Tuhnu on tylsä sana

Välillä elämä ikään kuin talloo paikallaan. On sellainen utuinen, ehkä jopa vähän tuhuinen olotila, joka pistää käpertymään omaan vuoteeseen peiton alle. Eteenpäin ei näe, eikä oikein paikoillaankaan tee mieli pomppia. Vähän on sellainen tämä olotila nyt.

Jos kelaan taaksepäin, niin onhan se ihan selvää, että kaiken tämän yli kymmenen vuoden toinen toistaan seuraavan henkilökohtaisen tsunamin jälkeen tulee tälläinen vaihe. Varsinkin niin huikean vuoden jälkeen, kuin viime vuosi oli. Tuli poltettua taas sitä kynttilää oikein molemmista päistä.

Lupasin tänä vuonna hiljentää ja paneutua omaan hyvinvointiini. On se taas ollut vähän niin ja näin. Hiljentäminen kyllä onnistuu ja voidaan puhua jopa passivoitumisesta. Ei oikein jaksa ja huvita liikkua, joogata tai muutenkaan hörhöillä. Kuntosalista nyt puhumattakaan. Siitä on reippaasti yli vuosi aikaa, kun olen pystynyt ja jaksanut säännöllisesti käymään kuntosalilla. Toivon vielä itselleni sitä iloa, jonka säännöllisestä kuntosalista sain sisälleni.

Olen pitänyt tammikuussa hyvin tiukkaa budjettia ja olemme syöneet paljon kasvispitoista ruokaa, jonka olen tehnyt omin kätösin alusta loppuun asti. Herkkuja on ollut vain satunnaisesti. Hieman vaatii vielä tsemppaamista, että jaksaa pitää kiinni ruokasuunnitelmista ja ylipäätään tehdä sellaisen joka viikko.

Tiukka budjetti ja kuiva-ainekaapin tyhjentäminen on tarkoittanut ihan liian paljon linssi- ja papuruokia. Rakastan niitä, mutta elimistöni ei vain siedä niitä kovin hyvin, minkä huomaan nyt selkeästi. Ei ainakaan tässä määrin. Vaikka näennäisesti olemme syöneet terveellisesti, minulta on puhti pois, olen nuutunut ja sekä suolisto, että iho, oireilee. Kenkku sentään.

Olen useammassa lähteessä törmännyt siihen, etteivät pavut ja linssit ole hyväksi autoimmuunisairauksista kärsiville. Lisäksi törmäsin eräässä artikkelissa siihen, että naisten, joilla on PCOS, kannattaa syödä pihviä. Tämäkin on asia, jota aijon tutkia hieman lisää. Sen olen huomannut, että en voi hyvin, mikäli en syö silloin tällöin punaista lihaa. Henkisesti kun kaikista mieluiten olisin kasvissyöjä!

Ylipäätään tuo PCOS vaatii nyt huomiota, koska se selkeästi nostaa taas päätään, mikä on seurausta painon ”turvarajan” ylittymisestä. Tämän huomionhan olen tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana ainakin kahdesti aikaisemmin. Miksi ihminen ei muista, ennen kuin keho muistuttaa? Paino pääsi nousemaan työssä esiintyneen stressin vuoksi; oli sitä huonoa tiimi-ilmapiiriä, erittäin raskaaksi käynyttä oman työn jatkuvaa puolustamista ja sitten ne helvetilliset YT:t toissa vuonna. En ole sen jälkeen saanut stressioireitani kuriin, mutta tiedostan asian ja se onkin alkuvuoden tärkein huomioitava asia. Helppoa panostaa asiaan, kun taas ollaan keskellä noita kaksikirjaimisia ravisteluja.

Itseasiassa olen alkanut yhä vahvemmin uskoa, että kaikki autoimmuunireaktioni ovat yhtä ja samaa oireilua ja siten myös kurissa pidettävissä ihan samoilla elintavoilla. Stressin välttäminen, sopiva liikunta ja oikea ravinto ovat siinä avain asemassa.

Maailmani ihanin nainen ansaitsee oikeanlaiset huoltotoimenpiteet. Eiköhän ole aika tehdä se huoltokirja ja noudattaa sitä?

20170108_094457

Mainokset