Picasson tiellä

Tein intuitiivisen valinnan opiskelun suhteen, enkä tänä syksynä toteuttanutkaan plan B:n mukaista toimintasuunnitelmaani.

Eläköön intuitio!

20170916_150101

Opiskelen syksyn ajan visuaalisen viestinnän perusteita avoimessa amk:ssa. Valinta tuli itsellenikin vähän puskista. En ollut alun perin – enkä ole näillä näkyminkään – pyrkimässä tutkinto-oppilaaksi muotsikkaan. Tosin pakko tunnustaa, että ensi syksynä alkava täysin uusi muotoilun opintokokonaisuus alkoi mukavalla tavalla kutkuttamaan takaraivoa.

Nyt kuitenkin otan tuntumaa siihen, mitä on opiskelu työn ohella ja miten selviydyn kuormituksesta. Vanha vamma lähimuistipiuhoissa on osoittanut viime aikoina hieman merkkejä, joten sikälikin nämä nykyiset opinnot on hyvä keino testata kapasiteettiani. Työelämän kuormitus todennäköisesti ei tule vähenemään, joten opiskelun yhdistäminen siihen voi olla hyvin haasteellista.

Omin

Ensituntuma visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssista on joka tapauksessa todella positiivinen. Nyt pelataan alueella, joka on minulle ominta ja jossa on kuitenkin sopivasti haastetta. Olen omieni parissa ja harjoittelu kaivelee esille kauan kadoksissa ollutta luovuutta. Jos mitään muuta, niin tästä opiskelusta saa uuden otteen kyniin. Tuntuu todella ihanalta.

Totesin opiskelutovereiden ammattitaitoa katsellessani (siellähän on kaiken maailman  taideaineiden opettajaa, arkeologia, designeria ja hienopuuseppää) että näihin opintoihin pyrkii todella lahjakkaita ihmisiä. En ikimaailmassa tule pärjäämään kilpailussa, kun lahjakkuus laitetaan vertailtavaksi joko opiskelupaikan tai työpaikan saamisessa. Uuden ammatin opiskeleminen tälle alalle ei välttämättä avaisi ovia mielekkääseen työpaikkaan.

Valonöörin oppiläksyt

Koutsini läksytti minua edellisestä ajatuksestani ja haastoi tutkimaan miksi luon itselleni tällaisia esteitä ja mistä se takaraivon naputtaja saa voimansa. Kiitos vaan kaikille niille kateellisille dissaajille, jotka ovat yrittäneet minua vuosien varrella kampittaa, sieltä se voimansa saa. Joudun tekemään työtä, jotta pääsen irti tästä huonommuuden tunteesta. Oman tien kulkijana ja ulospäin vahvana ihmisenä tulen kohtaamaan aina kampittajia, se on vain hyväksyttävä yhteiskuntamme ominaispiirteenä.

Mielestäni realismi ei ole pahasta ja ammatinvaihto epävarmalle alalle ei välttämättä ole viisasta. Luovuuden ruokkiminen ja näiden taitojen opiskelu harrastuspohjalta ei mene hukkaan (työ)elämää(kään) ajatellen. Voin ammentaa tästä paljon nykyiseen tehtävääni viestinnän parissa. Tärkein havainto opintojen alussa on ollut, että kun saan piirustusharrastuksen elvytettyä, elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta.

Piirtäminen on puhdasta nautintoa!

20170916_185356

Mainokset

Kahavilla – Ranskalainen Kyläkauppa

Voiko olla ihanampaa kahvilainteriööriä, kuin kiehtovassa vanhassa talossa, jolla on historia ja joka elää uutta tulemistaan? Jos se pitää vielä sisällään huikean tarinan sekä aimo annoksen ranskalaisia makuja, puhutaan jo ekstrahyper innostavasta paikasta.

0617_blogi_7

Sellainen paikka on Vääksyssä, Ranskalaisessa Kyläkaupassa.

Tuo talo on ollut muutamaan otteeseen myynnissä sinä aikana, kun olen sen olemassaolosta mitään tiennyt. Yhden kerran oli ihan hilkulla, ettenkö ottaisi selvää sen korjauskustannuksista. Siihen aikaan talo oli harmaa ja todella kulahtanut. Talo kiehtoi silti minua valtavasti. Siksikin oli ihanaa, että jollakulla oli hullunrohkeutta ostaa talo ja siitä tuli juuri Ranskalainen Kyläkauppa, eikä sitä jyrätty uuden kerrostalon tieltä pois.

