Sun sydän on viisas

Intuitio ja sydämen viisaus

Intuitiivinen tietäminen ei rajoitu vain mieleen, vaan se tapahtuu myös kehossa ja sydämessä. Tutkimusten mukaan sydämessä on hermosoluja, jotka voivat tallentaa informaatiota aivoista riippumatta! Hurjaa!

Intuition ja sydänkoherenssin yhteyksiä on tutkinut mm. terveystieteiden tohtori ja sydäntutkija Rollin McCraty. Kun sydän on koherentissa tilassa, se toimii optimaalisesti ja tahdistaa koko kehoa. Sydämenrytmin, hengityksen, verenpaineen, hormonituotannon, signaalien välityksen ja elinten toimintojen välillä on silloin tasapaino. Tämä tekee ihmisestä elinvoimaisen ja ajattelu on silloin selkeää, jolloin myös intuitio toimii paremmin

Kuulostaako kummalliselta? Intuitiosta väitöskirjan tehneen taiteen tohtori Asta Raamin ”Älykäs intuitio”-kirjassa on mielenkiintoista tietoa McCratyn tutkimuksista. Tässä suora lainaus:

Kielteisiksi mielletyt tunteet, kuten viha, ärtyminen ja vahva turhautuminen saavat sydämen epäkoherenttiin tilaan. Tämä aiheuttaa epätahtisuuden aivoissa. Ajattelu ja muut suoritukset vaikeutuvat. Myönteisiksi kuvatut tunteet, kuten kiitollisuus, ilo ja onnellisuus, parantavat sydämen koherenssia. Tämä saa aivot ja kehon toimimaan samassa rytmissä, ja ajattelu helpottuu. ”

Jos siis haluaa kehittää intuitiotaan, on syytä pitää huolta niin kehosta, mielestä kuin sielustakin. ”Sydämen viisaus” ei ole vain hölynpölyä, vaan myös tieteellisesti todistettavissa oleva tosiseikka. Toki tämän kaltaisilla tutkimuksilla on aina myös arvostelijansa, mutta minusta tämä kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta.

”Yksi sydänkoherenssin suurimmista hyötyjistä on aivot ja intuitio. Sydän reagoi aivoista ja muusta hermostosta riippumatta, ilman että tieto on vielä käynyt aivoissa tai tietoisessa mielessä. Sydänkoherenssin aktivoiminen vaikuttaa McCratyn mukaan suoraan intuitioon, sillä sydän tuntuu olevan yhteydessä intuitiiviseen tietoon ja vaikuttavan sen tulkintaan. Sydämen signaaleista on havaittavissa asioita, jotka tulevat tietoiseen mieleen vasta viiveellä. Vielä ei tiedetä tarkasti, miten tämä tapahtuu, mutta nämä muutokset ovat mitattavissa laboratoriossa. Sydänkoherenssiin mittaamiseen on kehitetty laitteita, jotka voivat auttaa sydämen koherentin tilan tunnistamisessa ja aktivoimisessa.”

20170702_39.jpg

Se, että sydän on ns. koherentissa tilassa vaikuttaa paitsi meihin itseemme, myös ympäristöömme.

Olet varmasti joskus astunut tilaan, jossa aistit jotain sellaista, jota sinulle ei kerrota tai joka ei näy suoraan. Ihmiset voivat jutella normaaliin tapaan, mutta riita, joka käytiin juuri ennen kuin astuit sisään, väreilee vielä ilmassa. Tai ehkä sinäkin olet kokenut sen mahtavan energian, joka joogasalissa vallitsee sydänmeditaation jälkeen? Mistä tälläiset ”energiat” voi tunnistaa? Ajatukset ja tunteet vaikuttavat suoraan sydämen sykkeen luomaan magneettiseen kenttään. Wuhuu!

”Koherenssin vaikutus ei rajoitu vain yhden ihmisen sisälle. Ihmisen sydämen kierrättämä veri ja veren sisältämä rauta luovat ympärillemme sähkömagneettisen kentän. Ihmiskehossa sydän toimii tämän rytmisen sähkömagneettisen energian lähteenä. Kenttä ulottuu kehon ulkopuolelle, ja sen vaikutus on mitattavissa noin kolmen metrin päähän.”

