
Tervehtymisprojektini alkoi oivalluksesta, että hormonit säätelevät terveyttä enemmän kuin siitä yleensä ymmärretään. Tuohon aikaan tästä ei juuri ääneen puhuttu.
Terveyskeskuslääkäri tai erikoislääkäri ei kokemukseni mukaan halua tai osaa ottaa huomioon sisäeritykseen liittyviä tekijöitä hoitaessaan potilasta, vaikka mielestäni sen pitäisi olla niin sairauden- kuin terveydenhoidonkin perusta.
Esimerkiksi minulle autoimmuunisairauteeni määrätty kortisoni sotki jo entuudestaan vinoutunutta hormonitoimintaa ja aktivoi PCOS -oireet, eikä lääkäri ottanut siihen mitään kantaa. Ainoa kannanotto oli, että en voisi koskaan lopettaa kortisonilääkitystä, sillä muutoin keuhkoni arpeutuvat umpeen. Niin, keuhkolääkäri hoitaa keuhkoja…. mutta minä olen kokonaisuus.
Oivallukseni johti siihen, että aloin tutkimaan miten voisin vahvistaa elimistöäni toimimaan siten, että sen autoimmuunireaktio sammuisi ja voisin vähentää kortisonia, jotta elimistö ei lamaannu ja hormonitoiminta menisi entistä enemmän sekaisin. Ja sitä, että niin kauan kun kortisonia tarvitsisin, miten välttyisin kaikilta siihen liittyviltä liitännäissairauksilta (joihin minulla on jo sukurasitus geeneissäni!) sekä kortisonin aiheuttaman immuniteetin lamaantumisen seurauksena kaikkia mahdollisia pöpötartuntoja.
Tilanne oli tälläiselle maallikolle melkoinen vyyhti ja olisin toivonut, että olisi ollut joku taho, jolta saisi apua. Olisikin löytynyt lääkäri, joka ottaa huomioon elimistön kokonaisuutena ja ymmärtäisi ravinnon vaikutuksen ja luonnollisten hoitokeinojen päälle! Tutkimusmatkani kuitenkin johti lopulta siihen, että ymmärsin oikeanlaisen liikunnan, stressinhallinnan, ravinnon, yrttilääkinnän ja kehon kuuntelun merkityksen. Sittemmin esimerkiksi Biohakkerit ovat jakaneet tätä tietoutta.
Oivalsin myös, että kaikki aikaisempikin oireiluni liittyy hormonitoiminnan säätelyn ongelmiin. Sukurasitteet huomioon ottaen minulla on myös riski sairastua aikuisiän diabetekseen, kilpirauhassairauksiin, sydän- ja verenkiertosairauksiin ja muihin metabolisiin häiriöihin. Niitäkin voidaan ehkäistä oikeilla elintavoilla.
Vaikka autoimmuunitulehdukseni onkin sammuneena, en halua heittäytyä sen harhan valtaan, että minun ei enää tarvitse välittää elintavoistani. Nyt, jos koskaan, on aika koostaa ja kiteyttää matkan varrella opittu ja havaittu ja kirjoittaa vihdoin se minun maailmani ihanimman naisen käsi- ja huoltokirja ja noudattaa sitä. Ei tässä enää nuorruta!
Kaisa Jaakkolan ”Hormonitasapaino – Opas energiseen elämään” oli hyvä hankinta. Ehdin vasta vähän tsekata kirjaa, mutta jo ensivaikutelma on, että kirja avaa minulle lisää tätä hormoniongelmien vyyhtiä ja ehkä pystyn välttämään niiden buustaamista noudattamalla omaa huolto- ja käsikirjaani. Toinen vastikään hankkimani kirja on Biohakkerin käsikirja, jota en ole myöskään vielä alkua pidemmälle ehtinyt katsomaan.
Näyttää aivan selkeältä, että elintavat, stressi, ravinto ja hormonitoiminnan epätasapaino ovat osa näytelmää nimeltä ”Sisäinen Lohikäärme”.