Ärtymys ja introvertin maailma

Viimeaikoina olen ollut melko ärtynyt. Stressiä pukkaa ja se johtuu tällä kertaa erityisesti siitä, että edessä on joitain muutoksia, jotka ovat vastoin kaikkia tarpeitani, toiveitani ja järkeäni.

Olen myös todella väsynyt kuluneesta vuodesta, joka on pitänyt sisällään aivan älyttömän hienoja asioita ja kokemuksia, mutta myös paljon töitä ja haasteita myös työn ulkopuolisessa arjessa. En ole saanut riittävästi lepoa, mikä näkyy väsymyksenä.

Väsyneenä tarvitsen tavallista enemmän aikaa ja hiljaisuutta. Tarvitsen aikaa ajatella ajatukseni loppuun asti ja hissutella omaan tahtiini, mutta arjessani se nyt ei vain ole mahdollista erittäin aktiivisen ja jatkuvaa vuorovaikutusta tarvitsevan Menninkäiskorvaiseni kanssa.

010

On ihan ok välillä rypeä alhaisissa fiiliksissä!

Usein ärtymys, masennus, kiukku ja pettymyksen tunne ovat luonnollinen seuraus elämän ristiriidoista, joskus isommista ja joskus pienemmistä. Usein ne liittyvät siihen, että ihminen joutuu ohittamaan tarpeensa, mikä sekin kuuluu luonnollisena osana elämään. Alhaiset tunteet ovat minulle jokseenkin vaikeita, mutta olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan ja yrittänyt opetella antamaan luvan itselleni myös tähän olotilaan.

Elämässä tulee aika ajoin eteen tilanteita, jolloin oma parhain ja oma tarve ei ole se, mikä ajaa yhteisön tarpeiden edelle. Se vaan täytyy hyväksyä. Pidemmälle jatkuessaan tämä toki alkaa nakertaa hyvinvointia ja terveyttä, eikä ole hyväksi jatkuvasti ohittaa  omia tarpeita. Nyt ne kohdalleni tulevat muutokset pistävät miettimään, mihin sen rajan voi vetää. Estääkö pelko tai arkirealismi pitämästä itsestäni huolta?

Jos olosuhteet elämässä vaativat jatkuvasti laittamaan muiden tarpeet edelle ja ohittamaan omat tarpeet, on syytä miettiä niitä olosuhteita tarkemmin. Yleensä asioille voi tehdä jotain, olipa kyse parisuhteesta, perhe-elämästä, ystävyyssuhteista, harrastuksista tai töistä. Harvemmin kukaan muu pitää puoliani, joten minun on tehtävä se.

Aikaa ajatteluun, introvertti kiittää!

Olen yrittänyt järjestää itselleni aikaa ajatellakseni tulevien muutoksien raja-aitoja ja omia mahdollisuuksiani siinä. Työajalla en siihen pysty, koska niitä töitä on ihan riittänyt ihan jokaiseen työtuntiin ja vapaa-ajalla Menninkäiskorvainen on keskeyttänyt jokaisen hyvin alkaneen ajatukseni.

Vaikka tiedostan, ettei lapsi voi ymmärtää että minun ”tarvitsen pienen hetken omaa aikaa” tai ”anna mun ajatella tämä ajatus nyt loppuun asti” tarkoittaa enemmän kuin viisi minuuttia, jatkuva keskeytys ajaa minut turhautumisen ja raivon sekaiseen mielentilaan. Samankaltaista jatkuvaa keskeytystä tapahtuu myös työpaikalla ja sielläkin sitä pitää vain yrittää sietää, koska se kuuluu aikuisen ihmisen sosiaalisten taitojen työkalupakkiin.

Olenkin tässä samalla ymmärtänyt jotain oleellista introvertin ja ekstrovertin ihmisen eroista! Tätä asiaa haluan tutkia vähän enemmän.

Inhimillinen tekijä: Introvertin maailma  (uusinta telkkarissa lauantaina 3.12. ja Yle Areenassa löytyy tästä vuoden eteenpäin)  avasi minulle asiaa hieman lisää. En ole viallinen, maailmassa on asentovirhe!

Olisi mukava tietää muiden introverttien ajatuksia aiheesta. Löytyykö sieltä introvertteja?

 

 

Mainokset