Uni avaa portteja

Huh, huh. Nyt virtaa erikoinen energia ja tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista.

Vaikka ei ole, sillä kohtasin pystypäin siihen tsunamiin liittyvän viimeisen pyörteen, eikä se antanut minulle armoa. Nyt se on kuitenkin kirjattu menneisiin, vaikka rajoittaa vapauttani vielä jonkin aikaa. Piste sille tarinalle. Totaalisesti piste.

Tai sitten kaikki on juurikin mahdollista. Aina on kaikki mahdollista.

Luin juuri vanhaa blogiani, joka on maailmalta piilotettuna.

Voi silloista ihanaa minua, rohkeaa ja sisukasta naista, joka on selvinnyt paljosta ja joka tuolloin muutama vuosi sitten parhaansa mukaan rimpuili menneiden pitkistä surujäljistä irti ja koki olevansa vihdoin sen uuden elämän alussa harha-askeleen jälkeen! Vähänpä poloinen tiesi, että pian taas rysähtää.

Katselin myös viiden vuoden taakse valokuvia itsestäni. Kaksi vuotta sitten alkoi alamäki jaksamisen kanssa ja se näkyy Maailmani Ihanimman Naisen laiminlyömisenä. +10 kiloa, liikkumattomuus ja jatkuva huoli ei kaunista. Ei.

Ajatella, että silloin viisi vuotta sitten, niiden kaikkien kauheuksien jälkeen, kukoistin ja voin niin hyvin. Olin löytänyt Valon. Uskoin parempaan huomiseen. Ymmärsin, että itselleen(kin) pitää tehdä hyvää. Ja sitten unohdin sen. Tai olosuhteet ja viimeiset selviytymispyristykset veivät huomioni.

Näin vihdoin sen jo kauan sitten odottamani unen, jossa tapahtui se elämäni kammottavin tragedia. Se, jossa päättyi yksi elämänvaihde ja alkoi se seuraava, joka vastikään päättyi. Uni oli rankka ja väkivaltainen.

Heräsin tasan kello kuusi siihen, kun tarinan päätepiste kirjoitettiin. Nousin ylös, tein aamupalan ja lähdin voimaantuneena kävelylle. En halunnut jatkaa unia, enkä varsinkaan sitä unta, koska silloin pistettä ei olisi tullut. Unen symboliikka oli vahva ja olen tällä hetkellä äärimmäisen kiitollinen siitä.

Minun täytyy vain tehdä se, mitä minun täytyy tehdä.

Kuin koetellakseen tätä sisäistä tomeroitumista ja päätöstä, eteeni tuli ilmoitus, joka kerta kaikkiaan puhutteli. Tarjolla oli mahdollisuus juuri sellaiseen asumismuotoon, jota villeimmissä unelmissani olin viimeisen viiden vuoden ajan pyöritellyt mielessä. Ja mikä uskomattominta, siinä ilmoituksen sivussa kaikki muutkin tämänhetkiset toiveeni olivat ihan tarjottimella. Ja ihan juuri nyt se ei enää olekaan se potentiaalisin tulevaisuuksien skenaario.

Uni ja tuo näkemäni ilmoitus vahvistivat sitä, että meissä ihmisissä on valtava potentiaali. Jälkeen jäi varmuus siitä, että suurinta on rakkaus (myös niitä kohtaan, jotka kohtelevat sinua huonosti). Ja että visualisointi vie kohti unelmia. Minun on nyt aika visualisoida uutta tulevaisuutta.