Unelmia ja hyvän mielen taitoa

Selailin tänään kaiken elämässäni tällä hetkellä käynnissä olevan härdellin keskellä Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen taidot -kirjaa (palaan kirjaan lähiaikoina!) ja nostin itselleni pitkästä aikaa pakasta kortin. Kortti liittyi unelmiin ja jäin pohtimaan unelmia lähes koko päiväksi.

Olen ollut jonkin aikaa valtavan väsynyt ja mieliala on ollut matala. Välillä mietin, olenko kenties masentunut, mutta en oikein usko olevani. Usein sanotaan, että masennuksen tunnistaa siitä, että ihmisellä ei ole unelmia. Minulla on.

Mielialaan liittyvät haasteet ovat selkeä seuraus viimeaikojen valtavista pettymyksistä ja toki luonnollinen seuraus lapsen kuolemasta. Tälle on tilaa nyt, kun akuutein selviytymistaistelu on käyty ja siitä toivuttu. Nyt on aikaa luopumiseen liittyvälle surulle ja olen sen hyväksynyt.

Hyvä mieli – taito, jota voi opetella

Olen hyväksynyt myös pettymyksestä kumpuavan kiukun, enkä yritä mitätöidä sitä. Pettymys on seurausta unelmien romuttumisesta – vaikka osin myös sellaisten, jotka eivät kummunneet sisimmästäni – ja niistä luopuminen vaatii aina surutyötä.

Kiukku näkyy ja kuuluu minusta. Kollega jo varoitteli, että siitä on minulle pian haittaa.  En pidä kiinni näistä tunteista, kyllä ne menevät sinne, mistä tulivatkin. Sallin niiden kuitenkin olla olemassa. Olen joutunut vaimentamaan tunteitani aivan liian kauan aikaa. Yritän myös ohjata itseäni lempeästi valon suuntaan ja opetella palaamaan taas paremman mielen ylläpitoon.

Hyvän mielen ylläpito on taito, jota voi opetella. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä läpi ne alhaisemmatkin tunteet, jotka ovat tulleet elämänkokemusten seurauksena.

172709

Minulla on unelma, unelmia

Mutta niistä unelmista! Mulla on tällä hetkellä muutama vahva unelma ja lukuisia pieniä unelmia. Osa unelmista on muotoutunut tavoitteeksi ja osa vain on olemassa.

Pitkäaikaisimmassa unelmassani asun vanhassa suuressa talossa, jossa ylläpidän bed and breakfast -tyylistä majataloa, pientä kahvilaa ja kotieläintarhaa sekä joogastudiota/retriittikeskusta. Näen itseni unelmassani hassuna gudrunsjöden-tanttana tai mummopeppipitkätossuna vaeltamassa puutarhassani ja touhuamassa ihan arkisten puuhien kanssa. Taloon tulee ja menee ihmisiä, mutta jokainen pysähtyy sinne vähäksi aikaa ja lähtee himpun verran valaistuneempana pois. Unelma liittyy siis pitkälti elämäntapaan, elämäntehtävään ja työhön.

Mukavuudenhaluiseksi ja laiskanpulskeaksi ihmiseksi taidan olla melko työorientoitunut!

Muistan, että jo lapsuudessa ja nuoruudessa unelmani liittyivät työhön ja ammattiin. Lapsena unelmoin asuvani metsässä ja hoitavani metsää ja sen eläimiä.

Nuorempana muistan eräässä vaiheessa unelmoineeni tulevani vaatesuunnittelijaksi. Suunnittelinkin vaatteita ja yksinkertaisia neuleita itselleni ja myös toteutin niitä jonkin verran. Inspiroiduin kankaista ja sain niistä visioita, joita halusin toteuttaa. Tuolta ajalta perua on varmasti viehtymykseni veistoksellisiin vaatteisiin. Monelle voi silti tulla yllätyksenä, että olen joskus halunnut vaatesuunnittelijaksi. Olen kätkenyt haaveeni ja suunnittelijan taipumukseni kymmeniksi vuosiksi.

Onko sinulla joku sellainen unelma, joka saattaisi yllättää ne ihmiset, keitä elämä toi sittemmin lähellesi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s