Onnellinen menneisyys

Onnellinen menneisyys suuntaa kohti onnellista tulevaisuutta

Ihmisen muisti on armollinen, se muuttaa muistikuvia siedettävään muotoon. Voimme myös tietoisesti tehdä muistijälkiä, joihin liittyy positiivisia asioita. Voimme siis jossain määrin muuttaa menneisyyttä muuttamalla mielikuvia ja tunnemuistoja.

Onnellisuus ei tarkoita sitä, että elämä olisi kolhuton tai että olisi syntynyt kultalusikka suussa. Onnellinen elämä tarkoitta sitä, että on sinut menneisyytensä – ja siitä rakentuneen tämän hetken – kanssa. Hyväksyminen on avainsana. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä esim. väärät teot — vaan sitä, että hyväksyy kokemuksensa osaksi elämäänsä ja päästää niistä irti.

Ihan hiton vaikea elämä

En saanut kovin hyviä eväitä elämää varten lapsuudessa. Rinnalla on kulkenut vaikeita ihmisiä ja ihmissuhteita. Olen ollut takertunut siihen, etten saanut hyvää lähtöasetelmaa ja olen ollut takertunut ihmisiin, jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Olen kokenut järkyttäviä asioita ja rajuja menetyksiä. Olen ollut helvetin keskeneräinen ja kiinni kriiseissä. Samalla minua on käytetty hyväksi mitä törkeimmillä tavoilla, mikä on lisännyt varovaisuutta ja katkeruutta. Mikä on ohjannut kulkusuuntaa aikakaudesta toiseen. Siinä mielessä hyväksyn ja kannan vastuuni menneestä polustani. Olen kerjännyt ongelmia. Jospa jatkossa sitten suuntaisinkin tahtotilani hyvään.

Voin valita, miltä tuntuu

Oivalsin joskus, että vaikka lähtökohtani eivät ole mahdollistaneet menestystä, voin elää hyvää ja onnellista elämää. Taannoin oivalsin, että vaikka kohdalleni on tullut tolkuttoman suuria vastoinkäymisiä, voin silti elää hyvää elämää.

Hyvä elämä perustuu tunteeseen ja tunne lähtee minusta itsestäni. Elämä on tässä ja nyt.  Tulevaisuudessa kaikki on mahdollista. Menneisyys ohjaa siis suuntaa ja toimii moottorina. Siksikin menneisyyden kanssa on hyvä olla sinut.

Menneisyyttä, lähtökohtia ja elämän eteen tuomia koettelemuksia ei tarvitse unohtaa ja kieltää. Ne ovat osa elämää. Likaisia yksityiskohtia ei tarvitse muistella ja keho kyllä pitää huolen siitä, ettei lukittuneita tunnemuistoja unohda. Uskon, että tunnemuistoja voi kuitenkin hioa. Terävimmät särmät eivät loputtomiin raavi vereslihalle, kun pehmentää muistojen tunnejälkiä.

Voin valita työkalut menneisyyden työstämiseen

Traumaattisten kokemusten jälkeen asioiden työstäminen ja eteenpäin pääseminen voi vaatia terapiaa. Olen ollut kriisiterapiassa ja olen työstänyt menneisyyttä ratkaisukeskeisessä terapiassa. Suosittelen lämpimästi terapiaa kaikille. Suosittelen myös kuuntelemaan itseään ja pyrkimään kohti hyvää oloa. Sillä siihen en usko, että likaisia muistoja kannattaisi kaivella loputtomiin. Uskon pikemminkin kehollisiin menetelmiin, armoon ja anteeksiantoon.

Muuttoraivausta muutama vuosi sitten tehdessäni törmäsin kätkettyihin ikäviin muistoihin ja suuren osan näistä ”muistoista” hyvästelin ja tuikkasin tuleen. Poltin myös vanhan hääalbumin. Tarkoituksella. Tärkeät muistot säilyvät sydämessä ikuisesti. Ei siihen tarvita dokumentoituja todisteita. Todisteita en tarvitse myöskään voidakseni osoittaa ikävien ihmisten ikäviä tekoja todeksi.

Päästän irti täydellisesti ja kokonaan. Valitsen Valon. Maailmankaikkeus pitää kyllä huolen sovittamisesta.