Ympärillämme on siis magneettinen kenttä, joka pitää sisällään informaatiota sisäisistä liikkeistämme. Emme osaa lukea tuota kenttää tietoisesti, mutta huomioimme sen luonnostaan, intuitiivisesti. Lajinkehityksen kannalta tästä on ollut hyötyä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteisön jäsenenä, mutta myös eläimet tunnistavat tämän informaation. Erityisesti hevoset, koirat ja kissat lukevat tunnemaailmaamme – ja myös hoitavat henkisiä vammojamme.

Miltä tämä kaikki kuulostaa? Aika huikeaa minun mielestäni.

Asta Raamin, Älykäs intuitio -kirja avasi ymmärrystäni omista sisäisistä liikkeistäni, mutta myös vuorovaikutukseen liittyen. Toivottavasti sain siitä myös rohkaisua alkaa luottamaan intuitiooni paremmin, onhan se yksi oleellinen työkalu Valonööriksi tulemisessa.

Palaan kirjaan vielä toisen postauksen myötä ihan piakkoin!

Mainokset

Lakkaa jahtaamasta onnellisuutta!

20170903_29Monen ihmisen tavoitteena on tulla onnelliseksi. Tiedämme varmasti kaikki keinoja, joiden avulla onnellisuutta tavoitellaan: laihduttaminen, kauneusleikkaus, mindfulness, jooga, häät, uuden työpaikan saaminen, unelmien kodin rakentaminen…. mutta voiko todellista onnellisuutta saavuttaa näiden asioiden avulla? Mistä onnellisuus koostuu ja pystyykö siihen itse vaikuttamaan?

Onnellisuus on seurausta tietoisista valinnoista

Usein kuulee sanottavan, että pitää vain päättää tulla onnelliseksi. Että se on asenteesta kiinni! Stop! ”Asenne” saattaa itseasiassa poissulkea mahdollisuuden kokea aitoa ja syvää onnellisuuden tunnetta.

Okei okei, toki ensin pitää päättää haluta olla onnellinen ja sitten ryhtyä töihin.  On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät edes halua nähdä asioita positiivisen kautta, joten onnellisuuden tunne voi heille jäädäkin mysteeriksi.

20170903_28

Onnellisuus ei ole päämäärä vaan itse matka.
Elämän mittainen matka.

Tietoinen hyväksyminen on osa onnellista matkaa. Onnellisuus ei myöskään tarkoita sitä, että suru, pettymykset ja ahdistus olisi poissa elämästä. Aito onnellisuus hyväksyy myös raskaammat tunteet osaksi elämää.

Tärkeää on olla jäämättä kiinni suruun ja pettymyksiin. Surusta huolimatta saa kokea myös onnellisuutta, eivät ne poissulje toisiaan. Onnellisuus on sitä, että hyväksyy elämänsä. Juuri sellaisena kuin se on.

Onnellisuus ei ole pelkkää tunnetta

Tanskalaisen onnellisuustutkijan Meik Wikingin mukaan onnellisuus on enemmän kuin tunne. Sillä on hänen mukaansa kolme ulottuvuutta:

  1. Päivittäiset tunteet
  2. Suhtautuminen elettyyn ja läsnäolevaan elämään
  3. Merkityksellisyyden kokeminen

Wiking kehottaa myös ylläpitämään toivoa. Elämässä on aina haasteita, eikä niitä pidä hänen mukaan väheksyä, mutta negatiivisissa tunteissa vellominen ei onnellista.

Murheista huolimatta kannattaa kääntää katse kohti maailmassa olevaan hyvään.

20170903_26

Onnellisuus on tyytyväisyyttä

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan yksinkertaisimmillaan onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään. Hänen mukaansa mielenrauhan merkitys osana onnellisuuden kokemusta on merkittävä, sen lisäksi Meik Wikingin tapaan myös hän jakaa onnellisuuden karkeasti kahteen osa-alueeseen:

  • tunneonneen joka vaihtelee hetkestä toiseen
  • tyytyväisyysonneen eli kuinka tyytyväinen ihminen on elettyyn elämään.

Kulttuurisidonnaisuus ja sattuma onnellisuuden taustalla

Onnellisuuden kokeminen on kulttuurisidonnaista ja sen kautta sitä pitäisi myös tarkastella.

Länsimaissa painotetaan vahvasti henkilökohtaista onnea ja niin Aasiassa kuin Afrikassakin onnellisuutta tarkastellaan yhteisöllisyyden kautta. Pohjoismaissa onnellisuus näyttäytyy toisin kuin jenkkien käyttäytymisessä, mikä kannattaa muistaa lukiessaan Help Self -oppaita.

