Heikko ja kipeä

Olen maannut taas flunssaoireiden kourissa useamman päivän.

Tuntuu, että nykyisin jokainen pöpö ottaa ja tarraa kiinni minuun. Taitaa olla tuttu tarina stressaavassa arjessa monelle meistä.

Tunnistan nämä oireilut vuosien takaa. Siksi minun pitäisikin ottaa sairastelu vakavammin. Elimistölläni on taipumusta autoimmuunireaktioihin ja muistan outojen oireilujen alkaneen jo lapsuudessa. Alkuun siihen kuului vatsakipua, päänsärkyjä ja ihon hillitöntä kutinaa. Myöhemmin tuli muitakin oireita.

Yhdistin oireilun jo hyvin nuorena stressiin ja huonoon ravintoon, lähemmin tarkasteltuna maitotuote- ja vehnäpainotteiseen ruokavalioon. Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin otin oireilun ja ruokavalioasiat tosissani ja siinä vaiheessa minulle olikin lyöty jo leimat parista autoimmuunisairaudesta.

Molempien tautien oireilu hävisi kun karsin ravinnosta mm. maidon, vehnän ja sokerin. Päädyin syömään kasvispainotteista lähi- ja luomutuotettua sekä kotona valmistettua ruokaa. Samalla karsin käyttämäni kosmetiikan minimiin ja aloin harrastamaan liikuntaa.

Hädintuskin enää muistan, kuinka radikaali muutos olotilaan tämän seurauksena tuli! Voin hyvin ja näytin hyvältä. Sittemmin olen voinut lopettaa kortisonilääkityksen ja ”sisäisen lohikäärmeeni” kontrollointikin on lopetettu.

Ravintoon ja liikuntaan panostaminen alkoi tosin lipsumaan heti siinä vaiheessa, kun tyttäreni sairastui vakavasti. Sen jälkeen arki oli pitkään selviytymistä päivästä toiseen, kohtuutonta stressiä ja satunnaisia kahvipullia silloin, kun ehti jotain suuhunsa laittamaan. Myöhemmin lohdutukseksi vähän useamminkin. Uusi parisuhde toi mukanaan myös ruokavalioon rajun muutoksen — sekä kohtuuttoman stressin, joka on jo ihan toinen tarina se.

Töihin paluun jälkeen stressimäärä on lisääntynyt eksponentiaalisesti, puhumattakaan niistä helvetillisistä ”välitilavuosista”, joiden aikana jouduin tosissani karsimaan elämästä kaiken ylimääräisen, jotta selvisin arjen tärkeimmistä haasteista.

Samalla tuli karsittua se minulle sopivin ruokavalio, hyvinvointikontrollointi ja liikunta — sekä ihmissuhteet. Niin että tässä sitä ollaan. Kymmenen vuotta vanhempana, kymmenen kiloa lihavampana ja kymmenen kertaa rääkätympänä. Kaikki vanhat tutut oireet kymmenkertaisina takaisin, heja elämä!

Nyt on siis korkea aika ottaa sekä stressi että ravitsemus tosissaan. Tunnistan itsessäni, että stressi on jälleen aiheuttamassa lisämunuaisen uupumista sekä samaa syssyyn kilpirauhasen toiminta on hiipumassa. Se viimeinen pisara oli vuoden takaiset YT-neuvottelut ja siitä seurannut kohtuuton stressi.

Löysin eilen lisää vahvistusta ajatuksilleni, että ruokavaliolla voisi olla tämä kilppariin liittyvä ongelma vielä korjattavissa. Nyt kun muistelen, niin siinä aikaisemman ruokavaliohoidon ohessahan ne kilpparioireetkin korjaantuivat.

Kilpparioireilusta puheenollen, nyt kun mietin tarkemmin, niin nämä tälläkin hetkellä vaivaavat flunssaoireet saattavat hyvinkin liittyä tuohon samaan vyyhtiin. Ja kun tarkastelen ruokavaliotani vaikkapa puoli vuotta taaksepäin, niin onko sitä tullut syötyä tulehdusta buustaavaaa ravintoa, onko? Tunnustan.

Eilen törmäsin myös tietoon, että monen autoimmuunisairauden, kuten myös kilppariongelmien, takana voisi olla Epstein-Barrin virus! Tämä tieto yllätti, mutta samalla jotenkin kirkasti kaikki hämärät kokemukset, oivallukset ja ajatuksen tyngät, joita oudosta oireilustani olen vuosien mittaan läpi käynyt. Kantasolujen luovutusreissullahan minä sain tietää kantavani myös tuota vihulaista.

Niin tai näin, on tämä jatkuva oireilu voimakkaasti elämänlaatua heikentävä asia. Se, että energiaa ei riitä mihinkään, jatkuva väsymys vaivaa ja mieli on maassa, ei ole elämää, jota haluan elää. Olipa oireilun takana mikä tahansa virus tai muu syy, jos voin vaikuttaa siihen elintavoilla, oikealla ruokavaliolla, vähentämällä stressiä ja liikkumalla sopivasti, miksi en sitä tee jo?

Tämä viimeisin flunssauuvahdus sai minut havahtumaan tosiasioiden edessä. Toivottavasti tämän blogin myötä nähdään, että toimenpiteitä tekemällä saan jälleen kiinni Valonööristä minussa.

Ehkä tämä blogi voisi toimia uutena hyvinvointiprojektipäiväkirjana. En ole ihan varma, kuinka laajasti haluan jakaa omia terveysasioita tai repsahduksia täällä, mutta ainakin niitä havaintoja ja oivalluksia senkin edestä. Sehän oli oikeastaan tämän blogin tarkoituskin, tiivistää tähänastiset oivallukseni kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Ehkei mennyt ihan hukkaan nämäkään peiton alla hytisten vietetyt päivät.