Ole mulle hellä

Täällä kirjoittelee Uusioimpi, vähän niin kuin vanhapiika. Historiassani kuitenkin on avioliittoa ja avoliittoa, mutta nykyinen status on totaalisuhteeton. Uusioimpielämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole enkä hakeudu kohti parisuhdetta. Sellaista elämää minä nyt elän. Ja olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.

Opettelen rakastamaan itseäni

Taistelin itseni irti tarpeesta elää parisuhteessa ja löytää joku. Eron jälkeisessä pettymyksessä ja sen hetkisen elämäntilanteen loputtomassa väsymyksessä sen todellisen sielunkumppanin löytämisestä ei mitään tullut. Vastaan tuli pelkästään mahdottomia tapauksia; itsetunnottomia pökkelöitä, keikareita, narsisteja, erinäisistä riippuvuuksista kärsiviä ja eroprosessin keskellä kuohuvia —  ja joka kerta mukaan tuli vahva intuitio tulevista ongelmista miehen muodossa. Yhdestä juuri pääsin eroon ja toista vastaavaa kokemusta en enää halua. Stop. Slut. No, never again!

Tiedän ja tunnen, että ihmisen ei tulisi elää yksin loputtomiin. Minulle tämä on kuitenkin tarpeellinen vaihe elämässä ja otan siitä kyllä kaiken irti! Minulla on mahdollisuus toteuttaa itseäni, tutustua itseeni uudestaan ja tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat minulle iloa. Eheytyä tavalla tai toisella. Kaiken kokemani jälkeen tuskin olen parisuhdekelpoinen. Sellaisen leiman olen itselleni nyt antanut, eikä se minusta ole lainkaan surullista vaan pelkästään vapauttavaa faktaa.

Ainoa itseni toteuttamiseen liittyvä rajoitukseni on rakas Menninkäiskorvainen, joka elää vielä monta vuotta yhteistaloudessa kanssani, eikä tämä rajoitus minua millään tavalla kiusaa. Päinvastoin, kyse on ainutlaatuisesta ajasta ja elämänvaiheesta. Tunnen suurta kiitollisuutta elämästä juuri tällä hetkellä.

Aika olla yksin

Takanani on erittäin haastava jakso ja kriisistä toiseen ajautumista vuodesta 2000 lähtien. Nuoruudenrakkauden mielenterveysongelmat ja itsemurha, lapsen vakava sairastuminen ja kuolema, helvetillinen uusiofuusiotriangeli ja talohelvetti. Kuormaa on kertynyt valtavasti, enkä ehtinyt toipumaan edellisestä kriisistä, kun seuraavaa puski jo päälle. Ei tällaisesta stressistä puolessa vuodessa toivu.

Onneksi ymmärsin, että nyt ei ole oikea hetki olla parisuhteessa, sillä hiljalleen alan voimaantumaan. Ohikiitävänä kipuna tällaisessa elämäntilanteessa sitä huomaa aika ajoin jäävänsä vaille kosketusta ja tämä on tutkimustenkin mukaan valtava riski ihmiselle. Ilman hyväksyvää ja rakastavaa kosketusta voi jäädä parisuhteessakin, joten eihän tämä siitä ole kiinni.

Ymmärrän yksinäisiä ihmisiä, jotka sairastuvat, jotta saavat kokea edes lääkärin tai hoitajan kosketuksen ihollaan. Yhdenillan suhteet tai irtoseksi eivät ole minun juttuni, joten yritän löytää mielihyvää laajemmalla kattauksella. Innostun valtavasti älyllisistä haasteista ja mielihyvä meneekin nykyisin aivomyrskyosastolle. Kehollinen puoli jää paitsioon. Siksi olen miettinyt jotain kehollista terapiaa, jossa voisi samalla työstää vaikeaa lapsuuden läheissuhdetta.

Kosketuksen voima

En tiedä muista, mutta minä saan valtavasti voimaa ystävien halauksista, kampaajalla käymisestä ja vaikkapa piikkimaton päällä nukkumisesta.

Olen ollut jopa tantraa sisältävällä hellyys-kurssilla. En pitänyt siitä, että täysin tuntemattomat ihmiset hivelevät minua pelkästään kosketuksen takia. Vaikka olen rytmitajuton ihminen, olen miettinyt tanssikurssille lähtemistä. Jooga, kuntosali ja infrapunasauna tuottavat kehollista mielihyvää.

Uusin löytöni on kuumakivihieronta. Voi luoja, miten mahtava kokemus! Jännitys ja stressi ovat tehneet pesän kehooni, enkä kestä ns. perinteistä hierontaa. Stressimittarini yläkropassa piiputtaa punaisella ja olen saanut siihen apua kuumakivihieronnasta.

Pitkä joogaton taival on vaikuttanut siihen, että energia on myös jämähtänyt paikoilleen. Kuumakivihieronta tuntuu auttavan rentoutumisessa sekä jännistyksestä ja energiatukoksista vapautumisessa. Samalla lihasjäykkyydet laukeavat. Aivan ihana tunne  hoidon jälkeen! Tavoitteeni onkin nyt kevään mittaan käydä säännöllisesti kuumakivihieronnassa.

Olkaamme helliä itsellemme!