Raudanpuute – 4 kk hoidon aloituksesta

Pitkään jatkuneen ja yhä pahenevan väsymykseni aiheuttajaksi paljastui viimein raudanpuute(anemia) toukokuussa.

Olen kärsinyt raudanpuutteesta todennäköisesti vuosia ja vasta anemian rajalla olotila romahti niin, että normaali elämä ei enää onnistunut – mikä sai minut hakeutumaan jälleen kerran lääkärille.

Kävin jo kaksi vuotta sitten työterveyslääkärissä samojen oireiden vuoksi. Oirelistaus viittasi vahvasti kilpirauhasen vajaatoimintaan ja sitä lähdettiinkin kartoittamaan, mutta viitteitä kilpirauhas-sairauteen ei löydetty. Kilpirauhasarvojani tsekataan herkästi, koska ne ovat joskus olleet viitteiden alarajalla.

Ajattelin päivittää hieman omaa tilannetta, koska blogin kävijämäärä on kasvanut varastoraudanpuute -kirjoituksen myötä.

092018_6

Raudanpuutteen oireita

Raudanpuutteen aiheuttamiin oireisiin ikävä kyllä tottuu. Oireet hiipivät hiljalleen, eikä eri oireiden yhteyttä välttämättä kykene havaitsemaan. Oireita minulla ilmeni ainakin seuraavasti:

hiustenlähtö, ihon kuivuus, näön sumentuminen, aivosumu, alttius infektioille, kalpeus, hengenahdistus, ientulehdukset, kielen arkuus ja turvotus, limakalvojen haavaumat, suun ja suupielen haavaumat, huimaus, hauraat kynnet, käsien ja jalkojen kylmyys, levottomuus, elohiiret, yleinen heikotus, voimattomuus lihaksissa, henkinen väsymys, älyllinen taantuminen, päänsärky, ruokahaluttomuus, rytmihäiriöt, unihäiriöt, kuulon aleneminen, turvotus, painon nousu…

Kuorman kantamisen kestokyky

Mielestäni minulla on melko hyvä resilienssi. Kestän hyvin painetta ja suurenkin henkisen rasituksen kanssa olen oppinut pärjäämään. Kuormitusta minulla on pitkältä ajalta huomattavia määriä, mutta jos olen fyysisesti hyvässä kunnossa, pystyn kantamaan kuormaani ilman, että se vaikuttaa toimintakykyyni. Toisaalta elämäni alkutaipaleella saamani elinvoiman kori on ollut jo alkujaan heikosti lastattu ja minun tulisi olla huolellinen sen kanssa, kuinka paljon kulutan elinvoimaani vähemmän tärkeisiin asioihin.

Nyt fyysisen toimintakyvyn romahdettua, en kyennyt enää myöskään viimevuoden loppupuolen ylimääräisiä taakkoja kantamaan – koin olevani täysin loppu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se sai minut hakeutumaan viime vuoden lopulla lääkärille. Ymmärrän siten, että lääkärien silmissä olin vain masentunut, mutta sitä en ymmärrä, että kaikki fyysiset oireeni sivuutettiin vain masennuksen ilmentyminä.

Raudanpuute johtaa masennuksen oireisiin, koska se vaikuttaa suoraan aivojen välittäjäaineiden toimintaan – erityisesti dopamiiniaineenvaihduntaan.

Raudanpuute ilman anemiaa vai  raudanpuuteanemia

Taistelin oireideni kanssa puoli vuotta ennen kuin lääkäri suostui kuuntelemaan tarkemmin niitä mitattuaan ensin verenpaineet. Sainkin lähetteen verikokeisiin. Ja rautavarastojen puutehan sieltä verikokeista lopulta löytyi.

Edistyneempien lääkäreiden mukaan kymmeniä pykäliä laskenut hemoglobiini yhdessä rautavarastojen puutteen kanssa on anemiaa, mutta työterveyslääkäri oli tyytyväinen Hb-arvooni, joka oli edelleen viitteiden sisällä (kun se minulla on normaalisti ollut viitteiden ylärajan yläpuolella) ja hän diagnosoi minulle raudanpuutteen ilman anemiaa.

Raudanpuuteanemia on toki vakavampi diagnoosi. Erityisesti sen syy pitäisi selvittää. Omalla kohdalla punasoluindeksit olivat verikokeissa osin myös epänormaalit, mikä viittaa myöskin anemiaan. Kun kehon rautavarastot ovat tyhjät, se pumppaa verenkiertoon enemmän kehittymättömiä punasoluja.

20170903_26

Raudanpuutteen hoito – pitkä tie

Kahden kuukauden Obsidan-lääkityksen (2×100 mg/vrk) jälkeen ferritiinitasoni oli noussut 4,6 –> 40 ja lääkärin ohjeistuksesta puolitin annostuksen. Tässä kohtaa voin jo melko hyvin! Pystyin nousemaan rappuja ja mäkiä ylös ilman valtavaa hikoilua ja hapen haukkomista. Vireystilakin oli aika mainio.

Ferritiiniarvo tsekattiin seuraavan kerran 2 kk kuluttua ja tuloksena arvojen romahtaminen melkein puolella. Huomasin ensimmäiset oireet olotilassa noin 3 viikkoa annoksen puolittamisen jälkeen, mutta olin samalla juuri palannut täyteen työpäivään pitkän sairausloman jälkeen ja pistin väsymyksen sen piikkiin. Vasta kun tukka alkoi jälleen tippua päästä joitain viikkoja sitten, havahduin lisääntyneen uupumuksen epänormaaliuteen. Ja näinhän ne rauta-arvot olivat taas heikentyneet.