Olen poikennut Ranskalaisessa Kyläkaupassa kahvilla pari kertaa kesässä. Muistan nauttineeni ainakin ihanaa sitruunaista marenkipiirasta ja juustokakkua vadelmahillon kera. Ajatuksissani pääsin niiden myötä Ranskaan, laventelin tuoksuiseen pikkukylään. Se on paljon se. Puhdasta iloa ja nautintoa niin keholle kuin mielellekin.

0617_blogi_5

Suosittelen myös talon ihanaa lohisalaattia kesäpäivän lounaaksi! Sen vuoksi kannattaa ajaa vaikka vähän pidempikin matka.

Samalla saat tutustua herkkuputiikin ihaniin ranskalaisiin limonaadeihin, siirappeihin ja muihin ruoka-aineisiin sekä laventelintuoksuisiin saippuoihin ja yläkerran muoti-outletin tarjontaan.

Kyseessä on siis enemmän kuin kahvila. Mutta harvoin sitä ihan aitohämäläisessä tuppukylässä pääsee ranskalaisittain kahville ja siksi listaan paikan lempikahviloihini.

0617_blogi_3

0617_blogi_4

 

 

Kuri vai rakkaus?

En ole varmasti ainoa, joka kohtelee itseään huonosti.  Uskottelemme itsellemme tekevämme asioita, joista nautimme tai tekevämme asioita, koska nautimme niistä, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Itse huomaan aina vain suorittavani, vaikka kuinka kuvittelisin, että näin ei enää ole.

20170410_160009-003

Kenen mittoja tavoittelet?

Naisten juttuja seuraamalla, tuntuu, että toteutamme muiden visioita. Luulemme, että meidän tulisi täyttää jokin ulkonäköön tai mittoihin liittyvä kriteeri, jotta olemme yhteiskuntakelpoisia. Tavoittelemme laihtumista, fitteyttä ja tiettyjä mittoja. Moni tekee sen terveytensä riskeeraamalla.

Minäkin olen sortunut siihen; olen yrittänyt kohottaa kuntoa, vaikka kehoni on kärvistellyt muutenkin ihan ultimaattisen stressin kourissa. Ja stressannut lisää, kun en pysty treenaamaan. Oma syyni treenaamiseen ei ole ollut ulkonäkö, vaan hyvä olo ja terveyden mahdollistaminen. Mutta en ole kuunnellut itseäni riittävästi siltikään.

Tarjoammeko itsellemme kuria vai nautintoa?

Kuinka moni nainen kurittaa itseään, koska on tyytymätön? Kuinka moni tehojumpissa käyvä oikeasti nauttii itse jumpasta? Jep, tiedän kyllä, että vaikka sinne jumppaan raahautuisi vastentahtoisesti ja itse jumppa olisi yhtä helvettiä, niin jälkikäteen saattaa tulla hurmoksellinen olo.

Moni toki tarvitsee hieman potkua persuksilleen. On niin helppo jämähtää paikoilleen, olla liikkumatta ja mässyttää kaikkea lihottavaa. Selkärangattomuus on aina huono juttu. Jos laiskuus aiheuttaa fyysisesti ja henkisesti huonon olon, niin silloin on syytä terästäytyä. Mutta jos sohva ja kirjan lukeminen tai vaikka leffat tuottaa suurta sulle mielihyvää, niin go for it! Se tekee sulle hyvää.

Ole itsesi paras ystävä

Meidän tulisi kohdella itseämme kuten kohtelemme parasta ystäväämme. Rakkaudella ja armollisesti. Rakastaa itseämme juuri sen näköisenä ja kokoisena kuin juuri nyt olemme.

Tämä huomio etenkin kaikille meille erilaisista autoimmuunisairauksista, PCOS:ta tai muista hormonaalisesta kaaoksista kärsiville naisille. Ei meidän keho ole tahallaan niin  hankala.

Keho yrittää tosissaan löytää aina balanssin ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Usein me itse sabotoimme elimistöämme vihaamalla ja piiskaamalla sitä. Me myös syömme huonosti, treenaamme liikaa ja nipistämme aikaa yöunista. Stressi on ihan kaikista pahoin kehon balanssin tuhoaja.

Puhun nyt stressistä, joka ei ole normaalia. Aiheutamme elimistölle stressiä syömällä vahingollisesti, liiallisella liikkumisella ja nukkumalla liian vähän.

