Pirunpesällä

Lähdin pääsykokeiden jälkeen Pirunpesälle. Intuitio neuvoi menemään sinne ja hyvä niin. Istuin ylhäällä kallioilla pitkän tovin ja pohdin elämäntilannettani ihanassa keväisessä auringonpaisteessa.

En ole ollenkaan varma, läpäisenkö pääsykokeen. En valmistautunut riittävästi, mutta mielestäni ulkoa opettelu ei ole oikea tapa valmistautua pääsykokeisiin. Näissä pääsykokeissa ulkoa opettelusta olisi ollut etua, sillä monivalintatehtävissä oli ilkeitä kompakysymyksiä, joihin oli helppo langeta tuossa tilanteessa. Olit ymmärtänyt kokonaisuuden ja tiesit, onko väite oikein vai väärin, mutta VUOSILUKUJA (merkityksettömiä sinänsä tässä yhteydessä) et ollut painanut mieleen….

Haastattelu meni mielestäni ihan hyvin, mutta en voi tietää, minkälaisille asioille haastattelijat antavat painoarvoa. Jännä nähdä kuinka käy. Edelleenkään maailmani ei romahda, ellen pääse sisään. Jotain pyrin kuitenkin syksystä lähtien opiskelemaan.

Katsaus lähimenneeseen…

Olen miettinyt kuinka typerää onkaan kiukustua ja pettyä työelämässä tapahtuviin epämukaviin muutoksiin. Toisia ei nämä näytä liikuttavan tai sitten he pitävät sen sisällään. Toisia liikuttaa sitäkin enemmän. Tällä kertaa minuakin tosi kovasti.

YT:t tulevat olemaan osa työelämää jatkossakin, eikä kukaan päättävä henkilö ajattele näitä asioita yksittäisen työntekijän kannalta, ikävä kyllä se kuuluu siihen hommaan. Ollaan työntekijöinä ihan vaan pelilaudalla nappuloita ja numeroja Excelissä. Työntekijänä se on vain hyväksyttävä – sen ymmärrän.

Olen miettinyt myös onko typerää tuoda pettymyksensä ja kiukkunsa julki ääneen. Se voi hankaloittaa työelämää jatkossa, mutta typerää se ei toki ole. Tunteet on sallittuja ja tärkeät asiat menee tunteisiin. En halua jatkossakaan tehdä töitä ilman, että kokisin työni tärkeäksi. Typerää on sen sijaan jäädä kiinni pettymykseen ja sitä puolta onneksi olen myös työstänyt eteenpäin.

Pirun pesiä

Kuinka helposti negatiivinen energia tarttuukaan. Ja kuinka vaikea siitä on sitten päästä eroon. Iso osa kuormituksestani johtuu negatiivisesta energiasta, jota olen joutunut vastustamaan ja työstämään – ja nyt huomaan, että se on tehnyt pirulainen pesän minuun.

En halua olla se, joka kylvää negatiivisuuden siementä ympärilleen, joten tässä asiassa täytyy kääntää kurssia.