Työterveyslääkärin mukaan rautavarastojeni määrä ei ole enää oleellisesti heikentynyt, koska se on viitearvojen sisäpuolella. Hänen näkemyksensä mukaan siis ferritiiniarvolla 26 minun pitäisi olla suht kunnossa, koska ferritiinin viitearvojen alaraja on 10…

Jumalauta! Älkää ihmiset uskoko, jos lääkäri väittää tälläistä! Naisen ferritiiniarvojen tulisi olla vähintään 60 pinnassa, jotta se olisi kestävällä tasolla. Mieluiten tavoitteena toki olisi korkeampikin arvo, koska stressi, rankka liikunta ja kuukautiset vievät rautaa varastosta koko ajan, eikä ravinto välttämättä riitä korvaamaan käytettyä rautaa.

Edessä on siis pitkä tie varastojen täydentämisessä. Mikäli vatsa vain mitenkään kestää isompaa Obsidan annosta, jatkan sillä toistaiseksi. Pyysin ja sain lääkäriltä lähetteen eteenpäin, sillä runsaat kuukautisvuodot vaativat oman huomionsa, ettei rautavarastot ole jatkuvasti nollilla tulevaisuudessakin.

Raudanpuutteen korjaaminen ruokavaliolla

Pyrin panostamaan myös ruokailuun. Lisään ruokavaliooni täysjyväviljaa ja lihaa. Kasviksista ja viljoista tuo rauta ei vain imeydy elimistöön kovin hyvin, koska niissä tuppaa olemaan myös aineita, jotka estävät raudan imeytymistä. Samalla täytyy kiinnittää huomio suoliston kuntoon, sillä on myös suuri merkitys ravinnosta saatavien tärkeiden aineiden imeytymisen kanssa.

Raudanpuutetta ei kuitenkaan voi korjata ruokavaliolla. Ruokavaliosta huolehtiminen vaikuttaa rautavarastojen ylläpitoon ja ennen kaikkea siihen, ettei huonoilla valinnoilla estä ravinnosta saatavaa rautaa imeytymästä. Imeytymistä voi edistää c-vitamiinilla yhdistettynä sitä ravinnosta saatavaan rautaan. Otan siis Obsidanin kanssa c-vitamiinia ja katson, että aamupalalla täysjyväleivän kanssa nautin c-vitamiinipitoista mehua (tyrni-ananasmehu on minun valintani). Myös imeytymisasiaa tullaan jatkossa pohtimaan, mikäli kuukautisten runsauteen ei löydy hoidettavissa olevaa syytä, eikä se selitä ferritiiniarvojeni romahtamista.

Mistä rautavarastojen tyhjentyminen johtuu?

Omalla kohdalla yksi suuri tekijä raudanpuutteelle altistumisessa on ollut varmastikin huono ruokavalio ja epäsäännöllinen syöminen.

Puhumattakaan siitä, että kun vielä olin hyvässä kunnossa, niin treenasin erittäin rankasti! Pitkittyneen stressin kanssa se on erittäin huono valinta rautavarastojen kannalta. Hikiliikunta ja stressi molemmat syövät rautavarastoja – ja kun rautaa ei kasvispainotteisen ruoan vuoksi juurikaan ole varastoon palautunut, runsaiden kuukautisten ja synnytysten aiheuttama vaje ei ole koskaan päässyt korjaantumaan.

Vielä kun lisääntyvää uupumusta olen pyrkinyt tasoittamaan jatkuvalla kahvin kittaamisella (joka estää rautaa imeytymästä), niin avot!

Rautavarastojen kasvattaminen siis jatkuu vielä pitkään. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että pitkään jatkuneen huonon olon syy on selvinnyt ja sille voi todennäköisesti tehdä jotain.

 

Mainokset

Loma ja arki

Loma-aikoja ei pitäisi aikatauluttaa ja plänätä täyteen ohjelmaa, olen vankasti tätä mieltä. Ymmärrän toki sen, että jos arki on kiireistä ja sitoo velvollisuuksiin, tekee mieli esimerkiksi kesälomalla kokea kaikki se kiva, mihin arjessa ei ole aikaa. Loma ei palauta, jos se on yhtä aikataulutettu yhtä tiukkaan kuin arki. Ei se lihaskaan kasva treenatessa, vaan treenin jälkeisessä levossa. Sitä paitsi sattuma on ihana juttu, joka jää kokematta, jos sille ei ole tilaa.

Olen itsekin elänyt aikakauden, jolloin kaikki lomat ja viikonloput oli suunniteltu etukäteen täyteen menoja ja reissuja, ja tunsin tukehtuvani. Olenkin sittemmin nauttinut tilanteesta, jossa voin itse päättää, mitä vapaa-ajallani teen – tai teenkö mitään. Ja en todellakaan enää aikatauluta kovin heppoisin perustein lomiani.

062918_6

Arki on minulle tärkeää, sehän on elämää. Minun elämääni. Pyrin tekemään arjesta juhlaa ja koen asioita vahvasti myös arkipäivinä. Ehkä siksi en liitä lomiin ajatusta siitä, että silloin ”voi elää ja kokea”. Omat toiveeni ja mielenkiinnon kohteeni eivät ole kaukomailla, että sikäli helppoa toki kokea seikkailua keskellä talvista arkipäivääkin.

Lomalla minusta on ihan parasta, kun voi tunnustella fiiliksiä, katsoa säätilaa ja tilin saldoa ja päättää rauhassa, haluaako tehdä jotain tai käydä jossain.

Impulsiiviset lähdöt ovat tänä kesänä olleet elämän suola. Tuntuu, kuin olisin suotuisien tähtikuvioiden alla, sillä olen kokenut ja nähnyt paljon. Olen pitkästä aikaa elänyt.

Olen rentoutunut ja valmis syksyn koitoksiin.

062918_17

 

Hyvinvointia metsästämässä – Rooman tuho.

Elämme kummallisia aikoja. Ihmiset hakevat liki epätoivoisesti hyvää oloa. Onnellisuuden tavoittelusta, varsinkin sen julistamisesta, on tullut uskonto. Hallelujaa! Mitä kunnianhimoisempaa ja mitä enemmän tulosten saavuttamisista viivoja fläppitaululle saakaan, sitä arvostetumpia olemme omissa ja oletetusti muidenkin silmissä.