Armollisuuden tiellä

Opettelen armahtamaan itseäni. Jos en pysty nyt systemaattiseen kunnon kohottamiseen, niin sitten teen muita tekoja, joilla mahdollistan elimistölleni sen, mitä se yrittää meidän hyväksi tehdä.

Liikkumisen olen aloittanut pitkistä kävelyistä ja yritän huolehtia, että jokaiseen päivään tulee se 10 000 askelta. Paitsi niinä päivinä, jolloin kehon signaalit kertovat, että nyt tarvitaan lepoa. Niitä päiviä on esimerkiksi rankan päivän, pitkän kävelyn tai vaikkapa kuukautisten aikaan. Eikä se ole heikkoutta vaan vahvuutta.

Opettelen sallimaan itselleni luvan tehdä asioita, joista nautin. Yksi suurimmista nautinnon aiheista minulle on ollut aina lukeminen, muodossa tai toisessa. Parhaiten palvelen hyvinvointiani tekemällä asioita, joista nautin. Siispä kirja käteen.

Vieläkö sinä muistat, mikä sinulle tuottaa aidosti nautintoa?

Ole mulle hellä

Täällä kirjoittelee Uusioimpi, vähän niin kuin vanhapiika. Historiassani kuitenkin on avioliittoa ja avoliittoa, mutta nykyinen status on totaalisuhteeton. Uusioimpielämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole enkä hakeudu kohti parisuhdetta. Sellaista elämää minä nyt elän. Ja olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.

Opettelen rakastamaan itseäni

Taistelin itseni irti tarpeesta elää parisuhteessa ja löytää joku. Eron jälkeisessä pettymyksessä ja sen hetkisen elämäntilanteen loputtomassa väsymyksessä sen todellisen sielunkumppanin löytämisestä ei mitään tullut. Vastaan tuli pelkästään mahdottomia tapauksia; itsetunnottomia pökkelöitä, keikareita, narsisteja, erinäisistä riippuvuuksista kärsiviä ja eroprosessin keskellä kuohuvia —  ja joka kerta mukaan tuli vahva intuitio tulevista ongelmista miehen muodossa. Yhdestä juuri pääsin eroon ja toista vastaavaa kokemusta en enää halua. Stop. Slut. No, never again!

Tiedän ja tunnen, että ihmisen ei tulisi elää yksin loputtomiin. Minulle tämä on kuitenkin tarpeellinen vaihe elämässä ja otan siitä kyllä kaiken irti! Minulla on mahdollisuus toteuttaa itseäni, tutustua itseeni uudestaan ja tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Eheytyä tavalla tai toisella. Kaiken kokemani jälkeen tuskin olen parisuhdekelpoinen. Sellaisen leiman olen itselleni nyt antanut, eikä se minusta ole lainkaan surullista vaan pelkästään vapauttavaa faktaa.

Ainoa itseni toteuttamiseen liittyvä rajoitukseni on rakas Menninkäiskorvainen, joka elää vielä monta vuotta yhteistaloudessa kanssani, eikä tämä rajoitus minua millään tavalla kiusaa. Päinvastoin, kyse on ainutlaatuisesta ajasta ja elämänvaiheesta. Tunnen suurta kiitollisuutta elämästä juuri tällä hetkellä.

031

Aika olla yksin

Takanani on erittäin haastava jakso ja kriisistä toiseen ajautumista vuodesta 2000 lähtien. Nuoruudenrakkauden mielenterveysongelmat ja itsemurha, lapsen vakava sairastuminen ja kuolema, helvetillinen uusiofuusiotriangeli ja talohelvetti. Kuormaa on kertynyt valtavasti, enkä ehtinyt toipumaan edellisestä kriisistä, kun seuraavaa puski jo päälle. Ei tällaisesta stressistä puolessa vuodessa toivu.

Onneksi ymmärsin, että nyt ei ole oikea hetki olla parisuhteessa, sillä hiljalleen alan voimaantumaan. Ohikiitävänä kipuna tällaisessa elämäntilanteessa sitä huomaa aika ajoin jäävänsä vaille kosketusta ja tämä on tutkimustenkin mukaan valtava riski ihmiselle. Ilman hyväksyvää ja rakastavaa kosketusta voi jäädä parisuhteessakin, joten eihän tämä siitä ole kiinni.

