Uudessa Voi Hyvin -lehdessä oli valtavan innostava artikkeli suomalaisesta nomadista. Luettuani sen tulin jotenkin kaihoisaksi. Ja toisaalta vahvemmaksi. Noin voi elää!
Pakettiauto, kartta ja rohkea mieli. Matkakumppanina pari koiraa ja tärkeimmät tavarat mukaan lukien kamera. Puolet vuodesta tien päällä ja toisen puolen hankkimassa rahaa seikkailuja varten. Voi siskot!
Yhä vahvemmin nomadi minussa alkaa nostaa päätään. Se ei ole tavoite, jota jotenkin konkreettisesti tavoittelen, mutta se on yksi mahdollinen osa tulevaisuuden elämääni. Koska ja miten, se näyttäytyy aikanaan.
Tuntuu niin kovin luonnottomalta tämä elämä, joka pyörii omaisuuden haalimisen ja siitä huolehtimisen ympärillä. Murhetta murheen päälle ja armoton stressi, joka estää nauttimasta harvoina vapaina hetkinä elämästä, joka parhaimillaan voisi olla mitä huikein seikkailu ja elämän riemua jokaisen solun viimeisimmässäkin sopukassa.
Turhasta tavarasta luopuminen ja keskittyminen siihen, missä on luonnollisimmillaan sekä sellaisten asioiden tekeminen, jossa voi aidosti tuottaa arvoa niin itselleen kuin yhteiskunnalle tai lähiyhteisölle, se on tavoitteeni. Ja jossain vaiheessa se todella voi toteutua nomadimoodissa.
Dare to be lightneer 