Samaan aikaan terapeuttien ajat ovat kiven alla, koska ihmiset käyvät niin paljon terapiassa. Eipä ihme, sillä kaikesta on tullut kilpailua, suorittamista ja näytön paikka. Kaikesta. Työelämästä. Harrastuksista. Henkisyydestä. Hyvinvoinnista. Perhe-elosta. Minuudesta. Suoritetaan nyt ne traumatkin alta pois häiritsemästä muuta suorittamista! Tiedän mistä puhun, olen ilmeisesti kipittänyt sillä samalla kilparadalla.

Ei ole kovin seksikästä sanoa, että hyvinvointi ja onnellisuus löytyy todellisuudessa ihan läheltä, hiljaisuudesta, tyhjyydestä, rauhallisuudesta, epätäydellisyyden hyväksymisestä ja lähestulkoon ilman mitään metodeja tai taloudellisia panostuksia.

IMG_7981

Bisnes on bisnestä

Oletko huomannut, että jos joku juttu nousee pinnalle ns. hyvää oloa lisäävänä asiana, siitä tehdään äkkiä metodi, systeemi ja kalliita verkkokursseja? Löydä mestari itsestäsi – osallistu 6000 euroa maksavalle the-human-being-kurssille, niin voit sen jälkeen tienata opettamalla muille, miten he löytävät mestarin itsestään! Hyvinvointia haetaan lentämällä kaukomaille retriiteille ja ihannoidaan vieraita kulttuureita zenistä Hyggeen.

Maailma säntäilee kyynärpäätaktiikalla eteenpäin haaliakseen itselleen hyvinvointia niin henkisellä kuin materiaalisellakin tasolla. Minulle, minulle, minulle! Minä, minä, minä!

Valtaapitävä ja ja taloudellisen vallan itselleen hankkinut eliitti ohjailee lisää taloudellista hyvinvointia itselleen – ja korkeintaan vertaisilleen, jos siitä hyötyy myös itse.

Mitäpä, jos se hyvä olo löytyisikin ihan läheltä?

Todellinen ja kestävä hyvä olo syntyy siitä, että hyväksyy ja arvostaa ihan sitä maaperää, jolla seisoo ja niitä puutteellisia geeniperimämme sisältäviä taitoja ja ominaisuuksia, jotka ohjaavat toimintaamme; kyvystä löytää vahvuus ja voimavara omasta kulttuurista (kyllä, suomalaisuudessa ja suomalaisissa tavoissa on paljon hyvää!); tahdosta hyväksyä itsensä kokonaisuutena, jossa on myös säröjä ja heikkouksia; taidosta sallia se myös läheisille ihmisille.

Mitäpä, jos jokaisella valinnallamme onkin vaikutus maailmanlaajuisesti ja varsinkin ekosysteemiin, josta me olemme täysin riippuvaisia? Sitä kautta valintamme, jotka tuottavat meille kenties hetkellisesti mielihyvää ja hyvinvointia, voivat pidemmällä aikavälillä aiheuttaa meille, juuri minulle ja sinulle, kärsimystä ja huonoa elämää. Kun tuhoamme luonnon, hyvinvoivan yhteiskunnan ja yhteisöjen voiman (joka syntyy moninaisuudesta ja tasa-arvosta), niin lopulta tuhoamme itsemme.

Ei ole vähäinen sekään seikka, että jos nakerramme hyvinvointia lähellämme ja dissaamme omaa maaperäämme ja kulttuuriamme ja nostamme sen sijaan kunniaan vieraiden kulttuurien ihannoinnin, me annamme voiman ulkopuolelta tulevalle tuholle.

Mitä meille jää, jos ei ole ”meitä”?

IMG_7940

Yhteisöllisyyden merkitys hyvinvoinnille

Hyvinvointi, jopa yksilötasolla, on riippuvainen siitä, että yhteiskunta voi hyvin. On hyvä pitää mielessä, että vaikka jokainen vastaa itsestään ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiin, hyvinvointi ei ole mahdollista, mikäli ympärillä on paljon tyytymättömiä ja kärsiviä ihmisiä.

Miten kävi aikanaan Rooman imperiumin?

Hyvätuloisten ja hyväosaisten on turha kuvitella, että rakentamalla kuplaa itsensä ja vertaistensa suojaksi, olisi suojassa itsekyyden seurauksena syntyviltä ekosysteemin katastrofeilta, yhteiskunnallisilta levottomuuksilta tai kriiseiltä.

Siihen onnellisuuteen ja hyvään oloon vielä palatakseni. Se tosiaan rakentuu ajan myötä kestävien valintojen seurauksena. Se vaatii hieman kärsimystä ja kärsivällisyyttä. Sitä, että sietää keskeneräisyyttä, puutteita ja heikkouksia niin itsessä kuin läheisissäkin. Sitä, että pitää elämän sen verran yksinkertaisena, että ei huku tavara- ja ajatushärdelleihin. Sitä, että pyrkii kohti omia todellisia tavoitteita, ei ulkoa päin asetettuja halutiloja.

Hyvinvointi ei synny hetkellisten mielihalujen tyydyttämisestä. Hetkellinen nautinto ja sen jatkuva tavoittelu johtaa harhaan.

Se Rooman eliitti, joka oli haalinut hyvinvointia itselleen ja eli maaten ja mässäillen, keskitti ajatuksensa vain hetkellisen nautinnon maksimoimiseen. Samaan aikaan se laiskistui paitsi fyysisesti, erityisesti myös henkisesti, kadotti ymmärryksen yhteiskunnan tilasta ja niin, tuhoutui.

Pidetäänhän huolta lähimmisistämme, niin pidämme huolta hyvinvoinnistamme!?