Kulttuurista riippumatta ihminen voi kuitenkin olla onnellinen kurjissakin olosuhteissa, tosin kurjat olosuhteet myös heikentävät onnellisuuden kokemusta.

Nykytutkimusten mukaan ihmisen oma vaikutus onnellisuuden kokemukseen vaikuttaa enemmän kuin olosuhteet, mitä Markku Ojanen hieman kritisoi. Nykyihmistä vaivaa illuusio elämän hallinnasta ja meille toitotetaan jatkuvasti miten tekemällä sitä tai tätä, lisäämme onnellisuuttamme. Ikään kuin voisimme hallita elämässä kaikkia olosuhteita, eikä sattumaa olisi. Sattuman osuus elämässä on kuitenkin aika suuri.

20170903_41

Onnellisuus on subjektiivista

Meillä jokaisella on oma, henkilökohtainen onnellisuuden tasomme. Onnellisuuden kokemusta vahvistaa, kun tunnemme itsemme ja osaamme arvostaa arkionneamme.

Tietyt persoonallisuuden piirteet kuitenkin lisäävät onnellisuuden kokemusta ja Markku Ojasen mukaan nämä piirteet ovat:

  1. Psyykkinen tasapaino
  2. Ulospäinsuuntautuneisuus
  3. Vastuullisuus
  4. Myönteisyys
  5. Halu kokeilla uusia asioita

Toisin sanoen henkilö, jonka persoonallisuuden piirteet ovat vastakkaisia, todennäköisemmin kokee helpommin olonsa onnettomaksi.

Itse kuitenkin haluan muistuttaa, että persoonallisuuden piirteisiinkin voi vaikuttaa ja vaikka luontaisesti olisi introvertti, aina voi kehittää ominaisuuksiaan niin, että vuorovaikutuksesta ja sosiaalisista tilanteista oppii nauttimaan omien rajojensa mukaisesti. Samoin psyykkiseen tasapainoon ja myönteiseen ajatteluun voi jossain määrin vaikuttaa. Omia rajoja kannattaa aina venyttää. Toisille se on toki suurempi haaste, mutta jos haluaa lähteä rakentamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan, kannattaa kokeilla edellä mainittujen piirteiden vahvistamista.

”Positiivisilla teoilla voi vaikuttaa yhteisön onnellisuuteen ja siten välillisesti omaankin onneen”

Markku Ojanen

Persoonallisuuden piirteiden lisäksi Markku Ojanen listaa luonteen vahvuuksia ja hyveitä, jotka vaikuttavat onnellisuuden tunteeseen ja näitä ovat:

  • Toiveikkuus
  • Innostus
  • Sosiaalinen taitavuus
  • Kiitollisuus ja anteeksianto
  • Myötätunto
  • Henkisyyden harjoittaminen (sisäinen rauha)
  • Sydämen sivistys
  • Avuliaisuus
  • Kohteliaisuus
  • Kohtuullinen itsehillintä

Kehittämällä mieltä ja asenteita sekä sisäistämällä, että hyveet ovat hyvän elämän perusta, voi alkaa rakentamaan elämäänsä onnellisempaan suuntaan. On syytä kuitenkin muistaa, että hokkuspokkustempuilla ja harjoittamalla jotain metodia pari viikkoa, ei syvällistä muutosta saa aikaiseksi. Kyse on tosiaankin elämän mittaisesta matkasta.

Kuuntele Tiedeykkösen Markku Ojasen haastattelu tästä (saatavilla toistaiseksi). Kuunnteltavissa myös podcastina.

happiness.png

Vinkkejä onnellistavan arjen rakentamiseen:

Onnellinen arki alkaa aamusta, jolloin ehdit syödä ja valmistautua päivään rauhassa. Jätä siis sille aikaa ja mene ajoissa nukkumaan. Riittävä yöuni on elinehto! Valmistele päivääsi jo etukäteen illalla: katso sopivat vaatteet valmiiksi, huolehdi että aamupala on helposti saatavilla ja ole kartalla aikatauluista.

