Kävin kesällä treffeillä Kiasmassa Tom of Finlandin näyttelyssä. Treffikumppani oli käynyt siellä jo aikaisemmin miespuolisen ystävänsä kanssa. Ehkä tästä syystä sain kiertää näyttelyn melkein yksinäni, mikä kertoikin ihan riittävästi potentiaalisen kumppanin luonteenlaadusta ja potentiaalista yhteisten kokemusten jakamiseen. Se on kuitenkin ihan toinen tarina se.
Olen tykännyt Tom of Finlandin tussipiirrosten graafisesta tyylistä jo nuoruudesta lähtien. Hän oli aikanaan todella radikaali ja itselleen uskollinen, vaikka joutuikin kenties piilottelemaan taipumuksiaan ja persoonallisuuttaan julkisessa maailmassa. Pidän ennen kaikkea hänen kynän jäljestään. Graafiset sarjakuvat olivat minua kiinnostava juttu nuorempana ja nimenomaan piirustusjäljen takia, eivät niinkään tarinankerronnan muotona. Touko oli taiturimainen piirtäjä.
Näyttelyn esittelytekstissä kuvataan näin:
Tom of Finland (Touko Valio Laaksonen, 8.5.1920–7.11.1991) on yksi maailman tunnetuimmista suomalaistaiteilijoista. Hänen piirustuksensa onnellisista, seksuaalisuudestaan nauttivista homomiehistä olivat vallankumouksellisia aikana, jolloin homoseksuaalisuus luokiteltiin rikokseksi ja fetisismi sairaudeksi. Monet seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat kokeneet teokset vapauttavina ja voimaannuttavina. Vuosien myötä pienen joukon pornografiasta on tullut monien taidetta.
Nykytaiteen museo Kiasma
”Homotaide” on mielestäni erittäin esteettistä. Vaikkakin mies on näissä kärjistäen esineellistetty ja miesten seksuaalisten fantasioiden kohde.
Katson kuvia kuitenkin samalla tavalla kuin vaikkapa roomalaisia patsaita tai arkkitehtuuria. Mittasuhteita, linjoja – kuvien harmonia yksinkertaisesti viehättää. Toukohan toimi aikanaan graafisena suunnittelijana ja mainostoimiston luovana johtajana. Hän siis ymmärsi myös kuvan komposition ja katseen ohjaamisen päälle.
Kiasman rakennus itsessään on myös kiinnostava. Viehätyn joka kerta sen portaikosta ihan valtavasti.
Tutkin näyttelyssä pitkään Toukon kynän jälkeä, kun kerrankin pääsin näkemään ihan livenä. Hänen lyijykynäpiirroksensa olivat kerrassaan upeita! Kiinnostavaa oli nähdä myös hänen rekvisiittaansa ja piirrustusvälineitään.
Näyttely oli hengästyttävän laaja. Jälkikäteen koin, että hieman tiivistettynä se olisi ollut parempi. Täytyy nimittäin tunnustaa, että jossain vaiheessa aloin kyllästymään alati eteen virtaavien korostetun kookkaiden kullien määrään ja esittämisen tapaan. Eihän siinä lopulta ihan hirveästi variaatioita ollut. Tässä laajuudessa taiteellinen anti ei jättänyt enää tilaa kokemiselle, oivalluksille ja estetiikan tulkinnalle, vaan aiheutti suorastaan ähkyn.
Dare to be lightneer 