Varastoraudan puute – uupumustila

Kärsitkö tolkuttomasta väsymyksestä, eikä syytä siihen tahdo löytyä sitten millään? Oletko tilassa, jossa ”reipastuminen” ei auta ja jos jaksaisikin yrittää ”kohottaa kuntoa”, sydämen tykyttely, lihasten heikkous ja selkeä hapen puute tekee kuntoilusta liki mahdotonta ja palautumisesta hidasta?

Et ole yksin, etkä keskivertoa heikompi tapaus. Täällä nousee myös käsi pystyyn henkilöllä, joka koki turhaan huonommuuden ja syyllisyyden tunnetta voimattomuudestaan ja siksi haluankin kertoa omasta kokemuksestani.

Syynä uupumukseen voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin varastoraudan hupeneminen, mikä ei meille äiti-ihmisille ole tosiaan tavatonta.

20170912_140712

Ferritiiniarvot!

Multa ei mitattu missään vaiheessa ferritiiniarvoja, vaikka olen tästä tolkuttomasta väsymyksestä, huimauksesta, sydämen tykytyksestä, heikotuksesta, jaksamattomuudesta, energiavajeesta, hengityksen raskaudesta, ihon kuivumisesta, tukan tippumisesta ja palelusta käynyt työterveydessä puhumassa viimeisen kahden vuoden ajan.

”Rauta on kivennäisaine, jonka päivittäiset menetykset ovat hyvin pieniä sellaisilla henkilöillä, joilla ei ole verenvuotoja. Niinpä tarve on pienempi terveillä aikuisilla miehillä ja vaihdevuodet ohittaneilla naisilla kuin kasvuikäisillä ja nuorilla naisilla. Kuukautisten aikaan naisten raudan tarve on suurempi ja riippuu kuukautisvuodon runsaudesta. Raudan keskeinen tehtävä on osallistua hapen kuljetukseen punaisten verisolujen hemoglobiinin rakenneosana. Vaikeassa raudanpuutteessa veren hemoglobiini vähenee, eli kehittyy anemia Lievempi raudan puute voidaan todeta varastoraudan niukkuutena mittaamalla ferritiinipitoisuus veren seerumista.” Terveyskirjasto – Duodecim

Ferritiinin viitearvot ovat 10 – 150 ja sen pitäisi olla vähintään siinä 30* hujakoilla ollakseen normaali, kun kyseinen arvo minulta vihdoin tsekattiin, se oli niinkin alhainen kuin 4.6!

*Edit 09/18:  normaali ferritiinitaso on ihmisestä kiinni, joku ei ole toimintakunnossa jos ferritiini on 30, toisella ei oireita tällä arvolla tunnu. Edistyneemmät ovat sitä mieltä, että naisen feriitiiniarvon tulisi olla lähemmäs 100, jotta elimistö ja solujen aineenvaihdunta toimii kunnolla.

Heikotus, jaksamattomuus ja alavireisyys ei ollutkaan laiskuutta ja huonommuutta!

Kilpparioireilua vai raudanpuuteanemiaa?

Itsehän epäilin oireiden perusteella kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta verikokeiden mukaan siitä ei ollut kyse loppuvuodesta 2016 eikä keväällä 2018.

Oireet raudan puutteessa ja kilpparin vajaatoiminnassa ovat hyvin samankaltaisia. Jos verikokeissa ei näy viitteitä kilppariongelmista ja Hb näyttäisi olevan kunnossa se on ”voi voi” ja helposti ohjaus psykiatrille.

Sinänsä ohjaus psykiatrille on hyvä asia, sillä pidemmän päälle aivotkin kärsivät tilanteesta ja ainainen heikotus ja uupumus varmasti omalta osaltaan altistaa masennukselle. Ennen masennuksen lääkitsemistä olisi kuitenkin syytä hoitaa kuntoon rautavarastojen tankkaus.

Vähiin käy, ellei varastoa välillä täydennetä

Eipä tullut itsellekään mieleen, että kyse voisi olla rautavarastojen loppuun kulumisesta, ellei joogaohjaajani olisi asiasta vinkannut. Näin jälkikäteen ajatellen on aivan selvää, että rautaa on kulutettu enemmän kuin sitä on tankattu:

  • Olen synnyttänyt kolme lasta.
  • Kuluneiden noin kolmen – neljän vuoden, eli viimeisimmän tolkuttoman stressijakson, aikana olen syönyt todella huonosti ja useimmiten ravintoköyhää ruokaa.
  • Sitä ennen harrastin rankkaa liikuntaa ja söin kuitenkin jo silloin kasvispainotteisesti ja syön erityisen paljon palkokasveja (jotka voivat estää raudan imeytymistä).
  • Stressin aiheuttama n. 10 kg ylipaino aktivoi hormonaalisen hässäkän, jonka seurauksena hikoilen kuin sika ja olen kärsinyt useamman vuoden ajan erittäin runsaista kuukautisista.
  • Ja uupuneena tietenkin kahvin kulutukseni on ollut todella suurta (kahvi estää rautaa imeytymästä).

Hups, sinnehän ne rautavarastot hupenivat.

051518_25

Voiko olla raudan puutetta, jos Hb on hyvä?

Hemoglobiini on mulla ollut lähes aina hyvällä tasolla, 142 – 150 luokkaa (joskus jopa 160, mikä tosin jo myös indikoi ongelmia), ja nytkin se oli ihan viitearvojen sisällä, tosin heikompi kuin aikaisemmin, eli 130. Vuosi sitten se oli vielä 142 luokkaa. Hb lähteekin laskuun vasta, kun rautavarastot on käytetty loppuun.

Hematologian erikoislääkärin Tom Wideniuksen mukaan kuitenkin jo viitearvojen sisällä oleva Hb voi tarkoittaa anemiaa, jos potilaan Hb on normaalisti ollut korkeampi!


