Eräänä ihanana loppukesän päivänä vietimme mukavan päivän Kellokoskella sukulaisperheen kanssa. Muistin retken, kun tsekkasin pitkästä aikaa kameran muistikortin ja löysin reissun kuvat. Ihana tuulahdus kesämuistoista.
Kellokosken Ruukin alueella sijaitsee yksi lempikahviloistani ja halusin näyttää pohjoisesta saapuneille vieraille sekä kahvilan, että ruukin aluetta muutenkin. Lahden seudun nähtävyydet oli nähty jo moneen otteeseen, joten tuli tarve laajentaa hieman reviiriä.
En voi olla yhä kehumatta Kinuskillaa, koska se tarjoaa herkkuja jokaiselle aistille. Visuaaliselle ihmiselle kahvila ja sen ympäristö on jopa säädyttömän kutkuttava kohde.
Lapsetkin tykkäsivät, eikä vähiten mahtavien kakkupalojen ja retrojen sohvien vuoksi.
Kellokosken ruukin alueella on muutenkin paljon katseltavaa.
Valitettavasti koski oli jonkinlaisessa remontissa vierailumme aikana, emmekä päässeet ihailemaan sen juoksua, minkä varjolla lapset sinne alun perin houkuteltiin.
Haluan tarjota lapsille palasia historiasta ja kulttuurikokemuksia, jätän ilomielin hurlumhein ja pommppulinnoihin roudaamisen lasten elämään kuuluville muille osapuolille.
Onneksi alueella oleva museo kiinnosti lapsia ja tosiaan Kinuskillan kahvilahan se veti lopulta potin kotiin.
Näistä hetkistä jää jälkiä.
Pyörittyämme aikamme Ruukin alueella, tulin kertoneeksi alueella olevasta mielisairaalasta ja sen puutarhasta, joka kuulemani mukaan vallan ihastuttava.
En ollut itse aikaisemmin käynyt siellä, joten ei ollut vaikeaa myöntyä lasten toiveeseen päästä katsomaan Kellokosken Prinsessan hovipuutarhaa. Sairaalamuseossa emme poikenneet.
Itse en ole nähnyt elokuvaa Kellokosken Prinsessasta, mutta pystyin eläytymään hänen rooliinsa puutarhassa vaeltaessamme. Olihan se melkoinen ja melkoisen pieteetillä hoidettu!
Ihanaa, että tälläisiä puistoja edelleen hoidetaan. Ja harmi, että tällaisten kohteiden lakkauttamista edes mietitään. Puutarhalla ja aluetta hallitsevalla vahvalla visuaalisella kauneudella on varmasti oma merkityksensä sairaalan potilaille, näitä arvoja ei saisi koskaan väheksyä.
Löysimme myös Kellokosken Prinsessalle pystytetyn muistomerkin, vaikka sitä tovi jouduttiin etsimäänkin. Hiljaiseksi veti ajatus hänenkin kohtalostaan, meistä jokaisen.
Dare to be lightneer 