Mystiikka

Sanalla ”mystiikka” on mielestäni turhaan ikäviä leimoja, jotka vääristävät käsitystä siitä.

Toki mystiikkaan voidaan liittää myös uskovaisuutta, noituutta, enkelipalloja ja ties mitä hämäräperäistä hörhöilyä, mutta arkisimmillaan sitä voidaan pitää selittämättömänä kokemuksena.

Sana mystiikka juontaa juurensa kreikankieliseen vaikenemista tarkoittavaan sanaan. Uskonnollinen mystiikka tarkoittaa jumaluuden välittömään yhteyteen tai kohtaamiseen pyrkivää elämäntapaa.

Yhteys

Minullekin mystiikka liittyy toki läheisesti edellämainittuun ”jumaluuteen”. Ei niinkään luterilaisuuteen ja raamatun mukaiseen kristilliseen tulkintaan Jumalasta – tai mihinkään muuhunkaan uskontoon, vaan ajatukseen siitä, että olemme kaikki yhtä ja meissä kaikissa on yhteys tuohon jumaluuteen. Olkootpa se sitten vaikka kosmista sielujen yhteyttä. Mielestäni sitä ei tarvitse selitellä, koska se on selittämisen ja sanojen ulkopuolella, osa elämän suurta mysteeria.

Wikipedia kuvaa mystiikkaa näin:

Uskonnolliset mystikot yleensä ajattelevat, että jokapäiväisten ilmiöiden takana on olemassa syvempi, perustavampi olemassaolon taso. Tästä tasosta voidaan käyttää useita eri nimityksiä, kuten jumala, äärimmäinen todellisuus, universaali läsnäolo, voima tai prinsiippi, ja se on mahdollista kokea suoraan. Tämä kokemus voi olla ekstaattinen ilmestys, theosis, jumaluuden tai universaalin prinsiipin suora kokeminen, nirvana, valaistuminen, satori, samadhi jne. Usein tähän liittyy myös tuntemus itsen kadottamisesta ja yhteydestä kaikkeuteen, sekä tunne rauhasta, ilosta ja siunauksesta.

Tunne rauhasta, ilosta ja siunauksesta! Sitä kannattaa vaalia ja siihen kannattaa pyrkiä. Se on mahdollista myös uskonnottomalle ihmiselle. Tosin, jos on suuntautunut teknillis-tieteellisesti ja pitää jopa intuitiota huuhaana, voi olla vaikeaa saavuttaa kyseinen sielullinen tila. Se on mielestäni sääli!

”JÄRKI EI AINA RIITÄ. Kirjailija-lääkäri Joel Haahtelan mielestä ei kannata katsella maailmaa pelkästään tieteellisesti, koska kaikkein mielenkiintoisimpiin asioihin tiede ei vielä anna vastausta.  Emme esimerkiksi tiedä, mitä aika on. Haahtelan on tärkeä saada kokemuksia, joissa aistii jumaluuden arkipäivän takana. Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, ettei pidä itseään kovin hörhönä. Hän kuitenkin tietää, miten jokainen voi saavuttaa mystisen puolensa.
(Olivia lokakuu, 2013)

Haahtelalla on kompetenssia sanoa näin. Hän on psykiatri ja kirjailija. Lähelle jumalaista hän itse pääsee esimerkiksi kuuntelemalla Wagneria.

”Wagnerin musiikki vie minut hyvin syvälle ja hyvin kaukaisiin paikkoihin”

047

Haltioitumisen tunne

Mystiikkaan liittyy läheisesti haltioitumisen tunne ja se tavoittaa meidät yleensä ilman tietoista pyrkimystä siihen.

Se kumpuaa ehkä lapsuuden kokemuksista, ehkä ihmisen puhtaimmasta olemuksesta, sisimmästämme. Usein se liittyy esteettisiin elämyksiin, luontoon, oikeisiin mittasuhteisiin; kokemuksiin joissa läsnä on voimakkaita tunteita. Musiikki hyvin usein johtaa siihen, samoin taide ja arkkitehtuuri. Sitä voi toki myös tavoitella mietiskelyn, tietynlaisten tekstien lukemisen, meditaation, askeesin, paaston ja vaikkapa joogan avulla.

Maailmankatsomus

Mystiikka liittyy toki myös uskonnollisuuteen. Mystikkoja yhdistää tietynlainen maailmankatsomus. Usein uskonnolliset mystikot ovat eläneet luostareissa tai harjoittaneet muuten askeesia. Askeesissa pääsee lähelle ihmisen sisintä ja syvintä olemusta, kun kokemusmaailmasta karsitaan pois kaikki sitä värittävä ja egoa ruokkiva materia. Mystikon ei kuitenkaan tarvitse olla uskovainen.

Elämä mystiikan läsnä ollessa tuntuu hyvältä, arvokkaalta, järkevältä ja lohdulliselta vaikeidenkin asioiden keskellä. Kun yhteys mystiseen kokemukseen kaiken kiireen keskellä katkeaa, tunnen oloni turvattomaksi ja jollain tapaa turhaksi. Silloin en myöskään helposti näe mitään järkeä missään ja analysoidessani elämää, koen tehneeni huonoja ratkaisuja ja elämäni turhaksi, koska en ole saavuttanut sitä ja tätä. Elämänilo katoaa, varjot peittävät hyvinvoinnin. Siksi mystiikka on minulle tärkeää. Se on ravintoa sielulle. Kehoa ja mieltä voi ruokkia helposti, mutta sielu jää usein ruokkimatta.

Hiljaisuus

Hiljaisuuden harjoituksissa ihminen on keskenään ajatustensa ja lopulta myös sisäisen hiljaisuuden kanssa. Siinä tilassa ikiaikainen viisaus nousee tietoisuudessa päälimmäiseksi.

Kun tietoisuutta ei kuormita mikään ulkopuolinen, ihminen on syvän viisauden äärellä. Meidän sisäämme on rakennettu yhteys tietoon, joka ohjaa meitä toimimaan oikein ja näkemään asioita oikeassa mittasuhteessa. Nykyajan hektisessä maailmassa yhteys tuohon tietoisuuteen on herkästi katkolla. Emme myöskään luota intuitioomme, sisäiseen tietoomme, vaan teemme päätöksiä ulkoa tulevan määrittelyn valossa. Usein päätökset pohjaavat taloudellisiin seikkoihin tai ennalta määriteltyyn strategiaan, jonka taustalla on tieteelliset ja taloudelliset faktat ja päämäärät.

Olen itse ollut useammalla noin viikon mittaisella hiljaisuuden retriitillä ja olen kokenut viikon aikana ”mystiikan läsnäolon”. Olen kyennyt tulemaan tietoiseksi ja ongelmalliset tilanteet ovat näyttäytyneet uudessa valossa ja löytäneet luontaisesti ratkaisunsa. Kokemuksen pohjalta suosittelen lämpimästi hiljaisuuden retriittiä ihan kenelle tahansa, etenkin tietotyötä tekeville ja muuten kuormittuneille ihmisille.

 

Mainokset