”Olen valitettavan usein kuullut potilailtani lääkäreiden todenneen, että raudanpuutetta ei ole kun hemoglobiini on hyvä (esim. 125 g/l). Lääkäri saattaa tulla tehneeksi helposti tässä kaksikin virhettä: Ensinnäkin, Hb 125 tarkoittaa jo anemiaa jos aiemmin ilman raudanpuutetta Hb-arvo on ollut 145. Toiseksi, ferritiini voi olla alle 10 vaikka Hb olisi 150. Tuskin kenenkään naisen Hb on 117-125 jota pidetään kuitenkin ”normaalina”. Jokaisella on oma normaali Hb-arvonsa, joka selviää vasta kun Hb mitataan ferritiinin ollessa yli 30-40 (mieluiten yli 50).”

Kannattaa muuten lukea tuo linkkaamani Tom Wideniuksen blogikirjoitus, siinä on hyvää tietoa aiheesta!

Rautavarastojen täydennystä

Itse en vielä tiedä, missä aikataulussa rautakapseleiden napsiminen palauttaa minut elävien kirjoihin – vai palauttaako. Otan Obsidania kaksi tablettia päivässä ja luojan kiitos vatsani kestää sitä joten kuten.

Yritän huomioida myös raudan imeytymiseen vaikuttavat seikat ja ravintoaineet. Pyrin lisäämään ruokavalioon aikaisempaa enemmän punaista lihaa, maksaa ja verilettuja. Teen sen, mikä on minun käsissäni ja toivon, että rasittunut kehoni hoitaa vastaavasti oman osuutensa.

Kärsin kroonistuneesta stressireaktiosta, jota en älyllisellä tasolla pysty hallitsemaan. En tiedä, mitä tuhoa se vielä saa aikaiseksi, mutta rautatankkauksen lisäksi minun tulisi löytää nyt se zen – pyhä rentouden olotila. Psykiatri on tästä erityisen huolissaan, joskin on selvää, että se on seurausta pitkästä ja rankasta henkisestä kuormituksesta.

Rautakapselit eivät tietenkään poista uhkaavaa tsunamia, mutta odotan mielenkiinnolla miten rautavarastojen kohentuminen vaikuttaa henkiseen jaksamiseen.

Joudun odottamaan myös minua aikaisemmin hoitaneen tahon vastausta konsultaatiopyyntöön, eli ihan vielä ei pysty huokaisemaan helpotuksesta sisäisen lohikäärmeen suhteen, vaikka koetulokset eivät sen heräämisen puolesta puhuneetkaan.

051518_24

Sinä!

Jos kärsit selittämättömästä uupumuksesta, muista käydä mittauttamassa Ferritiiniarvosi!

Jos sinulla on kokemusta asiasta, olisi mukava kuulla miten nopeasti sait rautavarastot kuntoon ja oliko tämä pysyvää?

Silta yli synkän virran

Elämä on kyllä melkoinen seikkailu. Tai miten sen nyt sitten haluaa nähdä.

Tavakseni on tullut käydä sulattelemassa asioita kaupungin läheisillä luontopoluilla. Polkukävelyistä on muodostunut arjen pelastaja. Kaipaan haastetta niin keholle kuin mielellekin, mutta myös uusia näkökulmia. Uusi polku vie kohti uusia näkymiä, aina.

Pidemmillä kävelylenkeillä kuuntelen podcasteja, mutta kun lähden luontopoluille, haluan kuunnella luonnon ääniä ja mikä tärkeintä – sisäistä ääntäni.

Tällä kertaa sulatettavaa oli sen verran isosti, että päätin vihdoin kulkea läpi Porvoonjoen luontopolun, sillä se oli minulle ihan uusi.
060418_4
Sain vihdoin tuloksia verikokeistani. Olin tietenkin käynyt ne stalkkaamassa jo ennen lääkärin soittoa, joten tavallaan tiesin, mitä tuleman pitää.

Lääkärin puhelu tosin hieman lisäsi huolta, sillä en voi olla varma, että olisin hyvässä hoidossa. Yhdistettynä sahaavaan verenpaineeseen näin koetuloksissa ikäviä yhtymäkohtia sisäiseen lohikäärmeeseeni, jonka toivon uinuvan ikiunta. Lääkäri ei niitä sen sijaan tunnu hahmottavan, etenkään kun sisäisen lohikäärmeeni aktiivisuutta mittaavat arvot olivat ns. normaalit. Sitähän ne minulla olivat pääsääntöisesti silloinkin, kun sairaus oli aktiivinen…

Työterveyden yleislääkärillä ei voi tietenkään olla ymmärrystä niin isosta kokonaisuudesta kuin mitä autoimmuunisairaudet ovat. Tästä vähän lisää myöhemmin tässä tekstissä.
060418_10
Lähdin siis sulattelemaan lääkärin puhelua Porvoonjoen luontopolulle, josta olin kuullut vasta muutamia vuosia aikaisemmin. En ollut oikein paikallistanut, mistä itse polku lähtee, sillä opasteet on aika huonot ihmiselle, joka ei tunne seutua kunnolla.

Huonosti niitä opasteita nytkään löytyi, mutta olin jo hieman aikaisemmin selvittänyt molemmat lähtöpäät ja suurinpiirtein sen, missä polun pitäisi kiertää. Olin siis kirjaimellisesti ihan kartalla.

Porvoonjoen luontopolku ei nimestään huolimatta kulje suoraan joenvartta pitkin, vaan se menee pitkiä matkoja maanteillä ja hiekkateillä ja muutenkin joen ja polun välissä on vähintäänkin rehevä pusikko melkein koko reitin ajan. Toki joki välillä näkyy ja sen pääsee ylittämäänkin muutamaan otteeseen.

Pohjoisen kasvattina itse joki oli hämmentävä. Joethan ovat oikeasti valtavia ja näkemäni joki muistutti enemmänkin synkkää ojaa. Se on kuitenkin varmasti joskus ollut merkittävä kulkureitti ja portti ulkomaailmaan, joten suhtauduin siihen kaikella kunnioituksella.
060418_26
Saattoi olla kuitenkin virhe lähteä polulle, sillä kärsin aika massiivisesta männyn siitepölyallergiasta ja keuhkoputki huusi hoosiannaa jo lähtiessä. Hengitys on muutenkin ollut viimeaikoina hieman työlästä, joten keuhkovammaisena ei pitäisi riskeerata flunssan suhteen.