Rutiineilla on myös onnellistava vaikutus. Kun luot tietyt rutiinit arkeesi, se sujuu vähemmillä ongelmilla. Älä jätä asioita viimetinkaan tai hoitamatta, kunnes on ihan pakko tarttua toimeen. Rutiinit tarkoittavat myös tiettyä rytmiä arjessa ja me ihmiset rakennumme rytmin varaan. Välillä pitää tietenkin myös uskaltaa rikkoa rutiineja.

Asenne on kuin onkin kaiken a ja o. Tarkoitan kuitenkin päämäärätietoisuuden ja järkähtämättömyyden sijaan sitä, että valitsemme pitävämme elämää hyvänä. Kaikesta huolimatta.

Myös ravinto vaikuttaa onnellistavasti. Hormonitoiminta ja solujen rakentuminen on ravinnosta kiinni. Hormonit vaikuttavat mielialaan ja koko olemiseemme todella voimakkaasti. Syö siis ravintorikasta, kasvispitoista ja terveellistä ruokaa. Arvosta ruokailuhetkiäsi, kata kauniisti ja anna itsellesi aikaa ruokailuun.

Vaikka joskus on tarpeen levätä ja jopa laiskotella, onnellisia olemme vain kun arjessa on riittävästi aktiivista toimintaa. Muista arjen hyötyliikunta ja puuhaile! Tee asioita, jotka tekee just sut onnelliseksi. Tanssi, kävele, hypi lätäköissä, kävele lähikahvilaan nauttimaan kupillinen kaakaota. Tiskaa käsin, silitä, tee lumitöitä tai piirrä, kudo, pelaa.

Tapaa ihmisiä! Ihminen on enemmän suhdelo kuin yksilö (Frank Martela). Tarvitsemme vuorovaikutusta ja tunnetta, että kuulumme johonkin. Ihmissuhteet voivat olla hankalia ja jopa vaikeita, mutta pidä yllä erilaisia suhteita voimavarojesi mukaan. Elämän merkityksellisyys on ihmissuhteiden varassa.

Kiitä itseäsi ja elettyä elämää. Kiitollisuuden tunne on tärkeää. Tee kiitollisuudesta tietoinen valinta. Muistele kulunutta päivää ja kiitä mielessäsi sitä hyvää, jota arjessasi on.

Mutta ennen kaikkea tarkastele elämääsi kaikella rakkaudella. Paska tuuri, huono päivä ja ärsyyntyminen naapurin räksyttävään koiraan on osa just sun elämää. Ei se haittaa, jos aina ei mene ihan putkeen. Onnellista elämä silti voi olla.

Ja se on, jos koet sen niin.

 

 

Onnellinen opiskelija

Olen nauttinut ihan valtavasti opiskelusta, vaikka kieltämättä on rankkaa, ettei viikossa ole yhtään vapaapäivää. Perjantaisin töiden jälkeen kiiruhdan koululle ja niin lauantaisin kuin sunnuntaisinkin menee myös työpäivän mittainen siivu koululla.

Toisaalta se, että kolme tuntia saattaa hurahtaa totaalisessa flow-tilassa, on super ihanaa ja rentouttavaa. Olenkin todennut, että visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssi on palauttanut minut takaisin itseeni. Olen löytänyt itsestäni sen kadoksissa ja dumpattuna olleen minun. Jotain, mikä on minulle kaikista ominta. Se on arvokasta ja ehdottomasti tärkein osa Valonööriyttä minussa.

Olemme piirtäneet tähän mennessä lyijykynillä, hiilellä, tusseilla ja mustetussilla. Olemme mm. piirtäneet kasviaihetta kerta toisensa jälkeen yksinkertaistaen. Oli hauskaa nähdä, minkälainen lootus omastani lopulta kuoriutuikaan. Yksinkertaistettu lootus jalostuu opintojen aikana vielä ties vaikka miksi, palaan siihen myöhemmin.

Olemme myös piirtäneet hiilellä taidejäljennöksiä siten, että alkuperäinen kuva oli väärinpäin ja se tuli jäljentää myös väärinpäin. Oma Chagallini onnistui kohtuullisesti, vaikka loogisen mieleni oli hyvin vaikea taipua tähän tehtävään. Olemme piirtäneet hiuksia lyijykynillä valokuvasta jäljentäen ja tämän työn parissa olin täydellisessä flowssa.

