Onnellisuuden tavoittelusta

Wellness-buumi on nyt siinä vaiheessa, että toisinajattelijat nousevat barrikadeille.

Tämä on jo nähty niin downsiftaamisen, joogan, foodismin kuin quantified-self -aatteenkin suhteenkin. Nyt nostaa päätään onnellisuuden tavoittelemisen kritisoiminen. Jopa psykologit ovat äänessä ja lehdet tahallaan vääristelevät ja paisuttavat heidän sanomisia. Tästähän kaikki ”pessimisti-ei-pety” ja ”positiivisuus-on-perseestä” -tyypit riemastuvat.

Minusta tuntuu, että onnellisuus ymmärretään jotenkin totaalisesti väärin. Minulle onnellisuus on dynaaminen olotila, se pitää sisällään liikettä ja erilaisia variaatioita tunteista.

Ehkä onnellisuuden sijaa pitäisikin puhua enemmän tyytyväisyydestä elämään ja se ON, ainakin minulle, onnelliseksi tekevä asia. Saatan olla onnellinen joogakurssin tai meditaation jälkeen. Moni muukin löytää onnellisia hetkiä tämän kaltaisten asioiden myötä. Mutta eihän se sitä tarkoita, että menemällä joogaan tai osallistumalla meditaatioon tulee onnelliseksi, jos ne eivät puhuttele sinun sisintäsi ja taipumuksiasi.

Ei onnellisuus löydy etsimällä sitä ulkoisista ja erikseen opeteltavista keinoista, se rakentuu oivalluksesta haluta voida minuna paremmin. Se on Valonöörinä elämistä. Ymmärrettävää, että onni pakenee, jos elämä rakentuu sen perässä juoksemisesta.

”Pysyvä onni ei ole positiivisuuden jatkuvaa ilotulitusta vaan tasapainoa. Eikä tasapaino löydy ääripäästä vaan keskeltä. Pysyvä onni on tietoisuutta, rohkeutta ja hyväksymistä. Onnellisuus on perusvire; arvostus ja uteliaisuus elämää kohtaan. Se on tässä hetkessä elämistä, ei muualle pyrkimistä. Eikä tässä hetkessä välttämättä ole helppoa ja mukavaa.”
-Noora Lintukangas, Ananda-lehti 3/2016

Onnellisuus syntyy siitä, että hyväksyy tietoisesti tosiasiat ja elämän sellaisena kuin se on. Hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, onnellisuuden tunnetta, voi lisätä sopivalla liikunnalla ja ravinnolla, sekä sopivalla määrällä lepoa, olipa olosuhteet väliaikaisesti millaiset tahansa. Yksinkertaista!

En voi hyväksyä älyllistä epärehellisyyttä ja laiskuutta, joiden varjolla usein vetäydytään omasta vastuusta oman hyvinvoinnin suhteen. Kannatan vastuullisuutta. Sitä, että otamme vastuun niin oman kuin ympäristönkin hyvinvoinnista. Siihen kuuluu balanssiin pyrkiminen, oman kehon ja ympäristön terveyden vaaliminen. Ja se liittyy onnellisuuden kokemukseen. Se ei pidä sisällään syyllisyyttä eikä syyllistämistä.

Puhun sellaisten valintojen puolesta, jotka rakentavat tervettä elämää, olipa kyse sitten liikunnasta, ravinnosta tai vapaa-ajan kuluttamisesta. En näe millään tavalla kestävänä kehityksenä sitä, että kulutamme ja riistämme, jonka jälkeen vaurioita paikataan keinotekoisilla laastareilla. Tämä pätee myös ihmisen terveyteen — niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin. Terveys rakentuu sisältä, ei medikalisaoitumisen myötä.

Filosofi Frank Martela sanoo: ”Onnellisuus on ihan hyvä asia, mutta jos siitä tehdään päämäärä, se voi tehdä ihmisistä onnettomia.”

Onnellisuuskeskeisessä yhteiskunnassa onnettomilla on Martelan mukaan kaksinkertainen taakka. Onnettomuutensa lisäksi he ovat epäonnistuneet yhteiskunnallisessa velvoitteessaan.  (Etelä-Suomen Sanomat 1.2.2015)

Minusta on hieman hassu ajatus, että että joku kokisi, että hänen pitäisi muiden odotusten vuoksi pyrkiä onnellisuuteen ja sitä vertailtaisiin jotenkin muiden kokemuksiin. Ei ihme, että onnellisuudesta puhuminen ärsyttää.

Yksi onnellisuuden ja tasapainon -tunteiden puuttumiseen johtavista tekijöistä liittyykin varmasti siihen, että ihmiset tavoittelevat onnea keinoilla, joiden kuvittelevat sitä tuottavan ja nämä metodit ja onnellistavat asiat on imetty ulkoa päin.

Onni ei synny onnea ankarasti miettimällä vaan sivutuotteena, kun on uppoutunut johonkin itseä innostavaan tekemiseen työssä tai harrastuksissa.
-joku toteuttaa itseään sähkötöissä, toinen asiakaskohtaamisissa ja kolmas kalastamalla, mutta kaikkia yhdistää itsensä toteuttaminen. (Etelä-Suomen Sanomat 1.2.2015)

Frank Martelan mukaan on niin, että menestyvät yksilöt muokkaavat ympäristöään sellaiseksi, ettei siinä tarvitse altistua väärille houkutuksille, vaan he voivat käyttää energiaansa hyvää tekeviin asioihin. Esimerkiksi orjuuttava Facebookin käyttö on hänen tuttavapiirissään väistetty sillä, että salasana on niin vaikea, ettei sitä muista ulkoa ja se on lapulla kirjan välissä. Eipä tule käytyä niin usein Facebookissa, joka on koukuttavaa, mutta jättää jälkeensä ahdistuksen hippusia.

Onnellisuus rakentuu aidoista kohtaamisista, siitä, että voi tehdä hyvää muille.

Mainokset