Naisen paras elämä alkaa turhan usein mielikuvissa vasta sitten, kun tekee sen elämänmuutoksen. Kun laihtuu, kun saavuttaa bikinikunnon, kun on saanut ensin kasvatettua lapset isommaksi – you name it. Roikumme harhakuvassa, jossa näemme itsemme tulevaisuudessa parempana versiona itsestämme jotta voimme rakastaa itseämme ja olla tyytyväisiä elämäämme.
Lienee tuttua jokaiselle naiselle, että olemme aina liian laihoja, liian lihavia, liian arpisia, liian tunteikkaita, liian miehekkäitä, liian karvaisia, liian äänekkäitä, liian vahvoja, liian kovia, liian herkkiä, liian paljon sitä liian vähän tätä tätä. Jos itse olisikin tyytväinen itseensä sellaisena kuin on, ympäristö pitää kyllä huolen puutteiden bongaamisesta. Itseään rakastava nainen on vähintäänkin ärsyttävä.
Tiedätkö mitä? Hyvinvointi ei kuitenkaan ala suorituksista ja ”sitten kun”. Jotta muutos on ylipäätään mahdollinen, pitää ensin rakastaa itseään juuri sellaisena kuin tänään sattuu olemaan. Paras elämä on nyt.
Terffeillä itseni kanssa
Kun havahduin elämän mielettömyyteen joskus vuosia sitten, aloin tekemään asioita, joita olin aina halunnut, mutta joiden en jostain syystä uskonut olevani itselleni mahdollisia tai luvallisia. Kyse oli niinkin yksinkertaisista asioista kuin esimerkiksi klassisen musiikin konsertissa käymisestä. Siellä kävivät ”ne muut”, joihin en kuulunut. Sisimmässäni tiesin, että nauttisin siitä yhtälailla.
Samoin aloin viemään minut itseni kanssa treffeille kahviloihin silloiselta puolisoltani salaa. Laitoin päälle nätin hameen ja punasin huuleni. Nautin kahvista ihan vain itsekseni ja samalla nautin elämästä, olostani! Puolisoni piti kahviloissa käymistä turhana rahan tuhlauksena, koska kahvia voi keittää kotonakin. En suostunut syyllistymään. Minulle kahviloissa käymisessä ei ole kyse pelkästä kahvin juomisesta, vaan kokonaisesta kulttuurista ja elämyksestä.
Hykertelin itsekseni viime viikonloppuna kuunnellessani Amy Medlingin podcastia, jossa hän haastatteli ”Bonjour happiness” -kirjan kirjoittajaa Jamie Cat Callania. Jostain syystä olen osannut intuitiivisesti alkaa hoitamaan itseäni podcastissa mainituilla konsteilla. Ranskalaiset naiset kukoistavat ja ovat elämäänsä tyytyväisiä, koska he pitävät keneltäkään lupia kyselemättä kiinni ”salaisesta puutarhastaan”; he ottavat itselleen sen tärkeän oman pienen hetkensä ja pysähtyvät näihin hetkiin nauttimassa olostaan, itsestään ja elämästään.
On todella tärkeää tietää kuka on ja arvostaa itseään juuri sellaisena kun on
Yksi tärkeimmistä oivalluksista elämässäni on ollut, että minun täytyy alkaa tehdä asioita, jotka tuottavat juuri minulle puhdasta iloa ja olla syyllistymättä siitä.
Pienten lasten äideille tämä ei toki aina helppoa ole silloin kun elämä pyörii pääasiassa muiden tarpeiden ympärillä ja helpostihan siinä syyllistyy, jos syrjäyttää joskus ne toisten tarpeet. Varsinkin kun lähipiiristä useimmiten löytyy se kuoro, joka alkaa syyllistämään, kuka mistäkin syystä. Muistan itsekin ottaneeni silloin ne pienet omat iloni sitten niistä satunnaisista herkkuhetkistä lasten päiväunien välillä, mikä taas omalla aineenvaihdunnallani ja autoimmuunitaipumuksillani oli karhunpalvelus hyvinvoinnille. Hukkasin itseni noina vuosina. Nainen on muutakin kuin äiti tai puoliso.
Eipä sillä, elämässä pitää myös nauttia herkkuhetkistä ja yksi parhaimpia tapoja rakastaa itseään on panostaa siihen, mitä syö. Tässäkin pätee yleensä se, että enemmän on vähemmän. Kun panostaa laatuun, voi hyvillä mielin pienentää syömäänsä määrää.
Lupasin taannoin vinkata itseäni kiinnostavista Podcasteista ja tässä tämän kertaiseen kirjoitukseeni innostanut Podcast .
Olen kuunnellut nyt jonkin aikaa kävelylenkeillä Amyn podcasteja ymmärtääkseni PCOS:ni syitä ja seurauksia. Amy opastaa nettisivuillaan PCOS -naisia nauttimaan omasta ainutlaatuisuudestaan ja voimaan oireiden kanssa tai niistä huolimatta parhaalla mahdollisella tavalla.
Dare to be lightneer 