Viimeksi maalasimme ja piirsimme Indian Ink:llä japanilaisten puupiirrosten pohjalta. Tärkeintä oli säilyttää tunnelma ja sävymaailma, mutta jäljennöstä ei ollut tarkoitus tällä kertaa tehdä. Tämän työn parissa olin epämukavuusalueellani, enkä oikein tiedä, rakastanko vai vihaanko mustetussia ja teriä!

Picasson tiellä

Tein intuitiivisen valinnan opiskelun suhteen, enkä tänä syksynä toteuttanutkaan plan B:n mukaista toimintasuunnitelmaani.

Eläköön intuitio!

20170916_150101

Opiskelen syksyn ajan visuaalisen viestinnän perusteita avoimessa amk:ssa. Valinta tuli itsellenikin vähän puskista. En ollut alun perin – enkä ole näillä näkyminkään – pyrkimässä tutkinto-oppilaaksi muotsikkaan. Tosin pakko tunnustaa, että ensi syksynä alkava täysin uusi muotoilun opintokokonaisuus alkoi mukavalla tavalla kutkuttamaan takaraivoa.

Nyt kuitenkin otan tuntumaa siihen, mitä on opiskelu työn ohella ja miten selviydyn kuormituksesta. Vanha vamma lähimuistipiuhoissa on osoittanut viime aikoina hieman merkkejä, joten sikälikin nämä nykyiset opinnot on hyvä keino testata kapasiteettiani. Työelämän kuormitus todennäköisesti ei tule vähenemään, joten opiskelun yhdistäminen siihen voi olla hyvin haasteellista.

Omin

Ensituntuma visuaalisen suunnittelun ja sommittelun kurssista on joka tapauksessa todella positiivinen. Nyt pelataan alueella, joka on minulle ominta ja jossa on kuitenkin sopivasti haastetta. Olen omieni parissa ja harjoittelu kaivelee esille kauan kadoksissa ollutta luovuutta. Jos mitään muuta, niin tästä opiskelusta saa uuden otteen kyniin. Tuntuu todella ihanalta.

Totesin opiskelutovereiden ammattitaitoa katsellessani (siellähän on kaiken maailman  taideaineiden opettajaa, arkeologia, designeria ja hienopuuseppää) että näihin opintoihin pyrkii todella lahjakkaita ihmisiä. En ikimaailmassa tule pärjäämään kilpailussa, kun lahjakkuus laitetaan vertailtavaksi joko opiskelupaikan tai työpaikan saamisessa. Uuden ammatin opiskeleminen tälle alalle ei välttämättä avaisi ovia mielekkääseen työpaikkaan.

Valonöörin oppiläksyt

Koutsini läksytti minua edellisestä ajatuksestani ja haastoi tutkimaan miksi luon itselleni tällaisia esteitä ja mistä se takaraivon naputtaja saa voimansa. Kiitos vaan kaikille niille kateellisille dissaajille, jotka ovat yrittäneet minua vuosien varrella kampittaa, sieltä se voimansa saa. Joudun tekemään työtä, jotta pääsen irti tästä huonommuuden tunteesta. Oman tien kulkijana ja ulospäin vahvana ihmisenä tulen kohtaamaan aina kampittajia, se on vain hyväksyttävä yhteiskuntamme ominaispiirteenä.

Mielestäni realismi ei ole pahasta ja ammatinvaihto epävarmalle alalle ei välttämättä ole viisasta. Luovuuden ruokkiminen ja näiden taitojen opiskelu harrastuspohjalta ei mene hukkaan (työ)elämää(kään) ajatellen. Voin ammentaa tästä paljon nykyiseen tehtävääni viestinnän parissa. Tärkein havainto opintojen alussa on ollut, että kun saan piirustusharrastuksen elvytettyä, elämä tuntuu huomattavasti valoisammalta.

Piirtäminen on puhdasta nautintoa!

20170916_185356

Osaamisen lähde

Muistatko, milloin olet ollut viimeksi työssä flow-tilassa? Minä muistan ja kaipaan sitä fiilistä jo kovasti takaisin. Muutosvaiheessa flow-kokemukselle ei jää tilaa, ellei sitten muutos itsessään ole mieluisa asia ja muutoksen kohde aktiivisena osapuolena muutosta rakentamassa.

