Olen hyväksynyt sen, että en yksinkertaisesti enää palaa takaisin siihen kuntoon, missä olin joskus. Olen stressannut vuosikausia siitä, että olisi aika aloittaa kunnon kohottaminen uudelleen, mutta aina on ollut jotain. Viimeisen kahden vuoden ajan olen alkanut tajuamaan, että niin kauan kuin elämässä on valtava stressikuorma purkautumatta, on aivan turha yrittää palata säännöllisen kundaliinijoogan ja kuntosalin pariin.
Kundaliinijooga ei ole monestakin syystä tuntunut kovin hyvältä. Koronan jälkeinen epämiellyttävä, joihinkin henkisyys- ja joogapiireihin pesiytynyt negatiivinen salaliittoteorioista ammentava narratiivi oli yksi niistä syistä. Suurempi syy on kuitenkin se, että kundaliinijooga on niin dynaamista, kehoa stressaavaa, että se ei SIITÄ syystä yksinkertaisesti sovi tämän hetkiseen tilanteeseeni. Eräs kundaliijoogaohjaajistani sen vihdoin sanoi ääneen: vaihdevuosi-ikäisen naisen ei välttämättä ole hyvä tehdä kundaliinijoogaa, koska se ei sovi sen hetkiseen hermoston tilanteeseen. BINGO!
Ikääntyminen tuo naiselle vaihdevuodet mukanaan – luonnollisesti
Kohdunpoisto aikaisti vaihdevuosieni alkamista. Ennen kohdun poistoa niistä ei ollut merkkiäkään, vaikka iän puolesta vaihdevuodet olisivat olleet luonnollinen asia. Olen kuullut monelta, että se on tehnyt sitä myös nuoremmille. Pohdinkin asiaa edellisessä raudanapuutetta ja kohdun poistoa käsittelevässä kirjoituksessani. Tunnen edelleen, että munasarjoissa on elämää, mutta tuntemusten rytmi ja ilmaantumisen tahti on hidastunut. Muitakin vaihdevuosiin liittyviä oireita minulla on alkaen valtavasta väsymyksestä/energian puutteesta sekä ihon ja limakalvojen kuivuudesta aina niveloireisiin ja painon nousuun asti. Kuumia aaltoja tai sellaista kiukkuisen akan ärtyisyyttä minulla ei ole, olen vain alavireinen.
Kohdunpoiston jälkeinen korona vaati myös veronsa. Meni yli puoli vuotta, jopa lähemmäs vuosi, että tunsin parantuneeni yskästä ja voimattomuudesta. Aloitin sen jälkeen kävelyn ja yritin pariin otteeseen aloittaa kundaliinijoogaa ja kävin melonta 1. kurssin. Tilasin verkosta myös Maija Gracen aineenvaihduntajoogakurssin ja ilokseni SE TOIMI! Kunto alkoikin hieman kohentua, mutta sitten töissä taas oli hieman ruuhkaista ja huomasin elimistöni vaativan hieman enemmän palautumisaikaa, jolle myös sen annoin.
Elämä vaatii veronsa ja kuntoa
Sitten meille tuli menninkäiskorvaisen toiveesta koira, joka jäi hyvin pian pelkästään minun vastuulleni. Aktiivisen koiran yhtäkkinen lenkittäminen kolme kertaa päivässä vei voimavarat ja rikkoi jalkani. Jalka ei saanut aikaa paranemiseen, koska koira oli käytettävä ulkona joka tapauksessa. Ja sitten töissä alkoivat massiiviset muutosneuvottelut, jotka laajuutensa vuoksi veivät 8 viikkoa aikaa kiireisimmän kauden ollessa päällä. Neuvottelut olivat niin massiiviset, että kukaan ei osannut arvioida, miten oman työtehtävän käy. Meidän tiimistä lähti tasan 50%. Minun työni jatkuivat, mikä oli valtava helpotus – mutta stressin määrä, minkä ne aiheuttivat, ei ihan hetkessä pois pyyhkiydykään.
Nyt koiran lenkitysvuorot ovat tasaantuneet, jalka on saanut lepoa, eikä se enää kipeydy kävellessä. Olen myös ottanut tietoisesti ja paremmalla omalla tunnolla enemmän palautumisaikaa, testannut kuntosalilla Neurosonicin vaikutusta palautumiseen (kun en kerran treeniä ole jaksanut tehdä), tehnyt kevyttä yin-joogaa ja käynyt sointukylvyissä. Samalla on syntynyt ymmärrys siitä, että en tosiaan enää kaiken jälkeen palaa entiseen kuntoon. Olen ikääntynyt niistä ajoista. Olen kärsinyt senkin jälkeen. Olen kokenut ylikunnon ja varmasti burniksen, resurssini on moneen otteeseen kulutettu loppuun. Ei siitä enää täysin korjaudu! Ja se on ok!
Uskon kuitenkin pärjääväni ja voivani elää vielä hyvää ja tasapainoista elämää. En ole vielä vanha, mutta ikääntyminen on osa jokaisen ihmisen elämää. Minusta on siistiä saada vanheta, mutta haluan edesauttaa omalta osaltani sitä, että se tapahtuu lempeästi. Keho on pidettävä notkeana, sekä edesautettava nesteiden kiertoa ja lihasten toimintakykyä. Odotukset täytyy sopeuttaa niihin resursseihin, joita on tarjolla. Tämä pätee myös siihen, mitä itsestäni voin antaa muille ja muiden hyväksi!
Hyvinvoinnin työkalupakki
Kaikkien elämän käänteiden ja niiden resurssejani kuluttaneiden tapahtumien aikana olen löytänyt lukuisia työkaluja, joiden avulla voin ylläpitää ja lisätä hyvinvointia. Niiden käänteiden ja tapahtumien takia en vain ole voinut ottaa niitä täysillä käyttööni aikaisemmin, koska kaikki resurssini menivät selviytymiseen ja jälkeläisten elämän turvaamiseen.
Viime kuukausien aikana olen tajunnut, että kaikista niistä työkaluista ei ole enää työkaluja tämän hetkiseen tilanteeseeni, mutta monista niistä on ja toisella tapaa, kuin mihin niitä työkaluja aikanaan opettelin käyttämään. Esimerkiksi joogastahan olisi kokonaiseksi joogiseksi elämäntavaksi, joka antaa valtavasti työkaluja myös ikääntyvän naisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen!
Tulevana vuonna olen ajatellut tutkia aihetta paremmin. Välillä tuntuu, että moni asia on lähtenyt lapasesta, koska aina on ”jotain”. Otan elämää uudelleen haltuun aloittamalla Bujon. Sen avulla minun on mahdollista nähdä kehityskaaria, kipukohtia, se missä lapanen tipahtaa ja mitä kaikkea muuta siihen liittyy – ja näin ymmärtää paremmin kokonaisuutta.
Aion antautua hyvinvoinnille, jopa ilolle. Tilaa sille antaa LUOPUMINEN.
Otan tästä eteenpäin ohjenuorakseni seuraavat asiat:
- Vähemmän on enemmän
- Kaiken turhan, jo palvelleen ja elämän laatua huonontavan karsiminen
- Resurssien oikein suuntaaminen
Dare to be lightneer 