Voiko jouluna olla yksin?

Joulun henki tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Suurelle osalle ikäisistäni ihmisistä se muodostuu perheen ja suvun tapaamisesta, yhdessäolosta ja perinteistä. Ajatus siitä, että viettäisi joulua yksin, on suurelle osalle tuttavistani kauhistus.

Vietän tämän joulun yksin  

Monta päivää ihan yksin. Ensimmäinen joulu ilman, että vaihdan lahjoja jälkeläisteni kanssa tai että joulupöydässä kanssani ei olisi yhden yhtä verisukulaista. Ajatus ei tunnu yllättäen minusta lainkaan pahalta, päinvastoin se sopii tämänhetkiseen elämääni oikein hyvin. Olen ylikuormitettu ja täynnä … kaikkea.

Muistan jo lapsuuden jouluissa nauttineeni kaikista eniten hetkestä, kun voin käpertyä uudessa yöpaidassa lukemaan uutta kirjaa nojatuoliin kuusenkynttilöiden valaisemassa olohuoneessa. Joulu on minulle hiljaisuutta, lempeää valoa, tuoksuja, rauhaa ja ohjelmoimatonta aikaa.

172212_10

Ajatus joulun viettämisestä ihan yksin oli minustakin joskus pelottava.

Nuorempana ajattelin olevani tulevaisuudessa se joulupatojen äärellä häärivä muumimamma, suvun vanha, viisas nainen, jonka luokse suku kokoontuu. Sellainen, joka oli omasta elämästäni aina puuttunut ja jota kaipasin kipeästi. Hah! Enpä tuolloin tiennyt, minkälainen elämänpolustani muodostuu. En myöskään tiedä, millainen polku on edessäpäin – ajatus, joka saa minut uteliaasti jatkamaan polkua eteenpäin.

Henkisesti vietin ensimmäisen yksinäisen joulun K10-osastolla vaikeasti sairaan lapseni kanssa. Uusiofuusiohelvetin purkauduttua pian sen jälkeen ensimmäinen fyysisesti yksinäinen joulu tuntui jopa lohdulliselta. Ei tarvitsisi enää sietää vierasta sirkusta eikä kärsiä älämölöstä eikä yrittää piilottaa surua.

20161216_190730

Joulut perheissä ovat aina olleet kompromisseja erilaisten tapojen ja toiveiden suhteen.

Yksinäisessä joulussa minua ilahduttaa se, että nyt saan kuunnella juuri sellaista musiikkia, joka on minusta kohottavaa ja nautittavaa – jatsahtavaa joulumusaa ja kirkkomusiikkia. Saan syödä juuri sellaista ruokaa, josta nautin, eli tarjoilen itselleni kalapöydän. Mikä parasta, minun ei tarvitse katsella liiallista alkoholin käyttöä tai stressata näyttävistä joululahjoista. Tämä ei korvaa yhdessäolon ja rakkauden merkitystä, mutta koska nyt vaan vietän jouluni yksin, vaalin sitä sellaisena kuin se parhaimmillaan voi olla.

Mistä jouluni sitten koostuu? Käyn haudalla, ulkoilen, kuuntelen Bachin Jouluoratoriota, saatan katsoa leffoja, luen kaikessa hiljaisuudessa juuri silloin kun minusta tuntuu siltä ja katan pöydän silloin, kun se minulle sopii. Yöllä saatan käydä kirkossa messussa rakkaan ystävän kanssa. Ja avaan toki lahjan, jonka olen itse hankkinut itselleni. Yön hiljaisuudessa luen ja nautin lasillisen pehmeää portviiniä.

172212_16

Ymmärrän, että jos joutuu viettämään joulun vastoin tahtoaan ihan yksin ja on yltiösosiaalinen ihminen, se voi tuntua pahalta. Moni yksinäinen ihminen varmasti kaipaa läheisiään ja on jäänyt yksin omasta tahdosta riippumatta.

Vastoin tahtoani minäkin toki yksin olen, mutta rakennan näistä päivistä itselleni lempeän ja olen armollinen itselleni. En ole onnistunut läheisissä ihmissuhteissani kovin hyvin ja luonnollisesti tämä yksinäisyys on seurausta siitä, mutta sen sijaan, että käpertyisin tähän onnettomuuteen päätän nauttia mahdollisuudesta, joka tässä piilee. Tarvitsen juuri nyt tätä eheytyäkseni ja löytääkseni uuden suunnan. Siksi myös arvostan sekä itseäni että tätä tilannetta.

Minusta joulu yksinään ei ole mitenkään säälittävää. Introversioon taipuvaisella ihmisellä ei ole koskaan tylsää, eikä hetket omien ajatusten kanssa ole pelottavia. Tällaisesta joulusta voi ihan oikeasti myös nauttia.

Toivottavasti myös sinulla on sellainen joulu, josta nautit!

Mainokset