Ymmärrän yksinäisiä ihmisiä, jotka sairastuvat, jotta saavat kokea edes lääkärin tai hoitajan kosketuksen ihollaan. Yhdenillan suhteet tai irtoseksi eivät ole minun juttuni, joten yritän löytää mielihyvää laajemmalla kattauksella. Innostun valtavasti älyllisistä haasteista ja mielihyvä meneekin nykyisin aivomyrskyosastolle. Kehollinen puoli jää paitsioon. Siksi olen miettinyt jotain kehollista terapiaa, jossa voisi samalla työstää vaikeaa lapsuuden läheissuhdetta.

Kosketuksen voima

En tiedä muista, mutta minä saan valtavasti voimaa ystävien halauksista, kampaajalla käymisestä ja vaikkapa piikkimaton päällä nukkumisesta.

Olen ollut jopa tantraa sisältävällä hellyys-kurssilla. En pitänyt siitä, että täysin tuntemattomat ihmiset hivelevät minua pelkästään kosketuksen takia. Vaikka olen rytmitajuton ihminen, olen miettinyt tanssikurssille lähtemistä. Jooga, kuntosali ja infrapunasauna tuottavat kehollista mielihyvää.

Uusin löytöni on kuumakivihieronta. Voi luoja, miten mahtava kokemus! Jännitys ja stressi ovat tehneet pesän kehooni, enkä kestä ns. perinteistä hierontaa. Stressimittarini yläkropassa piiputtaa punaisella ja olen saanut siihen apua kuumakivihieronnasta.

Pitkä joogaton taival on vaikuttanut siihen, että energia on myös jämähtänyt paikoilleen. Kuumakivihieronta tuntuu auttavan rentoutumisessa sekä jännistyksestä ja energiatukoksista vapautumisessa. Samalla lihasjäykkyydet laukeavat. Aivan ihana tunne  hoidon jälkeen! Tavoitteeni onkin nyt kevään mittaan käydä säännöllisesti kuumakivihieronnassa.

Olkaamme helliä itsellemme!

Gruusialainen kaalivuoka

Jos minun pitäisi valita vain yksi ruoka, jota söisin loppuelämäni, niin päätyisin Gruusialaiseen kaalivuokaan. Rakastan tätä. Kyllä, vahvasti rakastan tätä kaalivuokaa!

Georgia, aikaisemmin Gruusiana tunnettu maa, on vienyt sydämeni ja kummittelee tämän tästä mitä erikoisemmissa yhteyksissä. Jonain päivänä minä matkustan sinne ja ehkä löydän palan kadonnutta itseäni.

Olen käynyt muutaman kerran Georgialaisessa ravintolassa ja rakastan sen makuja. Ei Haapasalon Ville turhaan kehu Georgialaisia ruokia. Opiskeluaikansa hän sanoo eläneensä Hatsapurilla. Sitä en muistaakseni ole maistanut, mutta aion kokeilla Kodin Kuvalehti 3/2017 ohjeella sitä jonain päivänä.

Kun teen tätä pataa, en mieti terveysnäkökulmia. Mietin nautintoa. Otan kaalta pilkkoessani lasillisen Gruusialaista Mukuzania ja pistän Katie Meluan soimaan.

Mukuzani on Georgialaista kuivahkoa punaviiniä, joka on tehty saperavi-rypäleestä. Ainakin paikallisessa Alkossa on saatavilla Tbilvinon Mukuzania ja muutenkin se on ainakin Alkon tilausvalikoimassa. Suosittelen kokeilemaan!

20170203_105555

GRUUSIALAINEN KAALIVUOKA

  • 600 g keräkaalta
  • 5 dl vettä
  • lihaliemikuutio
  • 500 g jauhelihaa
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulin kynttä
  • öljyä
  • 4 tomaattia
  • 3 tl paprikajauhetta
  • 3 suolakurkkua
  • 1 dl juustoraastetta
  • 1 prk smetanaa
  • suolaa

Tee näin:
Suikaloi  ja pilko kaali, kurkku, sipuli ja tomaatit. Murskaa valkosipuli. Hauduta sipulit ja jauheliha kypsäksi pannulla. Keitä kaali lihaliemessä 10 – 20 min. Kaada kaalin keitinvesi pois. Siirrä kaalit uunivuokaan ja lisää maustettu jauheliha sekä muut aineet.
Hauduta uunissa 200 asteessa 1 – 2 tuntia.