Siirryin käyttämään luonnonkosmetiikkaa viitisentoista vuotta sitten. Syynä oli autoimmuunisairauteni ja herääminen sitä kautta luonnonmukaisempaan elämäntapaan.
Siihen asti olin käyttänyt surutta kosmetiikkaa ja paljon. Vaikeinta oli luopua antiperspiranttideodorantista, mutta jonkin ajan kuluttua en oikeasti tarvinnut sitä. Ikävän ja ikävänhajuisen välivaiheen jälkeen hiki ei haissut enää oikeastaan juuri miltään. Kehon toimintojen muutenkin normalisoiduttua hiki ei ollut enää millään tapaa ongelma. Toki kainalot saattoivat olla märkiä, mutta samaan aikaan pukeutumistottumukseni hieman muuttuivat, eikä läikkiä kainaloissa juuri tarvinnut hävetä.
Samaan aikaan aloin myös liikkumaan ja remontoin ruokatottumuksiani. Söin pääasiassa luomua, paljon kasviksia ja riistaa. Ihoni oli kaiken tämän yhteisvaikutuksesta valtavan hyvässä kunnossa ja hikoilu normaalia. Muistan elävästi, miten puhdas ja freesi olo oli yltä päältä. Koin, että keho toimi pitkästä aikaa luonnollisesti, tosin puhdistautuminen kaikesta luonnottomasta kemikaalikuonasta vei useamman vuoden. Kehon solujen täydellinen uusiutuminen vie muistaakseni noin pari vuotta aikaa, joten sopii hyvin kuvaan.
Kuten usein käy, ihminen unohtaa miten asiat olivat aikaisemmin. Hyvään kuntoon päästyäni unohdin, miten huonosti olin voinut. Uusiofuusion aikana sitten silloinen kumppani vastasi ruokahuollosta kotona ollessaan, mikä tarkoitti minun kannalta usein mahdollisimman huonoja vaihtoehtoja. Oireet seurauksena minulle väärästä ruokavaliosta eivät tulleet saman tien, vaan hiljaa hiipien.
Muutamassa vuodessa alkoi ilmetä kehossa oireilua, joka paheni alituisesti kasvavan muun stressikuormituksen kanssa. Hiki alkoi haista, iho kukkia ja pian siirryin käyttämään taas tavallista deodoranttia. Ajatus alumiinista kehossani ahdistaa, mutta yksinkertaisesti en halua olla haisunäätä.
Olen tässä matkan varrella aina välillä siirtynyt käyttämään ns. tavallista kosmetiikkaa, mutta ihoni tuntuu freesimältä luonnonkosmetiikkaa käyttäessäni. Tavallinen kosmetiikka tuntuu jotenkin liian tehokkaalta ja iho niitä käytettyäni tuntuu jollain tapaa kaipaavan aina vaan enemmän ja enemmän kosmetiikkaa, siitä en pidä.
Uskon kokemukseni kautta siihen, että elimistö pitää huolen myös ihon kunnosta, mikäli suolisto on kunnossa ja keho muutenkin balanssissa. Kosmetiikalla ei saada ihmeitä aikaiseksi, tuhoa kylläkin. En tiedä onko kiinni enemmän geeneistä, vaiko kosmetiikan käyttötottumuksista, mutta ihmiset arvioivat minut ulkonäköni perusteella huomattavasti nuoremmaksi kuin mitä mittariin vuosia on todellisuudessa kertynyt.
Olen pysytellyt näihin päiviin asti pääasiassa Frantsilan tai Dr. Hauschkan kosmetiikassa. Se on ollut myös erittäin taloudellista. Tarvitsen vain puhdistusaineen, kasvoveden ja ihoöljyn sekä kosteusvoiteen, mikä toki säästää rahaa versus armoton arsenaali eri tupsutus-, korjaus-, pohjustus- ja poistoaineita. Välillä iho selvästi kaipaa vaihtelua ja olen ajoittain kokeillut muitakin luonnonkosmetiikkasarjoja, sekä hairahtunut siihen ns. taviskosmetiikkaan.
Ihoöljyä ja/tai kosteusvoidetta käytän vain aamuisin Dr. Hausckan periaatteiden mukaisesti. Ajatus siitä, että iho uudistaa itseään yön aikana tuntuu kovin luonnolliselta, eikä ihoni kaipaa kosteusvoiteita yöaikaan. Mutta. Nyt viimeaikoina olen väsymyksen johdosta laiminlyönyt ihon huoltoa ja peilinäkymä onkin alkanut olemaan aika masentava. Iho vaikuttaa väsyneeltä, elottomalta ja kuivaltakin.
Ajattelin piristäytyä ja vaihteeksi kokeilla jotain uutta. Ihastuin uuteen Lumenen Sisu-sarjaan mainostekstien perusteella ja houkutus kokeilla sarjaa oli suuri. Erittäin onnistunut mainoskampanja siis. Tämä ei ole mainos- tai yhteistyöpostaus; Ajattelin aktivoida ”Maailmani Ihanimman Naisen palkintolautakunnan” toimintaa ja roudasin ihan omin neuvoin ja rahoin Sokokselta putelin jos toisenkin ja olen nyt muutaman viikon ajan käyttänyt sarjan tuotteita. So far so good… tykkään sarjasta todella, eikä iho tunnu ”ylihoidetulta”. Saatan palata aiheeseen myöhemmin uudestaan.
Meikeissäkin olen kokeillut luonnonkosmetiikkaa, mutta jostain syystä rasvoittuvalle/sekaiholleni sopii paremmin tavallinen meikki. Tosin meikkaan aika vähän satunnaisia innostuksen puuskia lukuunottamatta. Ajattelin tässäkin asiassa nyt vaihteeksi vähän tomeroitua!
On etuoikeus voida kaunistautua ja oma mielikin hieman piristyy, kun peilistä katsoo kaunein versio minusta. Eikö vain?
Dare to be lightneer 