Raudanpuuteanemia ja useamman vuoden saaga liittyen raudanpuutteeseen johti lopulta kohdunpoistoon noin 8 kk sitten. Avasiko tämä operaatio verhot kognitiiviselta sumutilalta ja paransi olotilan? Kurkistetaanpa tilannetta!
Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa aiheesta jo aikaisemminkin, mutta koska ne verhot ovat joka tapuksessa auenneet ja olen pystynyt aloittamaan opinnäytetyöni loppuun saattamisen ja töissäkin siirtynyt uusien kiinnostavien haasteiden pariin, minulla ei yksinkertaisesti ole ollut taaskan ylimääräistä aikaa laittaa blogiin. Mutta tulen paneutumaan blogiin enemmän, kun saan opinnot pakettiin. Ja se tapahtuu pian!
Vointi heti kohdunpoiston jälkeen
Leikkaus ei ollut ihan helppo. Kohtuni poistettiin, koska myoomat olivat ehtineet kasvaa massiivisiksi sen vakavasti raudanpuutteisen neljän vuoden aikana, kun minut jätettiin lähestulkoon oman onneni nojaan raudanpuutteen ja valtavaksi muodostuneiden kuukautisten kanssa. Kohdussani oli ylimääräistä massaa saman verran, kuin raskauden puolivälissä. Ei ihme, että olo oli hieman haastava ja joogatessakin tuntui, että jokin sisälläni estää tulihengityksen ja tietyt liikkeet.
Toipuminen leikkauksesta sujui kuitenkin todella hienosti. Olin ihan yllättynyt, että jo viikon kuluttua kohdunpoistosta kävin kahden kilometrin rauhallisella lenkillä. Kaikilla ei toipuminen tietenkään suju samalla tavalla.
Nopean toipumiseni taustalla on varmastikin hyvä peruskuntoni. Vaikka olin ollut pitkään raudanpuutteinen ja arki opiskelujen ja työn yhdistelmänä (siitä kaikesta muusta puhumattakaan) oli varmasti poikkeuksellisen kuluttavaa, olin jaksanut pitää yllä pitkien kävelyiden harjoittamista ja joogaakin aina silloin, kun siihen oli resursseja. Pitkät kävelyt kohdallani tarkoittavat tosiaan vähintään 10 kilometrin lenkkejä.
Arjessa olen pitänyt muutenkin huolta arkiliikunnasta, eli en tee juuri koskaan autolla päivittäisiä kaupassa tai kaupungilla käyntejä, vaan pyrin aina kävelemään. Siitä on varmasti kiittäminen, kun toivuin poikkeuksellisen nopeasti. Toki en jäänyt myöskään makaamaan sohvan pohjalle leikkauksen jälkeen, vaan tietoisesti aloin liikkumaan ensin hyvin varovaisesti ja kehoa kuunnellen kuitenkin progressiivisesti rasitusta ja matkaa pidentäen.
Kuukauden kuluttua leikkauksesta vointi oli jo niin hyvä, että kävin autolla matkan Oulussa. Toki sisäisissä haavoissa oli tuntemuksia vielä pitkään ja todella varovaisesti tein mitään vähäisempääkään ponnisteluita vaativaa.
Mikä on olotila 8 kk kohdunpoiston jälkeen?
Kohdunpoisto lopetti tietenkin ne massiiviset kuukautiset. Miten ihanaa onkaan, että enää ei tarvitse pelätä niitä järkyttäviä ja elämää rajoittavia kuukautisvuotoja!
Kuukautiseni olivat niin runsaat, että edes suurin yöside ei riittänyt muutamaa tuntia pidempään. Verenvuotoa vähentävä lääkitys ei enää loppuvaiheessa juurikaan auttanut. Vuodon mukana tuli myös valtavia hyytymiä ja ne todellakin lamauttivat minut vähintään kolmeksi päiväksi kuukaudessa. Työssä pystyin käymään ainoastaan etätyön ansiosta.
Elämä on helpottunut valtavasti, kun ei ole enää kuukautisia. Pohdin kohdunpoiston jälkeen, mikä korrelaatio kohdulla ja naiseudella oikein onkaan ja viekö kohdunpoisto naiseuden. Joogan ja luonnollisemman elämäntyylin myötä en ole voinut välttyä törmäämästä ajatusmaailmaan, jossa kohtu liitetään ainakin symbolisella tasolla suoraan naiseuden ydinolemukseen. Itse en fyysisenä olentona ole liittänyt kohtua tai äitiyttä naiseuteen, mihin lie vaikuttanee geeniperimä ja ylisukupolviset naisena olemisen asenne- ja toimintamallitkin.
Olin lukenut ja saanut lääkäriltä tietoa, että kohdunpoisto ei vaikuta hormonitoimintaan, koska kohtu ei tuota hormoneita. Minulle myös sanottiin, että kohdunpoisto, silloin kun munasarjat säästetään, ei aiheuta vaihdevuosia. Tavallaan luotin tähän, mutta silti mietin, että näinköhän todella on. Kohtu on kuitenkin luonnollinen osa naisen syklisyyttä ja hormonitoimintaan kuuluvaa toimintaa. Olisi luonnollista, että keho on hädissään, kun sieltä poistetaan tärkeä osa ketjua. Ja tiedämmekö riittävästi siitä, MITÄ kaikkea kohdun kautta elimistössämme tapahtuu? No, voin sanoa ainakin sen, että minun kehoni on ollut ”hädissään” kohdunpoiston jälkeen.
