Loma-aikoja ei pitäisi aikatauluttaa ja plänätä täyteen ohjelmaa, olen vankasti tätä mieltä. Ymmärrän toki sen, että jos arki on kiireistä ja sitoo velvollisuuksiin, tekee mieli esimerkiksi kesälomalla kokea kaikki se kiva, mihin arjessa ei ole aikaa. Loma ei palauta, jos se on yhtä aikataulutettu yhtä tiukkaan kuin arki. Ei se lihaskaan kasva treenatessa, vaan treenin jälkeisessä levossa. Sitä paitsi sattuma on ihana juttu, joka jää kokematta, jos sille ei ole tilaa.
Olen itsekin elänyt aikakauden, jolloin kaikki lomat ja viikonloput oli suunniteltu etukäteen täyteen menoja ja reissuja, ja tunsin tukehtuvani. Olenkin sittemmin nauttinut tilanteesta, jossa voin itse päättää, mitä vapaa-ajallani teen – tai teenkö mitään. Ja en todellakaan enää aikatauluta kovin heppoisin perustein lomiani.
Arki on minulle tärkeää, sehän on elämää. Minun elämääni. Pyrin tekemään arjesta juhlaa ja koen asioita vahvasti myös arkipäivinä. Ehkä siksi en liitä lomiin ajatusta siitä, että silloin ”voi elää ja kokea”. Omat toiveeni ja mielenkiinnon kohteeni eivät ole kaukomailla, että sikäli helppoa toki kokea seikkailua keskellä talvista arkipäivääkin.
Lomalla minusta on ihan parasta, kun voi tunnustella fiiliksiä, katsoa säätilaa ja tilin saldoa ja päättää rauhassa, haluaako tehdä jotain tai käydä jossain.
Impulsiiviset lähdöt ovat tänä kesänä olleet elämän suola. Tuntuu, kuin olisin suotuisien tähtikuvioiden alla, sillä olen kokenut ja nähnyt paljon. Olen pitkästä aikaa elänyt.
Olen rentoutunut ja valmis syksyn koitoksiin.
Dare to be lightneer 