Häränhäntäpata – sunnuntairuokaa

Vaikka syön melko kasvispainotteisesti, en karsasta lihaa. Jos mahdollista, pyrin syömään luomulihaa tai riistaa, mutta en niuhota.

Luomulihaa suosin siksi, että lääkejäämät ja pelkästään rehulla ruokitun ja tehotuotetun eläimen liha ei ole parasta solujen rakennusainetta. Luomun ja riistan jälkeen tehotuotetun lihan stressin ja mahdollisesti myös eläimelle sopimattoman ravinnon pystyy maistamaan. Lisäksi luomua kannattaa erityisesti suosia, jos käyttää eläimen sisäelimiä tai luuydintä.

Ei veganismille ja raakaruoalle

Totta puhuen, olen yrittänyt siirtyä pelkkään kasvisruokaan ja kokeillut raakaruokailua, mutta se ei sovi keholleni. Joogan myötä herkistyin monelle asialle ja kasvisruoka antoi energisen ja valoisan fiiliksen. Lihapainotteinen ruoka tuntui raskaalta ja teki olon tukkoisaksi.

Pidemmillä joogakursseilla söin mm. pelkästään raakaruokaa ja kurssin jälkeen kärsin heikkoudesta, turvotuksesta ja infektioista. Se oli hämmentävää, mutta ymmärrettävää Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen näkemysten valossa. Raakaruoka kosteuttaa kehoa, eikä anna meille täällä pohjolassa tarvitsemaamme lämpöä kehoon. Ruoansulatus alkaa myös sakkaamaan, eikä pysty hyödyntämään ravintoaineita kunnolla.

Huomaan, kun keho alkaa kaipaamaan lihaa ja silloin sitä on saatava. Aikaisemmin ihmettelin säännöllisiä medium miinus miinus -pihvin himojani, mutta kuunneltuani Amy Medlingin podcasteja, olen ymmärtänyt, että juuri minun keho ja hormonitasapaino yksinkertaisesti tarvitsee punaista lihaa.

Jenkeissä on jo jonkin aikaa kohkattu Broth Soupin terveysvaikutuksista ja onhan luuytimen ja lihaliemen voimaa antava vaikutus tunnettu jo muinaisuudessa. Taannoinen kohu hullunlehmän taudista on säikäyttänyt (ihan aiheellisesti), ja jonkin aikaa oli vaikea saada mm. häränhäntiä kaupasta. Nyt niitän onneksi taas saa, mutta luomuna harvemmin lähikaupasta.

VINKKI: lihaliemen terveysvaikutukset ei sitten todellakaan tarkoita lihaliemikuution nakkaamista keiton tai padan sekaan. Suosittelen lukemaan tämän faktaa ja tärkeää tietoa sisältävän Joonas Konstigin oodin lihaliemelle.

Jaiks, härän HÄN-TÄÄ?

Kyllä, häränhäntä on herkullista ja erittäin ravitsevaa. Ja kyllä, hyvin tuhtia ruokaa. Sellaista, jota kokataan sunnuntaisin kun on pakkasta ja aikaa.

Minulla on perinteinen roomalaislähtöinen vakiresepti, jota yleensä käytän. Törmäsin kuitenkin netissä mielenkiintoisiin resepteihin, jotka mielestäni sopivat vielä paremmin talviaikaan. Yhdistelin ja muokkailin reseptejä mieluisaksi ja tässä lopputulos.

img_7384

HÄRÄNHÄNTÄPATA 4:lle
  • 2 rkl oliiviöljyä ja siivu voita
  • 4 suurta palaa häränhäntä
  • 2 porkkanaa
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • muutama siivu savupekonia
  • 1 laakerinlehti
  • timjamia
  • rosmariinia
  • n. puolikas chili
  • kanelitanko
  • 2 dl punaviiniä
  • 3 dl lihafondia
  • vettä tarpeen mukaan
Iso valurautapata
Tee näin:
Ota lihat huoneenlämpöön 1-2 tuntia aikaisemmin. Kuori ja lohkoa porkkanat ja sipulit.
Ruskista lihapalat voissa ja öljyssä. Nosta lihat pois padasta ja paista sillä välin porkkanat, sipulit ja pekoni kevyesti pataan jääneessä rasvassa (1-2 minuuttia).
Aseta lihanpalat, kasvikset ja pekoni pataan. Lisää sekaan laakerinlehdet, yrttioksat, kanelitanko, chili ja kaada päälle viini. Anna kiehua kovalla lämmöllä pari minuuttia niin että alkoholi haihtuu. Kaada sitten joukkoon kuuma lihaliemi ja vettä sen verran, että lihat peittyvät. Leikkaa leivinpaperista hieman padan kantta suurempi pala ja aseta se padan ja kannen väliin. Anna kypsyä 175 asteessa noin 3 tuntia. Nauti vaikkapa riisin tai leivän kanssa.
img_7402
Mainokset