Kokemus muuttuu kehoksesi

sokeusVaroituksen sana heti alkuun, nyt hypätään reippaasti hörhö-osastolle!

Olen jo pitkään tutkinut ihmisen keinoja vaikuttaa terveydentilaan ruokavalion, liikunnan ja elämäntapojen avulla. Tutkimus tarkoittaa tässä yhteydessä perehtymistä asiaan erilaisten — ja eri näkökulmia edustavien —  kirjojen, artikkeleiden ja kurssien, sekä empiirisen tutkimuksen kautta.

Voiko ajatuksella tai energialla parantaa? Paljon puhutaan energiaparannuksesta, mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankaan. Tämä on myös Skepsiksen vakioaiheita ja huuhaaksi luokiteltua toimintaa. Väitän silti, että energialla voidaan vaikuttaa paranemisprosessiin, mutta kyse ei ole taikuudesta vaan biologiasta.

On ihan yleisesti tunnustettua, että positiivisella asenteella toipilasaika lyhenee ja voidaan parantua ties minkälaisista sairauksista. Myös se on tiedossa, että vaikka asenne olisi kuinka kohdillaan, me jokainen kuolemme joskus — jopa sairauksiin.

Syyllistäminen ja syyllistyminen on turhaa, mutta sitä näkee keskusteluissa tämän aiheen tiimoilta valitettavan paljon. Joskus paraneminen jopa pelottaa ihmistä, olipa kyse sitten henkisistä tai fyysisistä haavoista.

Caroline Myss kirjoittaa ja puhuu ”haavakielestä”. Energialääketieteen edustajana hän on törmännyt monenlaisiin tarinoihin, joista hän kertoo kirjoissaan. Hänen mukaansa ihminen saattaa puheen ja ajatuksen tasolla ilmaista haluavansa parantua, mutta todellisuudessa ajatus paranemisesta tarkoittaa niin suurta muutosta ja hyppyä tuntemattomaan, ettei ihminen ole välttämättä valmis siihen.

Joskus ihmisen identiteetti on aikojen saatossa alkanut kietoutua sairauden ja haavojen ympärille. Sen kautta on löytänyt kenties vertaistukea, yhteisön, huomiota, hoivaa ja oikeutuksen olemassaololleen. Joskus henkinen tai fyysinen vamma voi eristää ihmisen aikaisemmasta yhteisöstään ja hän ajautuu vammoineen yksinäisyyden syövereihin. Jossain vaiheessa uusi identiteetti ja uusi olemassaolon muoto saattaa syntyä vamman ja sen hoitamisen ympärille. Ainakin sen kautta saa huomiota, kosketusta ja verkoston edes niissä kontaktipisteissä, jotka liittyvät vamman hoitoon.

Pystyn peilaamaan tilannetta omakohtaisten kokemusteni kautta. Niin oma sairastuminen, nuorena leskeytyminen kuin lapsen menettäminenkin ovat traumaattisia kokemuksia ja samalla ne eristävät, lamaavat, muuttavat ihmisenä ja yhteisön jäsenenä. Näiden kokemusten kautta olisi ollut helppo uhriutua ja jäädä ”haavan vangiksi”. Sitä en kuitenkaan halunnut.

Olen ollut mukana erilaisissa vertaisryhmissä heti elämänmuutosten alkuvaiheissa, mutta en ole koskaan halunnut määritellä itseäni kokemusten kautta. Liittoni vertaisiin on ollut aika löyhä. Tosin jokaisesta vertaisryhmästä elämääni on jäänyt muutamia ihania rinnalla kulkijoita, jotka ymmärtävät kokemuksiani paremmin kuin muut. Olen tiedostanut, että jossain vaiheessa täytyy elämää jatkaa eteenpäin ja päästää irti kokemuksista. Ryhmissä näin, miten kerta toisensa jälkeen kietouduttiin aina uudelleen ja uudelleen kokemuksiin ja ne määrittivät yhdessäolon muodon ja samalla luvan olla vertainen.

Kun aloin prosessoida traumaattisista kokemuksista irtipäästämistä ja paranemista, ymmärsin, että pelkkä ajatus ei riitä eteenpäin siirtymiseen. Tärkeintä on tahtoa ja tiedostaa kokonaisvaltaisesti, että on astuttava kylmään veteen jonka jälkeen paluuta ei ole!

Se on yksinäinen tie ja aktiivista toimintaa, jossa ihminen itse toimii elämänsä kartanlukijana. Vertaisryhmien heikkous on siinä, että ne eivät tue, eivätkä voi tukea, tässä vaiheessa. Jokaisella ihmisellä toipuminen kulkee omaa tahtiaan. Monien vertaisryhmien olemassaolon edellytys on siinä, että ryhmässä on riittävästi sitä tarvitsevia ihmisiä ja se vaikuttaa luonnollisesti ryhmän energiaan.

Caroline Myss avaa paranemiseen liittyvää energiaa seuraavasti:

  1. KOKEMUS MUUTTUU KEHOKSI: ajatukset, joilla on emotionaalista, hengellistä, henkistä tai psyykkistä energiaa, tuottaa biologisia reaktioita kehossa. Tämä energia vaikuttaa myös soluihin. Mieti vaikka miltä tuntuu voimakas ihastuminen tai pelästyminen! Pelko ”kouraisee vatsaa”. Kyse on fyysisestä reaktiosta, ei pelkästä mielikuvasta.
  2. TERVEYTTÄ EI OLE ILMAN HENKILÖKOHTAISTA VOIMAA: Ihmisellä täytyy olla sisäinen voimakäsite – kyky tuottaa sisäistä energiaa ja henkisiä voimavaroja, kuten usko omaan riittävyyteen. Todellinen paraneminen lähtee sisäisestä voimatunteesta. Mihin sinä liität voimakäsityksiä… -rahaanko? Rahako määrittelee terveydentilasi?
  3. VAIN SINÄ ITSE VOIT AUTTAA ITSEÄSI PARANEMAAN: paraneminen on aktiivinen sisäinen prosessi. Riippuvuussuhteet estävät prosessia. Mieli on eri kuin sisäistetty energia, joka voi parantaa. Mikä sitoo energiasi ja voimasi? Kyky valita on aktiivista voimaa. Sinulla on tuo kyky ja mahdollisuus valita.

Minkälaisia ajatuksia kirjoitus sinussa herätti? Vaikka et uskoisi energiaparantajiin ja yksisarvishoitoihin, sinulla on lupa tiedostaa oman voimasi olemassaolo ja kun uskot siihen ja tunnustat sen olemassaolon, käytössä on energia, joka vaikuttaa hyvinvointiisi.

Mainokset