Flow ja työn imu

Flow-tilassa ajantaju katoaa, eikä stressi tai väsymys juuri paina kroppaa. Työssä on imua ja se tuntuu palkitsevalta. Silloin voi tehdä hommia ilman taukoja ja jopa yötä myöden. Pidemmän päälle näin vahva intensiteetti ei toki ole hyväksi ja tästäkin minulla on kokemusta. Pahimmillaan sen seurauksena voi olla jopa uupumus ja loppuun palaminen, mikäli intohimoisen työsession vastapainoksi ei hyvissä ajoin ja säännöllisesti lepää. Luovilla aloilla tähän liittyy iso riski.

Mihály Csíkszentmihályi on tutkinut flowta ja todennut tutkimuksissaan, että ihminen on onnellisimmillaan flow-kokemuksen tilassa ja että siihen liittyy aina oppimisen iloa. Jotta flow-tila mahdollistuu, siihen tarvitaan Csíkszentmihályin mukaan seuraavat elementit:

  1. Tehtävällä on selkeä päämäärä ja sitä pystyy itse kontrolloimaan
  2. Tehtävän etenemisestä ja siinä onnistumisesta saa välitöntä palautetta
  3. Tehtävää suorittaessa kyvyt ja tehtävän vaatimus ovat tasapainossa
  4. Tehtävään täytyy voida keskittyä ilman häiriötekijöitä
  5. Tehtävän täytyy olla merkityksellinen eli se on jo itsessään palkitsevaa

Parhaimmillaan flow työssä on todella hedelmällistä. Silloin ihminen saa paljon aikaiseksi ja kokee tekevänsä jotain merkityksellistä, kuten aina silloin, kun on tekemisissä intohimonsa kanssa. Intohimo ilmenee kiinnostuksen ja osaamisen leikkauspisteessä.

Keho-mieli-sielu (1)

En oikeastaan tiedä palkitsevampaa asiaa kuin se, että saan käyttää osaamistani hyväksi työssäni. Ehkä vielä himpun verran palkitsevampaa on työn imu, eli hetki jossa mukana on sopivasti haastetta osaamisen lisäksi. Jotta voin kokea työssä vielä flow-tilan, yritän hakeutua sitä tukeviin olosuhteisiin.

Mutta onko aina pakko olla työstä innostunut?

On melko naiivi väite, että kenenkään ei pitäisi tehdä työkseen muuta kuin sitä, missä osaaminen ja kiinnostus kohtaavat. Kyllä ihmiset joutuvat tekemään työkseen myös rutiininomaisia tehtäviä ja työtehtävän täydellinen osaaminen ei välttämättä yksikseen tuo tyydytystä. Tilanne on minusta ihan ok, mikäli se ei nakerra hyvinvointia. Ja jos nakertaa, niin asialle tehtävissä on toki muutakin kuin lopputilin ottaminen.

Osaamisen sanoittaminen ja kehittäminen

Kevään muutostilanteissa mietin paljon, mitä haluaisin työkseni tehdä, miten voisin innostua työstä uudelleen ja ennen kaikkea osaanko lainkaan sanoittaa osaamistani.

Tunnistanko itse kaikkea sitä tietotaitoa, jota minulle on kertynyt ja miten sitä voisin hyödyntää saati todentaa? En ole niitä ihmisiä, jotka kykenevät väittämään olevansa aihealueen x asiantuntija, mikäli ymmärrys ja kokemus asiasta ei ole syväosaamisen tasolla. Tästä syystä tehtävien uusjaossa ohitseni monesti ajaa se, jolla on vankempi pokka.

Oman osaamisen sanoittamisessa en vielä päässyt kovin pitkälle. Työstän asiaa ja sain vastikään loistavan vinkin tähän liittyen, siihen palaan myöhemmin! Mutta osaamisen kehittämistä lähdin pohtimaan tosissani ja nyt tiedän, mitkä on ne ensimmäiset stepit sillä saralla. Kynät on jo teroitettu ja penaali valmiina!

Generalisti on tulevaisuuden specialisti

Tänä päivänä ei enää kannusteta hankkimaan syväosaamista, todellista asiantuntijuutta. Erikoistuminen yhteen asiaan ei välttämättä tulevaisuudessa riitä työllistymiseen, mikäli muuta osaamista ei löydy. Muuttuvassa työelämässä osaamista enemmän arvostetaan asennetta ja kykyä oppia asioita. Tärkeää on myös kyky poisoppimiseen. Tulevaisuuden työtehtävissä ei välttämättä tämän päivän osaamisella ole mitään virkaa ja fakkiutuminen aikaisempaan tietotaitoon voi siis olla jopa haitallista.