Seuraavina päivinä kärsinkin sitten melkoisesta flunssasta. En voi välttyä ajattelemasta, että tämä ei ole mitään kesäflunssaa ja allergianakin vain seurausta näistä autoimmuunihässäköistäni, joiden pelkään tosissani nyt aktivoituvan uudelleen. PCOS on ainakin aktivoitunut stressistä johtuvan painon nousun takia.

Tämän noidankehän haluan nyt katkaista. Ehdottomasti! Mutta miten ihmeessä katkaista tahdosta riippumattoman stressioireilun selkä? Help!
060418_44Verikokeista kävi ilmi mm. lievä munuaisten vajaatoiminta, mikä ei lääkäriä millään tapaa huolettanut. Mikä huolettaa minua. Ei yleislääkäri tietenkään voi ymmärtää näin isoa kokonaisuutta kuin minunkin autoimmuunihässäkkäni ovat, ja silloin on syytä laittaa lähetettä eteenpäin.

Sen sijaan sekä D-vitamiiniarvot, että ferritiiniarvo saivat lääkärinkin ymmärtämään, että uupumuksellani on todellakin myös ihan elimellinen tausta.

Tuo D-vitamiinitaso itseäni erityisesti mietityttää, koska sisäinen lohikäärmeeni pitää sisällään epänormaalin d-vitamiinimetabolian, eikä ole lainkaan yksiselitteistä alkaa tuosta vaan napsimaan pilleriä purkista, niin kuin lääkäri tietenkin ensi alkuun määräsi. Onneksi hän nyt sitten aikoi konsultoida asiassa keskussairaalaa. Jossa ei välttämättä keuhko-osastolla sielläkään tiedetä tämän taivaallista tuosta d-vitamiinijutusta.

En todellakaan halua tai aio buustata sisäistä lohikäärmettäni millään tavalla, varsinkaan jos alkaa näyttää siltä, että se on herännyt.
060418_48
Niin tai näin, luontopolulla läpikäymieni ajatusvirtojen lopputulemana minusta on kuitenkin hyvä, että selvisi esimerkiksi tuo varastoraudan niukkuus. Nyt popsitaan rautalääkettä isolla annostuksella ja katsotaan miten vatsa reagoi ja alkaako maailma kirkastua. Arvo oli niin alhainen, että moni vastaavilla arvoilla on saanut rautainfuusion, mutta toivotaan nyt, että pillerit nostaa arvot nopeasti ja pysyvästi.

Niin että tiedoksi vaan, jos tuntuu sydän hakkaavan tiuhaan tahtiin, hengitys on hieman hankalaa, ajatukset takkuilee ja uupumus totaalisesti lamaa: kyse voi olla ferritiiniarvojen mataluudesta! En minäkään tätä itsekseni tiennyt, vaan joogaohjaajani onnekseni vinkkasi minulle asiasta seurattuaan tätä uupumuskamppailuani. Eikä lääkärikään sitä arvoa ollut mittauttamassa, ennen kuin itse pyysin.

Pidetään siskot huolta toisistamme ja ennenkaikkea itsestä

Masennus – se helpoin diagnoosi

Helmikuun lopulla lääkäri passitti minut sairauslomalle uupumuksen ja masennuksen vuoksi. Kärsin samoista oireista jo pidemmän aikaa, koska stressitaso on ollut jatkuvasti kohtuuton viimeisten parin – kolmen vuoden ajan.

Kerroin tuosta lääkärikäynnistä aikaisemmassa kirjoituksessani. Palataan vielä aiheen pariin, koska minusta tuntuu että varjoista valoon on vielä vähän matkaa.

Niin kuin varjona ilman hahmoa
Josta kasvonsa vois tuntee
Kadotettuna valon juurella
Jossa tikkaat loppuu kesken
-Apulanta, Valon juuri-

Olen kiitollinen työterveydellemme, että vointiini on suhtauduttu kaikella vakavuudella ja sitä on haluttu kontrolloida suhteellisen tiuhaan tahtiin. Mutta ärsyynnyn kyllä siitä, että sielläkin se kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin käsitys tuntuu olevan täysin tuntematon ja kaikki on niin helppo tunkea mielialahäiriöiden taakse.

Alusta pitäen olen kertonut lääkärille fyysisistä oireistani ja niiden vuoksi alun perin lääkärille lähtenytkin. Mihin katoaa se fyysisten oireiden merkitys, kun lopputuloksena voidaan todeta potilaan sairastavan masennusta?

051518_14

Stressi johtaa henkiseen uupumiseen, vai…

Ensimmäisen kerran kävin stressistä johtuvien oireiden vuoksi lääkärillä YT-rumban jälkimainingeissa muistaakseni jo vuoden 2016 loppupuolella.

Oireet ovat olleet tyypillisiä pitkäaikaisesta stressistä seurauksena tulevia: sydämentykytyksiä, verenpaineen nousua, tolkutonta väsymystä, unettomuutta, hiusten menetystä, heikotusta, huimausta, pahoinvointia, ärtymystä, keskittymisvaikeuksia, lähimuistin huononemista… you name it! Mutta ne sopivat myös moneen muuhunkin vakavaan diagnoosiin.

Verikokeista ei mitään tuolloin 2016 löytynyt, kuten ei keuhkokuvista tai verenpaineen kontrolloinnistakaan lääkärikäyntien yhteydessä.

Tällä kertaa verikokeita ei edes otettu ja nopea sydämen ekg kertoi, että sydän pumppasi sillä hetkellä nätisti ja tasaisesti. Minun rakas, kaltoin kohdeltu sydämeni.

