Voimaantuminen

Pidän sanasta ”voimaantuminen”. Tiedän, että moni inhoaa sitä, koska sitä käytetään aika paljon erilaisissa yhteyksissä ja ihmiset tuntuvat saavan ylipäätään näppylöitä asioista, jotka pakottavat kääntämään katseen sisäänpäin ja ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnista.

Siemen on sinussa!

Voimaantuminen merkitsee minulle juuri sitä, että löydän jälleen tieni sisäisen voiman, Valoni, äärelle, josta syystä tai toisesta olen päässyt erkaantumaan. Meidän jokaisen sisällä piilee ihan valtava voima, jonka avulla voimme löytää tasapainon ja hyvän elämän kaaoksellisen arjen keskellä. Olipa kyse sitten henkisestä tai fyysisestä jaksamisesta, palautumisesta, toipumisesta tai parantumisesta, meidän kehossamme on kaikki tarvittava valmius siihen.

Kiire, negatiivisten ihmisten ja asioiden vaikutus, jatkuva itseäni vastaan toimiminen, ulkoiset ja sisäiset paineet (jotka saavat yleensä vallan kiireessä, jolloin en ehdi pysähtymään riittävästi kuullakseni itseäni) sekä resurssien vaje vaatimuksiin nähden vie voimiani. Introverttina ihmisenä ylipäätään arki, joka toimii ekstroverttien ehdoilla ja ohjaamana, kuluttaa voimia. Pahimmillaan voimien ehtyminen johtaa sairastumiseen ja elämänliekin sammumiseen. Viime vuoden lopussa jouduin hyvin lähelle sitä pistettä.

Olen siinä mielessä onnekas ihminen, että olen löytänyt asioita, jotka voimaannuttavat minua. Voimaannun esimerkiksi kosketuksesta luontoon, kauniista ympäristöstä, selkeydestä, kävelystä, hiljaisuudesta, käsin tekemisestä, kirjoittamisesta, listojen ja ”unelma- ja strategiakarttojen” tekemisestä, lukemisesta, innoittavien ja inspiroivien ihmisten kohtaamisesta, kuuntelemisesta tai seuraamisesta. Esimerkiksi jotkin sosiaalisen median kanavat ovat toimineet minulle voimaannuttavina kokemuksina, koska sitä kautta olen saanut kosketuksen inspiroiviin ihmisiin ja asioihin. Ja sitä kautta vahvistusta tai uutta suuntaa ajatuksilleni.

Mitä tarkoittaa voimaantuminen?

Voimaantuminen on sitä, kun ihminen löytää keinoja vahvistaa itselleen luontaisia taipumuksia arjen haasteista selviytymiseen ja löytää mielenkiinnon suunnata katsetta hieman eteenpäin, josta syntyy imu kohti huomista. Kyse on nimenomaan henkisestä vahvistumisesta, uskon ja luottamuksen syntymisestä sekä elämänliekin virkoamisesta. Tämä liittyy vahvasti itsetuntemukseen, mutta myös omaehtoisuuden tunteen lisääntymiseen; ”minulla on mahdollisuus parantaa asemaani tässä maailmankaikkeudessa”.

Meillä jokaisella on itsemme näköiset valmiudet, tavat ja keinot voimaantua. Introvertit ja ekstrovertit ihmiset esimerkiksi voimaantuvat eri tavoin: introvertti voimaantuu ajattelusta ja ekstrovertti vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Pitää vain tunnistaa ja löytää oma tapansa. Pitäää luottaa siihen, että sitä vain tietää, mikä toimii omalla kohdalla. Tarvitaan toki halu tutkiskella itseään ja rohkeutta kokeilla asioita. Jos joku juttu ei tunnu hyvältä tai sen seurauksena ei ole hyvää oloa, niin siitä kannattaa luopua. Voimaantuminen ei välttämättä tapahdu mukavuusalueella, joten itseä pitää myös haastaa.

Nyt kun puhutaan paljon henkisestä kasvusta ja oman potentiaalin kasvattamisesta, moni ihminen on alkanut apinoimaan jonkin ryhmittymän toimintaa ja suorastaan suorittamaan jotain yksittäistä metodia, jonka avulla joku toinen on saavuttanut elämässään hyvän aseman ja olon. Joogassa, uskonnoissa, veganismissa, raakaruokailussa, biohakkeroinnissa, enkelihoidoissa ja Fitness -elämäntavassakin voi karahtaa karille. Tarinoita pettyneistä hurahtaneista saa lukea tämän tästä ja heidän kokemuksiaan käytetään sitten todisteena huuhaasta. Suorittamalla ei voi saavuttaa kestävää kehitystä. Luota itseesi, sinä tiedät, mikä tekee sinulle hyvää!

Minun keinoni voimaantua tässä ja nyt

Nyt, kun olen ehkä jälleen elämässäni haasteellisempien aikojen edessä ja kuluttanut voimavarani loppuun, huomaan voimaantuvani erityisesti siitä, että otan irtiottoja sosiaalisesta mediasta ja ylipäätään käytän digitaalisia välineitä tietoisemmin.

Pidän huolta erityisesti seuraavista asioista:

• Riittävä uni
• Selkeä päivärytmi
• Oikeanlainen ravinto (niin henkinen kuin fyysinenkin)
• Riittävästi aikaa vapaalle ajattelulle
• Riittävästi arkiliikuntaa (10 000 askelta vähintään)

 

Parasta just nyt

Ihan parasta ovat reippaat kävelyretket, joiden reittiä en mittaa tai suunnittele etukäteen. Annan vaistojen viedä, kuljen uteliaana eteenpäin, löydän uusia nurkkia arkiympäristöstäni. Joskus lyhyempi kävely riittää, mutta pyrin kuitenkin tekemään vähintään kerran viikossa pidemmän lenkin.

Koska asun kaupungissa ja kävelyreittini sivuavat taajaan vilkasliikenteisiä teitä, minkä äänet kuormittavat minua herkästi, kuljen usein luurit korvilla. Podcastit tekevät kävelylenkeistäni miellyttäviä paitsi äänimaailman, myös sen johdosta, että kyllästyn herkästi yksitoikkoisiin asioihin, enkä innostu lähtemään kävelylle, jos se tarkoittaa taas sitä samaa taloa, samaa mutkaa, samaa ylämäkeä…ja samoja ajatuksia.

Innostava podcast saa paitsi kävelemään pidemmän matkan ja unohtamaan yksitoikkoisen toiston, jota vakilenkit tarkoittavat, ne saavat ylipäätään lähtemään lenkille, koska tiedän, että saan ajatusnamia! Odotan seuraavaa mahdollisuutta paneutua podcastin maailmaan. Normaaliarjessa ei ole aikaa kuunnella pidempiä podcasteja ilman keskeytyksiä, joten kävelylenkit yhdistettyä podcasteihin on kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tästä on tulossa myös rutiini, joita yllättävä kyllä rakastan, vaikka yksitoikkoisuus minua muuten kyllästyttääkin.

Teen välillä myös meditatiivisia kävelyitä, jolloin en kuuntele podcasteja, vaan annan omien ajatusten virrata, mutta siihen kaipaan ympäristöltäni pehmeämpiä ääniä, joita kaupunkiympäristö ei tarjoa.

Yritän tehdä postauksen minua innostavista podcasteista lähiaikoina. Onko sulla muuten suosikkipodcasteja?