Lukkoseppä ja hellyysterapia

Olen syventynyt kehoni lukkotiloihin. Se on itseasiassa aika mielenkiintoista.

Olen jännittyneessä tilassa, rentoutuminen on vaikeaa. En aina edes huomaa, miten jännittynyt kehoni on. Pystyn kyllä rentouttamaan kehoni, mutta jännitän sen alitajuisesti välittömästi uudelleen.

Vasemman puolen lonkka ja lapaluu ovat myös kireitä ja ajoittain niissä tuntuu kipua. Olenhan minä sen itse ollut huomaavinani, mutta silti tuntui hassulta, kun fysioterapeutti huomautti asiasta.

Olen kokeillut myös kraniosakraaliterapiaa ja huomasin, miten kireällä päänahkani ja -koppani on. Kraniosakraaliterapiassa pyritään vaikuttamaan esim. pääkopan alaiseen kalvoon venyttämällä sitä, liike on hyvin hienovarainen, mutta sen vaikutukset ovat järisyttäviä! Olen kerännyt kehooni 45 vuotta kipeitä kokemuksia ja viimevuosien stressitasot ovat olleet hurjia. Sen kyllä huomaa.

Työstän lukkojani monella tavalla ja koen, että tässä työssä todellakin tarvitaan terapiaa kehon, sielun ja mielen tasolla. Kaikkien tasojen työstäminen lomittain ja limittäin tukee toinen toistaan, eli kehoani ja sen hyvinvointia kokonaisuutena, minua.

Olen käynyt läpi pitkän psykoterapian ja sen muututtua kriisiterapiaksi hyödyin siitä tietenkin niissä olosuhteissa valtavasti. Tein kuitenkin itsestäni havaintoja koko terapian ajan ja totesin, että pelkkä psykoterapia, asioiden vatkaaminen ja niiden työstäminen ei suinkaan vapauta ihmistä ikävien kokemusten ja traumojen taakoista.

Päinvastoin asioiden älyllinen käsittely lisää kehon jännittyneisyyttä ja siten negatiivisen energian vaikutuksia kehossa. Sen oheen mielestäni tarvitaan ehdottomasti kehoon kohdistuvaa terapiaa. Ja jotkut kehoterapeuttiset keinot taas voivat avata lukkoja ja suljettuja kanavia, joiden seurauksena ihmisen mieleen saattaa alkaa valumaan jo kauan sitten unohdettuja asioita. Jos ihminen jää niiden kanssa yksin, saattaa käydä huonosti. Ihmisen terapian pitäisikin mielestäni olla kokonaisvaltaista.

Parasta tietysti olisi, että elämämme, arkemme ja yhteisömme olisi sellaista, että se tarjoaisi terapeuttista kosketusta, läheisyyttä, hoitoa, keskustelua, peilejä ja rakkautta luonnostaan, jolloin emme ehkä edes tarvitsisi mitään jälkihoidollisia keinoja.

Minun hellyysterapeuttinani toimii kissa. Hurmaava burmalainen.

20160130_114937

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s