Olen unohtanut taas itseni. Olen pyristellyt häkissä. Olen yrittänyt jatkaa eteenpäin tiellä, joka ei enää johda mihinkään. Olen pitänyt kiinni unelmasta, puolustanut sitä henkeen ja vereen ja käyttänyt voimani niin vääriin asioihin! Olen siinä ohessa vaipunut marttyyriyteen, vihaan, uhriutumiseen. Voi siskot, olen ollut kiukkuinen.
Tämä näyttäytyy vääränlaisena itsekkyytenä ja se syöksee kohti syvempää kuilua.
Pettymyksen pauloissa
Olen pyöritellyt kevään ajan työhön liittyvää pettymystä ja ärtymystä. Tiedän, että sisäiseen motivaatioon ja sitoutumiseen tarvitaan tunne osallisuudesta ja aito mahdollisuus vaikuttaa työhönsä. Kun ne nyt tässä tilanteessa on ohitettu, mitä tehdä? Ahdistua. Alistua. Voida huonosti. Tyytyä. Sopeutua. Etsiä oma uusi tie?
Innostuksen ja sisäisen motivaation pahin nujertaja on tunne siitä, ettei voi vaikuttaa eikä saa osallistua itseään koskevien asioiden päättämiseen.
Tunnen, että muutoksissa minulta oikeasti vietiin unelma. Nämä kaikki tunteet ja tapahtuneet ovat ihan totta. Totta on myös se, että en oikeastaan tällä tiellä tuntenut enää vähään aikaan oloani kotoisaksi. Unelmani toteutui jo ja sain siitä aikanaan uuden suunnan ja valtavasti työkaluja. Sitä minulta ei vie kukaan.
Pyristeleminen väärällä tiellä on vienyt voimia ihan hirvittävän paljon, eikä sitä ole jäänyt itseni hoitamiseen. Voi mikä sudenkuoppa! Oliko taas mitään järkeä tässä pyristelyssä? Kokemus kirkasti minulle sisäiseen motivaatioon ja työyhteisöihin liittyviä oivalluksiani. Tämähän taisi olla paras mahdollinen oppitunti Valonööriyden tiellä!
Rikon kuplani
Pystyn astumaan myös ulos kuplastani. Kykenen näkemään asiat ulkoapäin. Silloin ymmärrän kirkkaasti, että omat unelmat täytyy pitää jatkossa entistä vapaampana sellaisista asioista ja olosuhteista, joihin ei voi vaikuttaa. Energia kannattaa suunnata asioihin, joihin voi vaikuttaa. Hyväksyä ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Päästää irti.
Samalla suuntaan energian johonkin sellaiseen, mihin voin vaikuttaa ja mikä imaisee mukaansa tuottaen iloa ja vahvistaen sisäisen motivaation virettä.
Luon uuden kuplan
Minä löysin sen oman jonkin. Tunne siitä vahvistuu koko ajan voimakkaammin.
Olen puhunut työhön liittyvästä ongelmasta ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa, saanut vahvistusta juuri oikealla tavalla. Vaihtoehtoja minulla on ollut liikaakin. En ole oikein osannut päättää, mihin tartun kiinni ja mitä tietä lähden kulkemaan eteenpäin. Se on omalta osaltaan pitänyt minua paikoillaan tässä pettymyksessä ja loppuun kuljetetulla tiellä, siksi en syytä itseäni tilanteesta.
Eräs viisas nainen ehdotti, että antaisin itselleni luvan astua rohkeasti askeleen eteenpäin, vaikka en voisikaan olla varma, että juuri se tie on oikea. Todellakin, voin kävellä, vaikka en tiedä mihin päädyn. Se ensimmäinen askel on nyt otettu.
Kymmenen vinkkiä työelämän pettymyksistä selviämiseen:
- Pura tilanne palasiin – ota faktat faktoina
- Käytä ulkopuolista apua jäsentääksesi asiaa
- Kuuntele todellisia unelmiasi, sillä sieltä löytyy vastaus kaikkeen
- Vaihda oman energiasi suuntapistettä – suuntaa se pois pettymyksestä kohti toivoa
- Mieti askelmerkit kohti sitä – vain sillä ensimmäisellä askeleella on nyt merkitystä
- Päästä irti vanhasta unelmasta ja käy
- Hyväksy tilanne – edessä on jotain paljon parempaa etkä mene rikki vaikka jäät vielä hetkeksi nykyiseen tilanteeseen
- Älä jätä energiaasi kiinni menneeseen; ota kokemus oppiläksynä ja muista, että sait matkalta mukaasi paljon työkaluja, joita voit käyttää myöhemmin!
- Uusi energian suuntapisteesi pitää huolen siitä, että pääset eteenpäin – Imu käynnistyi heti, kun piste kirkastui ja otin ensimmäisen stepin
- Anna itsellesi aikaa – olethan jo matkalla kohti tulevaa
Dare to be lightneer 