Muuhun ei työterveydessä oikeastaan huomiota kiinnitetty kuin siihen, että kuormitukseni on todellakin ollut kohtuutonta, sekä itkuisuuteeni ja univaikeuksiin. Masennus on niin helppo diagnoosi tehtäväksi. Resepti lääkkeille, ohjaus terapiaan ja sairauslomaa. Hyvä siitä tulee!

Ylläpitääkö kehon epätasapaino masennustilaa?

Mutta mitäpä jos ei tulekaan? Mitä, jos se kohtuuton stressi ja pitkäaikainen kuormitus on vaikuttanut paitsi henkisiin voimavaroihin, myös sisäelimiin ja sisäeritykseen?

Minusta on päivän selvää, että jatkuva ”pakene ja puolustaudu” -tila nakertaa fyysisiä voimavaroja ja lopulta ylikulutuksen vuoksi vaurioittaa elimistöä. Kyllä auton moottorinkin pitää saada puhdasta voiteluöljyä ja antaa sen välillä jäähtyä, jottei se leikkaa kiinni! Ja jos se leikkaa kiinni, ei voiteluöljyn lisääminen korjaa sitä.

Minusta on myös päivän selvää, että kehon ylikuormituksesta johtuvat vauriot vaikuttavat henkisiin voimavaroihin ja johtavat lopulta varmasti myös uupumuksen kautta masennukseen. Tämän länsimainen lääketiedekin allekirjoittaa. Mutta miten masennus voidaan hoitaa, ellei hoideta myös niitä kehon vaurioita?

Terapia ja lääkkeet ei tätä puolta ratkaise, vaan siihen tarvitaan riittävästi lepoa, oikeanlaista ravintoa ja sopivaa liikuntaa – sekä mahdollisesti hoito myös niihin syntyneisiin fyysisiin vaurioihin, olipa ne sitten vitamiini- tai vaikka rautavarastojen vajaus, diabetes, verenpaine, kilpirauhasen sairaudet tms.

051518_15

Oi sinä yhteiskunnan osanen, hoida hommasi!

Meidän yhteiskuntamme on ohjelmoitu ja rakennettu ajattelemaan niin, että ei työikäinen ihminen voi olla työelämästä, eli tuottavasta tavasta elää, pois kolmeakaan kuukautta. Yhteiskunta ei kestä sitä. Talous romuttuu! Kasvu estyy! Loisimista ei suvaita!

Mutta miten ja kauanko kestää se rääkätty ja vaurioitunut ihminen, ellei anneta keholle aikaa ja välineitä päästä tasapainoon? Toki se useita sairauksia omaava, ehkä vähän vajaateholla työelämässä toimiva koneen osanen, ylläpitää taloutta omalta osaltaan jatkuvien lääkärikulujen ja suurten lääkekulujen muodossa, jep jep. Ilmeisen kannattavaksi laskettu kuvio.

Sairauslomani aluksi aloin suorittamaan tervehtymistäni. Minunhan tuli ja minä halusin tulla pian kuntoon. Tein asioita, joista pidin. Laitoin terveellistä ruokaa säännöllisesti ja palasin joogan ja pitkien kävelylenkkien pariin. Menin nukkumaan kymmeneltä ja nousin ylös kuuden – seitsemän aikaan. Pian huomasin, että uupumus vain paheni. Ei sitä paranemista niin vain suoritetakaan, varsinkaan jos ongelman alkuperä on ollut suorittaminen. Siinä kohtaa vedin jarrut kiinni ja yritin lähestyä asiaa toista kautta, totaalisella levolla ja ”go with the flow” -metodilla.

Dopamiinitasoihin vaikuttava lääke antoi kyllä henkisellä puolella puhtia tarttua toimeen. Aika pian aloin jälleen harjoittamaan liikuntaa; kävelylenkkejä säännöllisemmin, metsäpatikointeja kuormittavassa maastossa ja kelien salliessa otin myös pyörän alleni. Unihygieniasta pyrin pitämään huolen ja yritän syödä säännöllisesti.

Mutta… mitä enemmän kohotin kuntoa, sitä heikommalta se tuntui. Liikuntasuoritusten jälkeisinä päivinä uupumus on niin valtava, että sitä ei pysty edes kuvaamaan.

051518_18

Tilanne nyt

Fyysiset uupumusoireet eivät ole kadonneet mihinkään ja vaikka henkisellä puolella on paljon kirkastumista tapahtunutkin, elämääni kuuluvat realiteetit ja taustalla yhä vellova tsunami kuormittavat henkisesti edelleen.

Voin vakuuttaa, ettei tämä ole vain henkistä – vaan elimistöni ei jaksa ylläpitää enää tätä koneistoa. Energiaa syntyy ehkä tarvittaviin päivän toimiin, mutta heti kun mennään kuormituksessa varastojen puolelle, syntyy vahinkoa. Energiavarastoja ei yksinkertaisesti enää ole, eikä niitä pääse syntymään, koska joku kehossa toimii nyt ylikierroksilla tai vajaateholla. Juuri nyt kaipaisin kiinalaisen lääketieteen apua, mutta sairauspäivärahalla siitä voi vain unelmoida (puhumattakaan siitä, että tuota päätöstä sairauspäivärahasta ei ole vielä edes tullut).

Mutta hell yeah! Vihdoin lääkäri ymmärsi, että veriarvot ja keuhkot pitää tsekata. Verenpainemittaus ja rautalangasta vääntämäni oireet ehkä herättivät hänet siihen, että tilanne ei ole ok.

Toivottavasti niistä verikokeista löytyy myös jotain, joka selittää tätä tilaa, jotta pääsen kuntouttamaan itseäni oikealla tavalla. Kunhan se ei olisi vanha tuttu sisäinen lohikäärmeeni, mitä lääkäri ensimmäiseksi tietenkin epäili. Ikävä kyllä, stressi voi aktivoida sen, mutta mielestäni oireet eivät ole ihan niitä vanhoja tuttuja nyt olleet.

