Yhteys ja elämän virta

Kadotin pitkäksi aikaa yhteyden itseeni ja sittemmin ihmisiin lähelläni.

Pitkän stressaavan jakson ja isojen pettymysten jälkeen kaipasin vain lepoa ja omaa aikaa. Olin joutunut elämään pitkään toisten armoilla ja osin myös elämää, joka ei tuntunut ollenkaan omalta. Koin tarvetta löytää uudelleen ne minulle ominaisimmat asiat, tavat ja tarpeet jotka nousevat sisältäni. Se vaati eristäytymistä.

Samaan aikaan elämässä oli edelleen stressiä ja minun piti karsia elämästä kaikki sen hetkiseen tilanteeseen nähden turha, jotta minulla olisi mahdollisuus selviytyä.

Muutama vuosi sitten karsin elämästäni siis lähes kaiken. Keskityin siihen, että pystyn olemaan hyvä vanhempi ja selviydyn töistäni. Muu sai jäädä: liikunta, itseni kehittäminen, hyvinvointiprojektini, sosiaaliset suhteet….

Tämä teki hyvää. Löysin aidosti yhteyden itseeni, mutta tunsin lopulta oloni yksinäiseksi, koska olin kadottanut yhteyden muihin. Toisaalta, minulla on nyt sellainen tunne, että ehkä jatkossa tunnistan myös paremmin ihmiset ja tilanteet, joiden on hyvä tulla osaksi elämääni. Tämä kokemus oli äärimmäisen tärkeä ja hyvä teko itselleni. Onneksi minulla oli rohkeutta käydä tämä läpi.

Nyt, kun olen palautellut elämääni niitä hyvää tekeviä ja tärkeitä asioita, löysin itseni myös treffeiltä. Se kävi jotenkin äkkiä ja odottamatta, mutta teki tosi hyvää.

Näille treffeille menin ulkoiluvaatteissa ja ilman paineita. Minulla ei ole mitään menetettävää, eikä minun tarvitse löytää ketään. Siksikin oli hauskaa, että jotain sisälläni kuollutta heräsi henkiin. Olen toki tavannut ihmisiä ja myös miespuolisia, sinkkujakin, viime vuosina, mutta kukaan ei ole aiheuttanut läikähdystä sydämessä.

Tervehdin läikähdystä ilolla! Elämän virta on taas valtoimenaan.