Minun piti kirjoitella blogiin opinnoistani enemmänkin, mutta aina ei asiat mene niin kuin suunnittelee. Tuli (taas) vähän muuta. Aloittamani opintokokonaisuuden ehdin kuitenkin eteen tulleista haasteista huolimatta suorittaa.
Aikuisopiskelua
Olen siis opiskellut avoimessa amk:ssa visuaalisen viestinnän perusteita, johon on sisältynyt mm. sommittelua, värioppia, piirtämistä eri välineillä, Indesignin ja Photoshopin perusteet, typografiaa sekä valokuvauksen perusteet. Opintokokonaisuus on 30 op laajuinen ja osa 60 op opintopolkua. Ne suoritettuaan voisi hakea väylän kautta tutkinto-oppilaaksi. Itselleni tämä ei ole mahdollista, koska toisen osion kurssit ovat keskellä viikkoa ja päivää ja työelämä ei jousta asian suhteen. Alunperin lähdinkin hakemaan vain tämän ensimmäisen osion antia, mutta lievästi alkoi janottaa….
Olen kiitollinen, että suurin osa kursseista oli syksyllä ja tammi-helmikuulla. Sairauslomalle jäätyäni ei ole kyennyt tietenkään juuri opiskelemaankaan. Typografian kurssin viimeisiä luentoja on sairauslomalle jäätyäni ollut muutama, joista kävin kahdella ja niiden myötä sainkin aivoille vähän uutta ja erittäin mieluisaa jäsenneltävää. Se on aika hienoa, että on saanut tuntea olevansa vielä elossa. Onneksi poissaoloja ei tullut enempää kuin mitä kurssien läpi pääsemiseksi sallitaan.
Opiskelu tuntui sen verran mukavalta työnkin ohessa, että ei tämä tähän jää. Katselen jatkoja sitten kun olen taas kunnossa. Mutta muutama sana vielä näistä opinnoista.
Mitä opin
Opinnot eivät todellakaan menneet hukkaan, vaikka en nyt väylää voikaan käyttää hyväkseni tutkinto-opiskelijaksi siirtymisessä, vaan olen oppinut valtavasti – myös ja ehkä ennen kaikkea itsestäni!
Opintokokonaisuus on ollut todella innostava ja vastannut odotuksiani. Tälle tielle minun olisi pitänyt löytää jo aikaisemmin. Typografia oli mulle suorastaan järisyttävä kolahdus. Uskomatonta, että ajattelin alun perin sen olevan näiden opintojen tylsin osuus ja että en ole kiinnostunut opiskelemaan kirjainten suhteita toisiinsa. Olin niin väärässä kuin voi olla.
Luennot typografiasta olivat superkiinnostavia ja ymmärsin, että typografia on ollut aina mun mielenkiinnon kohteena. Nuorempana kun piirsin, yhdistin piirrustuksiin usein sanoja ja sanat olivat osa kuvaa. Olen myös tekstejä tuottaessani aina pohtinut lukemisen esteettisyyttä ja esteettömyyttä.
Luokkaretki opettajan työhuoneelle
Typografian kurssin päätteeksi teimme ekskursion opettajan ja hänen vaimonsa työhuoneelle. Käynti osoittautui omalta kohdaltani hyvinkin merkitykselliseksi, varsinkin minäkuvan kannalta, josta vielä pari sanaa tässä lopuksi.
Käynti työhuoneella avasi sisäisiä oviani
Luokkaretki opettajan työhuoneelle herätti minussa paljon uusia ajatuksia. Voidapa tehdä työtä sellaisessa tilassa ja sellaista työtä! Ja elää samalla niin itsensä näköistä elämää.
Työhuone oli täynnä mitä huikeimpia typografiaan ja visuaalisuuteen liittyviä kirjoja. Päivän tarkoitus olikin tutustua alan kirjallisuuteen. Omalla kohdallani juuri näiden kirjojen selailu palautti ihan yks kaks mieleeni millainen ihminen minä todellisuudessa olen.
Oli myös ihanaa tuntea, miten mukavaa on olla oman henkisten ihmisten parissa. Osaltaan minut niin etäälle itsestäni onkin saanut se, että arjessa olen ollut tekemisissä aivan erilaisten ihmisen kanssa. Aikuisissa suhteissa en ole juuri saanut hyväksyntää tai arvostusta luovuudesta ja taiteellisuudestani.
Oivalsin visiitin aikana myös, miten tärkeää visuaalisuus minulle on. Olen tuntenut jonkinlaista häpeää ja tavallaan vajavaisuuden tunnetta, kun kiinnitän huomiota designiin, väreihin, mittasuhteisiin ja vaikkapa esineiden keskinäiseen vuoropuheluun. Se on ollut arkiympyröissäni piirre, jota on pidetty typeränä, turhamaisena ja jopa outona. Olen ajautunut vaimentamaan itsestäni tätä puolta, vaikka enää ei edes tarvitsisi. Eikä visuaalisuus ole outoutta! Tämä on tärkeä ominaisuus tälle alalle ja ylipäätään luoville ihmisille.
En ole näköjään muutenkaan uskaltanut elää täysin itseni näköistä elämää. Kun ihminen ajautuu liian etäälle itsestään, hän ei voi voida hyvin.
En tiedä, miten tulevaisuudessakaan pystyn täysin elämään ”itseni näköisesti” ja toteuttamaan ambitioitani ja jalostamaan lahjani palvelukseksi maailmalle, mutta sitä kohti parhaani mukaan pyrin tästä lähtien suuntautumaan.
Opinnot osoittautuivat siis tärkeäksi etapiksi matkallani kohti Valonööriyttä.
Dare to be lightneer 