*

PS. Verikokeista todellakin löytyi selityksiä uupumistilalleni. Palaan aiheeseen vielä!

 

Sick Rose and the great Insight

Minun piti kirjoitella blogiin opinnoistani enemmänkin, mutta aina ei asiat mene niin kuin suunnittelee. Tuli (taas) vähän muuta. Aloittamani opintokokonaisuuden ehdin kuitenkin eteen tulleista haasteista huolimatta suorittaa.

Aikuisopiskelua

Olen siis opiskellut avoimessa amk:ssa visuaalisen viestinnän perusteita, johon on sisältynyt mm. sommittelua, värioppia, piirtämistä eri välineillä, Indesignin ja Photoshopin perusteet, typografiaa sekä valokuvauksen perusteet. Opintokokonaisuus on 30 op laajuinen ja osa 60 op opintopolkua. Ne suoritettuaan voisi hakea väylän kautta tutkinto-oppilaaksi. Itselleni tämä ei ole mahdollista, koska toisen osion kurssit ovat keskellä viikkoa ja päivää ja työelämä ei jousta asian suhteen. Alunperin lähdinkin hakemaan vain tämän ensimmäisen osion antia, mutta lievästi alkoi janottaa….

Olen kiitollinen, että suurin osa kursseista oli syksyllä ja tammi-helmikuulla. Sairauslomalle jäätyäni ei ole kyennyt tietenkään juuri opiskelemaankaan. Typografian kurssin viimeisiä luentoja on sairauslomalle jäätyäni ollut muutama, joista kävin kahdella ja niiden myötä sainkin aivoille vähän uutta ja erittäin mieluisaa jäsenneltävää. Se on aika hienoa, että on saanut tuntea olevansa vielä elossa. Onneksi poissaoloja ei tullut enempää kuin mitä kurssien läpi pääsemiseksi sallitaan.

Opiskelu tuntui sen verran mukavalta työnkin ohessa, että ei tämä tähän jää. Katselen jatkoja sitten kun olen taas kunnossa. Mutta muutama sana vielä näistä opinnoista.
sairasruusu

Mitä opin

Opinnot eivät todellakaan menneet hukkaan, vaikka en nyt väylää voikaan käyttää hyväkseni tutkinto-opiskelijaksi siirtymisessä, vaan olen oppinut valtavasti – myös ja ehkä ennen kaikkea itsestäni!

Opintokokonaisuus on ollut todella innostava ja vastannut odotuksiani. Tälle tielle minun olisi pitänyt löytää jo aikaisemmin. Typografia oli mulle suorastaan järisyttävä kolahdus. Uskomatonta, että ajattelin alun perin sen olevan näiden opintojen tylsin osuus ja että en ole kiinnostunut opiskelemaan kirjainten suhteita toisiinsa. Olin niin väärässä kuin voi olla.

Luennot typografiasta olivat superkiinnostavia ja ymmärsin, että typografia on ollut aina mun mielenkiinnon kohteena. Nuorempana kun piirsin, yhdistin piirrustuksiin usein sanoja ja sanat olivat osa kuvaa. Olen myös tekstejä tuottaessani aina pohtinut lukemisen esteettisyyttä ja esteettömyyttä.

Luokkaretki opettajan työhuoneelle

Typografian kurssin päätteeksi teimme ekskursion opettajan ja hänen vaimonsa työhuoneelle. Käynti osoittautui omalta kohdaltani hyvinkin merkitykselliseksi, varsinkin minäkuvan kannalta, josta vielä pari sanaa tässä lopuksi.

cof

Käynti työhuoneella avasi sisäisiä oviani

Luokkaretki opettajan työhuoneelle herätti minussa paljon uusia ajatuksia. Voidapa tehdä työtä sellaisessa tilassa ja sellaista työtä! Ja elää samalla niin itsensä näköistä elämää.

Työhuone oli täynnä mitä huikeimpia typografiaan ja visuaalisuuteen liittyviä kirjoja. Päivän tarkoitus olikin tutustua alan kirjallisuuteen. Omalla kohdallani juuri näiden kirjojen selailu palautti ihan yks kaks mieleeni millainen ihminen minä todellisuudessa olen.

Oli myös ihanaa tuntea, miten mukavaa on olla oman henkisten ihmisten parissa. Osaltaan minut niin etäälle itsestäni onkin saanut se, että arjessa olen ollut tekemisissä aivan erilaisten ihmisen kanssa. Aikuisissa suhteissa en ole juuri saanut hyväksyntää tai arvostusta luovuudesta ja taiteellisuudestani.

Oivalsin visiitin aikana myös, miten tärkeää visuaalisuus minulle on. Olen tuntenut jonkinlaista häpeää ja tavallaan vajavaisuuden tunnetta, kun kiinnitän huomiota designiin, väreihin, mittasuhteisiin ja vaikkapa esineiden keskinäiseen vuoropuheluun. Se on ollut arkiympyröissäni piirre, jota on pidetty typeränä, turhamaisena ja jopa outona. Olen ajautunut vaimentamaan itsestäni tätä puolta, vaikka enää ei edes tarvitsisi. Eikä visuaalisuus ole outoutta! Tämä on tärkeä ominaisuus tälle alalle ja ylipäätään luoville ihmisille.

En ole näköjään muutenkaan uskaltanut elää täysin itseni näköistä elämää. Kun ihminen ajautuu liian etäälle itsestään, hän ei voi voida hyvin.

En tiedä, miten tulevaisuudessakaan pystyn täysin elämään ”itseni näköisesti” ja toteuttamaan ambitioitani ja jalostamaan lahjani palvelukseksi maailmalle, mutta sitä kohti parhaani mukaan pyrin tästä lähtien suuntautumaan.

Opinnot osoittautuivat siis tärkeäksi etapiksi matkallani kohti Valonööriyttä.