Toisaalta vielä tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi myös siltä, että tutkintoa ja erityisesti korkeakoulututkintoa vaaditaan ja arvostetaan enemmän kuin todellista osaamista tai halua oppia uutta.

Oletko sinä vielä miettinyt, miten voisit pärjätä tulevaisuuden työelämässä ja kokea siinä jopa flow-tilaa?

 

Uskalla olla valonööri

Ihminen on tasapainossa ja kantaa valoa mukanaan silloin, kun hän saa olla tekemisissä omien lahjojensa kanssa ja toimia vahvuuksistaan käsin.

Muistin tämän taas elävästi tartuttuani pitkästä aikaa vesiväreihin ja tusseihin. Siinä hetkessä jotain kauan sitten torjuttua palasi jälleen osaksi minua. Edelliskerrasta kynien kanssa on vähintäänkin kymmenen vuotta aikaa. Säännöllisestä harrastamisesta aikaa on sitäkin pidemmin.

Luovuus on löytänyt uusia uomia mm. valokuvaamisen, käsitöiden ja somesisältöjen myötä. Mutta mikään niistä ei voita sitä, kun saa piirtää.

20170718_5

Always find the light!

Lapsena kaikki toimintamme usein pyörii taipumusten ja vahvuuksien ympärillä (kun emme vielä muutakaan osaa). Lapsi on leikkiessään iloinen ja täynnä tarmoa. Hänessä on valo, joka valaisee helposti koko tienoon. Eikö vain?

Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä etäämmäksi saatamme ajautua taipumuksistamme. Tähän vaikuttaa ympäristö; kenties vanhempien toiveet, kaveripiiri, ehkäpä myös ammatinvalinnanohjaaja ja ylipäätään asiat ja ihmiset, joiden kanssa olemme vuorovaikutuksessa. Ajan myötä yhteys omaan sisimpään helposti katkeaa ja lopulta emme osaa erottaa, mikä on omaa ja mikä ympäristön vaikutusta.

Ihminen toki muuttuu, kypsyy ja oppii uusia taitoja matkan varrella. Se on ihan normaalia. Saatamme kuitenkin kouluttautua alalle ja ajautua ammattiin, joka lopulta ei tyydytä sisäisiä tarpeitamme. Voi olla, että pärjäämme ammatissamme hyvin ja saamme siitä jonkin aikaa jopa tyydytystä. Sitä paitsi ihmisenhän pitää jotain työtä tehdä, eikö?

Sitten iskee tyhjyys, tyytymättömyys ja epävarmuus. Elämä alkaa tuntua ehkä suorittamiselta, loputtomalta arjen jatkumolta ja väsyttävältä uurastukselta merkityksettömien asioiden parissa. Silloin valo meissä sammuu.

”Intohimo on siellä, missä kiinnostus ja osaaminen kohtaavat”
-Frank Martela, Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja, Gummerus 2015

Mikä on valonööri?

Frank Martela määrittelee valonöörin ihmiseksi, jolla on sekä vahva elämänhallinta että vahva elämän arvostus. Valonööriys syntyy vahvasta sisäisestä motivaatiosta käsin toimimisesta. Mutta mitä sitten tehdä, jos motivaatio on hukassa, valo sammunut emmekä tiedä, mitä oikeasti haluaisimme edes tehdä? Me voimme rakentaa elämämme olosuhteet sellaiseksi, että se innostaa meitä.

Valonööriys syntyy siitä, kun alamme vahvistaa:

  1. vapaaehtoisuuden tunnetta
  2. kyvykkyyden tunnetta
  3. yhteisöllisyyden tunnetta
  4. hyvän tekemisen tunnetta

Kaikilla meillä ei välttämättä ole olemassa yhtä suurta kutsumusta, jota toteuttamalla tulemme mestariksi. Martelan sanoin: ”Valonööriys on sitä, että löytää isompia ja pienempiä tapoja toteuttaa itseään omassa elämässään”. Jos oma kutsumus on totaalisesti hukassa, niin sen voi löytää vaikkapa tekemällä kutsumuskartan .

