Elämä näyttää voimaansa tämän vuoden alussa! Olen yllättävän optimistinen ja täynnä luottamusta, vaikka kaikki katastrofin ainekset ovat kasassa. En tiedä, mistä tämä luottamuksen tunne kumpuaa, mutta annan sen pitää otteessaan ja tulen vielä tarvitsemaan voimaa, jota se antaa.
Mustia pilviä
Loppuvuosi synkkeni synkkenemistään. Sanon suoraan, että elämänhalu alkoi hiipua lähelle nollaa ja oli vaikea nähdä toivoa missään. Ilmassa olevat uhkat ja käynnissä olevat ikävät muutokset veivät voimavaroja ja haukkasivat luottamuksen elämän kannattelua kohtaan. Tämä alkoi näkyä loppuvuodesta myös fyysisessä voinnissa ja terveyssektorilla hälytyskellot piiputtivat useaan kertaan. Onneksi kaikki koetulokset ovat vielä terveyden puolella eikä sisäinen lohikäärmekään ole vielä niiden perusteella aktivoitunut, tosin pienen pientä merkkiä eräässä tulehdusta mittaavassa arvossa oli näkyvissä.
Vuosi 2016 oli huikea, se piti sisällään paljon asioita. Paljon hyvää ja paljon pahaa. Ääripäät ja niiden välinen jännite tuntui ja näkyi. Jouduin taistelemaan myös negatiivista energiaa vastaan, mikä imee ihan hirveän paljon energiaa. Välillä luovutin taistelun ja yritin vain suojata itseäni, välillä yritin eri keinoin herätellä ympärillä olevia ihmisiä ymmärtämään asioiden tilaa. Ajatukseni siitä, että oman kehittymisen vuoksi kannattaa ympäröidä itsensä positiivista energiaa vaalivilla ihmisillä ja hakeutua ympäristöön, jossa mennään aktiivisesti eteenpäin ja rakastetaan käynnissä olevaan muutosta, vahvistui entisestään.
Työelämässä intohimoinen tekeminen ja visioistani kiinni pitäminen ja niiden edistäminen alkoi tuottaa tulosta. Sain aikaan paljon onnistumisia henkilökohtaisesti ja yhdessä kollegan kanssa saimme myös aivan mielettömiä mahdollisuuksia ja paljon kivaa tekemistä, sekä näkyvyyttä, joka varmasti edisti asiaamme, että koitui hyödyksi organisaatiollekin. Olen iloinen, nöyrä ja tyytyväinen tähän osaan elämästäni, vaikka ylitinkin voimavarani ja sillä on myös hintansa. Opin kuitenkin valtavan paljon!
Onnistumisista huolimatta törmäsin työssä siihen, ettei minua kuunneltu. Kyseenalaistin erään aikaisemman linjauksen ja yritin perustella, miksi asia pitäisi hoitaa toisin. Näin asian isommassa kuvassa ja hyödyntämättömän potentiaalin, mutta mielipiteeni nähtiin ehkä muutosvastarintana tai itsekkyytenä, jonka johdosta itse asia jäi ehkä kuulematta. Ymmärrän sen, sillä olen tosi huono argumentoimaan, enkä osaa puhua korkeakoulutettujen bisneskieltä. Minulla on paljon opittavaa retoriikan saralla, tämä puute ja kehittymistarve vahvistui vuoden aikana.
Synkimmänkin pilviverhon takana on valo
Vuosi 2017 näytti siis uhkaavasti alkavan valtavalla kuormituksella niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin. Ilman tukiverkostoa ja yksinhuoltajan arjessa kieltämättä aika kuormittava kokonaisuus.
Kaikki tämä jännitys on tehnyt pesän kehooni ja alkuvuoden henkilökohtainen tavoitteeni olikin keventää, malttaa mieleni ja fokusoida henkilökohtaisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Ajatuksena oli myös tuoda blogiin näitä löytämiäni selviytymiskeinoja menemättä syvemmälle asioihin, joiden parissa joudun kamppailemaan. Mietittyäni asiaa päätin olla täällä avoimempi. Katsotaan nyt, minkälainen tarinan kaari tästä kehittyy. Ehkä siellä on joku, joka voi auttaa minua tai joka saa apua tarinastani. Joka tapauksessa minulla on tunne, että nyt hyppään mukaan uuteen seikkailuun.
Työasia jostain syystä kääntyi yhtäkkiä päälaelleen ja saan kuin saankin mahdollisuuden lähteä viemään visioni mukaista ratkaisua eteenpäin! Huikeeta! Tähän liittyy toki myös kuormittavia tekijöitä ja samalla se tuo elämään lisää taloudellista epävarmuutta, mutta tunne asioiden kääntymisestä parempaan suuntaan oli oikeassa!
Yksityiselämässä käynnissä oleva katastrofi sen sijaan ei mihinkään katoa. Talohelvetti on alkanut kuplia ja ostaja tullee vaatimaan hinnan alennusta. Tähän asiaan liittyy monia muitakin aspekteja ja oma elämäni näyttää kietoutuvan tuohon epäonniseen uusiofuusioratkaisuun vielä vuosia eteenpäin. Katastrofaalisesta tilanteesta huolimatta minulla on tunne, että tämäkin asia löytää ratkaisunsa ja selviän siitä ilman sitä pahinta mahdollista skenaariotani. Rahaa ja omaisuutta minulla ei ole, joten on täysin kysymysmerkki, miten tulen selviämään näistä taloudellisista haasteista. Samalla joudun luopumaan unelmastani, eli omasta mummonmökistä ja kasvimaasta.
Ei auta, kuin mennä kohti tulevaa. Nauttia hetki kerrallaan. Tehdä mukavia asioita, tuntea kudin käsissään, lukea jotain inspiroivaa, virkistyä podcastien ja pitkien kävelyretkien kanssa, tehdä joogasta osa arkea ja vain luottaa elämään.
Dare to be lightneer 