Muutama kuukausi ennen kohdunpoistoa munasarjani ultrattiin ja niissä ei näkynyt merkkejä vaihdevuosista. Lääkäri sanoi, että jos kohtuani ei poisteta, tulen kärsimään vielä vuosikausia – myoomien takia – runsaista kuukautisista. Se oli kestämätön ajatus, koska raudanpuute heikensi elämänlaatua, ollen uhka myös kognitiivisille toiminnoille ja elimistölle muutenkin. Raudan tankaamisella purkista oli minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. En yksinkertaisesti ehtinyt tankkaamaan rautaa niin paljon, että varastot olisivat päässeet nousemaan. Etenkin kun rauta aiheutti massiivisia ongelmia suolistolle, josta ei varmasti mikään ravintoaine enää imeytynyt.
Koska munasarjat ovat tallella, kuukautiskierto ei ole mihinkään kadonnut. Kierto tuntui kuitenkin menevän välittömästi hieman sekaisin. Sitä ei tietenkään pysty enää ihan varmuudella tarkkailemaan, koska kuukautiset puuttuvat. Munasarjat ovat kuitenkin tuntuneet oikeasti piiputtavan jotenkin hädissään, normaalia useammin niissä on ollut nyt leikkauksen jälkeen tuntemuksia. PMS -oireet ovat pahentuneet. Paljon. Öisin sain myös hikoilukohtauksia, mieliala laski, tuntui että lihon paljon helpommin ja väsymyskin oli suurta. Leikkauksen vai koronan jälkeisiä, vaikea sanoa!
Kohdunpoisto, korona ja hormonaaliset muutokset
Niin, sieltä Oulusta, kuukausi leikkauksen jälkeen sain sitten sen koronatartunnan. Paluumatkalla kotiin jouduin ajamaan kiertoteitä pysähdellen paljon, sillä olin aika huonossa hapessa. Päätä särki, paleli, jomotti joka paikkaa ja muutenkaan en ollut ihan kuosissa. Korona itsessään meni suhteellisen nopeasti ohitse, mutta en suosittelisi kenellekään sen nappaamista leikkaustoipilaana.
Koronasta toipuminen oli hidasta. Vielä 3 kk kuluttua sen jälkeen sain yskän- ja uupumuksen puuskia. Ei puhettakaan, että olisin voinut aloittaa kunnonkohottamista, joogaa tai kuntosalilla käyntiä. Happi ei kulkenut, keuhkot olivat heikossa hapessa. Arjesta selvisin, mutta tarvitsin paljon palautumisaikaa. Työt ja opiskelut jatkuivat kuitenkin ihan normaalisti, mitään ylimääräistä en siihen pakettiin kuitenkin voinut mahduttaa. Puolessa vuodessa ne oireet pääsääntöisesti helpottivat.
Mutta mikä on ollut pitkittyneen koronan ja mikä mahdollisesti alkaneiden vaihdevuosioireiden syy? En osaa sanoa, edesauttoiko kohdunpoisto vaihdevuosien alkamista, enkä osaa sanoa, ovatko ne alkaneet. Muutos kuukautiskierrossa on kuitenkin fyysisten tuntemusten perusteella tapahtunut. Jos luen vaihdevuosioireiden kuvauksia, voisin allekirjoittaa tuntemukset. Toisaalta 50-vuotiaalla naisella on tavallista, että vähintäänkin esivaihdevuodet ovat jo käynnissä.
Siitä olen kuitenkin aivan varma, että ilman koronaa olisin jo paljon paremmassa kunnossa. Jokin syy tuolla mutkalla matkassa kuitenkin on, enkä jaksa murehtia siitä, että tässä kävi näin. Myös noista hormonaalisista muutoksista olen jenkkilähteistä lukenut ja podcasteista kuunnellut, niin kyllä kohdunpoisto todennäköisesti aikaistaa vaihdevuosien alkamista. Mielestäni tästä pitäisi puhua avoimesti, jotta siihen osaa varautua. Olen jälkikäteen kuullut tuttavilta, että joillekin tästä on kerrottu ja joillakin kohdunpoiston jälkeen vaihdevuodet ovat alkaneet välittömästi jo alle nelikymppisenä.
Vaihdevuosiin suhtaudun niin, että ne kuuluvat luonnollisena osana naisen syklisyyteen. Ne eivät ole kirous tai elämän loppu. Jokainen meistä naisista tulee kohtaamaan ne jossain vaiheessa ja itse ainakin aion suhtautua niihin siihen elämänvaiheeseen kuuluvana kumppanina. Uskon, että pahimmilta oireilta voi myös välttyä elämäntapoja muuttamalla.
Stressi on yksi pahimmista hyvän olon torpedoijasta niin ihan normaalissa arjessa kuin vaihdevuosioireidenkin kanssa ja siihen tulen paneutumaan – heti kun saan tuon opinnäytetyön tehtyä. Pakko sanoa, että työ ja opinnäytetyö yhdessä ovat aika haastava kombo, mutta onneksi tämä on lyhytaikainen vaihe elämässäni ja aion nauttia myös siitä.
Dare to be lightneer 