Hyvä elämä koostuu Martelan mukaan siis tietyistä palapelin osista. Nämä palapelin osat ovat myös ns. Itseohjautuvuusteorian taustalla. Toisin sanoen kun ihminen on aktiivinen toimija omassa elämässään, elämä tuntuu hyvältä

Valonööriyden esteitä ovat taas esimerkiksi se, että tavoittelemme onnea, olemme jatkuvasti huolissamme selviämisestä, rakennamme vääriä unelmia, haemme hyväksyntää ja palvomme yksilösuorituksia.

Kirjavinkki: Frank Martela, Valonöörit – sisäisen motivaation käsikirja, Gummerus 2015

20170718_6

Minä ja piirtäminen

Palatakseni vielä tuohon omaan piirtämisharrastukseen, niin olipa ihana tarttua piirrustusvälineisiin! Jälki ei ole kovin sujuvaa eikä minulla ole edelleenkään mitään fiksua tarkoitusta tuhertamiselleni, mutta voi ihme, miten ihanalta tuntui palata siihen fiilikseen, mitä se minulle aikaisemmin toi. Nuorena sain muuten jopa taskurahaa piirtämällä (ja kirjoittamalla) Sinä Minä-, Regina ja Kodin Kuvalehti -lehtiin.

Mikä sitten sai minut aikanaan lopettamaan harrastukseni? Siihen lienee monia syitä. Se, etten päässyt opiskelemaan graafista suunnittelua silloin noin 25 vuotiaana, kun edellisen kerran mietin alan vaihtoa. Perfektionistille suorittajalle tuo oli isku suoraan ytimeen. Koin, etten ole riittävän hyvä. Toinen syy oli silloinen puolisoni, joka piti tuhertamistani lapsellisena harrastuksena. Olin jonkin aikaa kaappipiirtäjä. Se, että piti piirtää salasssa, kävi kuitenkin raskaaksi. Arjessa ei ollut yksinkertaisesti tilaa sille. Ilo katosi tekemisestä ja niinpä se sitten jäi.

Uutta ammattia piirtämisestä tuskin tulee. Ehkä teen joskus satukirjan, ehkä kuvitan blogia tai piirtelen ihan vain huvikseni, mutta jatkossa haluan pitää tuntuman värikyniin elävänä. Se on osa minun valonööriyttäni.

Aktiivilomalla ajatuksia opiskelusta

Kesäloman alkuun hyppäsin opiskelumoodiin. Nappasin 5 opintopistettä muotsikasta Digikuvauskurssilta ja kävin mm. fasilitointiin liittyvässä workshopissa (mikä oli järisyttävän innostavaa ja on aika oleellinen osa innostamista — innostajaksi tavalla tai toisella haluan kasvaa). Viime kesänä tuli myös opintopisteitä Lifestyle -blogikurssilla. Pistää nyt vähän mietityttämään. Pitäisikö ottaa ja opiskella polkuopintoja muotsikasta, mikäli en hakemaani kouluun pääsekään?

Jos minulla olisi ollut aikanaan fiksu opinto-ohjaaja ja itsellä enemmän rohkeutta, olisin varmaan lukion jälkeen hakenut opiskelemaan jotain visuaalista… Vaihtoehdoista ei silloin siellä tynnyrissäni ollut tietoa, eikä opinto-ohjaaja pitänyt ajatustani pakkaus- ja julistesuunnittelusta järkevänä. Se ei kuulemma ollut ammatti tai ainakaan sellainen, joka työllistäisi. Kai nyt 90-luvullakin tällainen ammatti oli?

Olen vastustanut ajatusta luovasta duunista noista päivistä lähtien ja ajatus Oikeista Töistä on iskostunut syvälle selkäytimeeni asti. Viimeiset neljä vuotta olen saanut maistaa luovan työn reunaa ja olen huomannut, että se on niin minua kuin olla voi, vaikka pahasti on tarvittavia taitoja uupunutkin. Osittain siksi varmasti minua työhön liittyvät muutokset korpeavatkin. Olin suunnitellut ja olisin halunnut kehittyä juuri noissa taidoissa. Toisaalta tämä on hyvä hetki miettiä ihan aikuisten oikeasti ammattitaidon kehittämistä ja laajentamista.

Sain siis lopulta näiden YT-neuvotteluiden lopputulemasta potkua jo pidempään mielessä pyörineisiin ajatuksen tynkiin. Kyllä tästä vielä Valonööriyden opinnot kasaan saadaan aikaiseksi. Ei paha.

Ja nyt hyppään kissan kanssa lomamoodiin!

Henkka_1.jpg