Kuri vai rakkaus?

En ole varmasti ainoa, joka kohtelee itseään huonosti.  Uskottelemme itsellemme tekevämme asioita, joista nautimme tai tekevämme asioita, koska nautimme niistä, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Itse huomaan aina vain suorittavani, vaikka kuinka kuvittelisin, että näin ei enää ole.

20170410_160009-003

Kenen mittoja tavoittelet?

Naisten juttuja seuraamalla, tuntuu, että toteutamme muiden visioita. Luulemme, että meidän tulisi täyttää jokin ulkonäköön tai mittoihin liittyvä kriteeri, jotta olemme yhteiskuntakelpoisia. Tavoittelemme laihtumista, fitteyttä ja tiettyjä mittoja. Moni tekee sen terveytensä riskeeraamalla.

Minäkin olen sortunut siihen; olen yrittänyt kohottaa kuntoa, vaikka kehoni on kärvistellyt muutenkin ihan ultimaattisen stressin kourissa. Ja stressannut lisää, kun en pysty treenaamaan. Oma syyni treenaamiseen ei ole ollut ulkonäkö, vaan hyvä olo ja terveyden mahdollistaminen. Mutta en ole kuunnellut itseäni riittävästi siltikään.

Tarjoammeko itsellemme kuria vai nautintoa?

Kuinka moni nainen kurittaa itseään, koska on tyytymätön? Kuinka moni tehojumpissa käyvä oikeasti nauttii itse jumpasta? Jep, tiedän kyllä, että vaikka sinne jumppaan raahautuisi vastentahtoisesti ja itse jumppa olisi yhtä helvettiä, niin jälkikäteen saattaa tulla hurmoksellinen olo.

Moni toki tarvitsee hieman potkua persuksilleen. On niin helppo jämähtää paikoilleen, olla liikkumatta ja mässyttää kaikkea lihottavaa. Selkärangattomuus on aina huono juttu. Jos laiskuus aiheuttaa fyysisesti ja henkisesti huonon olon, niin silloin on syytä terästäytyä. Mutta jos sohva ja kirjan lukeminen tai vaikka leffat tuottaa suurta sulle mielihyvää, niin go for it! Se tekee sulle hyvää.

Ole itsesi paras ystävä

Meidän tulisi kohdella itseämme kuten kohtelemme parasta ystäväämme. Rakkaudella ja armollisesti. Rakastaa itseämme juuri sen näköisenä ja kokoisena kuin juuri nyt olemme.

Tämä huomio etenkin kaikille meille erilaisista autoimmuunisairauksista, PCOS:ta tai muista hormonaalisesta kaaoksista kärsiville naisille. Ei meidän keho ole tahallaan niin  hankala.

Keho yrittää tosissaan löytää aina balanssin ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Usein me itse sabotoimme elimistöämme vihaamalla ja piiskaamalla sitä. Me myös syömme huonosti, treenaamme liikaa ja nipistämme aikaa yöunista. Stressi on ihan kaikista pahoin kehon balanssin tuhoaja.

Puhun nyt stressistä, joka ei ole normaalia. Aiheutamme elimistölle stressiä syömällä vahingollisesti, liiallisella liikkumisella ja nukkumalla liian vähän.

Armollisuuden tiellä

Opettelen armahtamaan itseäni. Jos en pysty nyt systemaattiseen kunnon kohottamiseen, niin sitten teen muita tekoja, joilla mahdollistan elimistölleni sen, mitä se yrittää meidän hyväksi tehdä.

Liikkumisen olen aloittanut pitkistä kävelyistä ja yritän huolehtia, että jokaiseen päivään tulee se 10 000 askelta. Paitsi niinä päivinä, jolloin kehon signaalit kertovat, että nyt tarvitaan lepoa. Niitä päiviä on esimerkiksi rankan päivän, pitkän kävelyn tai vaikkapa kuukautisten aikaan. Eikä se ole heikkoutta vaan vahvuutta.

Opettelen sallimaan itselleni luvan tehdä asioita, joista nautin. Yksi suurimmista nautinnon aiheista minulle on ollut aina lukeminen, muodossa tai toisessa. Parhaiten palvelen hyvinvointiani tekemällä asioita, joista nautin. Siispä kirja käteen.

Vieläkö sinä muistat, mikä sinulle tuottaa aidosti nautintoa?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s