan kaikki tarpeeni ja toiveeni, mutta haittapuolena on rakennuksen hataruudesta johtuva kadun äänien ja pakokaasujen kantautuminen sisätiloihin, alakerran ketjussa polttaminen ja asumisen kalleus. Muussa tapauksessa voisin jäädä tähän mielihyvin.

Elämässä vellovien epävarmuustekijöiden vuoksi olen ollut hieman ahdistunut, mutta päätin vastikään, että en anna niiden rajoittaa elämääni. Tein aika rohkean ratkaisun ja päätin hakea asumisoikeutta syksyllä valmistuvaan kerrostaloon. Sain sieltä asunnon ja nyt taas jännätään tulevaisuutta.

img_7441

Tulevassa kodissa neliöt vähenevät entisestään ja sijaintinsa vuoksi tuskin jatkossa minulle niin rakkaita auringonsäteitä näen kotonani, mutta jotenkin ajatus maan tasalla asumisesta on minulle kuitenkin sen luonnollisin vaihtoehto. Ehkäpä tulee lähdettyä ulos useammin auringonsäteitä metsästämään? Asumiskustannukset hieman laskevat ja pääsen keskustan metelistä puiston laidalle asumaan. Feels so good!

On aika mukavaa miettiä, miten sisustaisin tulevan kotimme. Tulen sijoittamaan sinne muutaman vanhan mööbelini, mutta voi olla, että kerrankin sisustan tilan ehdoilla enkä mukanani vuosia kulkeneiden mööbeleiden.

Ihanan kutkuttavaa!

 

Muutos ja kuorma

Tänään tarjoutui yllättävä vapaapäivä, joten käytän sen ajatusteni jäsentämiseen.

Lupasin itselleni, että himmailen alkuvuoden ja käytän sen löytääkseni jälleen Valonöörin siemenen itsestäni, mutta jotenkin olen innostunut taas keräämään itselleni pelkästään kuormaa. Meneillään on monta kuormittavaa prosessia päällekkäin. Kehon ja mielen yhteys kirkastuu minulle jälleen. Yläselässäni on selkeä kuormamittari ja nyt se piiputtaa hätätilaa.

Syvä sisäänhengitys. Elämä tapahtuu, me elämme. Seikkailuahan tämä on!
Yritetään pysyä junassa mukana ja pitää mieli avoinna.

Se mitä nyt tapahtuu liittyy voimakkaasti töihin, asumiseen ja itseni huoltamiseen.

img_7482

Muutoksien pyörteissä

Töissä tapahtuviin asioihin on hyvin vaikea niiltä kriittisiltä osin vaikuttaa. Sanon suoraan, että YT-rumba on ihan perseestä! Olen valmis muutoksiin, olen mukana muutoshankkeessa ja rakastan työtäni. Mutta todella toivoisin saavani myös keskittyä kehittymään työssäni, tehdä rakastamaani duunia ja saada takaisin uskon, luottamuksen, toivon ja rakkauden työhön.

Asumisessa on tapahtumassa muutoksia ja vaikka mietinkin pitkään pohjoisille leveleille asumaan hakeutumista, siitä ei nyt ole kyse. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin, sillä yhdessä työelämän muutosten ja taloudellisten huolien kanssa asumiseen liittyvien ratkaisujen tekeminen on lähes musertavaa.

Ja itseni huoltaminen on tyystin unohtunut jälleen kerran kaiken kuorman alla. Ei ole siis prosessia Valonööriytymiseksi käynnissä, ellei sitten tämä myllytys ole juurikin tärkeä osa sitä prosessia.

Otan sen sellaisena vastaan, mutta siitä on vaikea tuottaa blogin raameissa sisältöä.

Vähän blogista…

Introvertti-aiheinen kirjoitukseni keräsi valtavan ryntäyksen tänne blogiini. En tiedä, kuinka moni tulee toistamiseen, mutta jos satut näkemään tämän tekstin, niin kiitos visiitistä! Aiheesta kirjoitan jatkossakin muiden aiheideni ohella, mutta tämä ei tosiaan ole introvertti-blogi.

Ikävä kyllä ryntäys ei tullut Blogit.fi -alustalta, jonka suhteen blogini on ehkä vähän väärää lajia. Olen miettinyt blogini pois ottamista tuolta, sillä se ei tarjoa kaipaamaani vuorovaikutusta kaltaisteni ”renesanssi ihmisten” kanssa. Blogit.fi on mielestäni jämähtänyt ja onneton viritelmä, mutta saattaa toimia kaupallisten sisustus- ja ulkonäkökeskeisten blogien suhteen hyvinkin. Onko kenelläkään kokemusta tästä?

En välttämättä jaa blogiani ihan joka paikkaan, jotta pystyn kirjoittamaan asioista, joista haluan. Sen toki tiedostan, että kuka tahansa voi tänne eksyä, joten ihan kaikesta, mistä haluan, en tule kirjoittamaan (tuskin) ikinä.

Mistä te löydätte mielenkiintoisia blogeja tai onko sinulla blogi jossain toimivassa yhteisössä? Kuulisin mielelläni kokemuksianne!

img_7469